Olen 7kk tytön äiti ja tänään sain tietää olevani raskaana!Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä ja nyt en tiedä mitä ihmettä tekisin.
Tunteeni aborttia vastaan ovat olleet aina ristiriitaisia.Jotenkin minusta tuntuu,että se kuitenkin olisi tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu,mutta en tiedä pystynkö sitä tekemään.Pelkään,että teen väärin ja omatuntoni ei anna minulle hetken rauhaan.Pelkään,että syyllisyys tekee minut hulluksi.
Se,että antaisin raskauden vaan jatkua pelottaa minua aborttia enemmän.Esikoiseni ei ole mikään helppo lapsi ja välillä tuntuu,että en vaan yksin kertasesti jaksa.Miten ihmeessä jaksaisin 2 lapsen kanssa.Moni sanoo,että uusi tulokas menee siinä sivussa,mutta jotenkin en vain usko sitä.
Adoptiota en edes mieti.Kantani siihen asiaan on jyrkkä ei.Minusta ei vaan yksinkertaisesti olisi siihen.
Mitä ihmettä minä teen.
Tiedän,että kukaan teistä ei voi päättää puolestani,mutta toivoisin silti teiltä jonkulaista mielipidettä vaikka se ei tulekkaan vaikuttamaan päätökseeni mitenkään.
Onko täällä ketään joka on/on ollut samassa tilanteessa?
Mitä teit?
Tunteeni aborttia vastaan ovat olleet aina ristiriitaisia.Jotenkin minusta tuntuu,että se kuitenkin olisi tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu,mutta en tiedä pystynkö sitä tekemään.Pelkään,että teen väärin ja omatuntoni ei anna minulle hetken rauhaan.Pelkään,että syyllisyys tekee minut hulluksi.
Se,että antaisin raskauden vaan jatkua pelottaa minua aborttia enemmän.Esikoiseni ei ole mikään helppo lapsi ja välillä tuntuu,että en vaan yksin kertasesti jaksa.Miten ihmeessä jaksaisin 2 lapsen kanssa.Moni sanoo,että uusi tulokas menee siinä sivussa,mutta jotenkin en vain usko sitä.
Adoptiota en edes mieti.Kantani siihen asiaan on jyrkkä ei.Minusta ei vaan yksinkertaisesti olisi siihen.
Mitä ihmettä minä teen.
Tiedän,että kukaan teistä ei voi päättää puolestani,mutta toivoisin silti teiltä jonkulaista mielipidettä vaikka se ei tulekkaan vaikuttamaan päätökseeni mitenkään.
Onko täällä ketään joka on/on ollut samassa tilanteessa?
Mitä teit?
Vastaukset 62
Vanhimmat
lapset kasvaa ja vaikka muutaman vuoden voi olla fyysisesti raskaampaa, niin mieluummin se kuin loppuelämän henkinen tuska? Vaikka nyt olet peloissasi ja hämmentynyt niin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä.
Lapsillesi tulee pieni ikäero ja heistä on myöhemmin seuraa toisilleen!
"Pelkään,että teen väärin ja omatuntoni ei anna minulle hetken rauhaan.Pelkään,että syyllisyys tekee minut hulluksi."
Etkö tavallaan vastaa tässä jo itseitselles?
Säilytä nyt (vanhemmankin lapsesi tähden) mielenterveytesi ja anna pienen ihmeesi elää!
Onnea odotukseen!
Moi!
Itse olin lähes samassa tilanteessa kanssasi muutama viikko sitten mutta uskalsin ottaa riskin ja hakeutua lääkäriin aborttia varten.
Olen aina ollut aborttia vastaan mutta vasta kun tilanne kosketti minua itseäni, ajatukseni muuttuivat. Luulin että tuntisin kauheaa syyllisyyttä jälkeenpäin, mutta omasta mielestäni lapsen on parempi syntyä innosta puhkuvaan perheeseen joka ei malta odottaa lapsensyntymää, kuin perheeseen jossa elämäntilanne ei ole paras mahdollinen.
Jos uskot etteivät voimavarasi riitä toiseen lapseen, olet vastannut kysymykseesi itse.
Minua itseäni helpotti kun sairaanhoitaja lääkäri tukivat päätöstäni eivätkä tuominneet.
ottaa riski mielenterveyden romahtamisesta? Riittääkö voimavarat omantunnon jatkuvaan huutoon ja syyllisyyteen?
