Raivarit, itkut, naurut

Tosin Bentsot lisäävät skitsoituutta ja masennusta, vaikka rauhoittavatkin.

siirtyminen niihin viinasta on aika luonnollista, monelle. Eli miedoista aina vain kovempiin aineisiin.

Ota niitä jos on pakko, mutta varo bentsokoukku on pahempi kuin viinakoukku. Ja lopulta kuuppa sekoaa niistäkin.

Itse tajusin, että ne lukitsee ajatukset, jolloin se kaikki paska mikä mielessä muuten liikkuisi on vain jumissa ja kasautuu. Sitten kun taas ottaa viinaa niin se purkautuu ulos ja yleensä kerryttää sivuoireena lisää sitä paskaa mikä painaa mieltä.

Joten kannattaa ottaa niitä silloin vain kun oikein ahdistaa, eikä tunnu oikein löytyvän ulospääsyä. selvinpäin pitäisi koettaa ne "luurangot" kohdata ja siivota sieltä kaapista, niin sitten pääsee päihteettömään elämään lopulta.

Vaikka ne lääkitykseksi mainitaan, niillä voi hoitaa vain oireita ei poistaa sairautta itsessään. Jos lipsahtaa väärälle puolelle rauhoittavien käyttö, niin kusessa olet

Välillä tuntuu et elämä on niin mukavaa ja naurattaa pienetkin asiat. Sit on näitä hetkiä ku kaataa vahingossa vaikka maito lasin ni raivarit on sitä luokkaa et tuntuu et pää hajoo (ite tulee hakattua nyrkkiä seinään tollasista pikku asioistakin niin että veri lentää). Huomaan muuten ihan selvästi että ku on pitempi juopottelu tai lääke tokkura päällä ni hermot menee vielä paljon tavallista helpommin. Niistä pelkotiloista puhumattakaan ku ei uskalla edes istua auton kyydissä ku näyttää et kaikki ajaa päälle. Ja toinen on toi tavaroiden piilottelu, joka kerta ku oon sekasin (viinasta tai lääkkeitä) piilotan kaikki vähänkin arvokkaammat tavarat. Avaimet, lompakot yms. joskus jopa läppärini vaikka oisin yksin kotona =)
Pohjustuksena voin sanoo sen verran et alkoholiin ja lääkkeisiin on aika pahasti koukussa, ja Opamoxia syön ihan respalla.