"Yliluonnolliset paikat Joensuussa" Kerrotaan kummittelevan...?

Kyllä löytyy.
Käyhän työkkärissä, etsi yömaja, sossussakin joskus kummittelevat...

Viikonloppuisin niitä joskus näkee - aaveita...
'Kummitus - tuntien' aikaan tai ihan aamuvarhaisella harhareissuiltaan palaamassa kammioihinsa; naamat kalpeina hoiperrellen.

Juokaa viikko tai kaksi putkeen niin alatte varmasti
nähdä kummituksia ilman etsimättäkin. ALKOA!

Utran hautausmaa on paikka jossa, kummittelee. Siellä kerrottiin olevan myös hautakivi jossa tytön kuva, joka seuraa kukijoita katseellaan.

Myös aikoinaan kerrottiin Utrassa tytön pysäyttävän autoja ja pyytävän tupakkaa... tämän jälkeen haihtui pois...

Kalmanniemi. Johan nimikin sen kertoo. Sinne on haudattu munkkeja ja piispoja pimeällä keskiajalla kun siellä oli luostari. Semmonen peikkometsähän se osittain on. Eli siis se nykysen paskiksen takan oleva Kuhasalo.

Siilaisella, heinäpurontieltä noljakkaan ja aavarannalle johtavan kavelytien varrella on ns. punaisten hautamuistomerkki. Sitä vasten kun laittaa korvansa keskellä yötä ( täydenkuun aikaan varmimmin), niin kuuluu sodan ääniä ja tuskan huutoja.
Tämän kertoi lapsuuden ystävä, joka asui siinä ihan lähellä, oli hänen kaveri vai oliko se kaverin kaveri testannut ja tosi on.

Vainoniemen ja Linnunlahden väliä voi nähdä vaeltavan nuoren tytön tai aikusen miehen haamun.
Miehellä on joko musta tai valkoinen suuri koira hihnassa.
Mustan näkeminen tietää pahoja uutisia, valkoisen näkeminen kuolemaa.
Tyttö kulkee paljain jaloin ja itkee, mutta ääntä ei kuulu.
Haamut liikuvat syksyisin kun puissa ei enää ole lehtiä, mutta ei vielä luntakaan.
Tämän tarinan kuulin mummiltani ja enoltani.

Entä onko Joensuussa ns. kummitustaloja? Olen kuullut, että kaupungintalossa kummittelisi, mutta muuten monet Joensuun talot ovat niin uusia ja sen mallisia, etteivät ne oikein ole sopivaa kasvualustaa kummitustarinoille. Olisi kuitenkin jännittävää käydä jossain kummitustalossa.

Kaupungintalon kummitusjuttu on niin "populaari", että siitä ei voi mennä varmuuteen. Siitä oli Karjalaisessa, ja tämä ja muu julkisuus on voinut paisutella juttua. Koko juttu on jopa voitu keksiä julkisuuden takia.

Joensuussa kuitenkin on varteenotettavampiakin kummitustaloja. Ne ovat kuitenkin yksityisomistuksessa, joten niihin ei pääse käymään. Tämä "varteenotettavuus" ei tarkoita, että niissä oikeasti olisi kummituksia, mutta että niissä elävät ihmiset kokevat selittämättömiä ilmiöitä.

Kummituksia:
Kundin haamu vaeltaa eestaas kyttäaseman eessä pommi kädessä ja itkee: "Voi v**ttu kuka vei mun sytytyslangan"
Tarinan kuulin ystävän serkun koiran kirpulta joka on aaveen omin silmin nähnyt.

Haamupaikkoja:
Hautakivi ilmestyy kuin tyhjästä sille tai tälle hautuumaalle ja sen lähellä tuntuu pahan läsnäolo/katse.
Kun sitä lähestyy, kivi katoaa.
Tarinan kertoi ukkini sisarenpojan undulaatin pokasenpoikanen.

