Tyttäreni ja hänen miehensä ovat viinan suurkuluttajia ja nyt se on aivan kauheaa kun heillä on 3v lapsi.
Mikään ei auta ja lapsi kasvaa kauhean huonossa ilmapiirissä,kun riitelevät koko ajan ja pelkään kuollakseni että lapselle sattuu jotain.
Onko kohtalotovereita ja mitä teitte tai teette?
Mikään ei auta ja lapsi kasvaa kauhean huonossa ilmapiirissä,kun riitelevät koko ajan ja pelkään kuollakseni että lapselle sattuu jotain.
Onko kohtalotovereita ja mitä teitte tai teette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kolmevuotias on heitteillä ja jos viranomaiset eivät vielä ole puuttuneet perheen tilanteeseen, on lapsen kannalta parempi ajoissa saada asiat oikeille raiteille! Huostaanotot ovat valitettavasti lisääntyneet, mutta lasten kannalta se on paras vaihtoehto. On sydäntä särkevää, kun nykyajan perheet voivat huonosti ja alkoholismi on sairaus. Me isovanhemmatkin olemme voimattomia, jos jälkikasvumme asettaa viinan elämässään etusijalle.
Meillä oli(toivon edelleen näin) pojan perheellä sama ongelma ja tiedän miltä sinusta tuntuu.
Asuvat melkein naapurissa ja lapset olivat lähes asumassa meillä, kaikki viikonloput ja melkein lomatkin.
Tänä kesänä meni siihen, että kun lomat alkoi toivat meille lapset ja ei tietoakaan milloin hakevat.
2vk. siinä meni ennenkuin tulivat hakemaan, eikä mitään yhteyttä ottaneet koko aikana.
Lapsille se oli ikävää, kun ei voinut kysymyksiin oikein vastata, kun ei tiennyt milloin ja miksi...
Kuitenkin se oma äiti ja isä ovat lapselle se kaikkein rakkain.
Olin henkisesti, niiiin väsynyt tähän, että ajattelin, että nyt tämä on loputtava.
Kun tulivat "reissultaan" otin molemmat kunnon puhutteluun, tai me mieheni kanssa.
Kerroimme, että oli jo aikeissa mennä sossun juttusille, minulla oli jo loma loppumassa (viikko jäljellä)
Kerroimme, että näin ei voi jatkua, lapset on pieniä vain sen kiitävän hetken, niistä on pidettävä pidettävä huolta ja mentävä lasten ehdoilla, niitä on rakastettava, annettava turvaa ja läheisyyttä, eikä vaan viskata mummolaan sanomatta milloin tullaan hakemaan.
Kerrottiin myös, että nyt oli viimeinen varoitus! jos vielä tätä tapahtuu, sossun täti on ovella ja mitä siitä seuraa, voitte arvata.
Juttelimme ihan sopuisasti, mutta jämäkästi.
Itkimme kaikki yhteen ääneen ja nämä vanhemmat olivat oikeesti häpeissään ja sanoivat, että ei enää IKINÄ tule näin hölmöä tehtyä, vannoivat sen monta kertaa.
Olemme päivittäin tekemisissä tämän perheen kanssa puolin ja toisin, nyt ainakin näyttää ihan hyvin menneen ja luotan siihen, että pitävät lupauksensa.
Lapset ovat meillä aina kun sovitaan ja se on ihan luonnollista ja mukavaa, aina ovat rakkaita meille ja tärkeitä.
Jos on tärkeitä menoja tietävät, että meiltä saavat apua ja sitä annetaan.
Kuitenkin liika on liikaa, tässäkin tapauksessa.
Ymmärrän varsin hyvin niitä isovanhempia, jotka "joutuvat" olemaan lastenhoitajia ihan pakostakin, kun säälivät niitä pieniä ihmisen alkuja kaikenlaisilta riepottelulta, kuitenkin parempi ottaa lapset turvaan, kun jättää holtittomien vanhempien huostaan.
Jos mikään ei auta, niinkuin sanot tuossa, on parempi ilmoittaa vaan sossuun, kuin odottaa jotain pahempaa sattuvaksi, mutta ennen sitä kannattaa keskustella näitten vanhempien kanssa olisivatko halukkaita muuttamaan elämäntapaansa.
Sinulle voimia jaksamiseen ja toivottavasti asiat järjestyy parhain päin!
yhtenä esimerkkinä haluaisin kertoa teille mummit, että jossakin tapauksissa on parempi ilmoittaa alkoholisoituneista vanhemmista. itse olen kahden pienen lapsen äiti ja alkoholisti. olen ollut kuivilla kaksi vuotta ja siihen on tarvittu paljon taistelua. lapseni olivat yksi ja kaksi vuotiaat kun alkoholi tuli elämäämme ja lapset olivat aina äidilläni. tein samaa kuin teidän lapsenne. äitini hoiti lapsia mielellään, mutta rajansa oli hänelläkin. viimeinen tippa oli kun ilmoitin, että en tule hakemaan lapsia tänään vaan ehkä huomenna. äitini joutui ottamaan töistä vapaata. äitini sanoi, ettei tarvitse tulla hakemaan, teen ilmoituksen soskuun. en uskonut häntä. hain lapset kolmen päivän päästä ja olin todella vihainen. en tänäkään päivänä tiedä miksi.
sosiaalitoimisto otti minuun yhteyttä ja antoi perhetyöntekijän ja ohjasi päihdeglinikalle. käytin palvelua, ehkä kuukauden verran ja sitten ratkesin taas. syytin äitiäni sinä päivänä, kun lapseni otettiin minulta pois, vaikka hänellä ei ollut osaa ei arpaa koko asian kanssa. kuukauden ryyppäsin päivittäin, kunnes tuli pohja vastaan ja tajusin mitä olen tekemässä. siitä alkoi taisteluni alkoholia vastaan.
raitistuttuani olen huomannut, että äitini teki minulle palveluksen. hän aukaisi minun silmäni ja ajatteli minun terveyttäni ja lapsia. vaikka en sitä silloin huomannutkaan. mutta näinhän silloin vain alkoholin. olisin tänäkin päivänä varmasti juova alkoholisti, jos äitini ei olisi puuttunut asiaan . vuosi meni ennen kuin äitini luotti taas minuun ja tänään saan olla onnellinen kolme ja neljä vuotiaista lapsistani joita minun ei tarvitse humalassa tai krapulassa hoitaa. lapseni olivat puolitoista vuotta huostassa ja vierailivat äitini luona säännöllisesti ja minä pein heihin yhteyttä säännöllisesti. aluksi olin niin tyhmä, että kielsin äitiäni ottamasta lapsiini yhteyttä, mutta onneksi hän ei minua uskonut.
vihasin äidissäni sitä miten välinpitämätön hän oli. siis näin ajattelin silloin kun join. tänä päivänä tiedän, ettei se välinpitämättömyyttä ollut. kaikki meni minulla hyvin, kun itse päätin asioiden muuttumisesta ja tein asioiden eteen työtä.
alkoholismi on vakava sairaus, jota sairastuttaa koko perheen.