Niin kuin otsikosta silviää miksi kaikki tai ainakin melkein kaikki sanovat että jos hankkii lapsen 14-17 vuotiaana nuoruus menee pieleen. Loppujen lopus suurimman osan nuoruus menee alkoholin ja tupakan kanssa leikkiessä. Mielummin itse käytän nuoruuden/aikuisuuden lapsen kasvattamiseen.
Mielestäni olen jo kerennyt nauttia nuoruudesta tarpeeksi. Olen nähnyt missä kunnossa ihmiset ovat viikonloppuisin kaupungissa ja kun ihmiset nukkuvat viikonloput krapulaansa.
Ikä ei vaikuta siihen kuinka hyvä äiti on. Kaikki riippuu äidistä itsestään.
Olen tehnyt elämäni aikana jo yhden abortin (oli pakko koska raiskattiin) toista en voi edes kuvitella. Vaikka edellinen aborttilapseni olikin raiskauksen seurauksena tapahtunut en ole vieläkään kunnolla päässyt asian yli enkä usko ikinä pääseväni. Rippikoulussa sain kuitenkin "synninpäästön" abortin takia ja kivi vieräshti pois sydämmeltäni osittain.
Olen ollut monesti päiväkodissa töissä, hoitanut lapsia ja nuorempia sisaruksia (1kk-4v)
KAIKKI TEINIÄIDIT. JOS KUUNTELETTE LOPUTTOMIIN TOISTEN MIELIPITEITÄ LOPPUJEN LOPUKSI TEISTÄ ITSESTÄNNE TULEE KUUROJA! OLKAA YLPEITÄ SIITÄ MITÄ OLETTE.
EI VITTUILIJOILLE.
ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE
Mielestäni olen jo kerennyt nauttia nuoruudesta tarpeeksi. Olen nähnyt missä kunnossa ihmiset ovat viikonloppuisin kaupungissa ja kun ihmiset nukkuvat viikonloput krapulaansa.
Ikä ei vaikuta siihen kuinka hyvä äiti on. Kaikki riippuu äidistä itsestään.
Olen tehnyt elämäni aikana jo yhden abortin (oli pakko koska raiskattiin) toista en voi edes kuvitella. Vaikka edellinen aborttilapseni olikin raiskauksen seurauksena tapahtunut en ole vieläkään kunnolla päässyt asian yli enkä usko ikinä pääseväni. Rippikoulussa sain kuitenkin "synninpäästön" abortin takia ja kivi vieräshti pois sydämmeltäni osittain.
Olen ollut monesti päiväkodissa töissä, hoitanut lapsia ja nuorempia sisaruksia (1kk-4v)
KAIKKI TEINIÄIDIT. JOS KUUNTELETTE LOPUTTOMIIN TOISTEN MIELIPITEITÄ LOPPUJEN LOPUKSI TEISTÄ ITSESTÄNNE TULEE KUUROJA! OLKAA YLPEITÄ SIITÄ MITÄ OLETTE.
EI VITTUILIJOILLE.
ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE
Vastaukset 16
Vanhimmat
näkemistä kun on nähnyt mitä nuoriso (toki vähän vanhemmatkin) tekee viikonloppuisin?!
"Loppujen lopus suurimman osan nuoruus menee alkoholin ja tupakan kanssa leikkiessä." Älä viitsi yleistää.
No, minä mielummin opiskelen, matkustan ym. , lasten aika on sitten myöhenmmin, ei nyt (itselleni) hieman alle 18 v. En olisi voinut kuvittellakaan raskautuvani sinun iässäsi, onneksi tuo ehkäisypuoli on toiminut.
"Olen ollut monesti päiväkodissa töissä, hoitanut lapsia ja nuorempia sisaruksia (1kk-4v)" Niin, tuo nyt ei siihen äityiteen sen kummosemmin kasvata, tuskin sinä olet 24h/vrk jatkuvasti ollut niiden lasten kanssa. Oman kanssa ollaan.
No, kukin tavallansa.