Kummitustaloja:
Jossain tai sitten jossain muualla Joensuussa on autio talo jossa kummittelee ja kolisee.
On nähty selittämättömiä valoja ja kuultu outoja ääniä.
Jutun kuulin sisareni sulhasen kummin kaimalta, jonka kaverin naapuri oli nukkunut talossa yötä joskus.

meidän parvekkeella leijuu haiseva savumuodostelma epämääräinen muoto...samoin pimeällä ajoittain hehkuva oranssinpunainen valo liittyy samaan ilmiöön.

Välillä kuulluu sellanen korskahtava ihmisen kaltainen ääni...

Piruntulia Orivesi/Paasivesi. Niitä on nähneet muutkin, kuin kumminkaimat.

Myös Joensuun hautuumaalla (ev.lut) se Rauhankadun paikka, niin Dahlgrenin tyttö kummitellut paljonkin. Kuoli traagisesti mopolla.. Kaiketi rauhoittui kun hauta avattiin ja siunattiin uudelleen.

Hänen kivessään kasvot on ja tämä on se jota epäiltiin olevaksi Utrassa, tämä on Joensuun Rauhan kadulla. Tiedän paikan.

joo tossa reijolassa seurakunta talon lahellä on kuulemma keltanen hylätty talo ja joku navetta ja sauna saunassa on kuulemma verta ja hylsyjä ja talon yläkerrassa pelkkä sänky en tiedä onko se totta mutta käykää tarkistaa ite en uskalla

Paasiveden valon olen itse nähnyt, ja tässähän minä asun paasiveden äärellä lähes. Savonrantaan liittyy paljon kummitusjuttuja, mutta ne täytyy itse kokea.

Yliluonnolliset asiat, tässä tutkimaton tieteen ala.

Yliluonnollisista tyhmille ei kannata kertoilla

Yliluonnollisuus on henkilössä ei paikoissa.
Toiset näkee ja kuulee kahta elämää, mutta näkemästään ja kuulemastaan eivät kerro.

Pekkalansillan kohdalla asuu yliluonnollisia olentoja!
Tämä on todistettavissa, sillä vuonna 1982 rakennusvaiheen aikana sillan toinen pää romahti alas, ja syynä oli se ettei nuo olennot halunneet häiriötä alueelleen ja yrittivät antaa tuolla tavalla siitä merkin..siinä kuitenkaan onnistumatta!

Joo on se on tikkamäen pertusterveydenhuollon päivystys... mitään ei oikeasti kuitenkaan tapahdu kunhan ovat olemassa että voi sanoa että velvollisuus on täytetty... kovasti yrittävät mutta mitään ei oikeasti tapahdu.. korkeintaan hyvää päivää ja buranaa...

Harrastamme tyttöystäväni kanssa seikkailua Joensuun ympäristössä, ja olemme nähneet yhtä sun toista reissuillamme. Joku mainitsi aiemmin Penttilän kupeessa olevan Kuhansalon, ja juurikin täällä sattui ehkä oudoin tapahtuma nyt syksyllä.

Olimme ajelemassa muuten vain Penttilässä, ja ajattelimme tulla pienelle kävelylle pimeää syysiltaa vasten Kuhansalon niemen päätyyn, sinne missä on sellainen pitkä vanha laituri. Jätimme auton vanhalle talolle missä on myös parkkipaikka ja kävelimme metsään jossa ei enää nähnyt kovinkaan hyvin. Oikeastaan lähinnä Pyhäselkä erottui puiden lomasta. Tyttöystäväni mainitsi tuulesta joka olikin aika kova sinä iltana, ja sanoi vielä ettei haluaisikaan mennä niemen kärkeen, sillä hänelle tuli jotenkin uhattu olo jo siinä parkkipaikalla. Menimme kuitenkin kun tänne asti nyt olimme vaivautuneet.

