mitä teen

muutin uuteen ja suhteellisen vieraaseen kaupunkiin mieheni luokse (tyhmä idea). hän käy töissä, minä en. istun päivät yksin kotona lemmikkimme kanssa. nykyään en jaksa enää edes tiskata, ja elukan ulkona käyttämiseen minun täytyy oikeasti valmistautua. sain selville että mieheni oli pettänyt minua eräillä festareilla noin kuukausi sitten. asia on sovittu mutta kalvaa silti. itken nykyään aivan turhistakin asioista ; jos mieheni ei tule töistä suoraan kotiin jos toisin luvannut yms.. äskettäin soitin hänelle ja kysyin missä luuraa kun päässyt töistä jo pari tuntia sitten? kertoi olevansa yhteisten ystäviemme kanssa pubissa. sain raivonpuuskan ja heitin puhelimeni seinään. en tiedä mikä minua vaivaa. olen kamalan yksinäinen ja alkanut jopa käyttäytymään agressiivisesti joka ei kuulu tapoihini. en enää edes etsi töitä, voimat eivät riitä.haluaisin silti tehdä jotain... en osaa selittää tunteitani. kaikki on niin sekavaa. kaikki tuntemani ihmiset tekevät jotain tähdellistä päivisin ja heidät voi laskea kahden käden sormilla. en jaksa enää olla yksin. tunnistan olevani masentunut. tätä on ollut aiemminkin mutta ajankohta on tälläkertaa aivan väärä, muttei näköjään kysy aikaa eikä paikkaa. en pyydä neuvoja vaan kuuntelemista. pärjäilkää
4218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

myös minun poikaystäväni "petti" minua. olimme juuri sitä ennen sopineet että ei olla yhdessä. kuitenkin sitten laitoin hänelle viestin että ollaan. hän oli nähnyt sen vasta aamulla . ja oli baarissa tanssinut ja pussannut jonkun tytön kanssa. ja häntä vitutti pettäminen suunnattomasti. hän ei kertonut siitä minulle vaan tivasin niin kauan että kertoo. (huomasin jonkin olevan pilalla). kuitenkin annoin anteeksi asian koska emmehän tavallaan ollut edes yhdessä. mutta en silti pysty luottaa yhtään ja epäilen häntä koko ajan. en olisi muutenkaan uskonut että hän säntää heti jonkun akan luo. teki senkin kuulemma vain sen vuoksi että häntä otti niin pattiin. ja katuu sitä. hän on hyvännäköinen ja hänen ei ole vaikea löytää uutta.. monet tytöt yrittävät häntä vaikka tietää että seurustelee. olen myös itse hyvännäköinen( kuulemma). ja muu7t miehet ovat myös minusta kiinnostuneita. mutta olemma tehneet kaikille selväksi että olemme yhdessä ja muut ei kiinnosta. mutta silti pelkään.. asumme myös eri paikkakunnilla vaikka näemmekin päivittäin.. ja kuulisin heti jos hän sielä jotain tekisi.. mutta silti pelottaa.. minun osaltani suhde kuitenkin kärsi aika lailla.. mutta silti rakastan häntä enemmän kuin ketään. ja hän minua. olemme ns.täydellinen pari. ja kaikki on hyvin mutta silti.. että tällänen tarina :)

Sun kannattaa etsiä uusia ystäviä ja ruveta harrastamaan jotain. ja näytät miehellesi että sinullakin on muuta tekemistä kuin olla vaan hänen kanssaan! se häntä saattaa ahdistaa jos olet aina kotona odottamassa ja hänellä ei ole omaa aikaa.. ymmärrät varmaan.. VOIMIA!

