Uskaltaako kukaan teistä rehellisesti vasta, montako seksikumppania teillä on tähän asti ollut?
Veikkaan, että rehellisiä vastauksia on turha odottaa.
Veikkaan, että rehellisiä vastauksia on turha odottaa.
Arkaluontoinen kysymys
mies
745072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Tuollaista? Yleensä uskovaisella ihmisellä on se ainut, jonka kans on mennyt naimisiin. Toki tämä aika on huoruutta täynnä, ei voi enää puhua huorista. On puhuttava huoruudesta, kai siltä osin täytyy kysymys ymmärtää. Mulla ei ole ollut yhtään. en ole naimissa.
Ihan uteliaisuudesta kysyn. Ajattelin vaan, että samat tarpeet ovat kaikilla uskonnosta riippumatta. Enkä minäkään käy huorissa. Olen uskollinen kumppanilleni, mutta elämä on sellaista, että eroja sattuu. Ei minullakaan monta kumppania ole ollut - vain 7 ja olen kohta 50.
eli mieheni. Tämä ON rehellinen vastaus.
kokonaista kolme ja olen jo sentään yli neljänkymmenen.Vaimo pari syrjähyppyä.
Oletko kertonut vaimolle hypyistä? Pitäisikö sinusta kertoa vai ei?
Parempi kantaa itse huomoa omaatuntoa, kun jakaa ahdistusta toiselle.
eli vaimoni. Tämäkin ON rehellinen vastaus.
...ja tämäkin on rehellinen vastaus.
(suutelemista en laske seksiin) jos suuteleminen on mukana niin taitaa olla 3
Mitä väliä tällaisella asialla edes on? Lestat vaan kiinnostaa niin kauheesti, että pitäs saada kaikki henk.kohtanenki tietää. Tympii.
Munkaan ei olis mikään pakko sanoo, mutta koska sen nyt kuitenki kaikki mun iän tietävät arvaa, niin sanon että ei vielä yhtään. Toivottavasti tuleekin olemaan vain yksi, oma aviomies joskus, jos se on mulle tarkotettu. Mut mikään elämänehtohan se ei ole.
Kun laitoit valmiiksi tuohon perään, että rehellisiä vastauksia on varmaan turha odottaa, niin sinulla on siis se kuva ettei me puhuta totta.. outoa. Todennäkösempänä pitäsin, että itse valehtelet, koska se luultavasti (ehkä yleistys, myönnetään!) on sinulle vähemmän omantunnonkysymys kuin meille.
*kirjoitettu ärsyyntyneessä mielentilassa :)*
koska oli varmasti rehellinen. Nauratti tuo loppukaneetti jonka haluaisin ihan matkia (voin laittaa perään 'a la leppis' tai 'trade mark leppis').
että minkä ikäinen olet "leppis"?
Itse 15-v.
Tasan yksi, eikä yhtäkään yhdyntää, ennen kun pappi sanoi vajaan kahdensadan ihmisen edessä AAMEN. Ja kolmaskymmenestoinen vuosi on menossa. Ja mikä ihmeellisintä, olen yhä hyvin onnellinen ja kiitollinen mies. KIITOS JEESUS johdatuksestasi!!!
Ja vasta sen jälkeen kuin pappi sanoi AAMEN 160 vieraan edessä:)
ENKÄ MISTÄÄN OLE JÄÄNYT PAITSI!! En osaa kuvitella, miten syrjähypyistä vois saada jotain sellasta, mitä ei saa oman puolison kaa. Paitsi (toivottavasti) syyllisyydentunnon?
Ainoaksi saa myös tuo rakas puoliskoni jäädäkin:)
Sinä et taida olla vl ja silti olet ollut uskollinen ja pitänyt tuota hyvää periaatetta että ei ennen papin aamenta. Uskon että on vielä paljon ihmisiä joilla on kristilliset periaatteet.
Siitähän ei ole kauaa kun alettiin lipsua noista periaatteista. Ei ainakaan toitotettu ylpeillen ympäri kyliä jos oli hairahduttu ennen aamenta tai peräti kesken liiton.
Uskon, että jos synti tehdään luvalliseksi ja siltä poistetaan synnin leima, moraali löystyy ja kristillisiä periaatteita on vaikeampi noudattaa. Tarvitsemme yhteiskunnan tukea moraalisille valinnoillemme.