Eli oli siis helppoa lähteä tappamaan lapsesi kun et havainnut muuta kuin päänsilittelyä..?
edellisessä viestissä juuri näkyi, miten suhtautuminen aborttiin muuttunut "kun se koskettaa itseä". toivottavasti et ole itse aiemmin ollut juuri noita rakkikoira räksyttäjiä..
Se onkin sitten parempi että lapsi saa pikkuveljen/siskon ja sitten äiti ei jaksakaan enää heitä hoitaa kun nyt jo tuntuu että yhdessä on liikaa ja pahimmas tapaukses kummallakaan ei ole äitiä enää kun äiti ei jaksakaan? Mieluummin antaa kaikkensa sille lapselle mikä nyt on siellä, varsinkin joa lapsi ei ole kovin helppo muutenkaan ja vaatii paljon huomiota. Huonommin se lapsi voi jos tuntee jäävänsä ilman huomiota, kun jos äiti tekee abortin eikä lapsi ikinä edes saa tietää että sil ois tullu veli tai sisko. Tuskinpa se 7kk:n ikäinen mukula tajuaa että mami on raskaana tai että hän sais leikkikaverin. Tsiissus
se kuolettava masennus tulee abortin jälkeen..
altis, masentuu hän joka tapauksessa jossakin vaiheessa, elämässä kun tulee vastoinkäymisiä. Abortti ei johda sen suuremmalla todennäköisyydellä tällaisessa tilanteessa masennukseen kuin lapsen synnyttäminenkään. Ihminen masentuu silloin, jos hän ei mieti ratkaisujaan ja tekee asioita hetken mielijohteesta.
juuri abortti toimii usein sen piilevän masennuksen "laukaisijana".. ja ihan kyllä niilläkin jotka on luullu harkinneensa asian loppuun.
mitä tarkoitit että "tunteesi aborttia vastaan ovat ollet aina ristiriitaisia"
tilanteesi on monelle tuttu. on surullista ettei tämä palsta ole pelkästään abortin tekijöille / sitä aikojille.
fundamentalisteille pitäisi olla oma palsta jossa kertovat omaa "hyvyyttään".
olisi mukava keskustella ilman raakkujia.
muista että SINUN voimavarasi, jos epäilet riittääkö ne on aihetta miettiä. mielummin hyvin hoidettu yksi lapsi kuin esim. huostassa.
SINUN vartalosi, SINUN päätöksesi, kukaan ei voi tuomita toisen päätöstä. ja siitä vastaat vain itsellesi. täältä palstalta on turha ymmärrystä teoilleen hakea, aina joku pahoittaa mielesi, ne sairaat nauttivat siitä.
HE eivät elä elämääsi, hoida lapsiasi.
joten- puntaroi, vastauksen tiedät vain itse.
mutta abortti ei ole aina "väärin".
elämänkokemus auttaa näkemään ja ymmärtämään monta asiaa laajemmin. harmi ettei tällä palstalla siihen moni kykene.
sellainen ie ole koskaan mikään OMA päätös joka koituu toisen ihmisen kuolemaksi!!
Abortti ei ole mikä tahansa toimenpide koska siinä menettää joku ihminen koko elämänsä. Joten ei onnistu teon eettisen keskustelun hyssyttely sen suosijoilta - KOSKAAN!
auttakaa sitten hoitamaan ne synnytetyt lapset. alkoholistin lapsi / alkoholisten perheeseen syntyvä lapsi. SINUN päätöksesi, valtasi ei ole "päättää" onko joku nainen raskaana vai ei. jumalan kiitos edes jumala ei anna sinulle lupaa siihen. suomen laki on SUOMEN LAKI .! LUE SE:
jos siinä suomen lain mukaan oikeasti tapettaisiin joku istuisi abortin tekijät vankilassa.!
useimmat osaa ajatella ja tajuta ihan omilla aivoilaan että abortti on väärin, luki homeisissa lakipykälissä mitä tahansa.
osaavat ajatella, että abortti on tietyissä tilanteissa oiekin, tietyissä väärin. Eiköhän se ajattelun taso mitata juuri siinä, että osaako asettua tuomitsematta toisenkin mielipiteen taakse, sen oman rakkaan lisäksi.
oli 3kk, kun aloin odottamaan toista. Raskasta oli välillä, mutta en olisi ikinä voinut tappaa omaa lastani (alkionakaan) ja lapseni sisarusta!
