Pikkujunnut ja

Äidin hermot

Poika pelaa nyt kolmatta kesää, tänä vuonna ekaa vuotta E-junnuissa. Into pesikseen on kova ja on pojalle se ehdoton ykkösjuttu. Mutta mutta.... äidiltä menee hermot! Viikonloppuna oli poika pelissä kolmatta kertaa peräkkäin jokerina. Mitä selität pojalle, kun kotona kysyy itkun kanssa, että miksi? Jos otat asian esille vetäjien kanssa, tulos on se, että jokerikomennukset kiihtyvät tai jätetään syrjään kokonaan peleistä. Tämä totesin viime kesänä.

Poika on innokas harjoituksissa kävijä, ainostaan sairauden takia on ollut pois pari kertaa. Käyttäytyy myös hyvin, tämä kuultu vetäjien suusta. Sitten kun kentälle pääsee noin joka toisessa tai kolmannessa pelissä sille toiselle puoliskalle, on takuupaikka kakkosvahti.

Sitten nämä vetäjien omat pojat.... taidot eivät ole sen kummoisempia kuin muittenkaan, mutta todella harvoin näkyy näitä jokerina. Pois pelistä ei olla ollenkaan. Eräskin poika (vetäjän oma poika)on koko kesän pelannut todella surkeasti, vuotaa kolmospolttajana, palloon ei osu ollenkaan ja jos osuu, tulos on koppi. Silti tämä poika pelaa joka pelissä kolmospuolella tai keskellä ja numero 4 tai 5 on hihassa. Yhden kerran olen nähnyt tämän pojan jokerina ja silloinkin vaihdettiin kesken peliin, kun kakkospuolelta eräs poika päästi pallon kaksi kertaa lävitse.

Minä en enää jaksa kannustaa tuommoiseen lajiin, jossa lapsilla ei ole mitään ihmisarvoa. Pelaamisen pitäisi olla tuossa iässä vielä hauskaa eikä sellaista, että muutamien itsetuntoa siellä pönkätään parhailla pelipaikoilla ja muutamia alistetaan jatkuvasti. Tottakai juoukkuekaverit huomaavat sen ikuisen jokerin ja alkavat hekin pitää huonompana.

Poika on siis todella innokas harjoittelija, harjoittelee myös kotona itsekseen. Pelitaidoissa on ihan samaa keskiluokkaa kuin suurin osa joukkueen pojista. Onnistuu ja epäonnistuu siinä kuin muutkin. Mutta miten pidät intoa yllä, kun pelistä toiseen saa sen vihatun jokeripaidan päälleen. Muita poikia kierrätetään muillakin pelipaikoilla, mutta hän seisoo kakkosvahtina kun harvoin sinne ulkokentälle pääsee. Ja häntä vielä kielletään liikumasta minnekään sieltä. Keskellä pelaava poika (valmentajan poika) noukkii nekin pallot, jotka pojalle tulisivat. Seuran vaihto ei tule kysymykseen, sillä seuraava seura on liian kaukana.

Pesäpallo on varmasti hieno laji, mutta minä en enää siihen innosta. Kun kerran mikään ei riitä siihen, että pääsisi samanarvoiseen asemaan muiden kanssa; ei harjoittelu, ei kotiläksyt, ei onnistumiset. Onneksi pelit ovat tältä kaudelta kohta ohitse, seuraavaa kautta mietitään tarkoin, lähdetäänkö mukaan enää ollenkaan.

81

5578

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • myös äiti kentän laidalta

      Monta vuotta pesäpalloa lasteni kautta eläneenä huomioin saman asian. Tietyt pelaa ja tietyt on vain silmätikkuna, vaikka löytyy lahjoja ja kykyjä pelaamiseen. Junioripuolellakin on valitettavaa, että rahalla saa ja pelaamaan pääsee silmäätekevien lapset. Pelaamisestakin meillä päin näköjään pääsee vanhemmat vaikuttamaan kun pelaa oikein korttinsa tai lahjoittaa rahaa joukkueelle. On valitettavaa, että halu pelata loppuu, kukaan ei kannusta. Muutta yritetään itse kannustaa lapsiamme, jokerikin on joukkueessa tärkeä, kaikkia 12 pelaajaa tarvitaan. Luotan siihen, että lopussa kiitos seisoo ja lapsemme nousevat omilla taidoillaan arvostetuiksi, että rahalla ei aina kaikkea ratkaista.