Ai ikä ei mua vaikuta? kuule kyllä vaikuttaa jotkut on niin kersoja vielä itekkin ettei osaa ottaa vastuuta jne.. miettiikö teiniäidit päätöstään abortin/pitämisen suhteen sitä kenen elätettäväksi se lapsi menee? paljon rahaa lapsi viel?
lapsen 15 vuotiaana ja nyt olen 22 vuotias ja 2 lasta.
toki sitä en kiistä etteikö vaikeaa olisi ollut silloin koska ensimmäiseen vuoteen en ollut vanhempieni kanssa missään tekemisissä ja pieni apu tuli ystäviltä ja kavereilta.
nyt tyttöni on seitsämän ja toinen tyttöni 4 ja hyvin ollaan pärjätty.
Ei se AINA ole iästä kiinni mutta on niitäkin jotka sen lapsen tekee eikä huolehdikaan siitä omasta kääröstään:/
Onnea sulle raskauden johdosta. Ja jos vaan luotat itseesi ja koet että susta tulee hyvä äiti, niin sitten se on niin. Älä kuuntele muita. Ei ole "oikeaa" ikää tulla äidiksi. Ite olin just täyttänyt 20v kun sain ekani. Koulut kesken jne. Ei se ollut este elämälleni, enkä koe että multa olisi paljon jäänyt tekemättä. Toki välillä vituttaa, kun lapsettomien kavereideni on niin helppoa vaan ottaa ja lähtee milloin minnekin. Itsenikin mieli toisinaan tekisi mutta tässä ollaan ja näillä mennään. Mä ajattelen asian niin, että kun nuorena olen lapseni (2kpl) hankkinut, ja kaiken lisäksi myös ammatin ja käyn töissä, niin poikaseni ovat aikuisia miehiä, kun oon alle 40v. Silloin olen ajatellut, jos luoja suo, että lisäkoulutan itteeni ja alan reissata maailmalla jos rahatilanne sen suo jne... Miksi moiset asiat pitäisi välttämättä juuri nuorena tehdä?? Kukin tyylillään. Siinähän sitä kasvaa ihmisenä kun vastuuta joutuu ottaan pienestä ihmisestä nuorena. Muista kuitenkin, että vaikka nyt ajattelet kaiken ehkä turhan helpoksi, niinkuin jokainen varmaan ajattelee ennen lapsen saamista, niin olen joutunut useammin kuin kerran toteamaan, että empä olisi koskaan uskonut tämän olevan näin rankkaa. Toki mulla vaikuttaa vielä se että olen yh molemmille lapsilleni. Uskon kuitenkin että ajan mittaan kaikki helpottaa. Ja toisaalta tiedän myös sen asian, että jos en olisi lapsiani nuorena saanut, niin elämäntapani ennen heitä huomioonottaen, oli sellainen että olisin varmaan haudassa jo, ilman lapsiani. Eipä siinäkään silloin paljoa enää koulutettaisi tai matkusteltaisiin.
Olet käsittänyt sanan "nuoruus" väärin. Ei se tarkoita yleistä hillumista, bilettämistä tai irtosuhteita, ei kavereita tai edes sitä koulua. Se on vapautta, huolettomuutta ja olemista ilman täyttä vastuuta. Se on sitä, että voi mennä, kun haluaa, tulla, kun huvittaa. Ei ole laskuja, ei velvoitteita, ei taakkoja eikä rutiineja.
Tällaisen nuoruuden jälkeen tulee väkisinkin kaipuu hieman kurinalaisempaan elämään, rutiineihin, on valmis ottamaan vastuuta (koti, talous) ja lopulta kasvattamaan mukaan uuden asukin, lapsen. Nuoruuteen kuuluu kokeilun lisäksi myöskin seurustelu. Uskallan melkeinpä väittää, että ensimmäisistä seurustelusuhteista harvoin tulee yhtään mitään. Sitä pitää katsoa ja kokeilla (ja kokeilulla en tarkoita seksiä), oppia tuntemaan omaa itseään ja sitten löytää puoliso, joka täydentää ja luo turvaa ja tukea.
En sano mitään ikää mihinkään vaiheeseen, koska se on täysin yksilöllistä. Joku on 15-vuotiaana valmis, toinen ei ole vielä täytettyään 30. Mutta kehtaanpas vielä väittää, että se nuoruus on elettävä, jotta kykenee täysipainoiseen elämään. Nuoruudella tarkoitan nyt vapautta. Jos jätät sen väliin nyt, tulet kaipaamaan sitä lähennellessäsi 30 ikävuotta. Olen katsonut vierestä aika montaa nuorta äitiä, jotka ovat 30-40 -vuotiaina hylänneet perheensä - joko kokonaan tai väliaikaisesti - ja lähteneet baanalle. Nuoruus on elettävä joko teininä tai kypsempänä tai muuten nuppi poksahtaa.
