Alussa kun kerroin ystäville, sukulaisille, töissä ym. raskaudestani niin kaikki hehkutti, että "ai että kun ihanaa, nauti raskaudestas, se on ihan huippua ja ihanaa, elämän parasta aikaa".. Ja paskat!! Mitä ihanaa tässä on? Lapsi on kyllä todella toivottu ja rakkaudella tehty, mutta tää raskaus.. huh! Ensin hirveet pahoinvoinnit, sitten vartalon muutokset: kipeät tissit, iso maha, raskausarvet, turvotukset ym. Ennen olin kaunis, nyt kävelevä lehmä vaikka aika lopussa mennään ja painoa tullut 8kg. Rinnat vuotaa maitoa, tuntuu kun koko ajan olis pissat housuissa ja tavalliset vaatteet ei mene päälle. Mieskään ei halua seksiä ja en kyllä ihmettele! Syntyis jo niin sais iloa elämään!
Nautitteko raskaudesta?!
Mä en..
101028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sellaista se välillä on! Itsekään en nauttinut ekasta raskaudesta, vaikka lapsi oli todella toivottu (monet laps.hoidot takana). Oli mainitsemiesi asioiden lisäksi jatkuva pelko, että vauva kuoleekin jne.. jne..
Vauvaankin rakastuin vasta hänen ollessa 1 v. sillä hän valvotti sen ekan vuoden ja olimme todella väsyneitä. Nyt hän on mitä herttaisin ja rakastettavin 3 vuotias!
Väsymys on sellainen asia, että se saa ihan pään ja ajatukset sekaisin.. Yritä nukkua mahd. paljon; niin kuluu aikakin paremmin. Ja meikkiä naamaan, isoja kaulakoruja, tukka hyvin, niin huomio kiinnittyy enemmän yläpäähäsi!
Itse odotan nyt toista lasta ja fiilikset on IHAN erilaiset! Tunnen itseni viehättäväksi (olen ostanut kauniita vaatteita; huom! ei mammavaatteita vaan jotain muodikkaita mutta 42-44 kokoa näin aluksi, uusia koruja kirkkaita meikkejä), jaksan käydä jumpassa, nukun suht hyvin, joten olen pirteä (raudan aloitin jo rv10)
Ja kokemuksesta tiedän, että loppujen lopuksi 9 kk on niin lyhyt aika elämästä, että kyllä se sullakin kohta taas aurinko paistaa risukasaan =)
Hei,
Älä välitä toisten puheista. Minullakin oli raskausaika aika karseaa.. kärsin todella voimakkaasta pahoinvoinnista ensimmäiset 3kk, joiden aikana olin tiputuksessakin 3 viikkoa. Tiedän mitä on voida pahoin! Sen jälkeen minulla yritti tulla veritulppa jalkaan. Pääsin onneksi säikähdyksellä.. sitten oli turvotusta, peräpukamat tulivat ja pissalla piti rampata alituiseen. Sain myös ihanan aknen, joten ei kaikkien raskausaika ole sitä elämän parasta aikaa. Jälkeenpäin ajatellen aika meni kuitenkin suht nopeaa ja palkinnoksi sain upean ihanan terveen tytön :) Tsemppiä sinulle ja muista, että on meitä muitakin joille se raskaus ei ole niin hehkeää..
Mulla ei oo ollu mitään erityisen kamalia raskausoireita, mutta minusta tämä raskausaika on kuitenkin jotenkin rasittavaa. Energiaa ei riitä mihinkään siinä määrin kuin ennen ja sitten syömisiä ja tekemisiä pitää ajatella hieman tarkemmin. Siinä olen vähän huono, mistä sitten seuraa vähän väliä kaikenlaisia ahdistustiloja. Mitenkään elämäni kunnossa en koe olevani - alkuraskaudesta olin koko ajan ihan järkyttävän väsynyt, ja sitten kun sen piti helpottaa, oli hemoglobiini jo niin alhaalla, että se piti huolen siitä etten jaksa mitään. Nyt kun se alkaa olla taas kohdillaan, koko olemus on sen verran jyhkeä että energiat menee sen ylläpitoon :)
Raskauden parhaita puolia on ne ihanat potkut :) ja myös se ettei jaksa stressata asioista samaan tapaan kuin ennen. Itse olen myös nukkunut aivan loistavasti, mitä nyt niitä yöllisiä vessareissuja on tavallista enemmän.
