On sanottu että linkki riittää kun halaa palata aiempaan keskusteluun. Teen poikkeuksen ja otan koko kirjoiutkseni parin vuoden takaa uudelleen esille.
Ajattelen rippikoulupahuuksista samoin kuin hoitokokouksista. Niistä pitää puhua. Jo riittää maton alle lakaisut tässäkin asiassa.
Sain aikanaan herätyksen rippileirillä Reisjärvellä. Oli 70-lukua. Oikeastaan minä en saanut parannusta koska minulle ei annettu muuta vaihtoehtoa kuin pakkoparannus. Kaksi viikkoisen leirin toisen iltana se tapahtui. Vaikka aikaa on kulunut paljon, ovat muistikuvani kirkkaat.
Eräs lestadiolainen sukulaiseni kustansi minut "mukavalle kesäleirille" jonne tietenkin suostuin tietämättä todellisuudesta. Oikeastaan olin utelias koska sukulaiset ikätoverini olivat siitä puhuneet ennkolta.
Vanhempani en muista sanoneen mitään erikoista Reisjärvelle lähdöstä, mutta ehkä jotain ihmeellistä vaikenemista oli noin merkittävän asian kuin rippileirikin on. Sinne siis lähti heidän lapsi lestadiolaiseen rippikouluun kahdeksi viikoksi.
Meidät majoitettiin Reisjärvellä vanhaan punaiseen rakennukseen joka oli tien takana. Siinä oli muistaakseni joku osuusliike tai muu kauppa ihan vierellä.
Ensimmäinen päivä ihmeteltiin ja tutustuttiin toisiin. Olo oli rento ja vähän riehakaskin. Toinen päivä sitten kyräiltiin että mikä olet oikein ihmisenä.
Seuraavana yönä tapahtui se herätys. Kaksi vanhempaa miestä herättivät minut kohta nukkumaanmenon jälkeen. Tai he tulivat pyörimään sinne tupaan kun oltiin jo nukahdettu. Minä avasin siinä silmäni kun joku nuohosi sängyn ympärillä. He kysyivät minulta herätetyltä että "voinko" lähteä keskustelemaan. Eikö tule uni. Mennään juttelemaan, hiljaisen aikana on hyvä jutella. En muista tarkkaan miten sanoin mutta koin että pakko oli lähteä.
Minut vietiin muistaakseni saman vanhan puisen rakennuksen toiseen päähän. Siellä alkoi henkinen kuritus ja ahdistaminen jota en soisi kenellekkään. En edes pahimmassa puuskassani vihamiehellekään.
Alkoi "keskustelu" uskon asioista. En minä ymmärtänyt että mitä minä olin tehnyt, kuulemma väärää ja kuoleman vakavaa. Siis pielessä oli elämäni ja matkani kävi helvettiä kohti. En tiedä kuinka kauan minua (henkisesti) kiduttaen he puhuttivat. Ja he pakottivat minut tekemään parannuksen, hyvä että edes sanaa ymmärsin. En voinut silloin enkä sen jälkeen ymmärtää mistä parannus tuli tehdä. Tein parannuksen jotta en olisi tullut hulluksi !!! Ei voinut tietää kauanko ruuvipenkissä olisi pitänyt olla. Ehkä liki kaksi viikkoa mitä leiriä edessä oli. Ei silloin ollut kännyköitä joilla olisi voinut soittaa apua ja neuvoja.
Pariviikkoinen leiri oli omituista aikaa. Minua näytettiin muulle väelle ja vieraille kuin apinaa eläintarhassa."Tässä nuori joka on jättänyt jumalattomuuden ja liittynyt armokansan pariin". Toistin sitä liturgiaa mitä he neuvoivat puhumaan. Jos vaikenin minulle asetettiin sanat suuhun. Jos toistin heidän sanojaan, sain olla samanveroinen heidän (kiduttajien?) kanssaan.
Puistattaa ja itkettää. Viha on kadonnut. Yhteen aikaan oli mielessä käydä kostamassa liikkeen kellokkaille. Kedrtakaikkiaan oli väkivaltaisia ajatuksia silloin.
Joskus kirjastossa Päivämies-lehteä selaillessa olen nähnyt että samaa porukkaa siellä yhä on. Ajattelin takavuosina että nimenomaan lestadiolaisen liikkeen saarnamiehet ja muut nokkamiehet pitäisi valaa elävänä jaloistaan sementtiin. (Huom, olen siis nyt päässyt vihastani).
Vieläköhän sama homma jatkuu rippileireillä. Muistan heti rippileirin jälkeen kun kotiseudulla kävin lestadiolaisseuroissa ja siellä itketettiin ja nöyryytettiin rauhayhdistyksen edessä vanhaa miestä. Mies kerjäsi ja kerjäsi anteeksi. Se kai oli sitä hoitokokousmallia jonka uhrien pitäisi nyt ryömiä kiduttajiensa eteen ja pyytää anteeksi.