Ei se toinen nyt ihan siinä sivussa mene, mutta aika vähän loppujen lopuksi seuraava enää elämää muuttaa. Esikoinen pisti meillä elämän paljon enemmän sekaisin.
Muista, että jos nyt päätät abortoida (tappaa), et voi koskaan peruuttaa sitä.
voi vittu teitä lehmiä, abortti ja "tappaa".
siinä ei kukaan tapa ketään.
jeesuskin antaa ristillä anteeksi teot. täällä "tapetaan"... idiootit.
synti on tuo mitä paskaa "te" suustanne päästätte.
ole mitään pahaa tehnyt, niin mitä sitä suotta katumaan, eikö niin?
Mene helvettiin ihan rauhassa vain. Siellä sinulla on paljon seuraa muista abortööreistä, joiden mielestä nainen sai eläessään itse päättää omasta "vartalostaan", niin kuin eräskin täällä kirjoitti.
Lueskele tuota, ja sieltä etenkin viides pätkä (kuvia ja tietoa sikiön kehityksestä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751
..ja ota huomioon, että vaikka sillä hetkellä tapetaan 'keskeneräinen' alkio/sikiö, niin samalla tapetaan se ihmisyksilö, joka tämä tulisi olemaan koko elämänsä- joka kestäisi jopa vuosisadan...
tehdä tai olla tekemättä niin monta ainutlaatuista ihmisyksilöä kuin haluaa. Tässä tapauksessa ilmeisesti on tekemättä. Nykyään jätetään useimmat ainutlaatuisuudet tekemättä, kun lapsiluku on yksi tai kaksi. Ennen tavattiin tehdä niin monta ainutlaatuista kuin sattui tulemaan.
Nyt kun niitä ainutlaatuisia on maailmassa yli kuusi miljardia, niin onko se enää kovin ainutlaatuista olla ainutlaatuinen.
tapeta mitään eikä ketään abortilla :D:D no, kerroppa sitten mitä ihmettä sille pikkuihmiselle tehdään?
NO, onhan se helpompaa tietysti yrittää sulkee tiukasti silmät ikäviltä tosiasioilta (ja synneiltään)..!
SUOMEN LAIN MUKAAN ei ole "rikos" tehdä aborttia. LUE SE inisiä.
onko joku oikein vai väärin. Ja kyllä on rikos tehdä abortti lain ulkopuolella.
sen onko abortti murha tai edes tappo.
Onko oikein vai väärin, sen päättää kukin itse.
Jos laki ei miellytä, yrittäkää muuttaa sitä. Älkää iniskö niille, jotka vain käyttävät hyväksi laillisia mahdollisuuksiaan.
niin tyytyväinen lakiin niin mitä iniset kun saat tehdä mieles mukaan?
ItseMURHAkaan (tai sen yritys) ei ole laissa rangaistavaa. Monessa maissa ei myöskään armoMURHA.
Murha on termi jolla tarkoitetaan ihmisen suunnitelmallista tappamista, ja se on käytössä muuallakin kuin lakikirjassa.
on sallittu? Hollannissa oli tätä koskeva lakialoite, mutta entä missä muualla?
väärässä paikassa, äläkä sekaannu muiden tekemisiin, jotka laki sallii.
Inise lain laatijoille. Comprendo??
ymmärrettävästi vapaat mielipiteeni häiritsee niitä jotka rumia tosiasioita yrittää tekojensa tähden kieltää mutta valitan, sen takia en aio lopettaa niiden ilmaisua tällä(kään) palstalla! :)
vapaitahan kaikki mielipiteet ovat joten miksi ite otat nokkiis muitten kirjoittemusta? koska oot kuitenkin sitä mieltä et sun "vapaat mielipiteet" ovat aivoita oikeita ja muittenkin pitäis ajatella yhtä vapaasti eikä saisi käyttää omia ajtuksiaa ja kirjoittaa omista mielipteistään. Hymiöilläs yrität jotenkin antaa kuvan et oot kaiken yläpuolella ja että sua ei liikuta mkn. Huhhuh.
minkä päätöksen ikinä teitkin, kellään ei oleoikeutta tuomita sinua ei suuntaan ei toiseen. sinun keho, sinun vartalo, sinun elämä, sinun jo syntynyt lapsi ja sinun hyvinvointi. mieti mikä on SINUN tilanteesi.he eivät kanna vastuuta abortista, eivätkä lapsesta. mitä ikinä' teikin.
