Olenko sairas?

Ei sinussa ole mitään vikaa! Olet joutunut ottamaan sisaruksistasi vastuuta silloin kun sinun olisi itse pitänyt saada olla lapsi. Se ei ole oikein.

Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Valitettavasti se pitään vaan ollut tapana ja lapsia ovat tehneet myös ne, jotka eivät oikeasti ole heistä pätkääkään välittäneet.

Sanot vaan ettei nyt ole lasten aika. Tai kysy että hekö sinun lapsesi hoitavat silloin kun sinä opiskelet.

Tuossa ei ole mitään sairasta, olet nuori, opinnot kesken ja elämä aluillaan! Miksi sitä pilaamaan tekemällä lapsia tuossa elämän vaiheessa? Höh.

Itse pidin sinun iässä lähes kaikkia lapsia jokseenkin vastenmielisinä, en missään tapauksessa halunnut ottaa vauvoja syliin puhumattakaan touhuta jotakin taaperoiden kanssa. Rääkyvät kakarat kaupoissa ym. paikoissa saivat minut ärsyyntymään, oli vaikeuksia ymmärtää miksei äidit psyttele kotona vaan tuovat huutavat jälkikasvunsa pilaamaan MINUN shoppailuhetken!!! Toisten lapsissa en nähnyt juuri mitään ihanaa. Oikein läheisten ihmisten lapset toki herättivät paljonkin positiivisia tunteita ja esimakua siitä, mitä voisikaan tuntea jos olisi omia lapsia. Minusta oli elämän pilaamista työntää lapsia maailmaan nuorella iällä, kun ajan voi käyttää johonkin muuhunkin. Kuuntelin kyllä sujuvasti kakkavaippatarinoita, jos joku niitä tilitti. Vauvakuumetta minulla ei ole ollut ikinä.
Minä olen tosin ainut lapsi ja varmaan monien mielestä itsekäs jo siitä syystä.

Onnellisien sattumien kautta minusta kuitenkin tuli äiti ollessani 33-vuotias, noin kolme vuotta sitten. Tunteet omaa lasta kohtaan ovat jotakin jota ei voi ehkä käsittää, olen kasvanut ihmisenä paljon äidiksi tulemisen jälkeen. Suhautumiseni vauvoihin ja lapsiin on toki muuttunut, mutta edelleenkään muiden lapset eivät minua juuri kiinnosta. Voin nyt toki muiden äitien kanssa keskustella lapsiasioista vähän eri tavalla kuin aiemmin, mutta yleensä keskustelut äitiystävien kanssa on kyllä jossain muussa kuin lapsissa. Painajaiseni on seistä leikkipuistossa muiden äitien ja näiden lapsien kanssa tahi tököttää jossain äiti-lapsikerhossa. EVVK.

Ole kaikessa rauhassa "itserakas" ja koita olla välittämättä ympäristön paineista. Sinä teet elämälläsi mitä sinä haluat. Oman lapsen hankkiminen ei edellytä sitä, että olisit kiinnostunut muiden lapsista. Miksi pitäisi olla?
Ajatuksissasi ei minun mielestä ole mitään sairasta. Joten ei syytä ahdistua!!

...suoraan, että et halua lapsia nyt, että katsotaan tulevaisuudessa. Monet ei halua ollenkaan omia lapsia eikä siinä ole muilla mitään sanomista.
Itse tiesin, että joskus haluan lapsen mutta kiirettä en pitänyt. sitten reilu 30-vuotiaana sain esikoiseni. Silloinkin, voisin sanoa, että miehen pienoisesta painostuksesta. Nyt lapsi on minulle rakkain ja tärkein asia maailmassa. :) Mutta en todellakaan katso kieroon niitä jotka eivät lapsia halua.

Mielestäni lasten hankintaan harkiten suhtautuvat ovat vieläpä tavallista älykkäämpiä. He kykenevät näkemään mahdollisuuden toimia tavanomaisuuden ulkopuolella- lapset eivät ole itsestäänselvyys. Lisäksi väitän, että mikäli lastenhankinnan kyseenalaistava päättää hankkia lapsia, on hänellä paremmat välineet käsitellä omaa vanhemmuutta ylipäätään- onhan hän käyttänyt sen miettimiseen aikaa jo ennen lapsen syntymää.

Itse en 24-vuotiaana todellakaan ollut varma siitä, haluanko lapsia ikinä. Vauvat eivät herättäneet vauvakuumetta ja sukulaisten urkkiminen ja kommentointi ärsyttivät (olin jo silloin ollut pitkään pariutunut, eli dinkku).

Nyt kuitenkin olen raskaana. Huom. tämä ei tarkoita, että ajattelisin sinun muutavan joskus mielesi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse eikä kannatakaan hankkia lapsia. Mielekkään elämän voi elää niin monella tavalla. Itse päädyin tähän ratkaisuun, koska käsillä on hyvä isäehdokas ja koska arvelin, että lapsen/lasten kautta pääsee osaksi kokemuksista ja kasvusta, jota ei voi muuten kokea.

