Niin makaa kuin petaa.
Uhriutuminen on alkoholin kanssa liikaa läträävien tapa hakea oikeutusta ikuiseen ininään, masennukseen, työttömyyteen... Ja siihen seuraavaan känniin... ja sitä seuraavaan känniin jonkinmoisen 'kuivan' katkon jälkeen.
Niin olin minäkin aina itkemässä yksinäisyyttäni, kuinka minua ei ymmärretä, aina mulle ja vain mulle käy näin. Halusin elää vain muitten kautta, ottamatta sitä oikeaa vastuuta elämästäni.
Muillakin ihmisllä kuolee läheisiä, tulee laskuja, rahahuolia, pettymyksiä... mutta on eriasia yrittää hukuttaa niitä alkoholin avulla kuin toimia ja hakea tukea. Ottaa vastuu elämästään, vaikka pelottaisikin.
Ykainäisyys kuten myös alkoholin 'nauttiminen' on täysin oma valinta.
Kukaan ei ole yksin. Säälissä ja itsesäälissä saa jokainen toki piehtaroida niin paljon kuin haluaa :D.
Uhriutuminen on alkoholin kanssa liikaa läträävien tapa hakea oikeutusta ikuiseen ininään, masennukseen, työttömyyteen... Ja siihen seuraavaan känniin... ja sitä seuraavaan känniin jonkinmoisen 'kuivan' katkon jälkeen.
Niin olin minäkin aina itkemässä yksinäisyyttäni, kuinka minua ei ymmärretä, aina mulle ja vain mulle käy näin. Halusin elää vain muitten kautta, ottamatta sitä oikeaa vastuuta elämästäni.
Muillakin ihmisllä kuolee läheisiä, tulee laskuja, rahahuolia, pettymyksiä... mutta on eriasia yrittää hukuttaa niitä alkoholin avulla kuin toimia ja hakea tukea. Ottaa vastuu elämästään, vaikka pelottaisikin.
Ykainäisyys kuten myös alkoholin 'nauttiminen' on täysin oma valinta.
Kukaan ei ole yksin. Säälissä ja itsesäälissä saa jokainen toki piehtaroida niin paljon kuin haluaa :D.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunpa tämän kaikki ymmärtäisivät.
Osuitpas oikeaan. Alkoholisti esiintyy usein uhrina ja hyvävä ihmisenä ja syyllistää ja alentaa muita ihmisiä, erityisesti läheisiä ihmisiä. Aivan kuten äitini. Alkoholista pääsi eroon, mutta uhrina esiintymisestä ja muiden alentamisesta ei. Monen elämä meni rikki juuri tämän vuoksi, olisi edes vain juonut, mutta kun käytti törkeästi henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiinsa. Tilanne on vähän parempi, mutta edelleen esiintyy suurena uhrina ja jonkin verran myös alentaa muita ihmisiä.
Minä en ole koskaan kokenut "miksi minulle aina käy näin"-asioita. Olen aina hoitanut työni, osallistun vilkkaasti kaikenlaiseen toimintaan ja minulla on paljon tuttuja. Minulla ei ole yhtään ainutta ryyppykaveria. Moni jopa hämmästelee energisyyttäni. Minulla on ollut oikeastaan keskimääräistä onnellisempi elämä. Kaikki ei kuitenkaan aina ole ollut pelkkää juhlaa. Ensimmäinen puolisoni jätti minut ja toinen, se todellinen suuri rakkauteni kuoli muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. Kävin terapiassa vuoden. Olen ollut myös muutoin vakavasti sairaana ja ollut sairaalassakin pahimmillaan kuukausia, mutta en koskaan alkoholin takia.
Juomiseni on ollut tissuttelua. Töiden jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin tapahtuvaa tasaisesti lisääntyvää ja syvemmälle riippuvuuteen johtavaa juomista. Yleensä melko yksinäistä, mutta suruuni en ole koskaan juonut. Juomisesta tuli tapa. Piti aina päivän päätteeksi saada se rentouttava droppi. Oli pakko katkaista se kiihkeä tunnetila, jonka päivän tapahtumat olivat synnyttäneet sisälleni. Juomismäärät vain lisääntyivät ja yht´äkkiä olin tilanteessa, jossa en enää pystynyt olemaan ilman iltalääkitystäni. Olin tullut riippuvaiseksi alkoholista. Lähipiirini ei asiaa vieläkään ymmärrä. He eivät tiedosta sitä miten vaikeaa tämä raittius minulle on, koska he eivät pidä minua alkoholistina. Tätä on tahdottava joka päivä ja tätä on tahdottava enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Luulen, että vain alkoholisti voi tietää miten arvokas asia raittius on.
Kaikkein parhaiten raittiuden arvon ja alkoholismin kauheuden ymmärtävät alkoholistin läheiset jos läheisiä on. Hehän läheisensä alkoholismista yleensä eniten kärsivät, mikä on väärin.
Alkoholismi on tietenkin aina yksilöllistä, jotkut ymmärtävät enemmän ja jotkut eivät mitään.
Mahtavaa että olet raitistunut ja pystyt ajattelemaan asiaa ja juttelemaan asiasta noin hyvin.
joskus yksinäisyys on oma valinta mutta useimmiten ei ole.