Abortti on ilkeä teko jonka voi jättää tekemättäkin. Ja karmeimmasta päästä onkin, tapetaanhan siinä raa'asti oma lapsi!!
kun tänne heitetään linkeiksi ja kuviksi abortti kuvia niin aivan samalla tapaa tänne voisi heittää kuvia lapsista , jiden äiti on tehnyt lapsen (Ehkä jopa TOISTEN painostuksesta) ! eikä ole jaksanut sitä kuitenkaan hoitaa
hylätyistä, alkoholismi perheissä kasvavia, koulukoti, perhekoti, huostaan otettuja lapsia
surullisia ihmislapsen kohtaloita joita suomessakin valitettavasti riittää. JA NÄMÄ LAPSET SAAVAT TODELLA kärsiä äitinsä virheistä.
heitä eivät pelasta ja auta edes se abortti vastainen väki joka täällä vaahtoaa. entäs äitien mielenterveysongelmat, jäätyään yksin, lasten isättömyys....
minusta on hieno teko jos äiti ymmärtää tehdä abortin silloin kun ei ole valmis äidiksi
parasta mitä vaikeassa tilanteessa äiti voi silloin tehdä.
Täällä yksi joka kannattaa vapaata valintaa abortin/synnyttämisen suhteen VAIKKA on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta ja raskautunut vasta isojen leikkauksien ja monien hoitojen jälkeen. Ei olisi tullut edes mieleen ajatella, että muiden velvollisuus olisi synnyttää minulle lapsia. Niin katkeraksi en luojan kiitos ehtinyt tulla.
niistä jotka on eläny adoptituna onnellista elämää ja on ikikiitollisia bioäidilleen ettei joututnu aborttilan viemäriin/roskikseen...
joka näkee vielä suurempana velvollisuutena antaa lapsen jatkaa elämää!! Siinä sivussa tietysti ne adoptiovanhemmat saa sen lapsen, mikä tuntuu kovasti joitain haittaavan...
kanssa. Älä odota täältä järkeviä neuvoja. Itse tiedät parhaiten oman tilanteesi. Malttia ja harkintaa päätöksentekoon.
Abortinvastustajat kokevat tarvetta julistaa sanomaansa, mutta eivät muutoin ole kiinnostuneita jaksamisestasi (kuittaavat tyyliin "kyllä se siitä").
Olet ihan yhtä hyvä ihminen päädyitpä kumpaan ratkaisuun tahansa.
kiitos sinulle. ensimmäinen joka täällä' ymmärtää jotain. kiitos sinulle.
Kahden lapsen kanssa voi olla jopa helpompaa kuin yhden. Ainakin minulla aikoinani oli niin kun sain lapseni tasan kahden vuoden välein. Oli helpompaa vaikka olin yksinhuoltajaäiti, ilman mitään tai ketään auttamassa, ja vaikka toisella lapsellani oli vauvasta asti isoja ongelmia allergioiden kanssa. Erikoisruokavaliot ja jatkuvat lääkärissä käynnit. Mutta lapsista oli seuraa toisillensa. Isompi viihtyi paremmin, kun ei enää ollut ainoa lapsi. Leikkivät keskenään, eikä niin että ainoa lapsi olisi jatkuvasti roikkunut äidin helmoissa kiinni.
T: Tiinaliina
tiina liinat innu liinat ym. täällä niin kärkkäästi kertovat että SINUN kehosi pitää olla raskaana koska ne katsovat niin oikeudekseen sanoa. MELKOISEN ITSEKÄSTÄ. anna naisen olla. inni liina ei ole sinua auttamassa sen kummemmin kun / jos lapsen pidät.
tee päätösesi AIVAN ITSE välittämästä siitä julöistuksesta mitä esim. uskonlahkot täällä tekevät, he valitsivat monet myös aivan eri elämän kuin lapsikatras lauman helmoissaan, heillä rauhoilla vaan ei ole "oikeutta" siihen. katkeruudessaan he päättävät että kaikkien muidenkin on oltava samassa loukussa hintaan millä hyvänsä. he ajattelevat vain itseään ja OMAA näkökantaansa. EI TIPPAAKAAN sinua tai jaksamistasi. tai sitä mitä sinä ITSE haluat.
