Suomen turva itsenäisessä puolueettomuuspolitiikassa - ei EU:ssa eikä Natossa
12.8.2008
Turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat Suomen kansalle äärimmäisen tärkeitä.Maantieteelle emme voi mitään, mutta sille voimme, miten suhtaudumme omaan asemaamme ja naapureihimme.
Ajatus, että NATO-jäsenyys antaisi turvaa Suomelle, on katteeton kuvitelma. Sen sijaan se aikaansaisi sotilaallisen jännitteen maamme itärajalle, koska Venäjällä olisi syytä pelätä, että maamme aluetta käytetään tilaisuuden tullessa hyökkäyksen tukialueena sitä vastaan.
Näin tapahtui kesällä 1941. Tällaisen tilanteen uudelleen syntymisen ehkäisemiseksi solmittiin v. 1948 ns. yya-sopimus.
Historia osoittaa, että Venäjän turvallisuuspoliittinen intressi Suomen suunnalla on puolustuksellinen. Venäjän intressi Suomen suhteen on siinä, ettei Suomea ja Suomen aluetta käytetä sitä vastaan vastaan. Näin llen Suomeen ei suuntaudu uhkaa Venäjän taholta muutoin kuin siinä tapauksessa, että Suomi liittoutuu niiden kanssa, jotka Venäjä kokee uhkaksi itselleen.
Kyseessä ei ole mikään venäläinen erityispiirre, vaan kaikille suurvalloille ominainen suhtautumistapa. Yhdysvallatkaan ei halua naapurimaahansa Kuubaan Kiinan tai Venäjän aseita.
Suomen on kyettävä hoitamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa itsenäisesti omista lähtökohdistaan. Historiasta on jo aika oppia. On valitettavaa, että historiamme kipupisteistä ei ole osattu tai haluttu käydä avointa julkista keskustelua. Tämä on johtanut vääristyneisiin käsityksiin myös Suomen ja Venäjän suhteista.
Suomi ei voi perustaa turvallisuuspolitiikkaansa sotilaalliseen voimaan. Voimme nojata vain ulkopoliittiseen taitoon, jota Suomessa on ollut ja jota edelleen on, kun se vain otetaan käyttöön.
EU:n tai Naton turvatakuut ovat vaarallinen ja tyhjä lupaus, joka ei maamme kannalta vähennä vaan lisää kansainvälistä jännitystä ja ulkopuolista uhkaa. Turvan hakeminen EU:sta ja Natosta johtaa vain turvallisuuden menettämiseen.
Suomen paras turva on sellaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka perustuu puolueettomuuteen, pysymiseen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Omien puolustusvoimiemme tehtävänä tulee olla sen osoittaminen, että Suomen aluetta puolustetaan kaikissa oloissa, eikä sitä luovuteta minkään ulkovallan käyttöön.
Turvallisuutemme takaamiseksi on ensimmäiseksi palautettava oma itsenäinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätösvalta, jonka Suomi menetti, kun se liitettiin EU:hun.
Lisätietoja
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
http://www.ipu.fi/default.asp?page=10
12.8.2008
Turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat Suomen kansalle äärimmäisen tärkeitä.Maantieteelle emme voi mitään, mutta sille voimme, miten suhtaudumme omaan asemaamme ja naapureihimme.
Ajatus, että NATO-jäsenyys antaisi turvaa Suomelle, on katteeton kuvitelma. Sen sijaan se aikaansaisi sotilaallisen jännitteen maamme itärajalle, koska Venäjällä olisi syytä pelätä, että maamme aluetta käytetään tilaisuuden tullessa hyökkäyksen tukialueena sitä vastaan.
Näin tapahtui kesällä 1941. Tällaisen tilanteen uudelleen syntymisen ehkäisemiseksi solmittiin v. 1948 ns. yya-sopimus.
Historia osoittaa, että Venäjän turvallisuuspoliittinen intressi Suomen suunnalla on puolustuksellinen. Venäjän intressi Suomen suhteen on siinä, ettei Suomea ja Suomen aluetta käytetä sitä vastaan vastaan. Näin llen Suomeen ei suuntaudu uhkaa Venäjän taholta muutoin kuin siinä tapauksessa, että Suomi liittoutuu niiden kanssa, jotka Venäjä kokee uhkaksi itselleen.
Kyseessä ei ole mikään venäläinen erityispiirre, vaan kaikille suurvalloille ominainen suhtautumistapa. Yhdysvallatkaan ei halua naapurimaahansa Kuubaan Kiinan tai Venäjän aseita.
Suomen on kyettävä hoitamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa itsenäisesti omista lähtökohdistaan. Historiasta on jo aika oppia. On valitettavaa, että historiamme kipupisteistä ei ole osattu tai haluttu käydä avointa julkista keskustelua. Tämä on johtanut vääristyneisiin käsityksiin myös Suomen ja Venäjän suhteista.
Suomi ei voi perustaa turvallisuuspolitiikkaansa sotilaalliseen voimaan. Voimme nojata vain ulkopoliittiseen taitoon, jota Suomessa on ollut ja jota edelleen on, kun se vain otetaan käyttöön.
EU:n tai Naton turvatakuut ovat vaarallinen ja tyhjä lupaus, joka ei maamme kannalta vähennä vaan lisää kansainvälistä jännitystä ja ulkopuolista uhkaa. Turvan hakeminen EU:sta ja Natosta johtaa vain turvallisuuden menettämiseen.
Suomen paras turva on sellaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka perustuu puolueettomuuteen, pysymiseen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Omien puolustusvoimiemme tehtävänä tulee olla sen osoittaminen, että Suomen aluetta puolustetaan kaikissa oloissa, eikä sitä luovuteta minkään ulkovallan käyttöön.
Turvallisuutemme takaamiseksi on ensimmäiseksi palautettava oma itsenäinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätösvalta, jonka Suomi menetti, kun se liitettiin EU:hun.
Lisätietoja
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
http://www.ipu.fi/default.asp?page=10
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.