Olisin uskomattoman iloinen, jos voisitte kertoa omakohtaisia kokemuksianne ensimmäisestä päivästä uudessa kodissa, yöstä ja kaikista mahdollisista varotoimista. Ja siitä, kuinka kissa tottuu uuteen kotiinsa. Niin, kotiin tuleva kissa on 6kk...Ja rotukissa myös...:)
Joka ikinen kissanomistaja...!
Qasi
3485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kissa nuuskii varovasti kantokoppansa ympäristöä, pikku hiljaa isompia alueita uudessa kodissaan. Stressin välttämiseksi on ehkä helpompaa kissalle ja omistajalle jos kissa tutustuu ensin yhteen huoneeseen (jos talossa on siis tilaa enemmänkin). Tuttua ruokaa (mitä kasvattaja on esimerkiksi antanut pennuille) kannattaa laittaa esille, ja vettä. Anna kissan haistella ja tutkia omassa rauhassa, juttele niitä näitä. Muutama viikko varmasti menee, ennen kuin kissa alkaa olla kotonaan. Ja sen jälkeen: kissa määrääkin tahdin talossa! (no jos ei nyt ihan, niin ainakin sen, kuka on talon suloisin tapaus...) Ihania tutustumisia sinulle ja kissallesi!!!
mun kissa oli vasta 9vko kun se tuli meille mutta kerron silti.
mun kisu oli meidän mumman kissan pentueen yksi kolmesta pennusta ja mä olin käynyt katsomas niitä pentuja 4-6 kertaa ja kerran olin siellä viikon hoitamassa niitä serkun kanssa kun mumma ja vaari oli lomalla.
siispä kisu tunsi mut jo.
sillon kun me haettiin sitä me oltiin siellä 4 tuntia mun serkun synttäreillä ja kun lähettiin, otettiin raasu sisarustensa keskeltä nukkumasta. matka meni hyvin, vähän se vaan ihmetteli ja sit kun päästiin meille mä laitoin sen mun huoneeseen aluksi ja sinne ruokakupin ja kissan vessan. se meni mun sängylle heti nukkumaan ja aamulla kun mä heräsin se ihmetteli vähän ja söi kupistaan. kaikki meni hyvin.
parin päivän mun huoneessa oleskelun jälkeen se siirtyi tutkimaan muutakin taloa. se oli ihana kun se ryntäili sohvan taakse ja pikku hiljaa tutustui koko taloon.
Meidän pikku söpöliinimme tuli meille 3kk ikäisenä. Aluksi se oli aika paniikissa, koska bussimatka oli ollut sille kauhistus. Se meni piiloon moneksi tunniksi. Aina välillä kävin juttelemassa sille rauhoittelevasti ja heiluttelemassa jotain lelua. Niinpä se sitten lopulta uskalsi tulla leikkimään ja tuli pikkuhiljaa yhä rohkeammaksi.
Se söi alusta asti hyvällä ruokahalulla ja osasi tehdä tarpeensa hiekkalaatikkoon. Oikeastaan meillä alku oli todella helppo tuota arkuutta lukuunottamatta. Hyvin se sopeutui, viikon päästä siitä oli tullut luottavainen ja se oli ottanut meidät omakseen :-)