viimeks on jotain julistettu mitenkään uskontoon vedoten? Katsos ei normalilla terveellä moraalilla varustetut tarvi ketään jumalia kertomaan onko oman lapsen tappaminen oikein vai väärin.. toisin ku kaikenlaiset aborttiensa traumatisoimat säälittävät paskavaipparienaajat julistaa että ihan sama tappaako lapsen vai ei - kaikki on NIIIIN hyvää ja oikein!!!
abortit vauvaperheissä ovat yleistyneet. Eniten tehdään silloin kun vauva on 6-8 kk vanha. Ennen oli tavallista että maalaisäidit synnyttivät kerran vuodessa. Varmaan rankkaa, mutta se oli silloin se. Kukapa enää haluaisi olla jatkuvasti tiineenä. Koirallakin täytyy pitää taukoa pentueiden välillä. Kai tuota sääntöä voisi soveltaa ihmiseenkin.
Yksi abortti ei ole uhka mielenterveydelle
14.08.2008
Yhden abortin tehneiden naisten riski sairastua mielenterveysongelmiin ei ole sen korkeampi kuin lapsensa synnyttäneiden naisten, raportoi yhdysvaltalainen psykologiyhdistys. Usean abortin vaikutusta mielenterveyteen ei silti vielä tunneta.
Naisilla, joilla oli mielenterveydellisiä ongelmia jo ennen raskautta ja jotka olivat huolissaan leimautumisesta tai joilla oli heikko itsetunto, kuuluivat abortin jälkeisten mielenterveysongelmien riskiryhmään.
Psykologit analysoivat satoja aihetta käsitteleviä tutkimuksia mukaan lukien ne, joissa oli oletetusti havaittu abortin jälkeisiä mielenterveydellisiä vaikutuksia.
Useassa tutkimuksessa on todettu ennen aborttia olemassa olevien mielenterveyshäiriöiden ennustavan parhaiten abortin jälkeistä tilaa. Monet näistä samoista tekijöistä ennustavat negatiivisia reaktioita myös muissa elämään kuuluvissa stressitilanteissa, kuten synnytyksessä.
Tyypillisimmät syyt raskauden keskeyttämiselle ovat mm. valmistautumattomuus huolehtia lapsesta, taloudellinen kykenemättömyys, huoli tai vastuu muista, yksinhuoltajuuden pelko, parisuhdeongelmat ja kypsymättömyys huolehtia lapsesta.
Aiheesta uutisoi Reuters Health 13.8.2008 "One abortion no threat to mental health: group"
Hei!
Olen hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ja olen päätynyt keskeytykseen. Ensimmäiseni on "jo" 2- vuotias, ja tunnen vieläkin etten jaksa kahden niin pienen kanssa..
Olen yksinhuoltaja, vaikka lapsen isä tapaakin tyttöäni ja tuleva raskauskin olisi hänelle, ei hänestä ole vastuuta kantamaan.
Sain tietää raskaudesta viikko sitten, ja olin aivan sekaisin, kun toisaalta oli tunne kasvavasta elämästä ja toisaalta kauhea vastuu ja väsymys.
Minua on auttanut puhuminen neuvolassa, siellä suhtauduttiin todella ymmärtävästi ja luvattiin tukea, kumpaan vain rakaisuun päädyn.
Olen myös jauhanut ystävälle tätä asiaa, silloin se on myös itselle selkiytynyt.
Tilanne on pahempi nyt, kun on yhden odotuksen synnytyksen kokenut. Syyllisyys painaa, mutta toisaalta tiedän, että en jaksaisi olla hyvä äiti kummallekaan lapsista jos raskautta jatkaisin.
Olen myös yrittänyt olla vertailematta itseäni toisiin, jotka tekevät toisen lapsen lyhyellä ikäerolla. Minä kuitenkin tiedän omat voimani, ja sen mukaan teen päätöksen, vaikka se vaikea onkin.
Toivon, että kun nyt käyn asian tarkkaan läpi, niin keskeytyksen jälkeen voisin vapautua syyllisyydestä. Päätös on kuitenkin oikea, minulle.