.. :) Onnea elämään.
Kovin onnellisia me olemmekin:) Yhteinen matka takana ei vielä päätä huimaa, mutta muutama vuosi kuitenkin.
Sitten kun ensimmäinen lapsi ilmoittaa tulostaan niin oon varmaan jo maanpäällisessä taivaassa;) Toivottavasti sieltä ei tulla päätäpahkaa alas mutaan! -Kaikki tuntuu väittävän, että "siitä se alamäki sitten alkaakin..." Blääh. Tulkoon tyrskyt ja myrskyt, olen varma että pahemmastakin on selvitty. Eiköhän se Jumala hulluistaan huolta pidä:)
vaikka kriisit kuuluvatkin elämään! Mielestäni siinä siirrytään kriisin (tietenkin muutos on aina jonkinasteinen kriisi)kautta entistä ihanammalle tasolle. Mielestäni armeija ja lapset tekevät miehestä miehen. Lapsen ei tarvitse olla oma, adoptio ajaa saman asian. On hellyttävää katsoa miestä lapsen kanssa. Jo se saa rakastumaan uudestaan!
Tiestitkö Kaisla että avioliiton solmiminen aiheuttaa ihmisessä isomman stressin kuin avioero! Luin kerran kirjaa jossa oli eri elämäntilanteiden stressipisteistä. Oli mielenkiintoita luettavaa.
Meinasin olla vastaamatta, mutta voi kai mainostaa sen verran, että 28 vuotta vl-miehen kanssa (24 vuotta olen ollut x-vl).Ei yhtään syrjähyppyä! En ole edes harkinnut avioeroa enkä uutta miestä. Hyvin meillä menee!
Leikittelen sanoilla hieman. Vaikka miehelläni on "uskoton vaimo", en ikinä ole ollut uskoton.
Todellisuudessa en ole uskoton eli ilman uskoa.
Sehän on kivaa että teillä pelaa. Sellaisia tapauksi on ollut viime aikoina jonkun verran että toinen lähtee vl-liikkeestä ensin ja sitten myös liitosta. Varsinkin lasten vuoksi tuntuu ikävältä.
Uskon että 'syytä' on kummassakin tai elämän rankkuudessa muutenkin. EN siis tarkoita että ei-vl-aiheuttaisi eron. On hyvä jos miehesi suhtautuu sinuun kuten ennenkin ja liittonn e on säilynyt ennallaan.
Uskallan ajatella, että avioliiton koossapysymiseen naisella on usein suurempi rooli kuin miehellä. Näin on meillä ainakin ollut. Eihän vl-mies eroa ota, mutta miehisessä karskiudessaan ja yksioikoisuudessaan aiheuttaa niin paljon henkisiä hiertymiä, että toiselle voi tulla lähtö mieleen.
Onneksi olemme olleet avoimia toisillemme ja tuoneet reilusti erimielisyytemme julki. Mutta sen voin itselleni kehuksi sanoa, että minä olen usein se sovittelija ollut. Voit kuvitella, kun miehiseen luontoon sekoittuu vielä uskolliset aseet, jolla toinen yritetään alistaa, niin...
Mieheni ei suhtautunut minuun kuin ennen. Se oli kova paikka hänelle, jos oli minullekin. On todella ihme, että olemme yhdessä vielä. Itsekin oikein hämmästyy, kun kuulee nykyisiä viestejä sukulaisten avioliitoista, joissa on yhteisenä ollut vielä vl-usko.
...uskolla ja parisuhteen toimivuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Uskovaisella ja epäuskoisellakin on sama tapa hoitaa asioita parisuhteessa kuntoon. Kskustelu ja anteeksi antamushan se on. Jos nämä ei auta niin on ihan sama ollako uskovainen vai ei niin parisuhteessa hiertää jatkuvasti.
Eikö veeällien avioliitossa ole muka aina riittävästi anteeksiantamusta? Älä hyvä mies outoja puhu! Tapanahan on kaikkiin avio-ongelmiinkin hakea ratkaisu ns. "evankeliumista", vaikka esim. miehen väkivaltaisuuteen.