Kävellessämme metsikön läpi, satuin huomaamaan lähempänä rantaa jonkun toisen ihmisen siluetin. Kyseessä oli aika suurikokoinen mieshenkilö joka erottui vain erittäin epäselvästi vettä vasten. En ajatellut siitä sen kummempaa silloin, koskapa Kuhasalossa varmaankin liikkuu muitakin kuin me (tosin ihmettelin hieman ajankohtaa, sillä oli jo varsin pimeää ja kello oli lähemmäs yhtätoista), mutta päästessämme lähemmäs rantaa en enää erottanut koko tyyppiä lainkaan ja ihmettelin että mihin kummaan hän mahtoi kadota.

Siinä kohdassa missä kesäisin on julmettu määrä nokkosta ja mutainen polku tyttöystäväni jähmettyi yhtäkkiä paikoilleen ja kysyi hiljaa että kuulinko. Jonkinlainen äännähdys oli kuulunut ilmeisesti pusikosta edestämme. Oli todella pimeää emmekä nähneet sielläpäin ketään, mutta jokin (ilmeisesti ihminen) sen äänen oli päästänyt. Hetken tilannetta tutkailtuamme tiedustelin kovaan ääneen ken siellä liikkui, ja samassa kuului ryskettä ja rahisevien lehtien ääntä juurikin tästä suunnasta, jokin suurikokoinen siellä veteli kohti meitä päätellen kahinasta ja äänestä (rusakot ja muut pikkuelukat liikkuvat paljon vaivattomammin). Sanomattakin selvää että lähdimme samantien takaisinpäin ja taisin jopa kaivaa linkkuveitsenkin esiin siinä säikähdyksessä.

Autolle päästyämme tuuli oli yltynyt ja tyttöystäväni väitti kivenkovaan jonkin tarkkailevan meitä metsänreunasta ja että tukahduttava ilmapiiri oli pahentunut ympärillämme jo erittäin vaivaavaksi tekijäksi. Mietimme myöhemmin että kenties joku oli vain pilaillut kanssamme ja säikyttänyt meidät menemään, joka lieneekin todennäköisin selitys! Silti kokemus oli erikoinen ja jännittävä!

On se kumma juttu, kun kummituksista ja yliluonnollisista asioista saa vapaasti keskustella 24:lla, mutta jos puhuu sanaakaan Jeesuksesta, tekstit poistetaan. Miettikääpä!!!!

Löysin tuon uutisen muita foorumeita selaillessani niin siinäpä olisi sopiva kohde tarjolla. Ei muuta kuin Amerikanreissulle.

http://www.stara.fi/2014/11/28/aavejahti-juontajan-koti-henkien-riivaama-joutuu-myymaan/

Joensuun kaupunginteatterilla on oma kummituksensa, joka on nimetty Hilpaksi.

Teksti: Kirsi Komulainen

Kerrotaan, että Hilppa on näyttäytynyt ensimmäisiä kertoja Joensuun kaupunginteatterilla 1970-luvun alkupuolella, niihin aikoihin kun Maija-Liisa Ström ja Arto Heikkilä tulivat teatteriin näyttelijöiksi. Usein kun laulutaidoistaan tunnettu Ström oli ollut yksin suurella näyttämöllä harjoittelemassa lauluja ja

säestänyt itseään pianolla, oli hän havainnut vanhahkon naisen istuvan katsomossa, vaikka siellä ei olisi pitänyt olla ketään ja ovet olivat lukossa. Strömille oli ollut heti selvää, ettei katsoja ollut tästä maailmasta, mutta hän ei antanut sen häiritä.