Surua tulen aivan varmasti tuntemaan, se varmaan elää mukanani vielä pitkään.
On mukava tietää, että on samassa tilanteessa olevia. Voimia sinulle, minkä päätöksen teetkin!
Turha kuvitella että sellasesta syyllisyydestä vapautuu KOSKAAN!! Ja niinhän se onkin ihan OIKEIN. Toivottavasti ei ole vielä liian myöhästä..?
jossa kulmakivenä on syyllistäminen ja häpeä, myös lapsiisi? Myötätunto ja empatia ovat sinulle tuntemattomia?
joiden kanssa puhua asiasta. Kamalaa jos olisi ihan yksin ja ainoina keskustelukumppaneina nämä suomi24:n omahyväiset abortinvastustajat.
Jaksamista!
Jotenkin ajattelin kun ensi kerran viestejä luin, kuvittelin että voin rehellisesti kertoa miltä minusta on abortti tuntunut. TUnteet ja järki ja päätös, kenties joskus suru ja katumuskin. Ristiriitaiset ajatukset, aiemmat päätökset ja sitten se, että omalla kohdalla ne joutuu pyörtämään. Mutta ei! Tämä palsta on näköjään ikuisesti samaa: tulta ja tappuraa, kuumia kiviä pään päälle ja sen sellaista! Miten täältä normaali, kenties nuori, ihminen voi tukea saada? Enimmäkseen pelkkää paatosta ja uhkailua ja ristiinnaulitsemista. Kenen elämä on oikeasti niin yksinkertaista?? Kun kuulin, että ex-mieheni veljen vaimo synnytti kakkosen eka lapsen ollessa 10 kk, melkein itketti:-/. Ykkös parka! Mitä kaikkea vaille hän jäi. Äiti parka! Olisivatpa pitäneet parempaa huolta ehkäisystä.Täytyi olla kauhea väsymys perheessä. No, ero sitten tulikin kolmannen lapsen jälkeen. Ekan oman aborttini päädyin tekemään kun olin 23, opiskelut kesken, poikaystävä nuorempi ja painosti siihen. Arvatkaa vaan itkinkö ja mietinkö..?! Päätin ettei koskaan enää. Menin naimisiin, sain kolme lasta. ERosin 4 vuotta sitten. Reilu 2 vuotta sitten koin toisen abortin pyhistä päätöksistäni huolimatta. Se oli ehkä loppusinettiä parin vuoden suhteelle. Tiesin, ettei meillä köyhillä ollut mahdollisuutta rakentaa suurperhettä ja ottaa uutta vauvaa vastaan. Tästä abortista jäi todella ikävä mieli. Olin yksin, olin kipeä, aivan kuin olisin synnyttänyt - mutta tiesin että mitään uutta elävää ei ole tulossa, pelkkä kuollut sikiö:-(. Vessassa se plopsahti pönttöön. Kukaan ei ollut kertonut kuinka se tapahtuu. Mietin hulluna mitä teen, kaivanko sen pöntöstä ulos?? Päädyin vetämään pöntön ja vauva katosi viemäriin. Pahin asia minusta kaikessa oli se, ettei kukaan kertonut miten sikiö tulee ulos. Mitä pitää tehdä? En tiennyt että se tipahtaa pönttöön pissan sekaan:-(. Kukaan ei ollut kertomassa mulle mitään. Sitten kotia muka iloisin mielin (kuten samaan aikaan toimenpiteeseen tullut ehkä 18-v tyttö!!) Mulla kuitenkin oli jo kolme lasta. Osasin kuvitella. Ehkä tämä munkin kertomus näyttäytyy toisille abortinvastaisena kirjoituksena. Itse en kuitenkaan päätöksiä tuomitse, olenhan nyt sen jo kahdesti tehnyt - toivottavasti ei koskaan enää. Haaveilen jopa iltatähdestä uuden mieheni kanssa!
ja niitten paasaamista kannata kenenkään ottaa tosissaan! ne eivät ymmärrä järkipuheita eikä järkeä missään tilanteissa, koska ne sikiöt menee kaiken edelle. kylmiä ja todellisuudesta irrallaan olevia ihmisrassuja.
Pahoittelen, et olet abortin joutunut kokemaan ja kahdesti vielä. itse en varmaan pystyisi tekemään, jos yhtään epäröisin/vauvakuumetta olisi päällä, koska silloin tulee varmasti katumaan jossain vaiheessa.
