Siirsin tämän "Mikke Originaalin" linkittämän
kirjoituksen tälle uudelle aloitukselle, jotta sitä voitasiin hieman käsitellä perusteellisemmin.
Kirjoitus herättää muutamia kysymyksiä.
Lainaus alkaa....
"Varoituksen Sana
Suosittelen vertaamaan artikkelissa annettua kuvaa kannabiksesta päihteenä seuraaviin lähteisiin:
LL Pekka Heinälän artikkeli Duodecimissa v.1998
Maailman Terveyssääiön kannabisinfo
Terveyden Edistämiskeskuksen ylläpitämä www.kokototuus.com
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-Tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta.
–Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden. Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen. Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti."
Lainaus loppuu.
Eli, mitä kysymyksiä tämä kijoitus herättää ?
Irroitin kirjoituksesta seuraavan kappaleen....
"Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa."
Kommenttini...
Koska Kannabis on juuri aine, jota voidaan käyttää pitkälti salaa
- vanhempien tietämättä
- jopa kavereidenkin tietämättä
- on mahdollista käyttää jopa koulua käydessään
- lievä "palaneen hamppuköyden" haju voidaan peittää pastilleila ym. keinoilla.
- ei horju kävellessä
- ei sönkötä puhuessaan
- puhuu joskus epäjohdonmukaisesti, mutta sitä pidetään vain "filosofisena" ajatteluna.
- jne.
Eli, kun psykoosi iskee päälle, niin sitä ei yksinkertaisesti osata yhdistää kannabiksen käyttöön, koska hoitoonsaattajat eivät tiedä eikä tunne asioita kannabiksen suhteen.
Entä sitten hoitopaikan vastaanottavat "asiantuntijat" ?
Saattaisivatko he olla henkilöitä, jotka ovat esim. jo koulua käydessään "kokeilleet" kannabista ja todenneet itsessään, siis omaan kokemukseen perustuen, että se ei aiheuttanut heille itselleenkään mitään "psykoosia", niin ei se voi aiheuttaa sitä muillekkaan, eikä edes siitä syystä kysy "onko käyttänyt mahdollisesti kannabista".
Niinkuin aikaisemmissa kirjoituksissamme olemme todenneet, että sellaisille aloille, kuin esim. päihdehuolto, hakeutuu juuri tämän sorttisia "asiantuntijoita" joilla olisi omaakin kokemusta.
Väittäisimpä, että työhön pyrkiessä tuosta "kokemuksesta" on vain hyötyä ja rannalle jää henkilö, jolla ei ko, kokemusta ole.
Tällaisten omiin kokemuksiin perustuviin tiedonhankintoihin liittyy myös Vappu Taipaleen pääseminen hyvin vastuunalaiseen virkaan kuin silloisen Lääkintähallituksen johtoon (Nyk. Stakes)
Vaihteeksi olisi STAKESIN johtoon saatava esim Heinälä.
Silloin vasta voitaisiin uskoa että huumepolitiikka vaihtuisi Suomessakin todellisuuspohjalle.
Eli, tätä tarkoitin otsikolla "PSYKEDEELINEN VALLANKUMOUS".
Ei muuta kuin tärkeisiin ja avaintehtäviin päihdealalla täytyisi saada muitakin kuin "itse kokeilleita"
Jos ei saada, niin kannabisti vallankumoukselliset täyttävät pikkuhiljaa avaintehtävät ja seuraukset voivat olla vaaralliset.
Ei tällä kertaa enempää, ettei tule liian pitkä kirjoitus.
kirjoituksen tälle uudelle aloitukselle, jotta sitä voitasiin hieman käsitellä perusteellisemmin.
Kirjoitus herättää muutamia kysymyksiä.
Lainaus alkaa....
"Varoituksen Sana
Suosittelen vertaamaan artikkelissa annettua kuvaa kannabiksesta päihteenä seuraaviin lähteisiin:
LL Pekka Heinälän artikkeli Duodecimissa v.1998
Maailman Terveyssääiön kannabisinfo
Terveyden Edistämiskeskuksen ylläpitämä www.kokototuus.com
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-Tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta.
–Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden. Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen. Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti."
Lainaus loppuu.
Eli, mitä kysymyksiä tämä kijoitus herättää ?
Irroitin kirjoituksesta seuraavan kappaleen....
"Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa."
Kommenttini...
Koska Kannabis on juuri aine, jota voidaan käyttää pitkälti salaa
- vanhempien tietämättä
- jopa kavereidenkin tietämättä
- on mahdollista käyttää jopa koulua käydessään
- lievä "palaneen hamppuköyden" haju voidaan peittää pastilleila ym. keinoilla.
- ei horju kävellessä
- ei sönkötä puhuessaan
- puhuu joskus epäjohdonmukaisesti, mutta sitä pidetään vain "filosofisena" ajatteluna.
- jne.
Eli, kun psykoosi iskee päälle, niin sitä ei yksinkertaisesti osata yhdistää kannabiksen käyttöön, koska hoitoonsaattajat eivät tiedä eikä tunne asioita kannabiksen suhteen.
Entä sitten hoitopaikan vastaanottavat "asiantuntijat" ?
Saattaisivatko he olla henkilöitä, jotka ovat esim. jo koulua käydessään "kokeilleet" kannabista ja todenneet itsessään, siis omaan kokemukseen perustuen, että se ei aiheuttanut heille itselleenkään mitään "psykoosia", niin ei se voi aiheuttaa sitä muillekkaan, eikä edes siitä syystä kysy "onko käyttänyt mahdollisesti kannabista".