Mä voin kyllä sanoa, että olen nauttinut molemmista raskauksista. Ekassa tietenkin oli uutta kaikki ja siten oli epävarmempi, mut mulla oli pieni maha. Tässä toisessa iso maha ja silti pukeudun kauniisti jne. Tunnen itseni seksikkääksi ja olenkin sitä. Mieheni mol. raskauksissa on halunnut minua ja taputellut vatsaani. Ei siis mitään ongelmaa. Tosin en ole kärsinyt kummoisisista vaivoista tai ne olen oppinut ottamaan kuuluvaksi taskauksiin kuten kolotukset, muutaman arven vatsalle, suonenvedon joskus yöllä, hiiva ja raskauspahoinvointi oli viikolle 18 asti aika kovana. Pissivaivaaa ei ole ollut. Rinnoista tihkuu jos puristaa, ei onneksi muuten. Painoa ekassa tuli 8kg, nyt 6kg. Mä voin sanoa, että kolmannenkin tekisin ei tämä raskaana olo niin kauheaa ole. Synnytys tosin pelottaa enemmän ja että millainen uusi tulokas on, kun esikoinen on niin mukava. : )
Alkuraskaus menee mulla aina runsaan oksentelun merkeissä.Ei siis mitenkään nautittavaa. Puolenvälin jälkeen en oksenna, mutta kuvotusta piisaa. Kuvotukseen auttaa syöminen. No, minulla kun pukkaa raskausdiabetesta, en saisi niin syödäkään - pattitilanne! Kiloja pukkaa tulemaan aina 20-30! Ne kyllä lähtee vauvavuoden aikana kun lenkkeilen vaunujen kanssa ja imetän eikä ole pakottavaa syömistarvettakaan enää. Mutta jos se palkinto ei olisi niin ihana kuin on, niin en tähän leikkiin kyllä olisi toista kertaa lähtenyt, saatikka kolmatta, neljättä... ;D
Tähän asti kaikki on mennyt loistavasti, esikoista odotan. Masu on aivan ihana pallo, jota mies kehuu suloiseksi ja taputtelee ja juttelee sille koko ajan. Painoa on tullut n.5kg ja se on kaikki mahassa ja rinnoissa. Tunnen tosiaan olevani elämäni kunnossa ja seksikäs. Mitään vaivoja ei vielä toistaiseksi ole ollut. Alussa oli pahoinvointia kolmisen viikkoa mutta se on mielestäni ihan normaalia.
Olen yrittänyt liikkua jaksamisen mukaan ja syödä normaalisti ja terveellisesti. Toivottavasti koko raskausaika menisi näin kivuttomasti.
Kyllä, nautin raskaudesta. Olen menettänyt 3 lasta aiemmin, ja toivon hartaasti että tämän lapsen saisimme elävänä syliin, ei vain enkelinä. Kumpa tämän saisimme tuoda kotiin asti.
En voi sanoa että nautin selkäkivuista, supistuksista, vuotavista rinnoista, 12kg:n lisäpainosta, kipeistä tisseistä, raskausarvista, ankkakävelystäni, jatkuvasta pissahädästä, turvotuksista, päänsäryistä, ristiselkäkivuista ja koko raskauden kestäneestä yhdyntäkiellosta jonka lääkäri asetti ongelmien takia.
Mutta tiedän että ne kaikki kuuluu raskauteen, niinpä jaksan näitä "vaivoja". Eihän raskaus todellakaan ole sairaus, mutta kyllä se välillä siltä tuntuu kun on oikein kipeä. Nautin kuitenkin raskaudesta, potkusta ja itse vauvasta. Nautin jopa äitiysvaatteista - ei tietenkään tavalliset vaatteet mene päälle!
Vaivat ovat vain sivuseikka. Seisoisin päälläni vaikka 9kk jos vain saisin tämän vauvan pitää...
Mutta lyhykäisyydessään, en ole ollut koskaan onnellisempi kuin nyt, raskausaikana. Kivuista ja vaivoista viis.
Olen vasta rv 22 mutta raskausarpia on alkanut jo tulla, edelleen on pahoinvointia ( alku pahoinvointi oli kamalaa!), nivuset on kipeenä ja kaikki on jo hankalampaa.. Jännä kun kaikki mullekin hehkutti että "voi se oli elämäni parasta aikaa" mutta ei tässä minusta mitään NIIN ihanaa ole. Lapsi on enemmän kun toivottu mutta silti.
Ärsyttävää ku joka suunnasta kuuluu" nauti vielä ennen kuin lapsi syntyy jen jne".. miten tässä nauttii jos koko ajan jotaki paikkaa kolottaa tms.
kun oli kaiken maailman vaivoja ja paino nousi 25kg. Olin tosi väsynyt ja ahdistunut lopussa. Varmasti olisin pimahtanut jos joku olisi mun naamaan toitottanut et raskaana on ihanaa.
Nyt on eri asia. Paino on kurissa ja ei ole vaivoja. Tunnen oloni pirteäksi ja jopa seksikkääksi! Hassua miten eri raskaudet voivatkin olla erilaisia.
Onko kukaan muu muuten kuullut asiasta että tyttöä odottaessa on raskas raskaus ja poikaa odottaessa nainen säteilee??? Jos noin on, niin poika vissiin on tänne tällä kertaa tulossa. :)
Tsemppiä niille, joilla on vaikeaa!