Moi!
Mä olen nyt ylä-asteikäinen innokas nuori koiraharrastaja.
Perheeseen tuli minun ollessa noin 10 - vuotias Bichon Frisé narttu, rotu täysin vanhempien päätöksenä, enkä minäkään pienenä koirahulluna tyllerönä sanonut mitään vastalauseita suloiselle pumpulipallolle. Koiran pari ekaa vuotta meni vähän niin ja näin, sitä innokkaasti ulkoilutin ja turkkiakin hoidin, alussa vanhempien avustuksella.
Lähentyessä kahtatoista vuotta mua alkoi tosissaan kiinnostaa erilaiset koiraharrastukset, liityttiin tokoryhmään ja muutenkin aloin touhuta koirien kanssa.
Niin se koiraharrastus sitten nappasi mukanaan. Nyt tokoillaan ja ageillaan kerran viikossa reilu 5 - vuotiaan bichonin kanssa, hoitelen innokkaasti muiden koiria, käydään erilaisilla leireillä yms. Ja vielä enemmän kuin paljon tulee tehtyä siskon staffien kanssa, niiden kanssa treenailen, käyn mätsäreissä, lenkkeilen...
Sitten voikin siirtyä itse aiheeseen. Koiraharrastuksen valloittaessa koko ajan enemmän aikaa elämästä (ei mulla itseasiassa muuta elämää olekaan... :D), on päähän pompannut ajatus toisesta koirasta. Mua ei itseasiassa tuo Bichonin turkin jatkuva, viikottainen peseminen ja puunaaminen turkin leikkely voisi vähempää kiinnostaa, vastuuntuntoisesti turkin kuitenkin hoidan ihan koirankin parhaaksi :-) Kuten varmaan on selvinnyt, olen innokas koiraharrastaja ja mä ihan oikeasti tahtoisin koiran jonka kanssa voisi kokeilla melkein mitä vaan maasta taivaaseen, jonka kanssa pääsisi tokossa ja agilityssa kilpailemaan asti!
Toki tän Bichoninkin kanssa voi tehdä paljon, ja paljon me sen kanssa tehdäänkin. Kokeillaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, mutta kyllähän nyt kaikki tietää etti Bichon ole harrastuskoirista ehkä se parhain mahdollinen... :D Motivointi on aina välillä ihan yhtä turhan kanssa, mutta kyllähän tämä bichonin kanssa tekeminen kasvattaa hermoja ja sen sellaista. Ei vaan ole ihan se oma rotu.
Mä siis kaipailisin rotuehdotuksia. Vanhemmat ovat asettaneet ehdottoman kriteerin, eli koiran karvaamattomuuden. Siihen ei mulla itsellä ole mitään vastaan sanomista, ja sen toisalta ymmärränkin. Tämä karsii koiria jo todella paljon pieneen ryhmään. On tultu mietiskeltyä lagottoa, pumia, perroa... Näistä kaikista roduista kuuntelisin mielelläni lisää tietoa. Kaikenlainen kommentti on tervetullutta, myös mielipiteet siitä onko edes fiksua ottaa toista koiraa. Tiedän että olen teini-iässä, ja monet varmasti ajattelevat ettei aktiivinen harrastuskoira ole se parhain mahdollinen teini-ikäiselle, mutta koirat ovat kyllä imaisseet mukanaan niin pahasti että elämä on pelkkää koiraa eivätkä ikätoverien touhut kiinnosta.
Tulipa pitkä romaani, mutta tosiaan toivoilisin vastauksia.
Mä olen nyt ylä-asteikäinen innokas nuori koiraharrastaja.
Perheeseen tuli minun ollessa noin 10 - vuotias Bichon Frisé narttu, rotu täysin vanhempien päätöksenä, enkä minäkään pienenä koirahulluna tyllerönä sanonut mitään vastalauseita suloiselle pumpulipallolle. Koiran pari ekaa vuotta meni vähän niin ja näin, sitä innokkaasti ulkoilutin ja turkkiakin hoidin, alussa vanhempien avustuksella.
