"Keski-ikäinen mies hukkui kalareissulla." Ei ollenkaan epätavallinen otsikko. Tuntuuko teistä muista 50 ikäisiltä joskus ettei tuolla paljon väliä enää ole? Itse tunnen että olen jo elämältä saanut sen mitä voin, ja vähän enemmänkin. Loppuaika on vaan "kahtelua".
Valmis lähtemään
Steffo
19893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
lähtemään = siis valmismatkalle mutta en vielä ikuisuuteen kuitenkaan.
Otatko? Minäkin haluan nähdä vielä maailmaa ja valmismatka sopii hyvin.
Aikaa on vaikka mihin, ei ole kiire vielä viimeiselle matkalle taivaalliseen harppuorkesteriin, vaikka jonkun mielestä olenkin vain vanha harppu. Minä luulin olevani masentunut, mutta en sentään noin masentunut, että jäisin kuolemaa odottelemaan seuraaviksi vuosikymmeniksi.
haluasit?
Musikaalinen sopisi minulle hyvin vaikkapa "mamma mia" tyyliin.
Lähtekäämme siis etsimään kadonnutta nuoruuttamme?
Tuossakin "vanhalla harpulla" näyttäisi olevan hauskaa. Olisi aivan liikaa... (huoks...) Kelpaisi kyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=fyID773V2UQ&NR=1
Eihän tuollaista ole kuin elokuvissa, joten täytyy kai sitten mennä elokuviin matkan sijaan :(
alkaa elämään elokuvien sijaan :)
..sitä mieltä, että elämällä on vielä paljonkin annettavaa. Erilaista aikaa kuin se nuoruuden- ja lasten tekoa aika.
Tämä kesä on ollut hyvä kesä, vaikka ei mitään ihmeellista ole ollutkaan, vain ihan tätä "työntäyteistä" elämää "tässä päivässä".
ei tiedä kuin vasta silloin, kun se lähtö olisi tosissaan edessä, mieli voi muuttua hyvinkin äkkiä siinä tilanteessa.
Itse toivon, että saisin elää ns. hyvää elämää vielä jonkun aikaa ja kuitenkin olla valmiina lähtemään jos niin on käydäkseen.
Eräässä tv-ohjelmassa 50 v. syöpää sairastava ja pian kuoleva mies oli kiitollinen siitä, että hän sai elää niinkin pitkään.
kys. ohjelman äsken TV7:lta?
En oisi vielä ihan kummiskaan valmis lähtemään, - vaikka meijjänhän pitäisi olla koko ajan valmiita, - Raamatun sanan mukkaan.
tunsin samoin, noin seitsemän vuotta sitten, kun olin syvästi masentunut ja kovasti muutenkin sairas ja voimat aivan lopussa.
Silloin olin täysin valmis lähtemään ja vieläpä ihan tyytyväisenä ja onnellisena siihen astiseen elämääni ja kaikkeen mitä mulla oli.
Olin täysin vakuuttunut siitä, ettei elämällä enää voi ola mitään annettavaa, ei ainakaan sellasta, minkä vuoksi kannattaisi elää.
Tuntui siltä, että perheellekin se on vain helpotus, jos kuolen siitä pois valittamasta.
Elämä on kuitenkin ihmeellistä.
Niin vain toivuin fyysisesti ja sain elämänhaluani takaisin päivä päivältä.
Nyt olen joka päivä kiitollinen, etten silloin vielä kuollut, kun on niin paljon kaikkea ihanaa mitä saa kokea.
Eikä sen masennuksen jälkeen kovin ihmeellisiä asioita edes tarvi tapahtua, kun tuntuu, että kun on saanut takaisin kyvyn nauttia, niin nyt nauttii pienimmästäkin.
Kaikki tuntuu niiiin ihanalta.
ruoka maistuu taivaalliselta etc.
Jaksa vaan elää, se kannattaa, vaikka ei ehkä juuri tällä hetkellä siltä tunnukkaan.
Tiedän, että aivan sama mitä muut sanoo, jos itseltä se tunne puuttuu, niin...
Sanoin nyt kuitenkin, kun kysyit.
että nähhään.
Eiko sinulla ole lapsia ja lapsenlapsia. Voimavarat tuntuvät välillä olevan vähissä, mutta halua tsempata.
mitä elämä tuo. Olen umpirakastunut ja lähempänä kuuttakymppiä kuin viittäkymmentä. En olisi uskonut lähes 20 yksinäisen vuoden jälkeen.
Elämä on ihanaa kun uskaltaa, ei menetä koskaan toivoaan ja on valmis ottamaan vastaan mitä elämä suo. Myös rakkauden.
Paljon onnea ja ilon hetkiä teille. Rakkaus vaatii vain rohkeutta heittäytyä johonkin uuteen ja tuntemattomaan.
nykyään huolettomampaa, kun tietää, ettei kenenkään maailma perustuksiltaan järkkyisi, eikä mitään todella tärkeää olisi jäänyt tekemättä, vaikka tänään joutuisi lähtemään. Ehkä elämällä on kuitenkin vielä yhtä ja toista tarjottavana ja ehkä sitä voisi itse yrittää myös antaa jotain.;))
Sitten voisin mielelläni lähteä, jos tuntuisi siltä, ettei kertakaikkiaan ole enää mitään hyvää odotettavissa miltään suunnalta. Siihen asti aion harrastaa onnenpipanoitten poimimista sekä opetella parhaani mukaan elämään tänään tässä ja nyt.
Hyvä ihminen, sinä voit itse tehdä elämäsi eteen jotain, josta saat hyvän mielen. Maailma on kaunis, ruma, epäoikeudenmukainen, ihana, kurja, onneton, onnellinen: aivan miten itse haluat. Ajattele, että joka päivä on ihme ja mitä siinä näät ja teet!
Olen "kokeillut" elämässäni:
- hippielämää
- taide-elämää
- insinööri-elämää
- Omistajaluokan elämää
- rahakasta elämää
- masennuselämää
ja nyt muutaman vuoden "elämän suunnan" ja lapsuuden
ilon etsimisen aikaa... löytyy, mutta hitaasti... hitaasti. Löytyy varmasti paras aika, aika jolloin voi taas uskaltaa olla se millä oli haaveita, eli voi lakata "pärjäämästä" ja alkaa elämään.
traktoreissa oli kylmäkäynnistykseen hehku ja pakkosyöttö. Se taitaa viiskymppisellä miehellä olla kun vanhassa traktorissa, hehku on hävinnyt, mutta pakkosyöttö on vielä tallella.
Kenellekään meille ei ole huomista päivää luvattu. Olen siis valmis lähtemään.
Elän kuitenkin niin, että yritän huolehtia asiani ja suhteeni lähimpiini niin, että en kenenkään sieluun jäisi minun aiheuttamaani ylitsepääsemätöntä ja elinikäistä tuskaa.
Paljon on kuitenkin vielä sellaista, mitä haluan tehdä ja kokea. Joten, vaikka olen aina valmis lähtemään, en halua lähteä vielä pitkään aikaan. Aion sinnitellä ja pinnistellä ja ottaa kaiken ilon irti loppuun saakka.
että elämä on vasta alussa.