Näyttelijä Arto Heikkilä kertoo epäilleensä kollegansa tarinoita oudosta fanistaan. Kerran harjoituksissa Artsi näki jonkun siniharmaapukuisen ja pitkätukkaisen naisen seuraavan harjoituksia näyttämön vieressä, mutta ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nainen lähti laskeutumaan näyttämön sivulta lämpiöön vieviä portaita ja samoja portaita nousi ylös joku työtovereista. Silloin Artsi tajusi, mitä oli nähnyt; ylöstulijan varjo näkyi seinällä, mutta alas menijällä varjoa ei ollut. Ylöspäin tullut ei myöskään ollut nähnyt vastaantulijaa, eikä Artsikaan enää naista tavoittanut, vaikka juoksi perään.

– Näin sen selvästi, pitkän aikaa se seurasi harjoituksia. Ei se jälkeen päin pelottanut, tuli jotenkin lämmin ja sydämellinen olo. Olisin halunnut muutaman sanan vaikka vaihtaa hänen kanssaan, Artsi kertoo.

Monikaan ei Hilppaa ole nähnyt, mutta kuullut on. Vuosikymmenien ajan Hilpalla oli ollut tapana kipittää korkokengissään tyhjillä ja pimeillä näyttämöillä, napsautella järjestäjän jo sammuttamia valoja päälle uudestaan ja uudestaan, hönkiä jäätävän kylmiä henkäyksiä pitkin käytäviä ja polkea öisin pimeässä puvustossa ompelukonetta. Hilppa hävisi hetkeksi näyttämöltä, kun kaupungintaloa remontoitiin 1990-luvun lopulla. Mutta ei Hilppa kauas lähtenyt, laajensi vain reviiriään, sillä 2000-luvulla hänet on usein bongattu myös Teatteriravintolan tiloista. Monet ravintolan henkilökunnasta ovat kuulleet koputuksia ovelta, jonka takana on ollut vain tyhjäja pimeä teatteriklubi.

Humoristiseksi Hilppa heittäytyi, kun koputteli eräälle naiselle komeron sisäpuolelta. Hilppa on myös hyräillyt tyhjällä klubilla ja tornikabinetissa ja kipitellyt lasiterassilla. Muutamia vuosia sitten nuori näyttelijä, Riku, oli jäänyt näytöksen jälkeen seuraamaan jalkapalloottelua lämpiöön, mutta ei saanut enää selostuksesta selvää, kun näyttämöltä alkoi kuulua kovaa meteliä. Riku meni katsomaan, kuka siellä metelöi, mutta sekä näyttämö että koko talo oli tyhjä, olihan kello jo yksitoista illalla. Riku käski Hilpan olla hiljempaa, mutta ei jäänyt ymmärrettävistä syistä katsomaan ottelua loppuun, vaan lähti kiireen vilkkaa kotiin. Kostoksi häiriöstä Hilppa kokeili uudempaa tekniikkaa ja soitti keskellä yötä lukossa olevan järjestäjienhuoneen puhelimesta Rikun Helsingissä asuneen vaimon kännykkään merkkisoiton. Riku ei soittaja voinut olla, sillä hänellä ei ollut avainta huoneeseen.

Näyttelijä Seppo Timosen omakohtaisen kokemuksen ja tutkimuksen mukaan Hilppa on yllättänyt koputuksillaan ja hyräilyillään yleensä rakkauden huumassa eläviä tai muuten herkemmillä aisteilla varustettuja ihmisiä. Väitettä tukee se, että viime aikoina Hilpan huomiosta ovat saaneet nauttia nimenomaan kaupunginteatterissa tai ravintolassa työskentelevät rakastuneet nuoret parit.

