Törmäsin mieheen tuolla treffeillä. Viestiteltiin, selvisi sitten, että tiesinkin hänet, samalta paikkakunnalta. Luulin olevan sinkku, en tiennyt lähihistoriaa. Soiteltiin, viestiteltiin ahkerasti. Mietittiin tapaamista. Sitten sain tietää, että hän oli juuri ostanut talon jonkun naisen kanssa. Kysyin asiaa ja he muka vain asuivat yhdessä, ei juuri muuta.. No, mietin asioita ja joku sai mut ottamaan yhteyttä taas. Tavattiin pikaisesti, ihan jutellen. Sitten sain tietää, että hän oli mennyt kihloihin.. Taas kiehuin. Ja lepyin. Viestit ja soitot jatkuivat, tavattiin luonani. Nyt olen koukussa. Olen tyhmä, mutten voi mitään itselleni. Hän on mukava, hauska, kivan näköinen jne. Olen kyllä kuullut paljonkin negatiivista hänestä tutuiltani, hän mm.pahoinpidellyt exiään. Ja valehtelee, miksei siis myös minulle?
Pohdin täällä, että olenko ihastunut nyt vain ihastumiseen, olen ollut sinkkuna jo kauan ja haluaisin parisuhteen, perheenkin. Eikä ole tullut vastaan ketään kenen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, aina vain toispuolista. Vai olenko kenties sitoutumiskammoinen? Ei ole eka varattu mulla..
Pohdin täällä, että olenko ihastunut nyt vain ihastumiseen, olen ollut sinkkuna jo kauan ja haluaisin parisuhteen, perheenkin. Eikä ole tullut vastaan ketään kenen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, aina vain toispuolista. Vai olenko kenties sitoutumiskammoinen? Ei ole eka varattu mulla..
Vastaukset 3
Vanhimmat
että tuo kerta kelpaa jollekin, kelpaa mullekin.
Ajattelin itse taannoin hommata tyttöystävän ihastuneesta, ihan vaan koska löytyisi enemmän naisia ympäriltä. Ehkä se mies on kuin minä... vähän onnekkaampi tosin.
katso
http://www.youtube.com/watch?v=xYYOoWj8I2w
itseään pitää arvostaa niin paljon, että varjelee itseään itsetuholta ts.ihmisiltä,jotka tuovat tullessaan vain tuhoa ja tuskaa. Ei kannata mennä joka jätkän mukaan, eikä jokaisen tunteen vietävänä kannata olla--.
Perhettä perustaessa kannattaa olla hieman vanhanaikainen - se kannattaa - sitä paitsi siihen tarvitaan aina kaksi.
niin, sanoinkin jo, ettei järkeni yhtään pelaa. Mä oon aina tehnyt niin kuin parhaalta tuntuu, myönnettäköön, että useasti kyllä karvaat kyyneleet valuu poskillani.