Ja kun se ei voi olla meillä käytössä, niin millä ihmeen voimalla me yhdessä pysymme? Osaatko vastata?
ja uskon, että paljon saa miehesi sinua kiittää. Ehkä hänessä kuitenkin oli avuja joiden vuoksi ymmärsit olla lähtemättä?!
Vaihtamallahan se ei parane. Uskon että jos oikein kovasti päättää, että minähän/me teen tästä liitosta onnellisen, se onnistuu, mikäli toinen ei ole esim henkisesti pahoin sairas.Oman toiminnan lisäksi kannattaa rukoilla että Rakas Jumala olet luvannut kuulla rukoukset, kuule siis tämäkin rukous.
Muuten: niitä uskonasialla alistamisia on vl-liitoissakin tosi paljon. Jotkut ihmiset on JÄRKYTTÄVÄN julmia. Ihmettelen että liitot kestää. Surutta viskotaan päin naamaa, että oletko edes uskovainen jne. Sitten kuitenkin pidetään toista uskovaisena. Mielestäni uskon asia on niin vakava asia että sitä ei saisi ikinä ottaa valta-aseeksi ei olipa toinen vl tai ei.
Olen kuullut erittäin paljon viestejä vl-liittojen päättymisestä eroon ihan tämänkin vuoden aikana. Se on järkyttävää, kun tietää mitkä periaatteet meillä on.
Uskon, että yksi merkittävä syy liittojen hajoamiseen on se, että naiset eivät enää tyydy liittoon jossa he eivät ole onnellisia. Harmi vain, että ei tehdä vielä enemmän yhteisen onnen eteen. Monet vieroksuvat yhä pariterapiaa vaikka onnistumisprosentit pitkissä pariterapioissa ovat erinomaisia.
...tekstini tarkemmin niin tarkoitan todellakin juuri sitä mitä kirjoitan.
Niin me olemme ihmisiä ja ei ne ole taikasanoja ne anteeksiantamuksen sanat kenelläkään. Kyllä asiat täytyy pystyä keskustelemaan(vierittämään painava taakka sydämmeltä) ja sen jälkeen anteeksiantamuksella ne hoidetaan. Sitten ne voi myös unohtaa kun ne on selvitetty oikeasti ja molempia tyydyttävästi. Ei anteeksiantamus tai pyytäminen päästä mihinkään pakoon vastuusta, joita tekomme voivat aiheuttaa toisessa ihmisessä. Joudumme myös selvittämään asiat ja niistä syvällissesti keskustelemaan.
mutta joskus en kyllä olisi jaksanut antaa anteeksi jos ei olisi tuota ihan oikeaa evankeliumia.
...anteeksiantamusta on.
Anteeksiantamusta löytyy ja sitä on halu käyttää jatkuvasti kun molemmat haluaa ja jaksaa tehdä töitä yhteisen elämän eteen ja panostaa siihen muutenkin kuin vain olemalla "läsnä"
Anteeksiantamus on sellainen, että jos sillä pyritään väistämään vaikeat asiat ja sen varjolla niistä ei edes keskustella niin voi kyllä sanoa anteeksiantamuksen olevan siinä tilanteessa vain sanoja ilman tehoa.
En osaa suhtautua luontevasti teikäläisten kehuihin. Jotenkin tuntuu, että se on vain silmänlumetta, jotta voi päästä muistuttamaan ns. tärkeimmistä asioista. Eli "kyllä Sinä olet hyvä jne, mutta tärkein Sinulta puuttuu jne". Olen törmännyt siihen niin monta kertaa, että osaan itse jo jatkaa tekstiä. Arvet ovat syvät, niin surullisen syvät!
Kiitos kuitenkin! Yritän itsekin uskoa.
aidosti. Tottakai toivon että tekisit parannuksen, mutta se ei ollut äsken mielessä. Olen keskustellut myös muilla palstoilla kuin tällä ja kehun sielläkin jos aihetta on. (Haukun myös jos siltä tuntuu ja jos teen sen vihassa väärin perustein pyrin pyytämään anteeksi.)
"Tottakai toivon että tekisit parannuksen, mutta se ei ollut äsken mielessä."
Kyseinen henkilö on ilmoittanut tällä palstalla eronneensa vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta olevansa uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Mistä hänen pitää tehdä parannus?