Hilppaa luonnehditaan kiltiksi ja hyvälaatuiseksi kummitukseksi, mutta kyllä häneltä luonnettakin löytyy. Teatterin jo eläkkeelle jäänyt puvustaja

Ulla Hirvonen teki joitakin vuosia sitten Joensuun päiväksi Hilppaa esittävän hahmon, joka ripustettiin näyttelyn ajaksi roikkumaan esirippuun. Ulla ei muistanut purkaa hahmoa, vaan jätti sen johonkin nurkkaan virumaan. Yhtenä iltana puvuston valot eivät suostuneet sammumaan, ei edes ammattimiehen voimin ja seuraavana päivänä lensi seinälle kiinnitetty kynä parin metrin päästä Ullan jalkoihin. Ulla nosti kynän paikoilleen, mutta se lensi uudestaan. Siitä Ulla arvasi, että nyt on Hilppa hänelle suuttunut ja päätti purkaa kummituksen hahmon ennen kuin kulissipainotkin alkaisivat lennellä. Siihen loppuikynän heittely.

Kuka Hilppa on? 1900-luvun alussa kaupungintalon kellarissa ovat olleet kaupungin putkakopit ja on arvailtu, että Hilppa olisi joku vääryyttä kärsinyt ja kenties putkaan kuollut nainen. Mutta kukapa tietää, vaikka Hilppa olisi hiipinyt Joensuuhun jonkun näyttelijän mukana suuremmista teattereista. Kilpailu voi olla kovaa kummituksillekin.

(http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kägi/hilppa__teatterin_kummitus_3432495.html)

Yliopistolla on nähty oudosti riehuvia kummituksia.

Se on Paasveen piruntul..kuten paikalliset sanoo.On tullut nähtyä ja hieman tutkittua .Paremmin asiaa tutki 1900-luvun alkupuolella jokin etelä-suomen yliopisto .Eivät ymmärtäneet syytä ,mistä ilmiö johtuu(näkivät ja tutkivat siis sen) epäilivät suokaasuksi ,mutta sitä se ei ole sillä se tuli kulkee välillä mantereenkin päällä (näköhavainto) .En todellakaan itsekkään tiedä mikä se on ,mutta kraaterijärveä pitkin se kiertää ja liikkuu heijaavalla edes takas liikkeellä ..huhujen mukaan savonrannan miehet olis kännipäissään luotiakin sille tarjonneet ,mutta ei se se ratkaisua ole tuonut.
Siellä se pimeinä syysöinä näkyy .. tai ei aina kun järvi on laaja .Savonrannalla järjestivät myös piruntuli risteilyjä tai aavetuli kuka miksikin haluaa kutsua.

Eksyin kerran erään naisen Bermudan kolmioon ja sen jälkeen en ollut entiselläni..joka syysyö näin sen uudestaan vaikka silmät suljin..varmaan johtui rakovalkean lämmöstä mutta kyllä siinä jotai oli🦉🦎🐲🐢🐊🦃

tiedätkö minkä niminen on kaupungintalon aave? (Joensuussa)

liikenneylpyröissä ainahi mahtaa kummitella kun sinne ilmestyy kakkeja. myöskin potuliasta on kaikki kivet hävinneet mystisesti. onko kuolleen puhuvan harakan haamu asialla. joissahi nissan talliloissa kanssa kummitteloo. yöllä aina sumutusvalot itséstään syttyy ja vakonopeuspuhistimet surisee. ajele siinä sitten nissanilla ylpyröissä ohittelemassa kun on kummituksii joka paikassa

Joensuun ilves on yliluonnollinen.
Jos silittää ilveksen kultakorvia - saa lisää rahaa jostakin pian.

Joensuun ilves >> https://fi.wikipedia.org/wiki/Joensuun_ilves

Minä olen kuullut että siellä Joensuu Utran hautausmaan seudulla on liftari joka jonkun aikaa autossa olon jälkeen katoaa,Kuin ei olisi kyydissä ollutkaan..

Punaisten hautapaikka syksyllä pimeällä.Voit kuulla laukaukset synkässä yössä ja jonkun kiroavan.Älä mene yksin sillä kukaan ei takaa turvallisuuttasi.Jos kuulet askeleet takaasi Älä katso sillä haamut seuraavat sinua kunnes juokset pois.Ole kuin et tietäisi niistä.Tunnet kyllä kun ne katsovat..