Niinkuin aikaisemmissa kirjoituksissamme olemme todenneet, että sellaisille aloille, kuin esim. päihdehuolto, hakeutuu juuri tämän sorttisia "asiantuntijoita" joilla olisi omaakin kokemusta.
Väittäisimpä, että työhön pyrkiessä tuosta "kokemuksesta" on vain hyötyä ja rannalle jää henkilö, jolla ei ko, kokemusta ole.
Tällaisten omiin kokemuksiin perustuviin tiedonhankintoihin liittyy myös Vappu Taipaleen pääseminen hyvin vastuunalaiseen virkaan kuin silloisen Lääkintähallituksen johtoon (Nyk. Stakes)
Vaihteeksi olisi STAKESIN johtoon saatava esim Heinälä.
Silloin vasta voitaisiin uskoa että huumepolitiikka vaihtuisi Suomessakin todellisuuspohjalle.
Eli, tätä tarkoitin otsikolla "PSYKEDEELINEN VALLANKUMOUS".
Ei muuta kuin tärkeisiin ja avaintehtäviin päihdealalla täytyisi saada muitakin kuin "itse kokeilleita"
Jos ei saada, niin kannabisti vallankumoukselliset täyttävät pikkuhiljaa avaintehtävät ja seuraukset voivat olla vaaralliset.
Ei tällä kertaa enempää, ettei tule liian pitkä kirjoitus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Jos ei saada, niin kannabisti vallankumoukselliset täyttävät pikkuhiljaa avaintehtävät ja seuraukset voivat olla vaaralliset."
Tässä voidaan nähdä jo konkreettisesti jonkinlainen yhtenevyys isän ja pojan mielisairauden välillä. Suvussahan nuo pään vaivat yleensä kulkevat.
Joten jos isä on pakkomielteinen, vainoharhainen ja ilmeisen narsistinen ihminen, joka näkee kannabisdemoneja kaikkialla, ei todellakaan ole mikään ihme, että pojalla on myös jonkinasteisia mielenterveysongelmia.
Täytyykö tätä vielä perusteellisemmin käsitellä?
Jos otetaan miljoona kannabista käyttävää henkilöä, niin kuinka monelle käy kuten pojallesi?
Miksi skitsofrenia ei ole yleistynyt, vaikka kannabiksenkäyttö länsimaissa on lisääntynyt?
Miksi Jamaikalla skitsofreniaa, epämuodostumia tai muuta vastaavaa ei ole yhtään sen enempää kuin länsimaissa, vaikka tuossa maassa kannabista käytetään melko yleisesti?
Miksi surkea teoriasi "rasvaisesta jälkijunasta joka munii munansa munasarjoihin ja aiheuttaa epämuodostumia" ei saa todistusvoimaa taakseen?
Minun mielestäni koko jälkijunateoriasi on vain tyypillinen uskonnollissävytteinen "oivallus", joita monet mielisairaat keksivät ja luulevat totuudeksi. Sellaiseksi, jota kukaan muu ei ole vielä oivaltanut. Sellaista skitsofreenistä meininkiä ja ajattelua, josta ei puutu kuin järki.
Poikasi luulee olevansa näkijä ja shamaani, samoin sinä, mutta eri alueella. Luulet keksineesi jotain, mitä tuhannet tutkijat eivät ole itse tajunneet tai löytäneet, koska asiaa ei ole ollut löydettävissä. Mikä-mikä-kannabismaata ei kartalta löydä oikeasti, vaan se on vain sinun päässäsi.
...kannabispsykoosi
"Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään."
No missä se psykoosi viipyy? Missä jälkijuna?
Kaksikymmentä vuotta olen käyttänyt kannabista ja tuntenut liki tuhat käyttäjää. Missä ihmeessä ne psykoosit ovat? Eilen firman edustusjuhlien pakottamana vedin lärvit tuttua ja "turvallista" viinaa ja tuntui samalta kuin vastaavien, muutaman kerran vuodessa vietettävien pakkojuhlien jälkeen: kännissä on kyllä pää sekaisin kuin seinäkellolla. Mutta edes lukuisten elämän varrella poltettujen pilvikilojen jälkeen ei vieläkään psykoosi iske....
"Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin"
Salakavaluutta ja jälkijunaa joutuu näemmä odottelemaan monia kymmeniä vuosia. Kaikista, lähemmäs tuhannesta tapaamastani käyttäjästä eri puolelta maailmaa, vain yhdellä on todettu psykoosi. Sekin parin kuukauden juomaputken jälkeen. Tilanteen jälkeen tuttavani on käyttänyt entiseen malliin kannabista ja jättänyt alkoholin pois, eikä mitään ongelmia ole. Nyt hän tienaa yli 5 tonttua firmansa myyntipäällikön virassa, vaikka pajauttaa ainakin kolme kertaa viikossa. Repikää siitä rakkahat peräkammarista kirjoittelevat provot!
"Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen."
Joillakin on alttius, siihen asti totta. Mutta muuten läppää vain, ei sen enempää. Mikään TIETEELLINEN tutkimus ei puolla sitä asiaa, että kannabispsykoosi olisi mitenkään yleinen. Yhtä vakuuttavaa kuin Tom Cruisen messiaaninen olemus scientologian Jeesuksena on Kalamaan kyky suhteuttaa asioita todellisuuteen laajemmassa mittakaavassa.
Ihan perspektiiviä luodaksi voin mainita, että serkkuni joi vain kerran alkoholia. Seurauksena hänellä kokeilusta oli ystävänsä puukotuksen yritys, mutta onnistunut itsensä tappaminen. Siitä lähdetään ja skaala on laaja, kun mietitään niitä alkoholin haittoja aina kertasekoamisesta myrkytyksiin, maksakirrooseihin, elimistön ja aivojen rappeutumisiin ja aivoverisuonten puhkeamisiin saakka. Suhteellisuutta kaivataan myös pelotteluun ja vertailupohjaa ihan asialliseenkin valistukseen.
"Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo"
Vai niin sanoo Kalamaa. Hui! Ihan pienempiä pelottaa... Kerratkaapa vielä hieman ylempää serkkuni sekoaminen ihan yhdestä alkoholihumalasta ja suhteuttakaa se Kalamaan juttuihin. Jutellaan sitten lisää... Nuoret tytöt kirjoittelevat paljon ja ne ovat suorastaan vakuuttavia argumentteja. Mihin tässä enää tiedettä tarvitaan? Nuoret tytöt kirjeissään tietävät totuuden. Lukekaa vaikkapa Suosikin kuutautisongelmapalstaa.
"Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista."
On erityisen tärkeää tietää hoitoon ohjatessa, että vaikkapa jakomielitautia sairastava tapaus on joskus polttanut pilveä. Ilman sitä emme voi laittaa kaikkea kannabiksen piikkiin. Vaikka suurin osa mielenterveyspotilaista polttaa tupakkaa, emme tietenkään epäile tupakoinnin vaikuttavan mieleen mitenkään. Tai kahvin. Tai alkoholin. Tai rakastumisen ja sen seurauksena sydämen särkymisen. Tai heikon itsetunnon. Tai vanhempien vaikutuksen. Tai ympäristön. Tai aliravitsemuksen. Tai huonon ruokavalion ja vähäisen liikunnan. Tai yhteiskunnan asettamien paineiden. Tai jne. jne. jne. Jos olet polttanut pilveä niin kaikki johtuu siitä. Eikö vain? Eräskin nuori tyttökin kirjeessään...
"Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa."
Kalamaa on viisas. Kaikki eivät osaa myöskään liittää maksalaatikon syömistä ja huonoa makua toisiinsa. Kalamaa on kenties yhtä älyllinen säynävä kuin tämän palstan vakiotrolli. Molemmille pitäisi antaa "The tietäjä" -pokaali.
Mielenterveysongelmaiset ehkä uskaltaisivat kertoa enemmän päihteiden käytöstään, jos heidän kaikkia ongelmia ei lakaistaisi heti päihteiden alle. Mutta juuri Kalamaa & Co omalta, jotka kaiken haluavat laittaa kannabiksen piikkiin edesauttavat hoitoon hakeutumisen vaikeutta psykologisella tasolla. Muutenkin ihan perusterapiaakin normimasennukseen voi olla vaikea saada, saati sitten vielä jos käytät kannabista. Nykyinen huumepolitiikka ja asennevammaisuus eivät edesauta mielenterveysongelmien hoitamista heiltä, kenellä on myös päihdeongelmia (jos nyt muutenkaan).
"Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla."
Tämän vuoksi on tärkeää jyrkentää huumeiden, ja erityisesti kannabiksen, vastaista sotaa. Huumausainepolitiikan uhreista viis! Mehän ei kerrota, kuinka välttää ikäviä seurauksia. Me vain leimataan narkeiksi kaikki! Vankilaan hipit! Käräytetään koko Suomi! Lisäksi pelotellaan niin perkeleesti... Mutta vahingossakaan ei valisteta asiallisesti. Kannabispsykoosi on mahdollinen. Mutta niin lapamatokin, jos pistät mitä tahansa milloin tahansa suuhusi. Liikenneonnettomuus on mahdollista, ja normaaliakin todennäköisempää, jos kaahaat sokeasti ylinopeutta. Ja sitä paitsi rakkaus voi johtaa psykoosiin... Ja erityisesti kaikki kännisekoilut ovat laskettaviksi ohimeneviksi psykooseiksi. Joillekin ryyppyveikoille se vain jää päälle... Ja suhteessa vielä useammalle käyttäjien määrään suhteutettuna kuin hamputtelijoilla.
”Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi”
Tässä siunaantuu oikein helmiä! Vaikka kannabis ei ole narkoottinen aine, luokitellaan kannabisriippuvuus kuitenkin narkomaniaksi. No kysehän on tietysti termien merkityksistä ja käyttötarkoituksista, ei siinä mitään. Sivutuotteena ikäänkuin saadaan luotua tyhmemmille ja tietämättömille kuva narkkareista. Vaikka käytännössä esim. heroiiniriippuvuudella tai jopa alkoholiriippuvuudella on kilometrien etumatka kannabisriippuvuuteen nähden voimakkuudessaan, silti onnistutaan luomaan kuva kannabisaddikteista, jotka elävät lähes helvetin porteilla. No eihän sellaiseen mielikuvaan oikeasti usko todellakaan kuin tyhmät ja tietämättömät. Jopa palstamme vakipelle (provopää) oikeasti tietää, ettei kannabisriippuvuudesta ”kärsi” kuin hyvin pieni osa käyttäjistä. Monet riippuvaisimmatkin hamputtelijat saattavat olla hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Tietoisuus siitä tietenkin ärsyttää trolli-Pettereitä suunnattomasti.
Se jos Vierestä Seuranneen poika on tyytyväinen pilvessä elämäänsä on kuitenkin taas toinen ääri tapaus. Se ei ole naurun aihe ja hän on oikeasti sairas ja hänen olisikin syytä olla ilman kannabista. Ja varmasti vastaavia löytyy muitakin. Mielisairaiden ei pitäisi käyttää kannabista ellei käyttöään oikeasti hallitse.
”Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla”
Haitakoot Kalamaa vi***. Juuri tuon seulonnan vuoksi eräs ystäväni ei saanut apua, silloin kun hän sitä oikeasti tarvitsi.
”Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle”
Oman pään sisälle vetäytyminen on kaikille toisinaan hyväksi. Ja jos sosiaalisuudella tarkoitetaan Kalamaa-henkisten ihmisten kanssa kortin peluuta, on se syytäkin unohtaakin. Mutta on aivan totta, että liika tupruttelu kaventaa sosiaalista elämää monistakin syistä. Yksi syy on myös, ettei kannabiksen vaiktuksen alaisena oleminen ole laillista Suomessa.
Kalamaan ongelma on se, että hän puhuu nyt ongelmanuorta kuvaillen. Ja vielä melko vastenmielisesti. Käy sääliksi nuoria, jotka joutuvat ongelmiensa puoleen kääntymään omasta tahdosta tai pakosta joskus Kalamaa-henkisten puoleen. Hyi helvetti!
”Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa.”
Puhutaanko yhä kauheista kannabisnarkomaaneista? Ihan oikeasti en tiedä yhtään tapausta lukuisista käyttäjistä, jotka olisivat jotain hoitoa tarvinneet, jos ovat halunneet lopettaa. En tietenkään väitä, etteikö heitä ole ja hyvä vain, jos haluaa lopettaa häiritsevän suuren käytön ja osaavat keksiä järkevämpääkin tekemistä.
”Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.”
Tässähän rinnastetaan kannabiksen vaikutukset psykoosiin. Saman logiikan mukaan alkoholihumala voidaan luokitella psykoosiksi. Silloinhan vielä useammin tehdään kaikenlaista hölmöä. Kannabispsykoosi todellakin kyllä on pääsääntöisesti ohimenevä ilmiö, jonka suurin aiheuttaja lienee liian suuret savut tottumukseen nähden. Miten sitten erottaa oikea psykoosi överisavuista? Väittäisin, että näistä ns. överisavu”psykooseista” pääsee myös eroon suhteellisen säännöllisellä tupruttelulla. En tietenkään moista suosittele, vaan tietenkin on järkevämpää olla käyttämättä tai käyttää hyvin pieniä määriä kerralla, jos käyttää.
Vertauksen vuoksi muistutan, että alkoholi aiheuttaa henkisiä ongelmia enemmän kuin kannabis ja ehkäpä erityisesti krapulavaiheessa (mahdolliset pelkotilat, paniikit, pykoosit ja krampit). Alkoholilla on vain niin paljon haittavaikutuksia ettei aina ne henkiset puolet ole päällimmäiset. Jos ihminen ei överikännissä olisi niin tiedottomassa tilassa, niin todennäköisesti hän reagoisi hyvin voimakkaasti huonoon kuntoonsa (muutenkin kuin oksentamalla). Kannabishumalassa ihmisen tietoisuus itsestään sekä ruumiin toiminnoistaan pikemmin voimistuu. Tämä ilmenee mm. siten, että ihminen tuntee suorituskykynsä heikentyneen ja pikemminkin aliarvio omat voimavaransa. Liian voimakkaassa kannabishumalassa iskee toisille paniikki, koska tiedostaa muuntuneen tilan hyvin selkeästi, mutta ei pysty hallitsemaan sitä. No siinä, missä juopunut tuolloin usein purkaa kaiken ”paskan” ulospäin, liian intensiviisessä kannabishumalassa oleva vetäytyy kuoreensa ja saattaa olla peloissaan. Tämä on hyvä kaikkien tietää, varsinkin kokeilijoiden. Ja muistaa jos huono olo tulee, se menee ohi vaikutuksen myötä eikä todellista vaaraa ole.
luuletko, että saat itsellesi enemmän uskottavuutta, kun rekisteröit itsellesi 2 nimimerkkiä, jonka toisen olet vielä valinnut muistuttamaan Pahinta vastustajaasi. Ja tällä nimimerkillä yrität "mustata" hänen imagoaan.
Liian läpinäkyvää. Et saa toiminnallasi muuta aikaan, kuin että menetät viimeisenkin uskottavuutesi.
Klataisesi surkea kannabiksen vastustaja tekee vain hallaa asialle.
Käytä moraalisesti oikeita keinoja.
Katsoin tänään esim. Jonkun doctors tv: sarjan jakson jossa Ms potilas omin neuvoin käytti kannabista kivun lievitykseen. Ohjema suoraan tuki ja välitti viestin että kannabis on ok. MS potilaan puoliso vielä kehui että potilaan mielialakin on parempi.
Eli tässäkin sisään ajetaan kannabiksen laillistamista.
Itse tiedän ainetta käyttäneenä, että se ei ole lopulta hyväksi. Se on kuten kaikki muutkin päihteet. Alkuun siitä tulee hyvä fiilis, mutta kun olet aikasi käyttänyt, niin masennus yms... muita ongelmia seuraa. Joten sen olisi parempi olla laiton, tai sitten puhtaasti lääkinnällisessä käytössä terminaalipotilaille.
Tosin Se voi sen masennuksen puhkaista lyhyessäkin ajassa. Joten kyseenalainen lääkkeenäkin. Terveellisempi kuitenkin kuin Alkoholi kaikin puolin.
Muttei missään nimessä kannattava päihde. ei paranna tavallisten ihmisten elämää yhtään.
"MIKKE ORIGINAALIN" linkittämän kirjoituksen lisätarkastelua.
Lainaus alkaa...
"-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-Tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle."
Lainaus loppuu.
Kommentti.