Mutta! katumuskin on osa elämää ja on opittava antamaan itselleen anteeksi kipeitäkin päätöksiä ja mentävä eteenpäin. jo 3 syntyneen lapsesikin takia.
hmm.. tossa kirjoituksessa kyllä ihmetyttää toi toisen abortin kuvaus, tehtiinkö eka kaavinnalla ja toinen lääkkeillä, kun kerta noin järkytyit tavasta jolla sikiö tuli ulos? luulisi 3 kertaa synnyttäneen tietävän et ulos sen on tultava ennemmin tai myöhemmin..
Mua pelottaa toimenpiteeseen meno aika paljon. Itsellä myös se käsitys, että lääkkeillä tehdessä se on hieman kuin synnytys, eli kivut olis samat.
Olisin myös kaivannut tietoa toimenpiteen kulusta, mutta lääkäreiltä sitä saa todella vähän ..
Olen miettinyt, että olisiko mahdollista haudata sikiö itse jonnekin, mutta siinä taitaa tulla käytännön asiat vastaan, eipä ole omaa pihaa tms.
Minullakin on haaveena, että lisää lapsia vielä saisin. Mutta sen aika on vasta jos löydän kumppanin, joka on valmis osallistumaan ja tukemaan. Nyt minulla ei sellaista ole.
osittain samaa tekstiä, joka löytyy kirjoittamanani muualtakin. Siitä saat ihan hyvää kuvaa tapahtuman kulusta, kysy lisää, jos jotain tulee mieleen.
Jos olet hyvin alkuvaiheessa, sikiön löytäminen verimassasta on aika sattuman varassa. Ainakin itsellä verihyytymät ja veren määrä oli paljon paljon suuremmat kuin sikiö. Kysy sieltä keskeytyssairaalasta asiasta, eiköhän he tiedä.
JA tosiaan itsehän tiedät synnytyksen kulun, keskeytyksessä ainakin lääkkeitä saa enemmän, enkä muutenkaan usko, että kivut ihan synnytyksen luokkaa ovat. Siis varsinkaan "viimeisen rutistuksen" aikana, supistelut tietysti voivat olla ihan yhtä kivuliaita.
Itselle on tehty lääkkeellinen abortti ja rviikot oli silloin tasan 8.
Tosiaan ensimmäisen pillerin jälkeen olo oli aika pahoinvoiva keskeytykseen asti. Tosin olin sitä ollut jo koko raskausajan, mutta jotenkin se tuntui vielä pahenneen. Vuotoa ei juuri ehtinyt alkaa ennen keskeytystä, vaikka monille niin käykin.
Itse keskeytyspäivänä menin sairaalaan aamulla, ja silloin laitettiin viimeiset tabletit kohdunsuulle ja annettiin samalla suun kautta nieltäviä kipulääkkeitä. Tämän jälkeen tuli levätä sängyllä noin tunnin verran, jotta kohdunsuulla olevat lääkkeet ehtisivät vaikuttaa. Tämän jälkeen kehoitettiin kävelemään ja jaloittelemaan mahdollisimman paljon, jotta raskausmateriaali pääsisi helpommin ulos.
Kipujen määrä tuntuu vaihtelevan todella paljon ihmisestä riippuen. Itsellä kivut olivat kuukautiskipujen kaltaiset, mutta vain TODELLA PALJON kivuliaammat, eivätkä lääkkeet niitä lähellekään poistaneet. Kivut tulivat supistuksenomaisina, jolloin siis suht tasaisin välein kouristi todella pahasti. Kuitenkin, vaikka itselläkin kivut olivat suht kovat, olivat ne minusta täysin kestettävissä, koska niillehän oli selkeä syy ja tehtävä. (Paljon kestää kaikenlaista, jos tietää, mikä on syy.) Lääkkeitä sai toki pyytäessä lisää, koska tässä tapauksessahan ei tarvitse varoa lasta, kuten synnytyksessä.
Muistan miettineeni, mistä sen tietää, koska se on ulos tullut, mutta ei ainakaan itsellä olisi voinut erehtyä. Veren määrä oli kohtuullisen suuri ja kannattaa muistaa ottaa varahousut mukaan. Itsellä ne ainakin tulivat tarpeeseen.