...on miljoonia ja sinäkin toit esille omasi. Eikö olekin rikasta ja rakasta, että saamme olla niin erilaisia vapaasti tälläkin palstalla.
että usko Jeesukseen riittää syntiselle ihmiselle. Siitä ei tarvitse enää mitään parannuksia tehdä.
Miten olet eri mieltä, kun toteat "saamme olla niin erilaisia".
Miten haluat olla erilainen minun kannastani?
...uskomalla kuten vrk.
josta irroitettuna saat lauseeni kuulostamaan julmemmalta.
"Tottakai toivon että tekisit parannuksen, mutta se ei ollut äsken mielessä."
näin.
Millaisen parannuksen kyseisen uskovaisen pitäisi tehdä?
elämänparannusta koska hän kuulostaa hyvin hyvältä ihmiseltä. Vanhoillislestadiolaisuudessa käytetään sanaa 'parannus' kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä sama asia, jota tänä päivänä meidän keskuudessamme pyritään noudattamaan on kuvailtuna Sauluksen parannuksen teon yhteydessä.
"Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille"
Yritätkö sanoa että tämä ihminen ei usko syntejään anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä joten hänen pitäisi ryhtyä niin uskomaan? Tätäkö tarkoitat parannuksella joka hänen on tehtävä?
Muuten onko tuo parannus sitten sellainen jonka esimerkiksi sinä teet toistuvasti? Entäpä jos sanon sinulle samalla tavalla? Miten vastaat siihen?
En ymmärrä, mistä elämänparannuksesta puhut. Olisiko siitä minulle jotain apua tässä tilanteessa?
Tuota juuri tarkoitin edellisessä osassa, että sydämessäsi silti toivot minun kääntyvän tältä ei-taivaaseen vievältä tieltä. Minä tiedän ja tunnistan sen. Päivämiehen pakinassakin hiljattain neuvottiin, että "uskottomien kanssa kannattaa jutella tavallisista asioista, että pääsisi sitä kautta puhumaan näistä tärkeimmistä".
Siksi olen varovainen puhumaan teille iloistani ja erityisesti suruistani, koska tuo ajatus on teillä siellä lähestymisennne ja apunne taustalla. Sanon suoraan, että se tuntuu tosi pahalta yhäkin.
Tulkitsen sen aina siten, että minua EI HYVÄKSYTÄ tällaisena.
...Jeesukseen mutta et ole enää vl?
Jos on niin kuin sanot että sinua ei hyväksytä niin tulee mieleen taas se paljon puhuttu "vain me"-ajattelu. Jotenkin tuntuu siltä että sinulle ollaan sanomassa että "annas kun otan rikan silmästäsi"...
Mutta kukaan, ei vl eikä kukaan muukaan voi riistää sinua Jeesuksen sylistä jos siinä haluat olla! Jos vl:t eivät hyväksy sinua niin se on heidän ongelmansa. Uskoosi ja Jumala-suhteeseesi sen ei tarvitse vaikuttaa.
...eihän ongelma olekaan siinä, että veällät ei hvyäksy, vaan siinä, että ihmiset ei hyväksy sitä, että veeällät ei hyväksy kuin oman uskonsa pelastavan.
..on erilainen kuin esim. muiden luterilaisten usko? Sanotaan nyt vaikka körttisten.
...körttisten uskoa, enkä kyllä kovin syvällisesti mitään muutakaan uskoa, mutta kaikkiin uskontoihin näen sen eron juuri, että Pyhä henki vain ilmoittaa tämän niin vahvasti olevan oikea. Opilliset kysymykset ja niiden vertailut on minulle liian vaikeita, enkä lähde edes niitä tekemään. Tavat ja traditiot ovat varmasti kaikissa uskonnoissa hyviä ja ihmistä sekä Jumalaa kunnioittavia, mutta tunnen vain tämän niin vahvasti omakseni, että en edes ole kiinnostunut lähtemään muuta kokeilemaan.
Tunnustan taas, että kysyt todella vaikeasti selitettävää asiaa ja haluaisin antaa paljon tyhjentävämmän vastauksen, mutta en osaa.