Eniten mietin, kuinka äitiys sopii minulle. Olen akateemisesti koulutettu ja suhtaudun alaani ja uraani intohimoisesti. Tässä oikeanlainen mies auttaa paljonkin. Minun ei tarvitse luopua minuudestani lapsen synnyttyä, vaan voin olla äiti omalla tavallani. Kaikkien ei tarvitse tehdä raskauspäiväkirjaa, liittyä äitikerhoihin, valaa kipsivalos raskausmahasta, kyniä poikatukka (tätä ihmettelen eniten, minusta lyhyttä tukkaa on vaikeampi pitää siistinä), luopua harrastuksista jne.

Yleensä ottaa päähän, kun sukulaiset ottavat kantaa meidän asioihin. Nimittäin nyt kun lapsi on tulossa, on suku alkanut puhua jo siitä meidän seuraavasta lapsesta. Tulee sellainen olo, että heille ei mikään riitä. Siksi en edes yritä olla sovinnainen, vaan sanon asiat suoraan. Siihen auttaa tosin se, että olen tuntenut appivanhemmat toistakymmentä vuotta. Itse olen sitä mieltä, että meille tulee nyt tämä yksi ja toinen lapsi harkitaan samalla vakavuudella, kuin tämä ensimmäinenkin.

Jos joskus hankit lapsia, huomaat todennäköisesti, että odotukset ja oletukset vain kasvavat, eivät suinkaan vähene lasten odotuksen myötä. Myöskin isovanhemmat voivat luulla, että isovanhempina heillä on oikeus puuttua teidän perheasioihin normaalia enemmän, kun kerran kyse on Heidän lapsenlapsestaan. Eli teit niin tai näin, joudut piinatuksi. Ainoa ulospääsy on kehittää hyvä vastaustekniikka loukkaaviin juttuihin tai lakata piittaamasta.

Sehän onkin ihan toisen ihmisen parasta ajattelevaa kun hankittaisiin lapsia että niillä on kavereita! Ihan joka päiväkö lapset leikkisi keskenään? Joopa joo.. KIva tapa vihjata, mutta osoittaa vihjaajan älyä aika rajusti!

Lapsettomuus ja lapsellisuus ovat vastakkaisia ilmiöitä. Siinä ei oikein ole sitä harmaata aluetta eli niitä on tai ei. Tai harmalla on korkientaan se kun niitä tahdotaan, mutta ei saada.

Kukin kypsyy ajatukseen vanhemmuudesta eri tahtiin ja jos on tuollainen pikkuäitirooli takana niin sekin taita avaikuttaa niin että joko jouduttaa prosessia tai sitten tekee kuten sinulle. Eikös anoppikaan ole kuullut että luonto se tikanpojan puuhun vetää? Ja luonto toimii ajallaan ja painollaan hosumatta.

Vaikka mulla on neljä lasta niin en ole kiinnostunut muiden lapsista. Ei mu akiinnosta hoita aniitä tai vaihtaa vaippaa ja leperrellä. Joidenkin vauvojen kanssa muodostuu läheisempi suhde, mutta silloin me leikitään.. Ihan söpöjähän ne on, useimmat...

Mun vauvakuume on siis mallia tahtoo oman vauvan eikä siihen vaikuta muut vauvat mitenkään. Toisten puheet jossain vaiheessa sai torjunnan päälle eikä suinkaan innostumaan aiheesta. Meillä kun on sisarusparvesta vähiten lapsia..

Jos ensisynnyttäjien keski-ikä on 29 niin olet ihan hyvässä vaiheessa vielä. Olisit jopa aika nuori äidiksi nykymitalla. Ja siksi siis luultavasti ihan normaali ja terve. Kaikki ei tahdo lapsia ollenkaan ikinä. Osa syitä voi olla aika itserakkaitakin, mutta entäs sitten? Ei kaikkien tarvitse lisääntyä ja täyttää maata tai jatkaa erinomaista geeniperimäänsä jne.

Koita nyt kestää jos on tuo buumi päällä että vauvoja satelee sillä aina niitä huomautuksia ja kyselyitä teillekin sitten tulee. Yksi konsti ehkä olisi sanoa joku määräpiste jota ennen et hanki lapsia. Onko se sitten avioliitto tai vakityö tms niin päätä itse ja saat aikaa ja ehkä rauhaa asian suhteen. Tai sitten mies kosii seuraavana päivänä..

Niin ja itsekäs olisi tjos mie stahtoisi lapsia etkä sinä tahtoisi niitä. Toisaalta eipä se mieskään olisi epäitsekäs kun niitä tahtoo vaikka sinä et...