Olen ollut muutaman vuoden täysin yksin lasteni kanssa. Lapset näkevät isäänsä muutaman kerran vuodessa.
Olen väsynyt kantamaan kaiken yksin harteillani, lapsien kasvun myötä myös huoli lisääntyy. Ovat yksin ulkona jne...
Mistä te muut vanhemmat saatte voimia itsellenne?
En jaksa aina kaikkea kaataa ystävienikään niskaan.
Olisi niin paljon helpompaa jos olisi se toinen aikuinen jakamassa tämän kaiken ihanan mut välillä niin raskaan arjen.
Olen väsynyt kantamaan kaiken yksin harteillani, lapsien kasvun myötä myös huoli lisääntyy. Ovat yksin ulkona jne...
Mistä te muut vanhemmat saatte voimia itsellenne?
En jaksa aina kaikkea kaataa ystävienikään niskaan.
Olisi niin paljon helpompaa jos olisi se toinen aikuinen jakamassa tämän kaiken ihanan mut välillä niin raskaan arjen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on vain ajoittaista kokemusta kahden lapsen kanssa "yksin"olosta. Asuimme vieraalla paikkakunnalla, mies teki pitkää päivää ja välillä työreissuja. Olen sitä lajia, että seinät kaatuvat helposti niskaan, joten lähdin aamupäivisin kerhoihin, perhekahviloihin, jopa yh-kahvilaan naapurikuntaan. Tutustuin naapureihin ja muihin äiteihin ulkona ja pikkuhiljaa tukiverkkoa alkoi löytyä. Pääsin myös kunnan järjestämään perheryhmään.
Suomi on yhdistystoiminnan luvattu maa, joten yh:ille löytyy monenlaista menopaikkaa ja vertaistukea.