Ikä ei vaikuta siihen, miten hyvä äiti on. Siihen vaikuttaa, kuinka hyvin itsensä tuntee. Äitiys tuo mukanaan skaalan uusia ja piileviä ominaisuuksia, osa niistä on positiivisia, osa negatiivisia. Jos ei itseään ole oppinut tuntemaan tarpeeksi hyvin, voivat negatiiviset tunteet viedä voiton. Silloin kaikki kaatuu päälle.
15-vuotiaana et voi vielä mitenkään tietää, kuka olet, koska et ole vielä kehityksessäsi siinä vaiheessa, että se olisi selvinnyt. Jos olet arvannut hyvin, sinusta tulee varmasti loistava äiti ja pärjäät arjessa mainiosti. Jos arvaat metsään, elämä tulee olemaan hirveää ja lapsesta tulee kahle.
Et vielä ymmärrä, mitä haen takaa, mutta sanotaanko, että kymmenen vuoden kuluttua tajuat täsmälleen. Minä tiesin kaiken maailmasta ollessani 15-vuotias. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin en tiedä enää puoliakaan. Olen pienen pojan äiti ja voin sanoa, että poikani on tuonut minussa parhaat puolet esiin. Olen myös nähnyt "pimeän puolen": vastuu, huoli, pelko, oma jaksaminen. Nuorena huusin, raivosin, heittelin tavaroita. Kertaakaan en ole huutanut lapselleni, en silloinkaan, kun on mieli vähän tehnyt. Kai se on se nuoruuden elämisen hinta: en enää tiedä asioita, nyt ymmärrän ne.
Erittäin hyvin vastattu ja kerrottu!! Näinhän se juurikin menee!
Olen 22v ja lapseni 3v. Olin 19v, kun sain lapseni ja tiesin täsmälleen, että minusta tulee hyvä äiti enkä muuta halua. Kyllä, olen hyvä äiti, mutta huomaan myös, että olen edelleen "kakara", joka ei tunne itseään. Vaikka olen hyvä äiti, joka osaa kasvattaa ja hoitaa lastaan niin samalla etsin omaa itseäni. Enkä häpeä tunnustaa sitä!
Sinäkin jokin päivä palaat maanpinnalle ja huomaat ettei kaikki ole aina sitä mitä luulee. Onnea kuitenkin elämääsi. Kun sinä kasvatat lastasi niin samalla lapsesi kasvattaa sinua!
Kiitos ihan todella viesteistänne joita saa laittaa lisää. (:
Kävi viime yönä mielessä että lapsi täytyy ottaa lahjana maailmaan eikä riesana. jotkut saattavat yrittää lasta 10 vuotta ilman tulosta, ja minulla olisi vieläkin mahdollisuus tehhä abortti, koska olen nuori. o.O
Minua pelottaa kuitenkin mitä äitiyspoliklinikalla lääkärit ja hoitajat ajattelevat. Olen kuullut juttuja joissa hoitajat halveksivat nuoreja äitejä. :S
Olen myös raskaana ja itsellä kans myös välillä käy mielessä, että mitähän kaikkea paskaa minustakin puhutaan kylällä (pienestä kaupungista kotoisin, jossa kaikki tietää kaikkien asiat) ja kuinka kaikki hoitajat ja muut suhtautuu kun olen 17-vuotias. Mutta itse olen ainakin päättänyt niin että aivan sama mitä musta puhutaan, kun on niitä monia muita samassa tilanteessa ja on mulla ainakin omat kaverit ja vanhemmat ja muut tukena. Muutenkin ihan sama mitä muut puhuu, ei niitä kannata puhua ja jos joku uskaltaa tulla päin naamaa sanomaan jotain tosi törkeetä, niin päästän yleensä omasta suusta jotain yhtä törkeetä tai hyvällä tuurilla törkeempääkin :D
Tuli tässä mieleen että miettiikö kukaan 14-17v äidiksi tuleva että paikat ei välttämättä kestä synnytystä, koska ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi?
niin, että lapsen teko ei kuulu siihen aikuistumiseen. Ei kyllä liiallinen alkoholinkäyttökään, mutta se onkin harvinaisempaa, kuin normaalit kokeilut. Lasta kun ei voi tehdä vain rajojen kokeiluna ja todeta, että ei ole mun juttu, päihteitä sen sijaan kyllä. En siis puolustele päihteiden käyttöä, mutta kokeilut kuuluvat nuoruuteen, muutoin ei tiedä mitä aikuisena haluaa. Ei se, että tulee äidiksi, kasvata aikuiseksi, päinvastoin. Ihmisen pitäisi elää lapsuus, esimrrosikä, murrosikä ja sitten vasta aikuisuus. Teiniäideiltä jää yksi tai jopa kaksi vaihetta väliin, jolloin kehitys ei ole normaalia.