Eikö millään lestadiolaisuuden kulisseissa tapahtuneita hirmutekoja saa taltutettua. Sitä kysyn. Oikeinkin hyvin ymmärrän ne vaatimukset joita näilläkin sivuilla näyttää toistuvan hoitokokouksista. Liikkeen johdon ja "kiduttajien" tulisi irtisanoutua kauhuopistaan jota se harjoitti ainakin 1970-luvulla ja jossain vielä 80-luvun alussa.
Jos irtiottoa niistä minunkin kokemista kauhuista ei tapahdu, on vain ajan kysymys milloin ilmiö toistuu vl-liikkeessä. Tuon koulun käynyt ja sen oppeihin sitoutunut fundamentalisti ei kaihda osallistua tekoihin .
Näin muistelin menneitä - yksityiskohtia, nimiä ja päivämääriä riittää mutta niitä en tässä tarpeettomasti kerro.
Ajattelen rippikoulupahuuksista samoin kuin hoitokokouksista. Niistä pitää puhua. Jo riittää maton alle lakaisut tässäkin asiassa.
Sain aikanaan herätyksen rippileirillä Reisjärvellä. Oli 70-lukua. Oikeastaan minä en saanut parannusta koska minulle ei annettu muuta vaihtoehtoa kuin pakkoparannus. Kaksi viikkoisen leirin toisen iltana se tapahtui. Vaikka aikaa on kulunut paljon, ovat muistikuvani kirkkaat.
Eräs lestadiolainen sukulaiseni kustansi minut "mukavalle kesäleirille" jonne tietenkin suostuin tietämättä todellisuudesta. Oikeastaan olin utelias koska sukulaiset ikätoverini olivat siitä puhuneet ennkolta.
Vanhempani en muista sanoneen mitään erikoista Reisjärvelle lähdöstä, mutta ehkä jotain ihmeellistä vaikenemista oli noin merkittävän asian kuin rippileirikin on. Sinne siis lähti heidän lapsi lestadiolaiseen rippikouluun kahdeksi viikoksi.
Meidät majoitettiin Reisjärvellä vanhaan punaiseen rakennukseen joka oli tien takana. Siinä oli muistaakseni joku osuusliike tai muu kauppa ihan vierellä.
Ensimmäinen päivä ihmeteltiin ja tutustuttiin toisiin. Olo oli rento ja vähän riehakaskin. Toinen päivä sitten kyräiltiin että mikä olet oikein ihmisenä.
Seuraavana yönä tapahtui se herätys. Kaksi vanhempaa miestä herättivät minut kohta nukkumaanmenon jälkeen. Tai he tulivat pyörimään sinne tupaan kun oltiin jo nukahdettu. Minä avasin siinä silmäni kun joku nuohosi sängyn ympärillä. He kysyivät minulta herätetyltä että "voinko" lähteä keskustelemaan. Eikö tule uni. Mennään juttelemaan, hiljaisen aikana on hyvä jutella. En muista tarkkaan miten sanoin mutta koin että pakko oli lähteä.
Minut vietiin muistaakseni saman vanhan puisen rakennuksen toiseen päähän. Siellä alkoi henkinen kuritus ja ahdistaminen jota en soisi kenellekkään. En edes pahimmassa puuskassani vihamiehellekään.
Alkoi "keskustelu" uskon asioista. En minä ymmärtänyt että mitä minä olin tehnyt, kuulemma väärää ja kuoleman vakavaa. Siis pielessä oli elämäni ja matkani kävi helvettiä kohti. En tiedä kuinka kauan minua (henkisesti) kiduttaen he puhuttivat. Ja he pakottivat minut tekemään parannuksen, hyvä että edes sanaa ymmärsin. En voinut silloin enkä sen jälkeen ymmärtää mistä parannus tuli tehdä. Tein parannuksen jotta en olisi tullut hulluksi !!! Ei voinut tietää kauanko ruuvipenkissä olisi pitänyt olla. Ehkä liki kaksi viikkoa mitä leiriä edessä oli. Ei silloin ollut kännyköitä joilla olisi voinut soittaa apua ja neuvoja.
Pariviikkoinen leiri oli omituista aikaa. Minua näytettiin muulle väelle ja vieraille kuin apinaa eläintarhassa."Tässä nuori joka on jättänyt jumalattomuuden ja liittynyt armokansan pariin". Toistin sitä liturgiaa mitä he neuvoivat puhumaan. Jos vaikenin minulle asetettiin sanat suuhun. Jos toistin heidän sanojaan, sain olla samanveroinen heidän (kiduttajien?) kanssaan.
Puistattaa ja itkettää. Viha on kadonnut. Yhteen aikaan oli mielessä käydä kostamassa liikkeen kellokkaille. Kedrtakaikkiaan oli väkivaltaisia ajatuksia silloin.
