Verenpaineet

niin aktiivisesti, mittari oli ystävillä lainassa ja palautui vain nyt hetkeksi kotiin ja lähtee taas lainaan.

Mutta kun mietin, niin verenpaine oli koholla tuolla TTL:n tutkimuksissa kyllä. Erikoistuva lääkäri tutki poliklinikalla ja sitten vuodeosastolla uudelleen ja kertoi että kyse olisi nyt ihan todetusta korkeasta verenpaineesta kun se kahdella ei tutkimuskerralla oli näin korkea.

Työpaikallani testasin ehkä kerran verenpainetta meidän lepohuoneessa ja silloin se oli korkea myös, mutta siis työpaikallani olin aina kipeä.

Nyt en ole mittaillut miten käy, kun sairastun etätöissä. Kun kaivoin pari marjapuskaa maahan olin parisen viikkoa aika kipeänä, mutta en mittaillut silloin noita paineita, mittarikin oli lainassa.

Minulla on myös sairastuttuani jostakin altistuksesta paha päänsärky, en tiedä olisiko se yksi yhteen verenpaineen kanssa, ehkä, mutta en voi vannoa. Ainakin oleskelu homepaikoissa nostaa verenpainetta, mutta sitäkään en haluaisi enää koskaan kokeilla.

Jatkuva mittailu voi olla virhe, mutta ostin tuon verenpainemittarin noiden erikoistuvan lääkärin kommenttien jälkeen. Onhan korkea verenpaine tutkitustikin vaarallista, joten ei sen mittaamattajättäminenkään ole kovin viisasta.

Minulla tuo yläpaine oli TTL:n tiloissa muistaakseni jotakin 190 pintaan, joten eihän se kovin terveellistä ole, jos joutuu moisissa paikoissa paljon olemaan on mittauksia syytä suorittaakin ja miettiä että mitäs nyt?

En tiedä onko siitäkään apua, että käyttäisi verenpainetta alentavaa lääkitystä, jos sen paineen nostaa altistuminen homeille. Syödä lääkkeitä, voidakseen oleskella selkeästi itselleen vaarallisissa tiloissa, eihän se voi olla edes lääkäreiden mielestä järkevää, joten tuskin suosittelevat lääkitystä ja altistuksen jatkamista lääkittynä.

Lääkärissä käynneistä olen tasan samaa mieltä. Tosin minulla on ollut todella hyvät ja mukavat lääkärit, joita arvostan kyllä, vaikka vähän sitä on saanut suodattaa noita diagnoosejaan ja miettiä että no, antaa olla eihän lääkäritkään voi kaikkea tietää. Mietin tässä paluuta nuorelle keuhkolääkärille jatkoa ajatellen, mutta en ole vielä päässyt senkään asian kanssa ihan sinuiksi.

Kunhan nyt tulee tuo kantelun tulos, niin sitten on pakko mennä lääkäriin halusi tai ei. Tai ainakin toivon, että kantelun tulos on että tutkitaan sairastanko astmaa vaiko en ja jos en, niin mitä sairastan ja miten itseäni hoidan. Sikäli ok, voin sairastaa ihan mitä sairautta vain, mutta hoito on sitten siihen sairauteen sopiva myös. Tai jos olenkin ihan terve, mutta luulosairas, tai masentunut, kaitpa niihinkin sitten hoitoa löytyy, jotta pääsen takaisin töihin toivuttuani.

Reseptien kanssa olen sinua onnellisemmassa asemassa, sillä en syö nyt yhtäkään lääkettä. Joten en ole "naimisissa" lääkäreiden kanssa senkään vuoksi. Paikallinen tk teki päätöksen, että erikoislääkäreiden reseptit pitää uusia niillä erikoislääkäreillä joilta ne on saanutkin, joten jos söisin vielä kaikkia lääkkeitäni, niin tilanne olisikin toinen.

Joskus kyllä mietin ja uskon, että ehkä joku lääke olisi hyvä olla, mutta ehkä pyydän spirometrian ja katson miltä sen tulos näyttää ja kyselen sitten jos nuo pienet tiehyet jatkaa heikkenemistään jotakin mikä ehkä auttaisi, jos nyt mikään auttaa. Mutta, sitä ennen pitäisi ryhdistäytyä ja käydä tuolla nuorella keuhkolääkärillä, sillä joka kertoi että astmani haitta-aste on 0. Ja joka ei antanut palata töihin, vaan kirjoitti työpaikalleni (rakennus sairasti) sairauslomaa ;-).

Uusi keuhkolääkäri ei kovin kiehdo, mutta nykyinen kertoi että sairastan vaihdevuosia (valitettavasti väärin) tai masennusta (taas pieleen) joten, hänen luokseen on aika vaikea palata, vaikka asiaa miten miettii.

Itse asiassa olisi kiva päästä Kaupin potilaaksi, hän oli keuhkolääkärinä tuolla tutkimuksissa. Tuntui olevan hyvä lääkäri, väärässä paikassa vain.