    • junnujoukkeista

      ovat ns faijavetoisia ja ne faijat muodostavat joukkuetta omien lastensa ympärille. Toisaalta ymmärrettävää, sillä jos ei olisi näitä pelinjohtajaisejä, ei olisi joukkuettakaan. Pieni kotiinpäinveto lienee suotavaa, mutta todella härskejäkin tapauksia on.

      Ikuinen suru on tämä jokeriongelma. Kumma ettei sitä peliaikaa pystytä vuosien kokemuksellakaan jakamaan tasaisesti, vaan aina joukossa on muutama ikijokeri ja sitten nämä vetäjien omat pojat hyvin harvoin saavat sitä komennusta.

      Olen tänä kesänä seurannut joukkuetta, jolla 3 vetäjää, heillä yhteensä 4 poikaa joukkueessa. 1 pelaa lähes poikkeuksetta keskellä, yksi on joko lukkari tai polttolinjassa. Yksi on useimmiten ykkösvahti ja yksi polttolinjassa ja lyö aina numerolla 4 tai . Kerran ovat nämä pojat olleet kesän aikana jokereita, kun parilla pojalla tahti on kaksi tai peräti kolme peliä jokerina ja yksi kokonaan pelattu. Tämä "lyöjäpoika" on kerran onnistunut tänä vuonna purkamaan ajon, muuten lyönnit huteja tai koppeja. Samoin tämä samainen poika päästää enemmän palloja läpi kuin G-tyttö ekassa pelissään, mutta paikka ei vaihdu. Lukkari on ihan ok lukkari, mutta parempiakin joukkueella olisi. Samoin poika on etenijä pelatessaa, vaikka on joukkueen hitaimpia. Tämä ykkösvahtina pelannut on alkanut tottua paikkaansa, mutta alkukesän pelit olivat kaameita, poika tyri ja tunaroi, kuten kuka tahansa muu oudolla paikalla. Silti tätä määrätietoisesti koulutettiin siihen hommaan. Tämä keskeillä pelannut poika pelaa todella röyhkeästi toisten tonteilla ja pelinjohtajaisä vielä kannustaa siihen: "älä koske, xx ottaa sen pallon..." Törkeintä on mielestäni sivuuttaa pelaaja ajotilanteessa. Eräällekin pojalle tuli kai vahingossa ajo, kun vakiajonlyöjä ei onnistunutkaan. Eiköhän tämän pojan eteen laitettu kaikki käyttämättömät jokerit, sillä seurauksella, että lyötiin huteja ja koppeja ja laittomia. Sitten tämä poika lähti pyrkimään tyhjälle kentälle ja löi läpi kunnarin arvoisesti.

      Eli kenestä tahansa keskikertaisuudesta saa hyvän tai kohtuullisen pelaajan, kun vain antaa tarpeeksi tilaisuuksia. Suurimmalla osalla pelaajia on vain tilanne, että he saavat ehkä kerran kesässä kokeilla muuta paikkaa kuin omaansa ja jos ei onnistu, palataan jokeriksi tms. Pelijohtajien omille lapsille pedataan niin satumaisia tilaisuuksia joka pelissä, että näidenkin poikien pitäisi olla jo huipputekijöitä. He eivät kuitenkaan ole, joten jokin on mennyt vikaan: pelaajien tai pelinjohtajien taidot.

      Oma veljeni vetää tätä ko joukkuetta, siksi siitä tiedän noinkin paljon. Ja tästä syystä en innosta lapsiani mihinkään joukkuepeliin. jos et ole vetäjä tai muuten vaan kaveri heidän kanssaan, ei lapsesi saa asianmukaista kohtelua. Yksilölajit ovat parhaita, sillä siellä todellakin pitää päteä omilla ansioillaan, ei sillä että isä on valmentaja.

