Onko täällä muita äitejä joilla elämä ollut ennen lasta värikästä ja dramaattista.
Olen 27-vuotias nainen ja odotan (vahinko)esikoistani ja minulla on ollut aina enemmän tai vähemmän ongelmia oman tasapainoni suhteen. Negatiivisia kokemusta löytyy mm. abortista (neljän vuoden takaa), lääkkeiden yliannostuksesta (tapahtui tämän vuoden aikana), terapiajaksoista (käyn tällä hetkellä terapiassa), mielialalääkkeiden käytöstä.. ym.
Käyn kuitenkin töissä, olen opiskellut, olen fiksu ja hallitsen itseni ja tunteenpurkaukseni nykyään PÄÄSÄÄNTÖISESTI kuitenkin hyvin. Olen kehittynyt ihmisenä valtavasti terapian avulla ja haluan pitää kehitystä yllä. Jo tämän lapsenikin vuoksi haluan pitää itseni psyykkisesti kunnossa.
Minulla on ensimmäinen neuvola kerta parin viikon päästä ja pelkään sitä että lääkärit ja neuvolan tädit tuomitsevat minut ja epäilevät kykyäni huolehtia tästä lapsesta. Totta kai asioista täytyy puhua rehellisesti neuvolassa, mutta pelkään etteivät he ymmärrä sitä että minä voin olla täysin kykenevä äidiksi. Pahimmat pelkoni liittyvät siihen että lapsi otetaan huostaan..
Tarvitsen apuanne, kertokaa esimerkkejä elävästä elämästä!
Olen 27-vuotias nainen ja odotan (vahinko)esikoistani ja minulla on ollut aina enemmän tai vähemmän ongelmia oman tasapainoni suhteen. Negatiivisia kokemusta löytyy mm. abortista (neljän vuoden takaa), lääkkeiden yliannostuksesta (tapahtui tämän vuoden aikana), terapiajaksoista (käyn tällä hetkellä terapiassa), mielialalääkkeiden käytöstä.. ym.
Käyn kuitenkin töissä, olen opiskellut, olen fiksu ja hallitsen itseni ja tunteenpurkaukseni nykyään PÄÄSÄÄNTÖISESTI kuitenkin hyvin. Olen kehittynyt ihmisenä valtavasti terapian avulla ja haluan pitää kehitystä yllä. Jo tämän lapsenikin vuoksi haluan pitää itseni psyykkisesti kunnossa.
Minulla on ensimmäinen neuvola kerta parin viikon päästä ja pelkään sitä että lääkärit ja neuvolan tädit tuomitsevat minut ja epäilevät kykyäni huolehtia tästä lapsesta. Totta kai asioista täytyy puhua rehellisesti neuvolassa, mutta pelkään etteivät he ymmärrä sitä että minä voin olla täysin kykenevä äidiksi. Pahimmat pelkoni liittyvät siihen että lapsi otetaan huostaan..
Tarvitsen apuanne, kertokaa esimerkkejä elävästä elämästä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkeintä on, että pidät ajatuksesi selkeänä ja puhut selkeästi ja rauhallisesti. Se jo on merkki, että olet kunnossa ja haluat todella tätä lasta ja olla hänen äitinsä.
Tämä nyt ei tarkoita, että jos olisit hermostunut ja änkyttäisit, lapsesi otettaisiin huostaan. Ei sellaista tapahdu ilman kunnollista syytä, joten ole siis levollinen. Kyllä terveydenhuollon ammattilaiset osaavat asiansa.
Melkolailla samanlainen tilanne itsellä ollut/on. Mutta kun pelokkaana soitin neuvolaan ja ilmoitin että en jaksa enää ilman masennuslääkkeitä, kaikki kehuivatkin minua! Että oon hyvä äiti kun osasin hakea apua, ja muutenkin. Vaikka minä pelkäsin että nyt ne vie minulta lapsen kun kerron että oon masentunut. Koska lapsen pystyn hoitamaan kyllä ja ei ole itsetuhoisia ajatuksia ei täällä ainakaan kukaan ole vihjannutkaan sivulauseessakaan että lapsi vietäisiin!
Varsinkin kun käyt jo terapiassa, niin sehän on hyvä juttu! Voisithan kysyä terapeutiltakin asiasta ja kertoa pelostasi! Hän varmasti tuntee sinut jos olet kauan käynyt, ja tietää millainen olet ihmisenä ja varmasti myös sen että tulet olemaan loistava äiti. Eli on puolellasi varmasti :)
Kerroinhan minäkin neuvolassa kaiken, alkoholin ym käytöstä, perhetilanteesta, ongelmista ja stressistä. Mutta kovasti kannustivat vaan.
Kun itse tiedät että olet hyvä äiti, muutkin tulee sen huomaamaan. Avun hakeminen on aina parempi kuin se miten käy jos ei hae apua :)
Voimia ja jaksamisia ja onnea raskautumisesta :)
jos haluat meilata niin [email protected] olen 28 v..samanlaisia juttuja