Niinkuin olen aikaisemmin kijoittanut, poikani oli ensimmäisessä "tahdonvastaisessa hoidossa toista kuukautta ja silloin Hän parani niin hyvin, että "itsekkin ihmetteli, miten Hän on voinut olla niin pössö", mutta kun entinen "hyväätarkoittava" pössöttelykaveri" tarjosi jointin, niin siitä alkoi sekoilu uudestaan.
Toisella kerralla hänet vietiin vain pariksi päiväksi, josta ei ollut mitään hyötyä, päinvastoin hoitohenkilökunta lääkäriä myöten sai pojaltani (nettikirjoitteluna) ivakirjoitukset niskaansa.
Näistä ivallisista ja herjaavista kirjoituksista Hän nyt sitten on joutumassa oikeuteen.
Että todella "ollaan heikoilla"
"Kaksoisdiagnoosi" on todellakin hirveä lasku kannabiksen pössöttelystä, sen totisesti allekirjoittanutkin on todennut ja Kalamaa todistaa, että minä en ole ainoa, vaan niitä ilmenee niissä piireissä jotka näiden asioiden kanssa joutuvat tekemisiin, päivittäin.
Esim, Poikani todellakin on tuplaten "syrjäytynyt" yhteiskunnan hylkiöksi.
"Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla."
NÄIN ON, ja viimeiseen virkkeeseen lisäisin....
"estää mahdollinen kannabiksen käyttö... joka siis on ongelman aiheuttaja... niin kauan, että hoidettava itse sen tajuaa ja pystyisi mahdollisesti sen jälkeen olemaan omatoimisesti irti kannabiksesta."
"-Tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan."
NÄIN ON, koska juuri monet kannabiksen käyttäjät ovat kiinnostuneet antamaan "ykstyistä hoitoa" tienatakseen "oppimallaan tiedolla ja taidolla" ja he ihan oikeasti uskovat metodiinsa.
Juuri kannabiksen "krapulaoireet" aiheuttaa sitä "ahdistusta", minkä takia sitten hakeudutaan hoitoon.
Ja parhaimmillaan, kun kaveri vetää pienet "jointit" niin "ahistus" häippäsee.
"Olihan totisesti hyvä hoito."
Krapularyyppy auttaa alkoholisteillekkin ?
Viimeisen lainatun kappaleen allekirjoitan esim. poikani kohdalla sataprosenttisesti ja vähän enemmänkin.
"-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle."
Tämä tällä kertaa.
"Poikani todellakin on tuplaten "syrjäytynyt" yhteiskunnan hylkiöksi."
No voi. Autaisiko tähän, jos vaikka tekisit hänestä koko Suomen tunteman julkisen narkomaanin?
Ehkä poliisi voisi auttaa häntä? Oletko yrittänyt soittaa heille?
Entä mitä se "räjähtelevyys" on? Seisooko poikasi siis nyrkit pystyssä edessäsi, vai päinvastoin?
"Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä."
Se on varmaan tuo Irti Huumeista ry, joka on tehnyt tuosta asiasta leimaavan, kun se on selittänyt vuosikymmeniä maailman pahuutta huumeilla. Joten se joka käyttää huumeita, on niin paha, että edes kuolema ei ole pahin mitä hän ansaitsisi. Ei siis ihme, että leimaantuu kun leimataan.
Seuraava mielenkiintoinen asia MIKKE ORIGINAALIN linkittämässä kirjoituksessa oli.....
"Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden. Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä."
Kommenttini.
Se on todellakin ohimenevä, mutta sillä edellytyksellä, että lopettaa kannabiksen käytön kokonaan. Pojallanikin olisi mennyt psykoosi ohi, jos olisi ollut pössöttelemättä uudestaan.
Mitä tulee siihen ajatelmaan, että "kannabis ei aiheuta psykooseja / skitsofreniaa, vaan laukaisee piilevän psykoosin / skitsofrenian".
Eli, jos tällainen kaveri ei kokeilisikaan kannabista, niin psykoosi / skitsofrenia jäisi tulematta. Näin ollen kannabis olisi kuitenkin sen aiheuttaja. Ilman tuota kannabiksen kokeilua, poikani olisi saanut kenties elää tervettä elämää.
Jos nyt joku selittäisi, että tuo piilevä psykoosi tällaisella kaverilla olisi kuitenkin tullut jonkin muun, esim. rakkaussurujen, alkoholin, läheisen kuoleman, tai muun vastaavan stragedian aiheuttamana, niin jos näin olisi, sehän silloin korjautuisi sillä, kun tuo laukaiseva tekijä loppuu.
Eli kaikissa tapauksissa on paranemisen mahdollisuus, kunhan "laukaiseva tekijä" ei enää ole tapeetilla.
Siis lopputulos on, että myös kannabiksen käyttö pitää lopettaa, jotta paraneminen on mahdollista.
Kannabiksessa on vain se varjopuoli, verrattuna noihin toisiin laukaisiviin tekijöihin, että pössöttelijä ei tajua kannabiksen olevan sen ongelman aiheuttaja.
Noissa muissa "laukaisevissa tekijöissä" se yleensä tajutaan, sen tajuaa myös potilas itse.
Myös on kysymys siitä, että kuka tietää esim. itsestään, että onko hänen "veneensä" niin piripinnassa, että ei "kestä keikuttelua" ja kaatuu? Eikö silloin tuon "veneen keikuttelu" ole samaa kuin "venäläisen ruletin pelaamista"
Onko se järkevää?
Lainausta...
" Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö."
Lainaus loppuu.
Kommenttini.