      • 2eukko

        olen huomannut tämän faijavetoisuuden myös. Mutta minä säälin niitä vetäjien lapsia, jotka joutuvat paikkaan, johon rahkeet eivät oikeasti riitä. Isä munaa itse itsensä - aikuiset kun huomaavat kyllä, pelaako poika/tyttö taitojensa mukaisella paikalla. Tämä pelaaja kokee pelistä toiseen epäonnistumista ja pahaa mieltä.
        Lapsikin tietää, milloin on pelattu hyvin..


      • Hessukessu
        2eukko kirjoitti:

        olen huomannut tämän faijavetoisuuden myös. Mutta minä säälin niitä vetäjien lapsia, jotka joutuvat paikkaan, johon rahkeet eivät oikeasti riitä. Isä munaa itse itsensä - aikuiset kun huomaavat kyllä, pelaako poika/tyttö taitojensa mukaisella paikalla. Tämä pelaaja kokee pelistä toiseen epäonnistumista ja pahaa mieltä.
        Lapsikin tietää, milloin on pelattu hyvin..

        Nostoja


    • Entinen Mestari

      Tulipa tuttu tunne, kun luin äidin jutun.
      Perheellämme on vastaavanlaisia kokemuksiamuutaman vuoden takaa. Kerronpa siis oman tarinani.
      Lapsemme joutui kiusatuksi joukkueensa sisällä. Kiusaamiseen syylistyi joukkueen valmentajan tyttö joka sai matkaansa huonolla itsetunnolla varustettuja pelaaja tovereita, jotka olivat aiemmin olleet tyttömme hyvijä kavereita! Pelkäsivätkö he sitten sitä, että jos eivät lähde valmentajan tytön juttuihin matkaan, niin se voisi vaikutaa pelaamiseen.
      Syy siihen miksi valmentaja ei puuttunut asiaan on se, että hän toimi aiemmin ns. kakkosvalkkana ja vanhin tytöistämme oli vastuuvalmentaja, niin heillä tuli riitaa keskenään. Tämä vanhempi mies käytti tilaisuutta hyväkseen ja tavallaan kaappasi joukkueen itseleen. Se mikisi tyttömme ei voinut taistella asemastaan oli se, että hänellä oli juuri siinä keväänä kirjoitukset ja näin ollen oli helpompaa antaa periksi kuin, että ryhtyä tappelemaan. Se mikä myös oli järkyttävää oli, että toiset vanhemmat jotka olivat meidän ystäviämme! Eivät panneet tikkuaristiin tapauksen selvittämiseksi!

      Se mikä vanhinta tyttöämme vieläkin kadutaa on se, että tällä joukkueella olisi ollut mahdollisuus taistella suomenmestaruudesta, mutta taidottoman pelinjohdon käsissä kaikki valuin hiekaan vain 3kk:ssa.
      Tätä enne nuorin tyttömme oli pakotettu vaihtamaan seuraa, koska tilanne oli käynyt kestämättömäksi. Onneksi uusiseura otti hänet vastaan ja siitä lähtien on alkanuit heidän voittokulkunsa ja heti ensimmäisessä pelissä tyttömme auttoi voittamaan kasvattaja seuran, ensimmäisen kerran uudenseuran historiassa.