Asia on juuri niin kuin päättelit. Lienetkö lukenut muissa ketjuissa olleita kirjoituksiani?
Ajattelen, että tuo "vain me"-oppi oli silloinkin takana, kun nähtiin tärkeäksi puhdistaa minua seurakunnassa. Kun en voinut nöyrtyä sen edessä, jouduin ulos. Sen jälkeen minua ei ole hyväksytty.
Kukaan ei enää muista, miksi jouduin eroon, mitä puhuin, missä olin "väärässä", mutta vl-tuomio lepää yhä päälläni.
Kun Sinä kirjoitat, niin se lohduttaa. Eikä tule tunnetta, että jotain pitäisi tehdä, jotta Sinä hyväksyisit minut. Muuta en tarvitsekaan!
...varmaan itse tuon asian. Haluatko kertoa sen meille?
En ole tätä ennen joutunut kenellekään näin kertomaan enkä osaa sieltä nytkään oleellista poimia. Se oli ja on niin pitkä ja monitasoinen prosessi. Kannattaako edes yrittää?
70-luvun lopun puhdistuksissa kyse oli siitä, että minä nousin seurakuntaa vastaaan kritisoimalla silloista opetusta ja käytäntöä. En voinut pitää suutani kiinni ja tuo "asennevika" näkyi, vaikka olinkin suht.hiljainen nainen. Olin hädissäni omasta autuudestani ja seurakunnassa näkemästäni lakihengestä. Armollinen Jumala oli joutunut hukkaan! Kun se huomattiin, minua alettiin hoitaa. Tekosyntejä minulla ei paljon ollut, mistä olisi voitu syyttää, mutta se ARVOSTELEMINEN oli tarpeeksi pahaa. Sitä paitsi olin nimellisetkin synnit ahkeroinut panna tunnoltani pois. (Kaanan kieleltä!) En halunnut olla kuuliainen Jumalan huoneen hallitukselle, josta päätökset annettiin, esim. kannanotto ehkäisyyn. Minulle tuli sellainen tunne, että sielunvihollinen puhuu Päivämiehessä ja seurakunnassa. (Mielenterveydessäni ei ole ollut mitään vikaa. Se ei ole tosin ihmisen käsissä!)
Tunne oli niin selvä, että kun hoitokokouksessa minulle parannusta tarjottiin "väärästä hengestä", en voinut ottaa tarjousta vastaan.
Tiesin mitä siitä seuraa perheellemme itselleni lapsillemme, mutta en voinut toisin tehdä.
Ne olivat kauheita vuosia, enkä vieläkään ajatukissanikaan niihin palaa mielelläni.
Erityisen pahalta tuntuu silloin kun veeällät kirjoittelevat reilusti seksiasioitaan ja omia vapaampia käytäntöjään, koska se muistuttaa minua siitä JÄRKYTTÄVÄSTÄ syyllistämisestä, jota koko vl-seurakunta harrasti silloin. Minusta se oppi oli viemässä omavanhurskauteen ja toivottomuuteen. Kun asia minulle tuoksi paljastui, kuinka olisin voinut enää totella! Silläkin uhalla, mitä siitä seuraisi!
...jaksoit tämän kirjoittaa. Luin sitä ja en osaa sanoa oikein mitään.
Itse olin 70-luvulla lapsi ja en silloin ollut kiinostunut muusta kuin seurarahasta, jolla sai ostaa karkkia. Monenlaista olen kuullut noista ajoista ja silloin ei saamani kuvan mukaan ne ei ollut helppoja aikoja.
Olisinkin kiitollinen ja odottavalla mielellä, jos joku minua vanhempi jaksaisi kertoa myös näistä ajoista lisää.
Pari viestiä aiemmin, vlm, kirjoitit: "---veeällät ei hyväksy kuin oman uskonsa pelastavan"
Ja kuitenkaan et edes tunne edes muiden luterilaisten uskoa! Sinänsä on positiivinen asia, että rohkenet tuon tunnustaa. Mutta kuinka voit sitten arvioida muita?
Itse en kuulu mihinkään herätysliikkeeseen enkä muuhun seurakuntaan. Olen ev.lut. kirkon jäsen ja elävässä uskossa. Ja kas, kun minullekin Pyhä Henki ilmoittaa tämän olevan vahvasti oikea.