Äänestä
  • mieheni on näyttänyt katuvansa ja asia on sovittu. siltikin epäilen häntä aivan uskomattoman paljon. En usko että hän tekisi enää niin kuten teki mutta silti.. eilen hän päätti illalla ilmoittaa että on lähdössä risteilylle työkavereittensa kanssa. heti mieleeni tuli hän jonkun täysin tuntemattoman naisen kanssa. suutuin, riitelimme ja hän sai käännettyä asian niin päin että minä olin se paha ihminen joka määräilee hänen elämäänsä. sovimme kuitenkin todella nopeasti. hän sai minut itkemään eikä siedä sitä. hän heltyi ja pyysi anteeksi. eilen tosiaan lähdin samaiseen pubiin jossa mieheni istui ystäviensä kanssa. kaikki enemmän tai vähemmän humalassa ja eräs heistä päätti alkaa avautumaan siitä kuinka vittumaisia me naiset olemme kun valitamme joka asiasta. Hän oli juuri saanut passitettua raskaana olevan vaimonsa kotiin jotta pääsee ottamaan kuppia poikien kanssa aivan rauhassa. Sitten he alkoivat puhumaan siitä kuinka rankkaa on käydä töissä ja tuoda leipä taloon. Tässä tilanteessa voin sanoa ettei hän ole ainoa jonka rahoilla elämme, ja pitääkö sitä töissä käymistä käyttää aina minua vastaan! ''mä sentään käyn töissä'' mee itte töihin''... rakastamme toisiamme erittäin paljon ja haluamme olla yhdessä mutta välillä tuntuu että otin poikaystävän sijasta lapsen...

    Äänestä

Onpa kusipäinen mies sulla. Ei ihme jos vähän ahdistaa. Se ei selvästikään paljoa arvosta sua,kun ei viitsi edes ilmoittaa jos ei tule tavalliseen aikaan kotiin. Miksei pyytänyt sua mukaan sinne pubiin kun oli vieläpä teidän yhteisistä tutuista kysymys? Ja pettäminenhän on aina merkki kunnioituksen puutteesta ja siitä että jotain on vialla. Sen pettäjän paskaisessa päässä siis. Sinuna muuttaisin pois sen äijän luota ja etsisin jonkun kunnollisen. Tai olisin mielummin vaikka yksin, jos ketään parempaa ei löydy.

Äänestä

voi elää, eli hanki itsellesi oma elämä.Sinulla on ainoastaan yksi elämä joten mieti tarkkaan haluatko elää sen loppuun asti kertomassasi suhteessa, vai haluatko olla tai tehdä muuta kun odottaa miestäsi kotiin ja riippua ja roikkua ja vänistä...rakkaus ei kestä tuollaista menoa lopun elämää, palat itse loppuun ja masennut....ja toinen nauttii kotikenttäedeusta ja kohtelee sinua kuin kynnysmattoa, sinä taas ripustaudut ja käyttäydyt kuin avuton pieni lapsi...vaivut itsesääliin etkä löydä kohta enää itseäsi vaan hukkaat oman minäsi...ei muuta kun miettimään mitä alat tehdä itsesi eteen. Tsemppiä

Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä vain kirjoitti:

muutin uuteen ja suhteellisen vieraaseen kaupunkiin mieheni luokse (tyhmä idea). hän käy töissä, minä en. istun päivät yksin kotona lemmikkimme kanssa. nykyään en jaksa enää edes tiskata, ja elukan ulkona käyttämiseen minun täytyy oikeasti valmistautua. sain selville että mieheni oli pettänyt minua eräillä festareilla noin kuukausi sitten. asia on sovittu mutta kalvaa silti. itken nykyään aivan turhistakin asioista ; jos mieheni ei tule töistä suoraan kotiin jos toisin luvannut yms.. äskettäin soitin hänelle ja kysyin missä luuraa kun päässyt töistä jo pari tuntia sitten? kertoi olevansa yhteisten ystäviemme kanssa pubissa. sain raivonpuuskan ja heitin puhelimeni seinään. en tiedä mikä minua vaivaa. olen kamalan yksinäinen ja alkanut jopa käyttäytymään agressiivisesti joka ei kuulu tapoihini. en enää edes etsi töitä, voimat eivät riitä.haluaisin silti tehdä jotain... en osaa selittää tunteitani. kaikki on niin sekavaa. kaikki tuntemani ihmiset tekevät jotain tähdellistä päivisin ja heidät voi laskea kahden käden sormilla. en jaksa enää olla yksin. tunnistan olevani masentunut. tätä on ollut aiemminkin mutta ajankohta on tälläkertaa aivan väärä, muttei näköjään kysy aikaa eikä paikkaa. en pyydä neuvoja vaan kuuntelemista. pärjäilkää

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu