Tilanteeni on kamala. Olen nyt ollut parisen kuukautta uudessa työpaikassa toimistossa. Työsekntelen alalla ekaa kertaa.
Ensin tunsin oppivani uusia asioita kuin sieni. Toki fibojakin sattui, mutta kaikenakikkiaan tunsin omaksuvani asiat mallikkaasti.
Nyt paria kuukautta myöhemmin, kun vakkareiden lomatkin alkaa olla vietetty ja arki astuu kehiin, tunnen olevani tyhmä kuin aasi.
Olen alkanut jo vähän jännittää työhön menoa ja miettimään töitä jatkuvasti kotonakin.
Asiaan, minusta tuntuu, että päässä on kaikki sekasin, lähi-muistini ei juuri toimi ja kaikki on yhtä sähellystä. En muista mitä olen juuri viimeksi tehnyt, ja jos joku kysyy miksi olen näin tehnyt, en osaa selittää, vaikka syy varmasti olisikin. Tämä on todella noloa ja varmaan ajatellaan että minulla ei leikkaa lainkaan. Jännitän niin hiivatisti.
Tuntuu että aina uudessa työpaikassa ennemmin tai myöhemmin alan koomata jossain vaiheessa niin paljon, että keilaan kaiken.
Kauttarantain minulle jo töissäkin vihjattu asiasta, tai ainakin kehotettu käyttämään vähän omiakin hoksottimia. Minua vaan jännittää aivan helkkaristi enkä tiedä mitä tehdä. Olen kova varmistelemaan asioita, välillä useaan otteeseenkin..
Työni ei ole vaikeaa, lähinnä siinä on tosi paljon muistettavaa.
Tilanne on kamala, tiedän olevani tuhannen taalan tyttö(heh), mutta miten saan epävarmuuden pois ja näytettyä ne parhaat puolet itsestäni? Onko markkinoilta syytä vetäytyä kokonaan ja hakea eläkettä? Alkaa olla jo ikääkin (25) niin paljon, etten kehtaisi enää mokailla.
Ensin tunsin oppivani uusia asioita kuin sieni. Toki fibojakin sattui, mutta kaikenakikkiaan tunsin omaksuvani asiat mallikkaasti.
Nyt paria kuukautta myöhemmin, kun vakkareiden lomatkin alkaa olla vietetty ja arki astuu kehiin, tunnen olevani tyhmä kuin aasi.
Olen alkanut jo vähän jännittää työhön menoa ja miettimään töitä jatkuvasti kotonakin.
Asiaan, minusta tuntuu, että päässä on kaikki sekasin, lähi-muistini ei juuri toimi ja kaikki on yhtä sähellystä. En muista mitä olen juuri viimeksi tehnyt, ja jos joku kysyy miksi olen näin tehnyt, en osaa selittää, vaikka syy varmasti olisikin. Tämä on todella noloa ja varmaan ajatellaan että minulla ei leikkaa lainkaan. Jännitän niin hiivatisti.
Tuntuu että aina uudessa työpaikassa ennemmin tai myöhemmin alan koomata jossain vaiheessa niin paljon, että keilaan kaiken.
Kauttarantain minulle jo töissäkin vihjattu asiasta, tai ainakin kehotettu käyttämään vähän omiakin hoksottimia. Minua vaan jännittää aivan helkkaristi enkä tiedä mitä tehdä. Olen kova varmistelemaan asioita, välillä useaan otteeseenkin..
Työni ei ole vaikeaa, lähinnä siinä on tosi paljon muistettavaa.
Tilanne on kamala, tiedän olevani tuhannen taalan tyttö(heh), mutta miten saan epävarmuuden pois ja näytettyä ne parhaat puolet itsestäni? Onko markkinoilta syytä vetäytyä kokonaan ja hakea eläkettä? Alkaa olla jo ikääkin (25) niin paljon, etten kehtaisi enää mokailla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni on sama ongelma, työpaikka on jopa lähtenyt alta samantapaisista syistä. Silloin tosin irtisanouduin itse, pakenin häpeää. Nykyisin on järkyttävä kynnys edes harkita uuden työpaikan hakemista.
Olen kokenut tilanteita, joissa reippaasti tyhmempi ja näköalattomampi työkaveri kohtelee minua kuin kehitysvammaista tai lasta. Vähemmästäkin alkaa mennä maku koko työhön. Olen myös hidas "tarkistaja". Keskittymiskykyni ei useinkaan riitä työntekoon.
En varmasti ole paras neuvoja tämän asian suhteen, koska pidän lähes kaikkea nyky-yhteiskunnassa tehtävää työtä turhanpäiväisenä ja haitallisena. Minulla on vahvahko ja tukeva maailmankatsomuksellinen perusta, johon tukeudun, mutta joka toisaalta ahdistaa. Sen verran ristiriitainen tuo katsomus on työelämän kanssa.
Tärkeä ohje, jota itse noudatin ja joka toimi: jos alkaa ahdistaa liikaa (itkemistä, unenpuutetta, ahdistuneisuutta, pelkoja, masennusta), niin mene lääkärille (terveyskeskus käy mainiosti) ja kerro ongelmistasi.
Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseesi. Ja toivottavasti sinulla on jokin asia, joka pitää elämääsi koossa, vaikka työt menisivätkin päin p:tä. Kaikkea hyvää sinulle!
Hei jännitäjät!
Olen jo yli viiskymppinen kunnanluottamushenkilö ja minulla oli samoja ongelmia, menin lääkäriin ja sain apua heti.
Nyt on tilanne että voisin lähteä Tarjan kanssa Valtiovierailulle.
Menepä rohkeasti Lääkäriin ja kerro onelmasi aivan varmasti apu löytyy!
Reijo
Muistuttaisin vain, että kaikkien ei tarvitse olla supliikkeja rohkeuden perikuvia. On sallittua olla jännittäjä, eikä aina ole pakko toimia omaa luonnettaan vastaan. Elämän voi järjestää monella tavalla. Pelkääminen ja jännittäminen ei aina ole sairautta.
Lääkäriin kannattaa mennä. Eikä kannata pelätä, että lääkäri ja mahdollisesti psykologi yrittäisivät muokata pelkääjästä rohkeuden perikuvaa. Tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä ja löytää sopiva tie.
Älä käytä kofeiinia, siirry teehen, kahvi pahentaa jännitystä,masennusta,paniikkia, pelkoja ja ahdistusta.
Älä ole liian pitkään syömättä, kerran päivässä kunnon ruoka ja terveellisiä välipaloja viim. 3 h välein, ettei verensokeri laske liikaa, se muuten pahentaa oireita, koska se lisää adrenaliinihormonin eritystä. Hermostosi on liian herkkä ja käy täysillä kierroksilla stressihormonien vaikutuksesta. Joten kannattaa käydä mielenterveystoimistosta tai terkkarissa, jotta saisit vaikka propralia tai jotain muuta mikä helpottaa tilannettasi, kyllä se elämä siitä alkaa hymyilemään.
Lisäksi, voit pitää 100 mg entero aspiriinia mukanasi ja ottaa, kun siltä tuntuu, se auttaa peruslääkityksen lisänä psykosomaattiseen jännitykseen. Muistin kannalta kannattaa kokeilla pientä rasiaa vihreää Keijua ja laittaa sitä leivän päälle, missä on oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 rasvahappoja ja lisäksi soijalesitiinia, mikä tunnetusti parantaa muistia.
En olekaan kokeillut tota kahvin pois jättämistä. Olen melko herkkä kofeiinille, vaikka kahvia tulee juotua vaikka kuin paljon.
Olen hankkinut jo kalanmaksaöljyä, juuri noita aivoja silmällä pitäen. Soijalesitiinin vaikutus muistiin olikin taas uusi asia =)
Kiitos vinkeistä!
Ethän ole liian ankara itsellesi. Lähes kaikilla on varmasti samankaltaisia tuntemuksia. Varsinkin lomalta paluu saattaa joskus olla isku vasten kasvoja, kun taas pitää olla tehokas ja mielellään paras kaikista.
Yritä hakea onnistumisen tunteita jotain muuta kautta - harrastusten esim. - ja siten saada itseluottamusta työelämään.
Olet ollut vasta vähän aikaa uudessa työssä, anna itsellesi aikaa omaksua asiat ja uusi työyhteisö.
Osuit oikeaan tuossa että olen aika ankara itselleni.
En tee sitä tahallaan, mutta jopa töissä minulta tulee itseäni parjaavia kommentteja.
En tiedä minkä takia minun on vaikea ainakin työelämässä ottaa omaa paikkaani.
Ajattelen aina, että nuo toiset ovat kovan luokan ammattilaisia, ja tästä eteenpäin tunnen ettei minulla edes ole oikeutta olla hyvä (ainkaaan jos en voi olla paras).
No, tämä psykologiasta =)
Minulla oli harrastus, jossa pääsin tavoitteeseen parhain arvosanoin. Lopetin, koska pelkäsin etten enää pysty yhtä hyvään suoritukseen. Aika kuvaavaa!
Kiitos kommentistasi, sain kosolti ajateltavaa..
viestistäni oli jotain iloa.
Kotipsykologiaa vielä vähän lisää:
kannattaa muistaa, että totta kai muut osaavat työn paremmin kuin sinä, jos ovat tehneet sitä kauemmin!!
Entäs jos hankkisitkin uuden harrastuksen, missä suoritus ei ole keskeinen asia. Tai harjoittele itsesi nolaamista, niin huomaat ettei siinä käy kuinkaan. Maailma onkin täysin ennallaan, vaikka sinä olet kämmännyt jossain.
Elämässä kuuluu epäonnistua, muuten emme osaisi nauttia niistä onnistumisen hetkistä!
Itsekin olen vielä tämän asian kanssa harjoittelun polulla, mutta kun oppii vähän nauramaan itselleen, niin paremmin sujuu. Eli älä parjaa, vaan naura. Katsele itseäsi tilanteen ulkopuolelta, niin ehkä näet asian koomisen puolen...