Jos antaa anteeksi jonkin asian, sama onko siinä evankeliumia, se on annettu anteeksi eikä siitä enää tarvitse puhua, tai katkeroitua.
Tuon sanomasi asian olen käytännössä todella kokenut. Minulla ei ole katkeruutta, vaikka joskus esimerkkejä otankin koetusta elämästä.
Anteeksiantamusta on varmasti ollut meidänkin suhteessa, vaikka veeällien "sanonnat" eivät olekaan käytössä. Henki ja asenne ovat tärkeämpiä kuin mekaaniset kaavamaiset sanat!
Sinä näköjään tajuat tuon!
voi sanoa noinkin että teen tuota parannusta jatkuvasti. Esim tänään on tullut jo pahoitettua erään mieltä ja pyysin anteeksi. Sitäkin voi kutsua parannuksen teoksi.
minä EN puhu elämänparannuksesta, en en ja en.
Tuossa sivullinen kysyi mitä käsitän sanalla 'parannus'ja HÄNEEL yritin selittää mitä YLEENSÄ tarkoitan sillä sanalla. oikein erikseen sanoin että SINUN x-vl-naisen kohdalla EI voi puhua ollenkaan elämänparannuksesta. Alkaa jo naurattaa kun menee niin sekavaksi tämä keskustelu.
...sanani kääntyi juuri kuten en olisi niiden halunnut kääntyvän.
Tunnustan sen, mikä on tosi, että en tunne syvällisesti oikeastaan mitään muuta uskoa kuin vanhoillislestadiolaisuuden.
Se mitä olen sanonut ja sanon edelleen, että uskon pelastuvani tässä uskossa ja en pelastusta edes muualta lähde hakemaan.
En minä arvioikkaan muita ja sen olen sanonut, että tässä uskossa uskon pelastuvani. Mielipiteitä kyllä esitän niistä asioista, joissa muut uskonnot poikkeavat omasta uskonnäkemyksestäni. Tämä ei mielestäni ole arviointia.
Yritätkö sanoa, että minun tulisi käydä läpi laajasti eri uskontoja, jotta voisin sanoa mikä usko pelastaa tms.
Körttiläisyyden keulahahmo Paavo Ruotsalainen lohdutti synninhätäistä Jeesuksen perään itkevää että tuo hätäinen tila kertoo juuri että asiasi ovat hyvällä mallilla. Me vl.t emme ajattele noin. Meidän mielestä pitää olla rauha sielussa jotta asiat on hyvällä mallilla.
...nuo ovat sanojanim, jotka kirjoitin. Tämä lause juontaa vastauksen pelkistettynä siihen mitä ACIM kyseli tuossa ja jos vaivaudut lukemaan 20 viestiä vielä keskustelua taaksepäin niin siellä sanon sen niin kuin se on eli veeällät uskovat pelastuvansa vain tässä uskossa. Harmittaa kun asia kääntyy pienestä sanakäännöksestä tuollaiseksi. Sanat tulivat lauseeseen lainauksena siitä miten meidän uskoa syytetään "veeällät ei hyväksy..." jne.
Anteeksi, että en kirjoittanut laajaa taustaa vastaukseeni ACIMILLE.
Anteeksi, ymmärsin varmasti väärin sanomasi. En vaan jaksanut ajatuksen kanssa lukea koko viestiketjua ja silloin helposti sanat irtoavat asiayhteydestään.
No en todellakaan ole patistelemassa sinua tai ketään muutakaan käymään läpi, varsinkaan kokeilemaan, kaikkia eri vanhurskauttamis- tai uskonoppeja (tai miksi näitä eri suuntauksien korostuksia esim. kirkon piirissä kutsutaankaan).
Ehkä minäkin ihmettelen tuota, mitä edelleen kirjoitit tuossa toisessa viestissäsi: "veeällät uskovat pelastuvansa vain tässä uskossa".
Korjaa, jos olen väärässä, mutta minulle on syntynyt käsitys, että veeällät eivät usko muiden uskovien olevan oikeassa uskossa (esim. körttiläisten, rukoilevaisten, "viidesläisten", evankelisten, "tavallisten" luterilaisten, helluntalaisten, vapaakirkkolaisten jne.).
