ok,,pitkä stoori,mut jos joku jaksais lukee.
eli,,ensi rakkauteni oli kun oli 16wee..elämä hymyili ja annoin kaikkeni kundille jota rakastin syvästi palvoen. no tottakai luotin jätkään ihan 100%,mut..vuoden seurustelun jälkeen toiset naiset tuli kuvioihin yms yms. tottakai elämäni romahti täysin,itse tunto täysin nollassa.. samoin luottamus,,oltiin yhes yhteensä 2vuotta ja sit mulle riitti (se jatkuva pelko tila ja epäily sai mut lähtemään).. olin helpottunut.
No,löysin onnekseni uuden miehen johon myös rakastuin yli kaiken.mietin, nyt tärppäsi...pystyn luottamaan. (menimme kihloihin) no,,seurustelun aikana selvisi että viina maistuu miehelle vähän liiankin hyvin (ei kuulemma uskaltanut kertoa tätä seurustelun alussa (?)
no sehän johti siihen että viina vei miehen pään niin sekaisin useampaan otteeseen että silmieni alla lääppi jotain toista naista, joten tein miehelle selväksi viina tai minä, hän valitsi viinan. siinä se 2vuotta sitten taas meni..
no,,uusi mies tuli taas elämääni ja elän tänä päivänä avoliitossa,itse olen nyt 22. mutta luottamus pula on suuri,,vaikka kuin yritän.. miten saan korjattua sen mikä meni vuosia sitten. sitä ei osaa nauttia kunnolla kun hirveän paha olo on kun ei USKALLA luottaa,,kun sitä miettii että mitä jos,,ehkä jos,,,) tyhmä minä. mieheni on kyllä sanonut itse että ei siedä pettämistä ja ei voisi IKINÄ tehdä sitä minulle. uskon häntä siinä. mutta jotenkin peilaan entisiä suhteita mielessäni.. miksi,,?
onko kellään samanlaisia kokemuksia.
Pystynkö vielä
3
693
Vastaukset
- Jooo ...
Siis itellä ihan sama juttu... Mun oma mies ei ikinä pettäis mua, inhoo semmosta myös yli kaiken. mut itestä semmonen pelko antaa koko rakkautensa teoisen käsiin ja luottaa toiseen pelkäämättä tuntuu jotenkin niin sairaalle ajatukselle..???! Haluaisin et en olis tämmönen kyynikko mut en voi sille mitään, enkä tiiä kuinka kauan mun mies jaksaa sitä että en pysty antaa itestäni kaikkea kun pelkään et kaikki romahtaa siitä huolimatta että rakastetaan toisiamme ja suunnitellaan yhteistö tulevaisuutta...
Tottakai entiset suhteet vaikuttaa siihen millanen ihmisestä kasvaa... Me ei olla sinisilmäsiä, mut se semmonen sairaalloinen luottamuspula pitäis saada kitkettyä pois että pystyis rakkaudwesta täysin siemauksin nauttimaan ja antamaan itestään kaiken sille jota rakastaa... :) - StippaS
Omia vaikeuksiani selvitellessä olen tullut siihen tulokseen, että siinä kohtaa kun uhkaa horjahtaa "vanhaan kaavaan" niin kannattaa miettiä asiaa toisenkin kerran.
Miettiä reagointia, pohtia mistä johtuu, mikä sen aiheuttaa nykyisessä suhteessa ja kuinka. Omaan napaan kannattaa tuijottaa sen verran tahdikkaasti, jotta pystyy parantamaan haavansa. Kannattaa tosin pitää se kultainen keskitie, toista ihmistä kun ei ikinä aivan täysin tunne!
Ja sinä voisit panostaa siihen, että päästät o i k e a s t i irti menneestä. Se on pirullisen vaikeata vaan johan osaa helpottaa :) Sihtaa sitä uutta kumppaniasi ja teidän suhdetta, yritä löytää sieltä niitä hyviä juttuja ja vahvistaa teidän suhdetta omalta osaltasi. Vaikkapa jotain yhteisiä tekemisiä mistä tulee yhteisiä muistoja ja mikä tavallaan nitoo omalta osaltaan yhteen.. Rutiineja. Ja rakkautta teoin, ei pelkin sanoin :)
Yhdessä puolin ja toisin siis, toinen toistansa tukien :D- Marraskuu......
Mä olen jo yli 25.v ja ikävä kyllä mulla on tuota samaista ongelmaa. Hyvä asia on se, ettei se ole päivittäistä tuo luottamuspula.Mä uskon menneiden tapahtumien vaikuttavan kyl paljon, ajatukset pyörii toisinaan niin hurjaa oravanpyörää että huh! Sitä jotenkin ajattelee, ettö kun jokaikinen suhde on mennyt niin, et mut on petetty tai jätetty niin mistä sitä uskoa parempaan tulisi!? Syvältähän tietty se on kun tietää "uuden" ja ihanan kumppanin olevan luottamuksen arvoinen, niin epäilemällä sitten loukkaa toista syvästi.Mutta asiasta kannattaa silti puhua jollekkin, joka ymmärtää, koska asioita oli ne sitten mitä hyvänsä ei kannata pakata sisällensä, siitä ei hyvää seuraa. Ja se mikä vaikuttanee myös tähän toisen luottamiseen jossain määrin on itseluottamus. Niinkin sanotaan, että ensin täytyy oppia rakastamaan itseänsä (terveellä tavalla tietysti)että voi rakastaa toisia. Mielestäni tällaisen asian kanssa on paras ja toimivan tapa: Puhua asiasta jonkun luotettavan henkilön kanssa,et menneetkin asiat on varmasti käsitelty ja täytyy osata antaa anteeksi menneistä muille ja myös itselle, jotta voi jatkaa eteenpäin. Täytyy olla positiivinen ja kohdella toista niin kuin toivoisi itseänsä kohdeltavan, myös suosittelen lämpimästi itsetunnon kohottamista. Täytyyhän sitä menneistä ilkeistä tapahtumista huolimatta silti antaa itselle ja toiselle mahdollisuus, tai sitten ei voi koskaan saada sitä onnea. Reipas ja positiivinen asenne !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 703063
- 922855
- 512095
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201545- 151329
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51318Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131291Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131263- 181230
Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241222