Olen itsekin aika ajoin masentunut tai lähinnä se tuttu tunne kun mikään ei kiinnosta ja innosta, ei mikään, kaikki on ihan sama. Vaikka ulkopuolisen silmissä kaikki on minulla loistavasti. Olen nuori nainen töissä ja koulutettu.
Tuntuu että jännitän aamulla miltä minusta tänään tuntuu masentuneelta vai normaalilta, ihmiseltä joka osaisi olla kiitollinen asioista ja nauttia niistä.
Minulla on tapana joskus kirjoittaa ajatuksiani paperille tajunnanvirtana. Silloin näen mitä haluan, tai kyllä minä tiedän mitä haluan. Haluan pois täältä jonnekin toiseen maahan paikkaan jossa ei ole tällaista typerää yhteiskuntaa, ei aikaa, kiirettä streesiä, oravanpyörää. Kaikki tuntuu niin teennäiseltä ja harmaalta, ankeaa. Ehkä se on vain minun mielipide.
Koska en voi päästä täältä pois ainakaan vielä yritän piristää itseäni, sillä eilen huomasin että täytyy elää hetkessä, en jaksaisi murehtia ja miettiä. Sepä se mietin aivan liikaa. Eilisissä kirjoituksissa ni huomsin kuinka kaipaan lapsuuteen, siihen kun osasin elää hetkessä, nauttia, olla vaan. Listasin kaikkia kivoja asioita, pikku juttuja, harrastuksia, mitä tein lapsena ja huomasin jos teen nyt näin tulen varmasti onnellisemmaksi. Tiedän kyllä mistä asioista nautin, mutta minulle käykin usein niin että ei kiinnosta sitten kuitenkaa mennä mihinkään ja jään kotiin nyhjäämään.
Tuntuu etten jaksa tätä kaikkea, mutta yritän, minulla ei ole ketään kenelle puhua ajatuksiani.
Toivottavasti tämä päivä vielä kääntyisi hyväksi, joskus minua itkettää kun en kestä enkä ymmärrä itseäni tai ajatuksiani.
Tuntuu että jännitän aamulla miltä minusta tänään tuntuu masentuneelta vai normaalilta, ihmiseltä joka osaisi olla kiitollinen asioista ja nauttia niistä.
Minulla on tapana joskus kirjoittaa ajatuksiani paperille tajunnanvirtana. Silloin näen mitä haluan, tai kyllä minä tiedän mitä haluan. Haluan pois täältä jonnekin toiseen maahan paikkaan jossa ei ole tällaista typerää yhteiskuntaa, ei aikaa, kiirettä streesiä, oravanpyörää. Kaikki tuntuu niin teennäiseltä ja harmaalta, ankeaa. Ehkä se on vain minun mielipide.
Koska en voi päästä täältä pois ainakaan vielä yritän piristää itseäni, sillä eilen huomasin että täytyy elää hetkessä, en jaksaisi murehtia ja miettiä. Sepä se mietin aivan liikaa. Eilisissä kirjoituksissa ni huomsin kuinka kaipaan lapsuuteen, siihen kun osasin elää hetkessä, nauttia, olla vaan. Listasin kaikkia kivoja asioita, pikku juttuja, harrastuksia, mitä tein lapsena ja huomasin jos teen nyt näin tulen varmasti onnellisemmaksi. Tiedän kyllä mistä asioista nautin, mutta minulle käykin usein niin että ei kiinnosta sitten kuitenkaa mennä mihinkään ja jään kotiin nyhjäämään.
Tuntuu etten jaksa tätä kaikkea, mutta yritän, minulla ei ole ketään kenelle puhua ajatuksiani.
Toivottavasti tämä päivä vielä kääntyisi hyväksi, joskus minua itkettää kun en kestä enkä ymmärrä itseäni tai ajatuksiani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se hetkessä eläminen on hyvä idea,
niin että keskittyy siihen mitä tekee eikä ajattele mitään muuta.
Se että ajattelet asioita on hyvä juttu
mutta se ei ole hyväksi jos vaan keskittyy
ajattelemaan omia ongelmiaan ja huonoja asioita.
Ja se on huono juttu että mietit jo etukäteen
että miltähän sinusta tänään tuntuu..
Kun alkaa ajattelemaan asioita laajemmin niin ne
omat asiat ei enää tunnukaan niin vakavilta kuin ne nyt tuntuu.
Voit kirjoittaa minulle jos haluat jutella asioistasi,
löydät s-postiosoitteeni profiilisivultani.