Pointti on siis se, että suuremmalle osalle se "käyttötilanteessa" antaa hyvänolon tunteen, mutta se "krapula", juuri se pitkäkestoinen krapula pitkäaikaisen kannabiksen käytön jälkeen antaa sen "ahistuksen" tunteen, johon taas sitten haetaan apua kannabiksesta.
Lainausta..
" Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö. "
Lainaus loppuu.
Kommenttini.
Tästä olemme kirjoitelleet tällä palstalla jo aikaisemmin, lisäisin tähän vielä...
"....viikkojen, kuukausien, ja VUOSIENKIN (pojallani alkoi oireilut 10 vuoden käytön jälkeen, niin että sen huomasi myös ympäristö)
Eli nyt tullaan siihen "jälkijunateoriaa".
Poikani ei huomaa sairastumista itsessään vieläkään.
Ainoa kerta, kun Hän myönsi sairautensa johtuvan kannabiksesta, oli se aikajakso, kun pääsi ulos ensimmäisestä ja ainoasta pitempiaikaisesta hoitokerrastaan, mutta mieli muuttui, kun pössöttely alkoi.
Tämä tällä kertaa.
sun poikas ei oo psykoosissa. se on kroonistunut skitsofreenikko. edelleenkin.
teillä on ilmeisen selvästi suvussa kulkenut geenit skitsoalttiudelle, sun omat vainoharhat on tän selkeesti todistanu, niin täällä ku tiedepalstallaki. hävettääks sua jo sen verran, että et sinne enää kirjota, vai miks lopetit?
kaiken tän geenialttiuden päälle vielä alkoholipitoinen ja ongelmallinen lapsuus ja muut paskat tyyliin "isäkarhu vähän läppäsee, jos pentu meinaa mennä jälkijunan alle" ja muut, niin mitä sä ihmettelet? miksköhän on poika seonnu?
->Lainausta...
->
->" Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se ->käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa ->käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse ->välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö."
->
->Lainaus loppuu.
->
->Kommenttini.
->
->Pointti on siis se, että suuremmalle osalle se "käyttötilanteessa" antaa hyvänolon tunteen, mutta se ->"krapula", juuri se pitkäkestoinen krapula pitkäaikaisen kannabiksen käytön jälkeen antaa sen "ahistuksen" ->tunteen, johon taas sitten haetaan apua kannabiksesta.
->
Poikasi ahdistus tulee varmasti ihan muista syistä kuin kannabiksen käytöstä. Yrität vetää mutkia suoriksi. Jos hän on kerran ollut 6 viikkoa ilman, ja nähnyt tuon ajan jälkeen selkeämmin kannabiksen haitalliset pitkäaikaisvaikutukset, miksi ihmeessä hän ei vain jätä kannabista? Ja jos väität että se yksi "kaverin tarjoama jointti" pilasi kaiken, niin sitä en usko. Aivan varmasti hän muistaa (voisit vaikka muistuttaa häntä?!) sen ajanjakson, kun hän tuon taukoperiodin jälkeen näki selvemmin kannabiksen haitalliset vaikutukset. Näin itsekin käyttäjänä sanoisin, että siihen riittää yleensä jo muutaman päivän ilman olo, että pystyy näkemänään jatkuvan pössyttelyn mahdollisesti aiheuttaman masennuksen tai ahdistuksen.
Selvinpäin olo selvästi ahdistaa häntä. Toivottavasti hän saisi jostain ulkopuolista tukea selvänä olemiseen ja arkielämän tuomiin vaikeisiin tunteisiin. Sinä tuskin pystyt häntä auttamaan, olettaen että hänen isänään olet varmasti myös monen hänen alkuperäisen ahdistavan tunteen lähde.
Tämän toivoisin sinun ymmärtävän. Vai uskotko, ettei sinulla ole ollut mitään vaikutusta siihen, että hän nyt pakenee elämäänsä päihteeseen?
Siinä olet oikeassa, että Suomessa ei oikein tahdo saada kunnon hoitoa kannabiksen aiheuttamiin ongelmiin. Se johtunee siitä, että poikasi kaltaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Ja toisaalta siitä, että kannbiksesta ongelmia hankkineet tarvitsevat ihan normaalia terapiaa, eivät mitään katkaisuhoitoa kuten alkoholistit.
Kirjoitit...
"Poikasi ahdistus tulee varmasti ihan muista syistä kuin kannabiksen käytöstä. Yrität vetää mutkia suoriksi. Jos hän on kerran ollut 6 viikkoa ilman, ja nähnyt tuon ajan jälkeen selkeämmin kannabiksen haitalliset pitkäaikaisvaikutukset, miksi ihmeessä hän ei vain jätä kannabista?"
Vastaan..
Niinkuin olen aikaisemmin jo kirjoittanut, minulla on lääkärin todistus siitä, että poikani tila johtuu kannabiksesta.
Se, että miksi "ihmeessä ei jätä kannabista" siihen juuri haluaisin saada vastauksen.
Arvelisin, että yksi syy on se, että teikäläiset kehuvat kannabiksen parantavaa voimaa yli kaiken, ja hän toki sen on lukenut netistä ja puskaradiosta.
Kijoitit..
" Ja jos väität että se yksi "kaverin tarjoama jointti" pilasi kaiken, niin sitä en usko. Aivan varmasti hän muistaa (voisit vaikka muistuttaa häntä?!) sen ajanjakson, kun hän tuon taukoperiodin jälkeen näki selvemmin kannabiksen haitalliset vaikutukset. Näin itsekin käyttäjänä sanoisin, että siihen riittää yleensä jo muutaman päivän ilman olo, että pystyy näkemänään jatkuvan pössyttelyn mahdollisesti aiheuttaman masennuksen tai ahdistuksen"
Vastaan..