Lähentyessä kahtatoista vuotta mua alkoi tosissaan kiinnostaa erilaiset koiraharrastukset, liityttiin tokoryhmään ja muutenkin aloin touhuta koirien kanssa.
Niin se koiraharrastus sitten nappasi mukanaan. Nyt tokoillaan ja ageillaan kerran viikossa reilu 5 - vuotiaan bichonin kanssa, hoitelen innokkaasti muiden koiria, käydään erilaisilla leireillä yms. Ja vielä enemmän kuin paljon tulee tehtyä siskon staffien kanssa, niiden kanssa treenailen, käyn mätsäreissä, lenkkeilen...
Sitten voikin siirtyä itse aiheeseen. Koiraharrastuksen valloittaessa koko ajan enemmän aikaa elämästä (ei mulla itseasiassa muuta elämää olekaan... :D), on päähän pompannut ajatus toisesta koirasta. Mua ei itseasiassa tuo Bichonin turkin jatkuva, viikottainen peseminen ja puunaaminen turkin leikkely voisi vähempää kiinnostaa, vastuuntuntoisesti turkin kuitenkin hoidan ihan koirankin parhaaksi :-) Kuten varmaan on selvinnyt, olen innokas koiraharrastaja ja mä ihan oikeasti tahtoisin koiran jonka kanssa voisi kokeilla melkein mitä vaan maasta taivaaseen, jonka kanssa pääsisi tokossa ja agilityssa kilpailemaan asti!
Toki tän Bichoninkin kanssa voi tehdä paljon, ja paljon me sen kanssa tehdäänkin. Kokeillaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, mutta kyllähän nyt kaikki tietää etti Bichon ole harrastuskoirista ehkä se parhain mahdollinen... :D Motivointi on aina välillä ihan yhtä turhan kanssa, mutta kyllähän tämä bichonin kanssa tekeminen kasvattaa hermoja ja sen sellaista. Ei vaan ole ihan se oma rotu.
Mä siis kaipailisin rotuehdotuksia. Vanhemmat ovat asettaneet ehdottoman kriteerin, eli koiran karvaamattomuuden. Siihen ei mulla itsellä ole mitään vastaan sanomista, ja sen toisalta ymmärränkin. Tämä karsii koiria jo todella paljon pieneen ryhmään. On tultu mietiskeltyä lagottoa, pumia, perroa... Näistä kaikista roduista kuuntelisin mielelläni lisää tietoa. Kaikenlainen kommentti on tervetullutta, myös mielipiteet siitä onko edes fiksua ottaa toista koiraa. Tiedän että olen teini-iässä, ja monet varmasti ajattelevat ettei aktiivinen harrastuskoira ole se parhain mahdollinen teini-ikäiselle, mutta koirat ovat kyllä imaisseet mukanaan niin pahasti että elämä on pelkkää koiraa eivätkä ikätoverien touhut kiinnosta.
Tulipa pitkä romaani, mutta tosiaan toivoilisin vastauksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä siis lähinnä olen hakemassa, että mikä rotu olisi kaikkein parhain juuri minun tarpeisiini. vanhempia miellyttää kaikinpuolin pumin ulkonäkö, mikä on tietysti ehdoton plussa ja auttaa hommaa paljon, heidän kanssaan kun on väännetty ja käännetty ja sähelletty tämän toinen koira - asian kanssa, ei mitään koiraihmisiä kumpainenkaan.
itseäni taas kiinnostaa varsinkin lagotto, tässä koirassa tuntuu luonteessa täsmäävän melkein kaikki - juuri sellainen täydellinen harrastuskoira kokeilemaan miltei mitä vaan!
vanhemmat sanoo kuitenkin aina sen viimeisen sanan, joten kuuntelisin todella mielelläni kaikista näistä roduista niin paljon kuin vain saa irti. Mikä olisi se sopivin rotu juuri minulle / meille?
Itsekin haluisin joskus kokea millaista olisi kahden koiran omistajuus. Koirallasi vaikuttaa olevan kiva omistaja, joka jaksaa tehdä koiran kanssa paljon:)
No, mutta asiaan. En osaa noista roduista oikein kertoa, mutta voin mainita joitain seikkoja, mitä olen ottanut selvää kahden koiran omistamisesta.
