vastatkaa jotain kivaa

Höpö höpö, sun elämästä ei oo tulossa huonoa, sä voit ite vaikuttaa siihen pieni askel kerrallaan. hyvinhän sinä olet kirjoittanut omia tuntemuksia. hyvä että sulla on ainakin haaveita. sitten mieti vielä sellaisia haaveita, jotka pystyt toteuttamaan pikkuhiljaa. aseta pieniä tavoitteita, jotka pyrit toteuttamaan, esim. tänään teen 15 min sitä ja ylihuomenna ½ tuntia tota.

Sosiaalisissa tilanteissa kaikkien ei tarvi olla puheliaita ja nokkelia, riittää että tervehtii ja kuuntelee muita, vähän hymyilee ja väliin esim. myötäilee muiden juttuja sanomalla "niin" "joo" "aijaa". Myös kaveriporukka tarvii kuuntelijaa ja vähän hiljasempaa porukkaan. Ei kukaan jaksa jutella jos joku toinen ei kuuntele. Eli sä oot tärkeä osa teidän kaveriporukkaa, vaikka susta itestä saattaa tuntua toiselta ja haluaisit olla joku muu.

Ja hei, sähän voisit petrata naisten seurassa esim. kohteliaisuudella, johon ei välttämättä tarvi sanoja; avaat oven, annat naisten mennä ekana bussiin vaikka oisitki jonossa ennen jne.
Voit harjotella itekseen erilaisia kysymyksiä millä voit viiä keskustelua eteenpäin tai rikkoa hiljaisuuden naisten seurassa tai vaikkapa uusien tuttavuuksien kanssa. Jotain ajankohtasia ja small talk kysymyksiä, kuten "ooksä kotosin täältä, opiskeletko jotain, mistä sä tunnet ton `terhon´...mä oon tuntenu sen kouluajoista asti, ootko seurannu olympialaisia... niin minäki, erityisesti uintia / en mäkään oo seurannu, ne tulee niin aikasin" jne. Kohteliaisuus on se pointti ja että kuuntelee kiinnostuneena toista ja kertoo vähän itestäänki.

Hyvä ulkonäkö ei todellakaan ole avain onneen. Riittää että huolehtii itestään eli käy suihkussa, pesee naaman ja laittaa kutakuinki puhtaat vaatteet päälle.

Nyt kun sulla alkaa koulu, niin sun on hyvä harjotella esim. sosiaalisissa tilanteissa olemista. niistä pääsee aina pois jos tilanne alkaa ahistaan. ja jos ahistaa jutella, niin ei tarvi. et taatusti oo ainoa joka sunki koulussa miettii tollasia ja on ujo. Katoppa ympärilles, näät varmaan useita tuttuja ja ujoja tyttöjä, joitten itsetuntoa sä voit kohentaa vaikkapa vain hymyilemällä ja tervehtimällä.

Ja ootko muuten ajatellu, että joku ylinokkela sosiaalinen hugoboss -tyyppi voikin kadehtia sua! Voit olla jonku mielestä salaperäisen mielenkiintoinen ja sellanen "oma ittensä" johon tytöt haluaa tutustua. Millanen joku pelimieski haluais olla...

Ahaa, näänki jo sun hieman hymyilevän. Ehkä tilanne ei oo sittenkään niin epätoivoinen kun itse luulet...

siitä että hoidat selkäsi kuntoon, jookosta?

Mäkin inhoan ulkonäköäni ja kaikkea muutakin itsessäni. En osaa mitään enkä tiedä mitään, eikä se ole pelkkää kuvitelmaa. Se on toteen todistettu monta kertaa. Sosiaalisia taitoja ei ole. Olen ainoa lapsi, mutta olin 1-vuotiaasta koulun alkuun asti päiväkodissa, joten siellä olis pitänyt sosiaaliset taidot kehittyä, mutta eipä vaan niin käynyt.
Sulla sentään on kavereita, olisit iloinen edes siitä. Mulla ei oo mitään.
Ahdistaa, masentaa, pelottaa ja jännittää ihan kaikki. Mikään ei auta. Sori vaan, mutta on meitä toivottomia tapauksia olemassa, eikä mikään sitä asiaa muuta, vaikka kuinka yrittäisit "pienin askelin" eteenpäin. Jos olet yksi meistä, olet tuhoon tuomittu. Eli yksinäisyyteen ja masennukseen, loppuiäksesi.
Joku saattaa rohkaista sua sanomalla, että kyllä sä iän myötä rohkaistut. Ei, niin ei todellakaan käy kaikille. Mun pelot ja epävarmuudet on vain pahentuneet iän myötä.
Ei hyvä ulkonäkö ole avain onneen, mutta kyllä se helpottaa elämää. Ei tarvi vihata itseään, ja ihmisetkin kohtelee ihan eri tavalla kun on miellyttävän näköinen.
Hauskaa loppuelämää sulle.