Jos sinä et usko, että yksi jointti laukaisi taas samanmoisen jatkuvuuden kannabiksen käyttöön, niin se on sinun asiasi, mutta kyllä valitettavsti asia niin on.
Toki muistutin Häntä, että "sinähän myönsit ongelmasi johtuvan kannabiksesta," niin Hän sanoi, että se johtui siitä, että olisi päässyt ulos hoitolasta helpommin, kun oli suijaa lääkärien kanssa.
Tiedä Häntä, mikä on totuus.
Joka tapauksessa tuon yhden pössöttely-yön jälkeen mieli muuttui, että syy ei olisikaan kannabiksessa.
Toisaalta tuo mielenmuutos on Hänen kannaltaan katsottuna ymmärrettävää, koska Hän taas totesi, "kuinka on hyvä olla". "Ahistus on taas loppu"
Kirjoitit..
"Selvinpäin olo selvästi ahdistaa häntä. "Toivottavasti hän saisi jostain ulkopuolista tukea selvänä olemiseen ja arkielämän tuomiin vaikeisiin tunteisiin. Sinä tuskin pystyt häntä auttamaan, olettaen että hänen isänään olet varmasti myös monen hänen alkuperäisen ahdistavan tunteen lähde.
Tämän toivoisin sinun ymmärtävän. Vai uskotko, ettei sinulla ole ollut mitään vaikutusta siihen, että hän nyt pakenee elämäänsä päihteeseen"
Vastaan..
On luonnollista, että selvinpäin olo ahdistaa Häntä, koska Hän huomaa mihinkä Hän on jäänyt, kavereiden häypyessä taivaanrannan taakse ja Hän jäänyt tähän paikalleen.
Nyt tulemme siihen, mistä on kirjoitettu aikaisemminkin, eli itsetunnon kasvattaminen, ja sitä kun ei tehdä lyhyessä ajassa.
Siksi Hänenlaisensa hoito pitäisi kestää vähintään niin kauan, että Hän pystyy tulemaan omillaan toimeen.
Eli tuon 6 viikon aikana kyllä aivotoiminta eli psykoosi parani, mutta se ei riitä.
Jatkotoimempiteissä olisi pitänyt varmistaa, ettei Hän pääse kannabiksen kanssa tekemisiin.
Se, että miten tämä olisi ollut mahdollista onkin sitten eri asia, eli toisin sanoen mahdoton käytännössä toteuttaa.
Eli ainoaksi keinoksi jää ennaltaehkäisy.
Siinä olet oikeassa, että minä en pysty Häntä auttamaan, mutta siinä olet totaalisesti väärässä
että olisin "Hänen alkuperäisen ahdistavan tunteensa lähde"
Teikäläisten halpamainen isän ja äidin syyllistäminen on kierointa politiikkaa mitä maa päällään kantaa, siihen pystyy vain "sylttytehtailijat".
Ne lukemattomat isät ja äidit, jotka hakeutuvat apua hakemaan erillaisilta vapaaehtoisjärjestöilta lapselleen, voivat todistaa, että heidän muut lapset eivät ole ongelmissa (minulla myös on toinenkin lapsi, eikä ongelmia ole hänen kohdallaan ja kuitenkin saanut samanlaisen kasvatuksen.)
Minun itse, eikä kenenkään minun perheenjäsenten
ole tarvinnut paeta päihteisiin.
Poikani vain yksinkertaisesti "rakastui" kannabikseen, ehkä hän sai siitä itsetunnon kohotusta, niinkuin monet saavat alkoholista. Myös siihen aikaan puska radio ylisti kannabiksen vaarattomuutta niin paljon että Hän raukka uskoi siihen.
Kirjoitit...
"Siinä olet oikeassa, että Suomessa ei oikein tahdo saada kunnon hoitoa kannabiksen aiheuttamiin ongelmiin. Se johtunee siitä, että poikasi kaltaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Ja toisaalta siitä, että kannbiksesta ongelmia hankkineet tarvitsevat ihan normaalia terapiaa, eivät mitään katkaisuhoitoa kuten alkoholistit. "
Vastaan..
Poikani tapaukset eivät ole harvinaisia, sen todistaa jo yksistään tälläkin palstalla vierailleet ongelmaiset ja Pekka Heinälän kirjoitus "Mielenterveysraunioista" joita on päivittäin hakeutumassa niihin paikkoihin missä huhu kertoo olevan saatavissa apua.
Suura osaa ongelmaisia isät ja äidit peittävät häpeissään, kun pelkäävät syyllistäjiä.
Sellainen syyllistäjä tunnut sinäkin olevan.
joo joo. mä käsitän. syyllistäjien avulla te annatte kaikista surkeimmillekin vanhemmille uskontonne synninpäästön, koska jos te syyllistäisitte (vaikka aiheestakin) ei uskonnon kolehtikassaan tulisi niin paljon rahaa. mutta kun voi antaa vanhemmille käsityksen, että vaikka "kaikkenne teitte, kännissä riehuitte ja hakkasitte", syy ei ole teissä lain. huumeissa on syy. jos lapsi taas kuolisi viinaan, se olisi vain luonnollista, normaalia. mutta huumeet ja niiden käyttö, niin narkkarileimakirves päähän kilahtaa ja lantti kirstuun vilahtaa.
onko muuten outoa rahoittaa riippuvuusongelmaisten "hoitoa" toisilta riippuvuusongelmaisilta kupatuilla rahoilla?