Kotiin pääsin noin viiden tunnin kuluttua sairaalaan menemisestä ja vielä silloinkin kivut olivat todella kovat.
Itse halusin ehdottomasti lääkkeellisen, koska halusin olla tietoinen tapahtumankulusta. Ja tuli pakolla käsiteltyä juttu viimeistään silloin. Vaikeinta oli varmaan se, ettei todellakaan tiennyt, mitä odottaa. Vaikka etukäteen saaduissa papereissa lukikin, että raskausmateriaali synnytetään ulos, eihän se kertonut mitään, koska en ollut koskaan synnyttänyt. En siis tiennyt myöskään, miltä supistukset tuntuvat. Nyt tiedän.
Löysinkin sun viestin toisaalta=)
Juu,synnytys ei jäänyt ihan kauhean kivuliaana muistoihin,kyllä sen kesti. Tässä taitaa tulla se henkinen puoli lisäämään kipua, se että tietää mitä on tekemässä.
Katson sen kyllä ansainneeni,ei ole mullakaan halua tehdä tätä kaavinnalla tms. Mutta hyvä on silti tietää, että kivunlievitystä on saatavilla.
Mieti mitä ne tuhannet ja tuhannet lapset ei ole saaneet joita joka päivä sinne pönttöihin plumpsahtelee...
"kylmiä ja todellisuudesta irrallaan olevia ihmisrassuja."
Loistokuvaus palstan pikkuihmisille harjoitettavien raakuuksien kaunistelevista seliselittäjistä..
kuvittele ihan rauhassa vaan, jos tietää tehneensä oikean päätöksen niin katumusta ja syyllisyyttä ei tule. olin myös pienen lapsen äiti ja nykyisin kahden :)
huonoa elämää!
se kai oli silloin tapa, tuskin edes liittyi viikkoihin. Nukuin siis tietämättä mistään mitään. Nyt tuo toinen kerta 10 v myöhemmin oli pieni synnytys. Kivulias sellainen, surkea ja kamala siksi, ettei tuloksena ollut odotettavissa vauvaa ja iloista ja onnellista perhetapahtumaa yms. Samalla ihmetytti ja suretti se, että juuri sillä hetkellä jäin niin yksin..seurustelua kuitenkin jatkettiin tuon jälkeen vielä muutama kuukausi. Mutta ei mulle siis muistettu kertoa mitä tapahtuu ja milloin.
Sähän sen tiät millasen ois saanu?! :D
parempi pöntössä kuin äidillä joka ei rakasta!
siellä rakastavan (joko bio tai adoptio)äidin luona!
En kerro miten itse päätin samaisessa tilanteessa, mutta sen sanon, että ainut tapa selvitä tuosta tilanteesta, on se, että teet päätöksen ihan oman ajatuksesi perusteella. Silloin et joudu katumaan ja voit katsoa itseäsi peiliin joka aamu tästä eteenpäin. Kirjaa ylös miksi päätyisit aborttiin ja miksi et, se selvittää ajatuksia ja helpottaa päätöksentekoa.
Itse tein päätökseni sen pohjalta, että kumpaa katuisin enemmän, lasta vai aborttia?
kumpaan ratkaisuun päädyit.
olen aika samankaltaisessa tilanteessa..erona vaan se,et tämä olisi viides lapseni...mutta mieheni ei sitä halua...hyväksyykö sun miehesi??jos hyväksyy niin silloin hänestä on paljon sinulle apua...jo pelkästään henkistä...minä en sitä saa...vaihtoehtona on joko nämä lapset ja mies tai yksinhuoltajuus 5 lapsen kanssa...tietty nämä saattaa olla uhittelua..mutta mene ja tiedä...olet onnekas jos miehesi tukee...
tottuu ajatukseen kun sanot painokkaasti ettet aborttia voi tehdä. Sen jälkeen hän arvostaa sua entistä enemmän kunhan et ala näin isossa asiassa nöyristeleen häntä.
Jos teet sen miehen mieliksi niin suhde on ainakin silloin tuhoon tuomittu. Oletko siis mieluummin neljän lapsen yh ja yhden lapsen surmannut, vaiko viiden lapsen äiti ilman syyllisyyttä, puhtaan omantunnon säilyttäneenä (olipa mies kuvioissa tai ei)?