      On jännää kun entinen seura kaipailee tekijöitä, mutta samalla päästää lähtemään kilpailevaan seuraan keskustelematta ja selvittämättä asioita, huippu pelijohtajan ja huippupelaajan joka oli joukkueensa avainpelaaja.
      Ja on tälläkin hetkellä ikäluokkansa kärkipelaajia taistellen SM -kullasta ja on tehotilastossakin 10 sakissa.
      Mutta ei se kovin auvoista ole ollut uudessakaan seurassa jossa on kyllä koitettu vetää tytön jalkojenalta mattoa ns. oman kyläntyttöjen puolesta vaikka ovat huonompia. Tehotilastotkaan ei esim. taannut peliaikaa naisten superissa, ei edes kokeilua. Vaan semmoiset oman kylän tyttö jotka ovat tehotilastoissa kaukana takana ja eivät osu edes palloon kuin 20% tehoilla, ovat kömpeloitä eivätkä pysty liikumaan sivuttain ei alas ei ylöä säpäkästi, menevät ohi!!!
      Ei edes tollot tajuneet vaikka säälistä antaa mahdollisuutta! Vaikka perheemme on tuonnut erilaisten toimienosalta vajaat 100 000€ euron ponsoritulot, niin tosiaan tämäkään rahan tuonti seuraan ei auttanut lastamme saamaan näyttö mahdollisuutta!?
      Kuten huomaat on turha toivo, toivoa Pesäpallon parissa työsketeleviltä Objektiivisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Sillä nurkka patriotismi on tässä lajissa vahva vaikuttaja!
      Tästä johtuen en antanut poikamme jatkaa pesäpallon harrastusta vaikka oli siinä todella lahjakas, vaan kehoitin häntä keskittymään Kuningaslajiin JALKAPALLOON, jossa emme ole törmäneet vastaavanlaiseen toimintaan, kuin pesäpallossa.
      Siispä äidille neuvo vaihtakaa lajia.

      • Onpa

        Oma tyttäreni harjoitteli jalkapalloa savolaisessa joukkueessa. Osallistuimme kaikkiin talkoisiin ja muutenkin keräämään rahaa joukkueen ulkomaan turnaustakin varten. Peliaikaa ei herunut. Hän oli ns. harjoituskokoonpanossa. Lisenssit oli ostettu ja hotellit maksettu turnauksissa. Joskus pääsi pelaamaan viimeisiä minuutteja, kun peli oli selvä. Kaksi kautta riitti ja hän siirtyi pelaamaan pesistä. Peli on kyllä vaikeampi kuin jalkapallo. Silti hän on pystynyt nyt pelaamaan kaikkia pelipaikkoja ja käy innokkaasti harjoituksissakin. Valmentaja on huippu, joka antaa kyllä kaikille mahdollisuuden.


      • kas,kas
        Onpa kirjoitti:

        Oma tyttäreni harjoitteli jalkapalloa savolaisessa joukkueessa. Osallistuimme kaikkiin talkoisiin ja muutenkin keräämään rahaa joukkueen ulkomaan turnaustakin varten. Peliaikaa ei herunut. Hän oli ns. harjoituskokoonpanossa. Lisenssit oli ostettu ja hotellit maksettu turnauksissa. Joskus pääsi pelaamaan viimeisiä minuutteja, kun peli oli selvä. Kaksi kautta riitti ja hän siirtyi pelaamaan pesistä. Peli on kyllä vaikeampi kuin jalkapallo. Silti hän on pystynyt nyt pelaamaan kaikkia pelipaikkoja ja käy innokkaasti harjoituksissakin. Valmentaja on huippu, joka antaa kyllä kaikille mahdollisuuden.

        Olla tosissasi väittäessäsi, että pesäpallo menee fudiksen ohi!! Ho hoijaa.

        Itse olen pelannut molempia lajeja ja voin vakuutaa, etten ole fudiksessa törmännyt vastaavaan kiusaamiseen ja muuhun kähmintään, kuten pesäpallossa.

        Eli vaihtakaa lajia aivan sama mihin, mutta älkää missään nimessä viekö lapsijanne pesäpallon pariin.


      • Niin metsä vastaa kuin sinn...

        Katsokaapa isä ja äiti peiliin ja nauhoittakaa omaa puhettanne. Asennevamma näyttää vaivaavan koko perhettänne, kun ei uusikaan seura ole osannut lapsianne oikein kohdella.

        Lapsianne useamman vuoden seuranneena en voi muuta todeta kuin, että heiltä puuttuu kyky tehdä yhteistyötä. Silloin ollaan vain tyytyväisiä, kun asiat menevät juuri niin kuin te haluatte.

        Todennäköistä on, että lapsenne ovat törmänneet koulussa ja törmäävät työelämässä aivan yhtä "hankaliin" henkilöihin kuin entiset ja nykyiset pelikaverit ja valmentajat.

