Miten hoitaa ekaluokkalaisen koulun aloittamisen jännityksestä johtuvaa voimakasta paniikkioireilua?
Onko kokemuksia?
Lapsella voimakasta ahdistusta, itkuisuutta, huonommuuden tunnetta, epäonnistumisen pelkoa, paniikkia, painajaisia, ruokahaluttomuutta, oksentelua, sydämentykytystä, hengenahdistusta, jäsenten puutumista, päänsärkyä. Vaikea saada ylipäänsä lähtemään kouluun. Jännityksestä aiheutuvat fyysiset oireet ovat voimakkaita ja pahenevat, mitä lähemmäksi kouluun lähtö tulee.
Sama asia toistuu huomattavasti lievempänä useissa kilpailu- ja pelitilanteissa sekä monissa uusissa asioissa. Ajatuskuvio tuntuu menevän näin: "En osaa/en onnistu kuitenkaan, häviän kuitenkin, en siis edes yritä." tai "Hävisin/epäonnistuin, olen siis huono." Pitäisi päästä olemaan ensimmäinen/voittaja/paras, jotta olisi tarpeeksi hyvä ja jotta asiat olisivat hyvin.
Juteltu on paljon kuunnellen lapsen omia ajatuksia ja yrittäen selvittää lapselle hänen arvoaan sekä sitä ettei epäonnistuminen haittaa eikä hän ole huono.
Opettajaan sekä terveydenhoitajaan on oltu yhteydessä. Mitä voisi tehdä, että paniikkioireilusta päästäisiin eroon ja koulu lähtisi hyvin käyntiin?
Onko kokemuksia?
Lapsella voimakasta ahdistusta, itkuisuutta, huonommuuden tunnetta, epäonnistumisen pelkoa, paniikkia, painajaisia, ruokahaluttomuutta, oksentelua, sydämentykytystä, hengenahdistusta, jäsenten puutumista, päänsärkyä. Vaikea saada ylipäänsä lähtemään kouluun. Jännityksestä aiheutuvat fyysiset oireet ovat voimakkaita ja pahenevat, mitä lähemmäksi kouluun lähtö tulee.
Sama asia toistuu huomattavasti lievempänä useissa kilpailu- ja pelitilanteissa sekä monissa uusissa asioissa. Ajatuskuvio tuntuu menevän näin: "En osaa/en onnistu kuitenkaan, häviän kuitenkin, en siis edes yritä." tai "Hävisin/epäonnistuin, olen siis huono." Pitäisi päästä olemaan ensimmäinen/voittaja/paras, jotta olisi tarpeeksi hyvä ja jotta asiat olisivat hyvin.
Juteltu on paljon kuunnellen lapsen omia ajatuksia ja yrittäen selvittää lapselle hänen arvoaan sekä sitä ettei epäonnistuminen haittaa eikä hän ole huono.
Opettajaan sekä terveydenhoitajaan on oltu yhteydessä. Mitä voisi tehdä, että paniikkioireilusta päästäisiin eroon ja koulu lähtisi hyvin käyntiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
opettajalla ja terv.hoitajalla ei kummoista koulutusta paniikkioireilun hoitamiseen ole..
Meillä kanssa aika paljon samanlaisia kokemuksia. Poika oli 8 vuotias kun tuli oikein kunnon paniikkihäiriöt. Tuli hengenahdistusta, huimausta, ym. ja lopuksi kova tärinä joka kesti hetken aikaa ja sitten helpotti. Meillä kanssa kyseessä ns. herkkä ja arka lapsi sekä myös kova jännittämään uusia asioita ja joskus myös ihan tavalliset asiat jännittävät. Kävimme psykologin juttusilla noin 5 kuukautta mutta ei mielestäni ollut meille mitään apua niistä käynneistä. Kävimme myös lasten psykiatrian vastaanotolla ja ei hänkään sen kummempia neuvoja antanut, ainoastaan hengitystekniikkaa näytti pojalle miten toimia jos tuntuu että tulee kohtaus. Sen olen huomannut että syksy aikaan alkaa nämä oireilut jotka kestävät jouluun saakka sitten alkaa helpottamaan. Kesällä ei ole ollut mitään oireita. Saa nyt nähä miten tämä syksy vaikuttaa. Minäkin olen jutellut poikani kanssa tästä aiasta ja kertonut ettei se ole vaarallista ja kohta helpottaa, ja yrittänyt tukea uusissa asioissa ja yrittänyt saada jännitystä vähemmäksi. Hyvää syksyn alkua teille
että kukaan ei pysty aina olemaan paras.
Tehkää itsestänne vaikka esimerkkejä.
Kertokaa että tärkeintä teille on se että yrittää.
Kunhan parhaansa yrittää niin sen pitäisi vanhemmille riittää.
Tämä auttoi minua pienenä.
Tieto että minua rakastetaan vaikka huonaja arvosanoja tulisikin.
...on vaikea tietää mistä kaikesta huonouden pelko syntyy: pelkääkö olla huono/epäonnistua omissa silmissään vai vanhempien, koulukaverien tai opettajan silmissä.
Olet aivan oikeassa, että on todella tärkeää, että lapsi tuntee riittävänsä ja kelpaavansa siitä huolimatta vaikka olisi joskus ja jossain huono. On tärkeää ymmärtää, että rakastetaan vaikka miten kävisi.
On tärkeää, että myös opettajan ja oppilaan suhde muotoutuu niin, ettei lapsi pelkää huonoja arvosanoja opettajansa vuoksi.
Tällaisessa tilanteessa voi kuitenkin olla kysymys paitsi huonojen arvosanojen pelosta, myös epäonnistumisen pelosta koulutoverien sosiaalisessa verkostossa. Ekaluokkalaisten ryhmäkoot ovat monen uuden koululaisen silmissä pelottavan suuria. Tässä joukossa lapsi joutuu kuitenkin hakemaan oman paikkansa. Koko koulualue, jossa pitää opetella liikkumaan, on suuri, uusi ja outo. Uudet, opeteltavat asiat liittyvät siis paitsi oppiaineisiin, myös yleisten käytäntöjen oppimiseen ja sosiaaliseen pärjäämiseen luokkakaverien piirissä.
Onko kauan siis jo ehtinyt käydä ekaluokkaa?
Ei varmaan, jos jostain kiusaamisesta on kyse ole ehtinyt vielä mennä pahaksi mutta veikkaisin että joku on nuo pelot yllättäen laukaissut jos niitä ei ennen ole ollut.
Itse oireilin aika samalla tavalla joutuessani kiusatuksi kun menin kouluun.
Kylläkin kielsin kaiken todella hankasti vaikka käyttäytymisestä kyseltiin, että sillä lailla siihen on aika hankalaa puuttua..
Mutta kannattaa ottaa myös se huomioon että vika voi olla jossain muualla kuin lapsen ajattelussa - joku voi olla istuttanut hänen päähänsä sen ajatuksen että olisi huonompi.
http://www.peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tavallisimmat_psyykkiset_hairiot/ahdistuneisuushairiot_