Siis mielestänne me muut emme ole sisällä samassa lammashuoneessa (vai miten te sanotte?), Jumalan valtakunnassa? Siis emme pelastu?
Onko meillä se ero, että minä uskon pelastuvani tässä uskossani JA uskon sinun pelastuvan uskossasi, mutta sinä et usko minun pelastuvan?
Toivon vaan, että kaikki yhdessä (eri opillisista käsityksistä huolimatta) voisimme iloiten omistaa kohdallemme Jeesuksen kalliin sovitustyön ja syntien anteeksisaamisen ja olla siskoja ja veljiä keskenämme.
Kirjoitit näin:
"Körttiläisyyden keulahahmo Paavo Ruotsalainen lohdutti synninhätäistä Jeesuksen perään itkevää että tuo hätäinen tila kertoo juuri että asiasi ovat hyvällä mallilla. Me vl.t emme ajattele noin. Meidän mielestä pitää olla rauha sielussa jotta asiat on hyvällä mallilla."
Jos joku ihminen itkee Jeesuksen perään niin eivätkö hänen asiansa ole huonolla mallilla vain siinä tapauksessa että: JEESUS HYLKÄÄ TUON PERÄÄNSÄ ITKIJÄN? Kuinka todennäköistä tämä on kun Jeesus sanoi että sitä joka minun tyköni tulee minä en heitä pois?
Jos asiaa tarkastellaan syntisen TUNTEIDEN kannalta niin siinä mielessä hänen asiansa ovat hyvällä mallilla vasta kun on rauha sielussa. Kuitenkin on mielestäni faktaa se että hänen asiansa ovat hyvällä mallilla. Hän ei etsi apua vääristä lähteistä vaan itkee Jeesuksen perään. Jeesus on sanonut myös että JOKAINEN ETSIVÄ LÖYTÄÄ. Ja vielä: TUNTEET ja FAKTA eivät aina pidä yhtä.
Joo mutta nyt ei ole kyse tavallisesta ahdistuksesta vaan helvetinhädästä joka polttaa ja pelottaa. On karmeaa,että sellaiselle synnin hädässä apua huutavalle ei ole tarjota muuta kuin lämmintä kättä jos sitäkään.
Tuo oli ihmisen tasolla olevaa anteeksi antoa. Jumalaa vastaan tehtyjä syntejä ei saa anteeksi kuin evankeliumilla.
En ymmärrä.
Sinäkö erotat mitkä synnit ovat pelkästään Jumalaa vastaan tehtyjä, joista pitää saada veeällien kautta sovitus ja sitten puhtaasti lähimmäistä vastaan tehdyt jutut, jotka voi sopia maallisella anteeksiannolla.
Olen aina ymmärtänyt, että jos rikon esim. kymmenessä käskyssä lueteltuja lakeja vastaan, se on rikkomus myös Jumalaa vastaan ja se pyydettävä myös Häneltä anteeksi.
Aivan sama! Olisihan se pitänyt jo ennalta arvata, miten vl vastaa ja varsinkin tarkentaa!
Kolme, kaksi ensimmäistä oli ns. yhden yön juttuja kahden eri miehen kanssa, ei pitempiaikaista seurustelua. Tämä kolmas on nainen ja nykyinen pitkäaikainen elämänkumppanini.
Rehellinen vastaus: yksi. Naimisissa en ole. Enkä edes seurustele. Elämä ei ole aina helppoa, kaduttaa tuokin erehdys -> synti. Paholaisella on kovat voimat.
sillä pitäisi mässäillä?
Me olemme kaikki vain ihmisiä.
Siunausta sulle!
En ymmärrä tuollaisia kysymyksiä ja vielä typerämpää niihin on vastata, mutta teen sen silti.
Rehellinen vastaus: 4 -10 (riippuu siitä, minkä kaiken ottaa mukaan otantaan... ).
Kaikki on ollut syntiä, koska naimisiin asti en ole koskaan ehtinyt. Olen kuitenkin saanut parannuksen yhteydessä uskoa nuokin syntini anteeksi ja jos taivaan Isä suo, saan joskus vielä uskovaisen aviopuolison, jolle olla uskollinen kunnes kuolema eroittaa. Jos taas se ei ole hänen tahtonsa, olen valmis elämään ilman seksiäkin.