        Suosittelen koko perheelle vuorovaikutusharjoituksia. Se olisi palvelus lapsillenne tulevaisuutta ajatellen.

        Huippupelaajat ovat huippuja ja löytävät kyllä paikkansa, keskinkertaisuudet valittavat.


      • símo silmu
        Niin metsä vastaa kuin sinn... kirjoitti:

        Katsokaapa isä ja äiti peiliin ja nauhoittakaa omaa puhettanne. Asennevamma näyttää vaivaavan koko perhettänne, kun ei uusikaan seura ole osannut lapsianne oikein kohdella.

        Lapsianne useamman vuoden seuranneena en voi muuta todeta kuin, että heiltä puuttuu kyky tehdä yhteistyötä. Silloin ollaan vain tyytyväisiä, kun asiat menevät juuri niin kuin te haluatte.

        Todennäköistä on, että lapsenne ovat törmänneet koulussa ja törmäävät työelämässä aivan yhtä "hankaliin" henkilöihin kuin entiset ja nykyiset pelikaverit ja valmentajat.

        Suosittelen koko perheelle vuorovaikutusharjoituksia. Se olisi palvelus lapsillenne tulevaisuutta ajatellen.

        Huippupelaajat ovat huippuja ja löytävät kyllä paikkansa, keskinkertaisuudet valittavat.

        Vaikuttaa siltä että perheenjäsenienne sosiaaliset taidot vastaavat "Entisen mestarin" äidinkielen taitoja. Suosittelen tytöille seuranvaihtoa. Kyllä varmasti löytyy seura, jossa mattoa ei viedä jalkojenalta jos antaa 100 000 euroa Ponsorituloja.


    • Huolestunut Äiti

      Hei hämmästelen suuresti sitä, että kaikki aiheesta kirjoittaneet jättävät kertomatta tärkeimmän!! Eli sen missä seurassa seuroissa tällaista toimintaa on!

      Sillä tälläkin palstalla on vanhempia, jotka olisivat todella kiitollisia edellä kirjoitetuista tiedoista ja olisi todellakin hyvä tuoda julki seurojen nimet, joihin ei kannata tuoda lapsiaan harrastamaan.

      Eli nyt kaikki aiemmin kantaa ottaneet, rohkaistukaa ja tuokaa seurat julki!!

      • esimerkki

        Alajärven Ankkureissa on ainakin joissakin joukkueissa nähty esitetyn laista toimintaa. Ei ole tietoa miten laajasti ja onko sama meno miten tyypillistä seuran sisällä.


      • pohjanmaan
        esimerkki kirjoitti:

        Alajärven Ankkureissa on ainakin joissakin joukkueissa nähty esitetyn laista toimintaa. Ei ole tietoa miten laajasti ja onko sama meno miten tyypillistä seuran sisällä.

        ongelma, ei vaan ko seuran...


      • esimerkki
        esimerkki kirjoitti:

        Alajärven Ankkureissa on ainakin joissakin joukkueissa nähty esitetyn laista toimintaa. Ei ole tietoa miten laajasti ja onko sama meno miten tyypillistä seuran sisällä.

        Vaasan Maila


      • Jo sytytti
        esimerkki kirjoitti:

        Alajärven Ankkureissa on ainakin joissakin joukkueissa nähty esitetyn laista toimintaa. Ei ole tietoa miten laajasti ja onko sama meno miten tyypillistä seuran sisällä.

        Reijo Realistihan se siellä asustaa..Se on se heppu joka valittaa alati keskustelukanavilla jaksopelistä, JUNNUISTA, seurojen välisestä yhetistyöstä, baseballista kouluongelmista jne jne..
        Ettei vaan edellinen ole sukua??
        Eikö se ole pääasia että SAA ja VOI harrastaa riippumatta siitä onko vai ei kykyjä ?


      • reilu-reino
        Jo sytytti kirjoitti:

        Reijo Realistihan se siellä asustaa..Se on se heppu joka valittaa alati keskustelukanavilla jaksopelistä, JUNNUISTA, seurojen välisestä yhetistyöstä, baseballista kouluongelmista jne jne..
        Ettei vaan edellinen ole sukua??
        Eikö se ole pääasia että SAA ja VOI harrastaa riippumatta siitä onko vai ei kykyjä ?

        No kaikki vanhemmat joutuvat aika paljon vuodessa maksamaan ja joukkueita peleihin kuskaamaan ja talkoisiin osallistumaan. onhan se nyt outoa jos toiset saavat samalla rahalla harrastaa enemmän.

        Reilua olisi se, että maksut menisivät peliajan suhteessa. Nämä pelaajamaksut menevät seuralle eli seura kantaa vastuun siitä, mitä sillä maksulla saa. Seura joka ei kanna vastuutaan tämmöisissä asioissa, joutuu kyllä ennemmin tai myöhemmin kärsimään pelaajien loppumisen takia. Ei pesäpallo nyt niin välttämätön harrastus kumminkaan ole etteikö vaihtoehtoja löytyisi joka paikkakunnalta.

        Se, että aletaan jo ihan pienestä toimimaan epäreilusti lasten peleissä, on aikuisilta harvinaisen lapsellista ja vähäjärkistä touhua. Jotenkin ymmärtää sen jääkiekossa tai jalkapallossa mutta pesäpallossa, jota pelataan vain Suomessa, olisi kyllä varaa odotella pitempään ennen kuin aletaan pelaamaan vakavissaan. Noloa, jos tämä on kovinkin yleistä Pohjanmaalla.


      • Yleistä on
        reilu-reino kirjoitti:

        No kaikki vanhemmat joutuvat aika paljon vuodessa maksamaan ja joukkueita peleihin kuskaamaan ja talkoisiin osallistumaan. onhan se nyt outoa jos toiset saavat samalla rahalla harrastaa enemmän.

        Reilua olisi se, että maksut menisivät peliajan suhteessa. Nämä pelaajamaksut menevät seuralle eli seura kantaa vastuun siitä, mitä sillä maksulla saa. Seura joka ei kanna vastuutaan tämmöisissä asioissa, joutuu kyllä ennemmin tai myöhemmin kärsimään pelaajien loppumisen takia. Ei pesäpallo nyt niin välttämätön harrastus kumminkaan ole etteikö vaihtoehtoja löytyisi joka paikkakunnalta.

        Se, että aletaan jo ihan pienestä toimimaan epäreilusti lasten peleissä, on aikuisilta harvinaisen lapsellista ja vähäjärkistä touhua. Jotenkin ymmärtää sen jääkiekossa tai jalkapallossa mutta pesäpallossa, jota pelataan vain Suomessa, olisi kyllä varaa odotella pitempään ennen kuin aletaan pelaamaan vakavissaan. Noloa, jos tämä on kovinkin yleistä Pohjanmaalla.

        Sarjataulukoiden kärjestä löytyy ne joukkueet, joissa "parhaat pelaa" (lue: valkkujen lapset). Pohjanmaalla kun laitetaan jo F-ikäisetkin järjestykseen, joten roolitus alkaa jo sieltä. Hyvä, että kissa on nyt pöydällä, jos vaikka jonkun omaatuntoa pistelisi.... vaikka tuskin. Valmentajan sana on Luojasta seuraava ja valmentajan lapsi on se pelin kuningas. Hovinarriksi voi päästä sitten muuten vaan valmentajien kaverien lapset....


      • on etelä suomen
        Yleistä on kirjoitti:

        Sarjataulukoiden kärjestä löytyy ne joukkueet, joissa "parhaat pelaa" (lue: valkkujen lapset). Pohjanmaalla kun laitetaan jo F-ikäisetkin järjestykseen, joten roolitus alkaa jo sieltä. Hyvä, että kissa on nyt pöydällä, jos vaikka jonkun omaatuntoa pistelisi.... vaikka tuskin. Valmentajan sana on Luojasta seuraava ja valmentajan lapsi on se pelin kuningas. Hovinarriksi voi päästä sitten muuten vaan valmentajien kaverien lapset....

        junnupesiksen laita? Onko sielläkin näin että valmentajien ja heidän kavereiden lapset ovat pääosissa peleissä. Harrastaja määrät kun ovat paljon pienemmät kuin pohjanmaalla? Ei taida olla joka kaupungissa naapuriseuroja joihin vaihtaa jos ei tule peliaikaa.