Olen huomannut että kukaan ei ole ruma.
Ei kukaan.

Rumuus on asia, jonka ihminen tekee itselleen.
Olemalla ilkeä ja itsekäs ihmisestä tulee ruma.

Sosiaaliset taidot paranee kokoajan.
En minäkään ennen edes uskaltanut katsoa muita silmiin.
Sitten isä laittoi mut katsomaan mäkin kassaneitejä silmiin ja siitä se alko.

Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Hitaasti mut varmasti taidot kehittyy.

Moikkaa vaikka tuttuja.
Puhu uusille tutuille niitä näitä.
Puhu vaik vaan ajankohtasist jutuist näin aluks :)
Ei ole kiire mihinkään.


Kokemus tuo varmuutta ja kokemus tulee tekemällä.

kuten edellä jo huomattiin. Harjoittele sitä taitoa, huomaat että moni kaipaa yleisöä. Siitä se lähtee, tyttöjenkin kanssa.

Jos käyt selkäsi takia lääkärillä, mainitse samalla ahdistus ja sosiaalinen jännittäminen. Ne hyvin luultavasti liittyvät toisiinsa.

Kirjoitat muuten hyvin, vaikka kerrot ettet jaksa kunnolla:)

vähän sellaisia tekopyhiä jos näin voi sanoa.ei ne oikein kuitenkaan osaa mennä toisen asemaan.vähän niinkuin omaa minäänsä pönkittää niin saa olla mielessään jotain suurta.ne on niikuin ne huorat näyttävät miellyttävää mutta kun sitten ajattelis että nyt ne nai oikein antaumuksella niin rahaa vaan ja äkkiä pois.vuosia on kulunut viimeisestä römpsälooran työstö kerrasta mutta kuitenkin hengissä selvitty.itse olen alkanut vaan elämään itselleni enkä kenellekkään muulle tässä yhteiskunnassa sai jäädä työt ja muut yhteiset edut.antaa niitten parempien hoitaa asiat.mutta tämä vapaus on aika mahtavaa! mitään rikollista tai hullua ei kannata kuitenkaan tehdä koska niistä joutuu vankilaan tai hourulaan ja niissä konnat tai psykiatrit vetää perseeseen.

Joop, tosiaan, ei tilanteeni aivan noin huono ole kuin eilisessä viestissäni annoin ymmärtää.. Enkä ole mikään sikarumakaan, välillä jopa pidän ulkonäöstäni. Eilinen oli vain erittäin huono päivä mulle, monestakin syystä. Muutama päivä sitten mulla oli mieli tosi maassa, joten vietin kaksi päivää lähes kokonaan yksin omassa, sikolättiä muistuttavassa huoneessani. En tehnyt juurikaan muuta kuin kieriskelin itsesäälissä, runkkasin ja katsoin romanttisia leffoja, haaveillen että olisin se onnekas elokuvan päähenkilö.. Ulos poistuin vain muutaman kerran päivässä tupakalle.

Mutta tänään on ollut erittäin hyvä päivä, eikä mieli ole enää yhtään maassa. Kerronpa nyt hieman siitäkin.. Aamulla mua vitutti ja ahdisti, en saanu itseäni ylös millään. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin itseni ylös, ja läksin kouluun, kolme tuntia myöhässä. Matkalla pysähdyin lammen rannalle istumaan ja polttelin pari savuketta. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, ja siinä poltellessa mieleni koheni jo aika paljon. Koulussa kaverit ja puolitututkin olivat tosi mukavia mulle, ei tullut kertaakaan sellaista ulkopuolista oloa ja välillä tunsin oloni jopa tosi pidetyksi. Ja kun mun piti yhellä tunnilla puhua melko pitkään luokalle eräästä tehtävästä, niin mua ei ahdistanu juur yhtään ja se meni aika hyvin, se pieni esiintyminen :) Koulun jälkeen kaverit jopa pyysivät mua mukaansa ottamaan pari olutta, en kuitenkaan jaksanut, mieli oli vielä sen verran maassa.. Ja kotiin kun pääsin niin tuli jo pian messengerissä viestiä, että lähtisin muutamaan konserttiin hyvien kavereideni kanssa, ja tottakai otin kutsun vastaan. Mieliala nousi korkealle ja päätin vihdoin siivota huoneeni, puolen vuoden sekasotkun jälkeen. Siinä vierähtikin hyvä tovi, melkein kuusi tuntia. Ja nyt olen hyvin ylpeä itsestäni kun sain siivottua :)

Ja vielä kaiken huipuksi kun nyt illalla istahdin koneeni ääreen ja tulin tänne suomi24 katsomaan onko kukaan vaivautunut vastaamaan ruikutukseeni, sain ilokseni huomata että on tullut tosi paljon kivoja viestejä :) :) kiitos siitä teille