Vierestäseurannut:
"(minulla myös on toinenkin lapsi, eikä ongelmia ole hänen kohdallaan ja kuitenkin saanut samanlaisen kasvatuksen."
Vastaan:
En tunne sinua enkä poikaasi, joten puhun yleisellä tasolla. Ihmiset ovat erilaisia pienestä pitäen. Sama kasvatus erilaisille lapsille ei ole mikään tae, että se on ollut tasapuolista lapsien tarpeeseen nähden. Sama kasvualusta tuottaa monta erilaista puuta. Toinen menestyy samassa maaperässä toista paremmin ja joku ei ollenkaan, vaikka toisdenlaisessa ympäristössä näin saattaisi käydä.
Ei se ole tärkeintä kuka tai mikä tulipalon aloitti, vaan mikä saisi sen sammumaan. Sinulle VS voisi oikeasti olla avartava kokemus miettiä ongelmia tässä asiassa muutenkin kuin kannabiskysymyksenä. Muuten et löydä avainta, eikä ehkä poikasikaan löydä.
En nyt oikein ymmärrä, mitä tarkoitat...
Olisiko toinen lapseni pitänyt kasvattaa eritavalla, "siirtää toiseen kasvualustaan".
Molemmat lapseni saivat samanlaisen kohtelun.
Voisitko linkittää minulle tutkimustietoutta ko teoriasta, että jokainen lapsi pitää kasvattaa eri kasvualustalla?
Miksi minun pitää hylätä asin käsitteleminen "kannabiskysymyksenä"?
Minulla on lääkärin todistus, että on kysymys psykoosista, jonka kannabis on aiheuttanut.
Aika hassu juttu, jos alkaisin "haukkumaan väärää puuta"
entä mikä synnytti ne rakenteet, jotta psykoosi ja sen synty oli ylipäätään mahdollinen? kannabis voi laukaista psykoosin, mutta psykoosin siemenet kyllä kylvetään paljon aiemmin, lapsuudessa. jos lapsi joutuu katselemaan koko lapsuutensa, kuinka vanhemmat juovat viinaa ja tappelevat, niin ei ole epäselvää, etteikö herkälle lapselle se jättäisi alitajuntaan paljon tiedostamattomia muistijälkiä ja luurankoja, joka saattaa jonkin päihteen käytön johdosta purkautua.
päihteenä voi olla kannabis, alkoholi tai poikasi käyttämä LSD, joka on kannabikseen verrattuna jo aika kovan luokan psykedeelinen huume, joka takuulla tonkii alitajunnan pohjamutia myöten. myös alkoholin ja psykoosin yhteys on erittäin selvä.
oletteko muuten käyneet joskus jossain perheterapiassa, jotta perheenne sisäistä dynamiikkaa ja sen ongelmia olisi voitu käsitellä asiantuntevasti, koska nyt minusta tuntuu siltä, että sinä olet löytänyt kätevän syntipukin, jolla voit selittää kaikki lapsen ongelmat, alkaen alkoholilla kyllästetystä lapsuudesta tähän päivään.
Ehkäpä tässä ajettiin takaa sitä, että ihmiset ovat aina yksilöitä. Kasvuympäristöllä on merkitys, mutta toinen kasvaa silti erilaiseksi, tekipä kasvattaja mitä hyvänsä.
Vikahan ei tässä ole kasvattajassa vaan edelleen siinä ympäristössä. Vaikka kumpainenkin lapsi saa aivan samanlaisen kohtelun ja ympäristön niin silti he kasvavat erilaisiksi.
Kaveripiirillä lienee se kaikkein suurin merkitys siinä, millainen nuoresta tulee.
Kuule "Pasi-pekka", olen samaa mieltä kanssasi.
"Ympäristö" todellakin on hyvin tärkeä asia.
Niinkuin olen kertonut, minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika, Tyttö todellakin oli leikki ja koulu-iässä luonnollisesti tyttöporukoissa, poika luonnollisesti poikaporukoissa.
Tyttäreni kaveripiiri sattui olemaan fiksua.
Poikani kaveripiiri sattui olemaan "muskanjengi" jossa ainakin yksi kaveri oli kannabiksen pössyttelijä ja opetti siihen myös poikani.
Nyt tietysti joku tuomitsee minut siitä, miksi en katsonut, minkälaisessa porukoissa lapseni viihtyy, mutta siihen aikaan oli juuri tuo "vapaa kasvatus menttaliteetti" ja osittain minäkin erehdyin siihen "uskontoon" mukaan.
Eli annoin pojalleni jonkillaisen vapauden kaveripiirinsä suhteen ja tässäkö nyt sitten on tulos?
EHKÄ.
En vain silloin tiennyt, että kannabista on nuorison keskuudessa liikkeellä, enkä sitä heti huomannut poikani käytöksestä, ennenkuin se oli myöhäistä.
Eihän sen myöntäminen, että et ole ollut täydellinen isä, tarkoita muuta kuin ihmisenä olemista. Olisiko niin, että et ole itsekään saanut syyllistää omaa juoppoa isääsi niistä puutteista, mitä hänellä oli?
Kaikki lapset ovat erilaisia, ja kuten tuossa joku jo sanoi, myös kasvuympäristöllä ja kaikella mitä lapsuudessa & nuoruudessa tapahtuu ja jää käsittelemättä, on merkitystä aikuisena. Niitä traumoja, jotka vaikuttavat alitajunnassa (jotka joidenkin kohdalla ilmenevät päihteiden väärinkäyttönä), voi syntyä tietysti myös esimerkiksi koulussa. Koulukiusatuilla on usein heikko itsetunto, jota saattavat sitten alkaa paikkaamaan jollakin päihteellä.