Kuten yllä todettiin pahoilaisella ja omalla lihalla on kovat voimat. Mutta taivaan Isän voima on niitäkin väkevämpi, onneksi langennut saa aina halutessaan pestä synnit pois Jeesuksen verellä.
"Ei nuoren murhemiellä
tarvitse taivaltaa
kun aina taivaan tiellä
anteeksi synnit saa.
...
Mitä siis auttoi hurma
hekuma hetkinen
kun sielun on se surma
ja itku iäinen.
...
Te nuoret siionissa
armossa asukaa
nuoruuden kiusauksissa
verestä voiman saa.
(siionin laulu 2XX...)
...täällä lisää.
Tässä on se paikka, jossa me emme halua, eikä Jumala ole antanut tuomion valtaa kenellekään ihmiselle vaan tulee itse tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
Siis me uskomme, että tässä uskossa pelastuu, mutta emme sano, että tuossa tai tuossa uskossa ei pelastu. Me osoitamme uskolla sen missä me tiedämme pelastuksen olevan. Toivomme vilpittömästi, että kaikki pelastuvat. On mahdotonta lähteä tällä uskolla edes kokeilemaan muuta uskoa kun tämä riittää ja antaa sen varmuuden missä pelastuu.
Veeällät ei opeta, että tuossa ja tuossa uskossa ei pelastu, mutta rukoilevat ja toivovat kaikkien löytävän Jumalan valtakunna, jossa pelstuu. Jumala on sanassaan ilmoittanut valtakunnastaan, jossa pelastuu ja veällät haluavat kaikkien löytävän tämän valtakunnan. Emme myöskään voi sanoa, että tuossa ja tuossa uskossa ei pelastu.
Jos uskon pelkistää kohdaltani niin uskon, että tässä uskossa pelastuu ja en usko, että uskoni riittäisi uskomaan, että jossakin muussa uskossa pelastuu.
"Jos uskon pelkistää kohdaltani niin uskon, että tässä uskossa pelastuu ja en usko, että uskoni riittäisi uskomaan, että jossakin muussa uskossa pelastuu."
hieman eri sanoin.
Tuntuuko että rakkaasi on maailman ainut rakas?
naivi rinnastus. Alitit riman.
...tiedätkö kuule minä aina haluan sinua YMMÄRTÄÄ aj olenkin hyvilläni, että sinä päädyt joka lauseen jälkeen samaan lopputulokseen. Tiedätkö, että se helpottaa suuresti minua ymmärtämään sinua.
sun rimoja, ei pää painu tai rinta röyhisty katos sun riman tahdissa.
Todellakin, sinun uskollasi ei pelastu kukaan muu kun sinä. Eikä sinun epäuskollasi joudu kadotukseen kukaan muu kun sinä.
Pelastus on Jeesus Kristus. Jos uskot että Kristus asuu sinussa ja sinä Kristuksessa,
niin pelastut. Mutta kadotustuomiota ei ole
lupa kenenkään lausua yhdellekään Jeesukseen uskovalle. Jeesus on oikea tuomari näissä asioissa.
...mitä lystää, mutta pysyn sanoissan ja tarkoitan juuri sitä mitä aiemmin tuollakirjoitin.
En tarvi muuta uskoa kuin tämän ja sillä uskon pelastuvani. Et edes sinä saa uskoani horjumaan.
.."en usko että missään muussa uskossa voi pelastua" on yhtäpitävä lauseen "uskon kaikkien muiden tapjen uskoa johtavan kadotukseen". Hyvin teidät on aivopesty. Se on pelottavaa.
...taas väärin lainattu tekstiäni. Hyvät ystävät, jos lainaatte jotain niin olkaa ystävälliset ja hakekaa se lainaus tekstisä, jotta ei tule asetettu avääriä sanoja toisen suuhun.
Uskon pelastuvani tässä uskossa ei tarkoita, että sanon: muissa uskoissa ei voi pelastua. Sen sanominen jää Jumalalle.
Minun mielestä seksikumppani on samaa kuin huorakumppani hiukan kauniimmassa muodossaan.
Ken tunnustaa huoranneensa.