Joskus kirjastossa Päivämies-lehteä selaillessa olen nähnyt että samaa porukkaa siellä yhä on. Ajattelin takavuosina että nimenomaan lestadiolaisen liikkeen saarnamiehet ja muut nokkamiehet pitäisi valaa elävänä jaloistaan sementtiin. (Huom, olen siis nyt päässyt vihastani).
Vieläköhän sama homma jatkuu rippileireillä. Muistan heti rippileirin jälkeen kun kotiseudulla kävin lestadiolaisseuroissa ja siellä itketettiin ja nöyryytettiin rauhayhdistyksen edessä vanhaa miestä. Mies kerjäsi ja kerjäsi anteeksi. Se kai oli sitä hoitokokousmallia jonka uhrien pitäisi nyt ryömiä kiduttajiensa eteen ja pyytää anteeksi.
Eikö millään lestadiolaisuuden kulisseissa tapahtuneita hirmutekoja saa taltutettua. Sitä kysyn. Oikeinkin hyvin ymmärrän ne vaatimukset joita näilläkin sivuilla näyttää toistuvan hoitokokouksista. Liikkeen johdon ja "kiduttajien" tulisi irtisanoutua kauhuopistaan jota se harjoitti ainakin 1970-luvulla ja jossain vielä 80-luvun alussa.
Jos irtiottoa niistä minunkin kokemista kauhuista ei tapahdu, on vain ajan kysymys milloin ilmiö toistuu vl-liikkeessä. Tuon koulun käynyt ja sen oppeihin sitoutunut fundamentalisti ei kaihda osallistua tekoihin .
Näin muistelin menneitä - yksityiskohtia, nimiä ja päivämääriä riittää mutta niitä en tässä tarpeettomasti kerro.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asia on mitä tärkein, mutta olisit voinut mainiosti jatkaa edelliseen ketjuun ja kertoa uudet näkökulmat siellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014985596#22000000014985596
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029545988#22000000029545988
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000032130634#22000000032130634
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000033192179#22000000033192179
Hakua käyttämällä löytyisi varmaan synkkiä muistoketjuja enemmänkin.
tehtailee näitä "kauhu" tarinoita aina tämän tästä. Kohta joo joo kuoro alkaa kirjoittelemaan että minulle on myös käynyt samoin. En voi muuta kuin nauraa teidän perättömille jutuille.
Olen ennenkin kirjoittanut. Uskon että nämäkin vääryydet nousevat hoitokokouskeskustelujen lailla kun niistä kerrotaan usein. Vanhoillislestadiolaiduuden julmia kokemuksia on salattu jo liian pitkään.
kerro vaan sinäkin todellisia tapahtuneita vl-julmuuksia äläkä silittele
vaimosa paksuksi, ja se kuoli? Vaikka lääkäri kielsi. Tsot, tsot, ei niin saa tehdä, jos on oikein uskomassa.
Muistuu mieleen sanonta: kuin varkaat yöllä he tulivat ja...
Jotain yhtymäkohtia varmaan löytyy.
Minkäniminen niljakas selkärangaton tarvitaan, kun ei kukaan ota vastuuta.
Mutta kuuluu niitä selkärangattomia myrkyttäjiä liikkuvan yössä aina vain.
mjhgty
bngrioå
ngstrfdfg
Rippikoulun kuuluisi olla nuoren kasvua tukevaa toimintaa.
Hullu mikä hullu. Kertoja taikka liike. Tai sitten molemmat.
tuo kaikki on pelkkää potaskaa että kehtaatkin kauhun yö keksiä,kirjoita kauhuromaani niin saat taitosi näytettyä ja kenties sinusta tulee rikas.
Ei valehtelemalla lopulta rikkaaksi kukaan tule.
Ps. 58:4-6 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta. Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
Ps. 58:7-9 Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.
Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät. Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.
Kyllähän tallaisia joukkosuggestioon perustuvia uskoon tuloja esiintyy monissakin lahkoissa. Valvotaan myöhään. Lauletaan tunteisiin vetoavia lauluja. Vetäjä ilmoittaa, että on vaarallista lykätä ratkaisua tuonnemmaksi, koska jo ensi yönä voi kuolla. Käytetään henkilökohtaista suostuttelua ja muiden esimerkkiä.
Nuoruudessani eräässä koulussa syntyi lestadiolainen herätys. Erityisesti eräs syrjäisessä paikassa pidetty leiri antoi sille puhtia. Nykyään kovin moni mukana olleista ei taida olla minkään sorttisessa uskossa. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.
Poikani rippikoulun vetäjiin kuuluva nuoriso-ohjaaja sanoi, että he kyllä osaavat temput, joilla koko porukka saadaan pari viikkoa kestävään uskoon, mutta he eivät käytä niitä keinoja. Hän ilmeisesti tarkoitti yllä mainittuja manipulointimenetelmiä, joilla erityisesti nuoret saadaan käännytetyiksi (joksikin ajaksi).