      • ne joukkueet
        esimerkki kirjoitti:

        Alajärven Ankkureissa on ainakin joissakin joukkueissa nähty esitetyn laista toimintaa. Ei ole tietoa miten laajasti ja onko sama meno miten tyypillistä seuran sisällä.

        joissa ko toimintaa esiintyy?

        uskon kyllä täysin, varsinkin poikajoukkeissa.


      • Espoossa
        ne joukkueet kirjoitti:

        joissa ko toimintaa esiintyy?

        uskon kyllä täysin, varsinkin poikajoukkeissa.

        Espoossa tuntuu olevan enemmän vallalla malli että kaikki pelaa tasapuolisesti ja omaa junnua kun olen seurannut useamman vuoden niin sama käytäntö on vallalla ihan naperosta nuoreksi asti. pelipaikat alkaa toki vakiintua jossain vaiheessa, mutta jokeri paita kiertää pelista toiseen tasaisesti tai lepovuoro.


      • ,,,,
        Espoossa kirjoitti:

        Espoossa tuntuu olevan enemmän vallalla malli että kaikki pelaa tasapuolisesti ja omaa junnua kun olen seurannut useamman vuoden niin sama käytäntö on vallalla ihan naperosta nuoreksi asti. pelipaikat alkaa toki vakiintua jossain vaiheessa, mutta jokeri paita kiertää pelista toiseen tasaisesti tai lepovuoro.

        En minäkään ole ollut kotiseurassa asiasta kovin huolissani tässä vähän pohjoisempana, etelä-Suomessa kummiskin.

        Meillä on sen verran vähän lajin harrastajia vaikka Pohjanmaahan verrattuna, että ei ole edes ajatusta "syleksiä", vaan "kaikki pelaa" jo vähän pakosta. Jos tasoeroa on tarpeeksi niin silloin yritetään muodostaa rinnakkaisjoukkue, että kaikki pääsee mahdollisimman omalla tasollaan pelaamaan. Vetäjistä on tietysti aina kroonista pulaa, mutta seurassa valmennusvastaava jonka yhtenä tehtävänä on valmentaa vetäjiä ja sitäkin kauttakin pitää silmällä "nepotismia".

        Onneksi meillä on kehissä myös sen verran vanhoja pelimiehiä, ettei mitä tahansa tyyppejä/isiä tarvi laikkoihin laittaa, eli peluuttajalla ei välttämättä ole lasta joukkueessa.

        Ei meillä mikään ideaalimeininki ole, mutta kyllä tämän kanssa on yleensä pystytty elämään. Viiden vuoden vetoajalta tulee onneksi vain pari tapausta mieleen.


      • nyymi a

        Taidan uskaltaa eli kaksi joukkuetta.
        L-j sekä T-vä


      • ??`´
        nyymi a kirjoitti:

        Taidan uskaltaa eli kaksi joukkuetta.
        L-j sekä T-vä

        Mitä joukkueita NUO on????


      • Ä-Ö
        ??`´ kirjoitti:

        Mitä joukkueita NUO on????

        Viestissä olevista lyhenteistä kävi päivänselvästi ilmi mistä joukkueista oli kyse! Ei tarvittu kuin Ä - Ö:ä ja vähän päättelykykyä.
        Mukavia tuolaiset kompat.


      • Kooditon
        ??`´ kirjoitti:

        Mitä joukkueita NUO on????

        Viestissä oli selvä koodi! Avaan se nyt sinulle.
        Joukkueet ovat LIPPO - Juniorit ja toinen on
        Tyrmävän Temaus.
        Eli se siitä koodista


    • Äidin hermot

      On ollut kiva lueskella, että muuallakin on samanlaista. Tai ei siis kiva, mutta tuntuu hyvälle kun tietää että kohtalotovereita on. Onko tämä ihan oikeasti yleisempää kuin annetaan ymmärtää vai miten? Eikö Nuori Suomen tai piirien tai jonkun jo pitäisi puuttua? Lasten urheilussa lapsia laitetaan eriarvoiseen asemaan...

