Selvitin

talvisen minuun kohdistuvan mustamaalaus ja haukkumaketjun alkulähteet. Lähdin paikasta A paikkaan B. Eka paikkaan jäi ystävä jonka kanssa soiteltiin usein kuulumisia ja juteltiin tyttöjen kesken, miehistäkin. Paikassa A oli myös tuttu jolla oli ystävä paikassa B, jossa minäkin silloin olin. Jostain syystä ystäväni rupesi kertoilemaan yleisesti, vääristellen ja väritellen kertomiani asioita paikassa A. Siellä oleva tuttu taas soitteli ajankulukseen omalle tutulleen paikkaan B. Juttuja ei tunnistanut enää alkuperäisiksi kun ne saapuivat paikkaan B paikan A tuttuni juoruilemana. Ihan mielenkiinnosta olen pyytänyt entistä ystävääni kahville tai juttelemaan. No ei tietenkään hän tule, aina joku tekosyy. En usko että omatunto painaa vaan pikemminkin pelko juoruilun alkulähteen paljastumisesta. Mitä tästä opimme. Minä opin sen että niin hyvää ystävää ei olekaan johon voisi täydellisesti luottaa.