-Leikkaamaton narttu ja leikkaamaton uros voivat tuottaa "yllätyksen." Oletan kyllä, että tiedät;)
-Leikattu narttu voi olla äksy toiselle koiralle. (Syynä hormonaaliset muutokset).
-"Pienemmälle ja vanhemmalle" -koiralle voi olla vaikea paikka, jos "nuorempi ja isompi" -koira alkaa kyseenalaistaa koirien välistä arvojärjestystä.
-Jos resursseista tulee pula niin syntyy kilpailua! Vanhempi ja/tai voimakkaampi koira omii melkein kaiken. Tämä voi johtaa koirien välienselvittelyyn. Jokaiselle silittelyjä, huomiota, ruokaa, lepopaikkoja, jne. tarpeeksi.
Ja lopuksi olen miettinyt tätä asiaa: Jos on ensin yksi koira. Koiraa ei ole lellitty mutta se on saanut nauttia yksinoikeudella "ainoan koiran"-asemasta perheessä. Sitten hankitaan toinen koira. Tunteeko tämä ensimmäinen koira mustasukkaisuutta tai jonkinlaista kateutta? Voisiko koira suuttua tilanteesta? Miten/missä koirat esitellään toisilleen?
Iduli viestitteli hyviä ja asiallisia juttuja. Vaan tuota useamman koiran pelkoa haluaisin kyllä hälventää. Kun uusi pentu tulee taloon, vanhempi koira kyllä satavarmasti rakastuu siihen ihan yhtä lujasti kuin ihmisetkin. Ja kyllähän toinen koira on satavarmasti koiran paras kaveri. (Joillakin suojelukoira/ taistelukoira/ tms roduilla saattaa esiintyä halua poistaa omalta reviiriltä samaa sukupuolta oleva toinen koirayksilö vaikka hengen riistämällä.)
Kateus ja mustasukkaisuus eikä mitkään lellittelyt vaikuta lauman harmoniaan, kunhan koiran omistaja osoittaa selkeästi, että hänen laumassaan koiria komentaa ainoastaan ihminen.
Siis varsinaiseen kysymykseesi koirarodusta: kovin hyvin en lagottoa tunne, mutta se vaikuttaa kyllä lähes täydelliseltä valinnalta sinunlaisellesi aktiiviselle ja monipuoliselle koiraharrastajalle, kuten myös toiseksi koiraksi Bishonin kaveriksi perheeseen!
Toivottavasti saat vanhempasi ympäripuhuttua. Ihanan, antoisan ja kaikinpuolin hyvän harrastuksen olet valinnut!
Kiitoksia molemmille erittäin asiallisista ja hyvistä vastauksista! :-)
Todella hyviä ajatuksia tähän kahden koiran omistamiseen. Meidän nykyinen bichonnarttumme on taipuvainen mustasukkaisuuteen, mitä on kylläkin mahdollisuuksien mukaan kitketty pois, lainaamalla tuttujen koiria ja näyttämällä meidän pikkutytölle että vaikka toinenkin koira saa huomiota, ei sen tarvitse olla huolissaan.
Mä en tiedä miten tilanne kehittyisi jos pentu astuisi taloon, mutta tosiaan totuttelemalla vielä lisää jo ennen pennun tuloa siihen että omistaja antaa huomiot muillekin koirille saisi varmasti tuloksia aikaan.
Ja tosiaan en vissiin muistanutkaan mainita, että me ollaan ihan ehdottomasti narttua hakemassa / jos nyt pentua haetaan ollenkaan.. Mä en vaan osaa nähdä itseäni uroksen omistajana, ja tosiaan siinä on myös se ettei vahingossakaan koskaan tule minkäänlaisia vahinkoja.
Näitä teidän mukavia vastauksia lukiessanne tulee vaan entistä pahempi - nyt mun on pakko saada se toinen koira - kuume :-) Mutta ihan rauhassa tässä nyt alan totutella vanhempia ajatukseen, sitten aletaan yhdessä katsella noita rotuja, käydään tutustumassa kaikkiin rotuvaihtoehtoihin ihan livenä, ja eiköhän sieltä se oma sitten löydy.