Asenne riippuu äidistä itsestään, aikuistuminen ei.
"Se on vapautta, huolettomuutta ja olemista ilman täyttä vastuuta. Se on sitä, että voi mennä, kun haluaa, tulla, kun huvittaa. Ei ole laskuja, ei velvoitteita, ei taakkoja eikä rutiineja"
Kyllä, mutta se tarkoittaa suurella osalla myös
yleistä hillumista, bilettämistä ja irtosuhteita, kavereita ja koulua.
Mahtavintahan näillä palstoilla olis se että jonkun kertomus koskettaa, pistää miettimään.. mutta suurin osa täällä huopaa vaan huonoäiti, nuori äiti, vanha äiti, paras äiti.. plaa plaa plaa.. pelkkää paskaa!! Elämän elinehto on lisääntyminen ja lapset on rikkaus. jos jaksaa miettiä sitä millanen äiti kukin on katsomalla äidin ikää niin siitä vaan mutta minä keskityn itteeno ja lapseeni ja mahtavien kokemusten vaihtoon..
Olin 20 kun sain lapsen, ja siitä kahden vuoden päästä erosin. Jäin täysin omilleni. Tosin lapsen täytettyä vuoden lähdin opiskelemaan yliopistoon. MInulla oli erittäin hyvät paperit lukiosta, mutta - niin, jostain syystä - lapsi vain sai alkunsa...Elämä oli kovaa. Opiskelin, ja kävin töissä. Valokuvat tuolta ajalta näytttävät väsyneen naisen, joka ei juuri jaksanut panostaa itseensä...no, sain sitten koultustani vastaavan, erittäin hyvän työpaikan. Ansaitsen tällä hetkellä reilusti yli keskipalkan. Tänä kesänä tyttöni pääsi itse yliopistoon! Siis hän on nyt 20, ja pääsi haluamaansa tiedekuntaan. Olen onneni kukkuloilla! Eli hyvin voi käydä, mutta se vaatii kovaa työtä.
teiniäiti... Teinit on yleensä 14-18 (ehkä 19v) mutta kyllä kakskymppinen on yleensä jo aikuinen. Omasta mielestähän se on kiinni kuinka vanha on.. ja onko teini... (välikommentti älkää takertuko)
Itse haaveilin 15-v että lapsia pitäisi saada, mutta nyt 21-v ajattelen toisin. En pidä kiirettä, vaikka tahtoisin nytkin lapsia. En olisi ollut silloin valmis äidiksi enkä vielä 18-vuotiaanakaan.. Mutta nyt kun ymmärrän mitä kaikkea elämässä voi sattua; niin taloudellisesti, kuin henkisesti ja perhesuhteiden kannalta, voisin sanoa että olen valmis äidiksi ja ymmärtäisin vastuuni paljon paremmin.
Joku aiemmin kirjoitti että kymmenen vuotta sitten tiesi ja nyt ymmärtää.. se pitää varmasti paikkaansa enkä ole koskaan lukenut tästä asiata osuvampaa kommenttia. Valitettavasti täytyy vähän nähdä elämää ennen kuin naivius häviää.
En sano että kenestäkään tulee huono äiti, kun jokainen on omalle lapselleen se parasmahdollinen äiti ja sen tajuaa kun muistaa ne teini vuosien saarnat sitten kun kymmenen vuotta on kulunut... :)
Onnea vain äideille ja jaksamista arkeen!!
oli suoraan mun elämästä!Itse synnytin esikoiseni 17-vuotiaana,monet sukulaisten lapset jo hoidettuna. >Nyt mulla ikää 44, ja 2 vuotta sitten saatoin esikoiseni haudan lepoon..Ei mene elämässä nallekarkit tasan....