      Tänä kesänä jotenkin koko touhu kärjistyi. Aiempinakin kesinä on ollut samanlaista, mutta silloin sitä jokerikomennusta ei tullut kuin "vain" joka toiseen peliin ja kaikki saivat lyödä. Nyt kun kolmesta palosta vaihtuu vuoro ja hihanumero on 8 tai 9, voi tulla pelejä, ettei mailan varteen pääse lainkaan. Ja sitten kun ei pääse ulkokentällekään, on masennus valmis. Poika on oppinut vihaamaan kakkosvahdin paikkaa ja jokeripaitaa. Ei auta, vaikka kuinka selitän, miten arvokas ulkokentällä pesävahti on, kun sinne ei edes yritetä polttaa, tottakai joukkuekaverit ovat huomanneet että poikani (ja pari muuta) on huonommassa asemassa. Oikein tuntuu siltä, että näitä yritetään hiillostaa joukkueesta ulos. Ja kun selitän, miten arvokas pelaaja jokeri on superissakin, niin ei sekään auta. Kun näitä "avainpelaajia" pidetään jokereina, heille tehdään ajoja tai he lähtevät etenemään, toisin sitten kohdellaan poikaani ja muita.

      • hiillostus

        useilla pelinjohtajilla on tyylinä "parhaat pelaa". usein vaan se paremmuus on katsojan silmässä ja totta kai pelinjohtajan oma lapsi on aina se parempi. aivan samam vaikka pallot vuotavat läpi ja lyönnit nousevat kopiksi, silti hyvä pelaaja on pelinjohtajan lapsi. jos jollain toisella käy niin, on heti selitys vanhemmille, että pelaaja nyt vaan ei ole sillä tasolla, että voisi pelata oikeastaan mitään paikkaa.

        ja todella usein alkaa se painostus joukkueesta pois. jos vain muutamien antaa pelata täyspainoisesti ja toisia vaan pidetään hätävarana, aivan varmasti pelaajia lopettaa. kuulin tänä kesänä erään pelinjohtajan sanovan, että hyvä kun lähtivät. kyse oli eräästä joukkueesta, joka joutui siirtymään naapuriseuraan, että saivat joukkueen. kun kaikki eivät halunneet siirtyä, vaan lopettivat, niin pj:n kommentti oli tyyliä: hyvä kun pohjasakka lopetti...

        junnupuolella olisi paljon korjaamista. paha vaan kun kukaan ei halua puuttua leimautimisen pelossa.


      • on tärkeä

        meidän c-p joukkueen varmin kiinniottaja on 2-vahti. Sen tietää hän itse ja kaikki joukkueessamme. Ei se 2-vahdin paikka sitä meinaa, että on huono ulkopelaaja.


      • Jahas...
        on tärkeä kirjoitti:

        meidän c-p joukkueen varmin kiinniottaja on 2-vahti. Sen tietää hän itse ja kaikki joukkueessamme. Ei se 2-vahdin paikka sitä meinaa, että on huono ulkopelaaja.

        Tähän voisivat pelinjohtajat vastata. Kuinka moni peluuttaa 2-vahdin paikalla joukkueen parasta ulkopelaajaa? Siis g-f-e-iässä?

        Se, että joukkueen epävarmimpia pelaajia pidetään 2-pesällä ja ennen kaikkea jos lisäksi vältetään sinne pesälle heittämistä, on vastuutonta, piittaamatonta ja ääriummäisen lyhytnäköistä valmentamista. Jos pelaaja on epävarma, niin hänen itseluottamuksensa ei nouse siitä, että kuulee kaiken aikaa pelinjohtajan kieltävän heittämästä kakkoselle. Jos pelaaja ei saa kiinni palloa pesällä ja siitä aiheutuu juoksuja, niin kyllä vika on enemmän varmistajissa eli polttajissa ja koppareissa. Näin se asia pitää nähdä ja tätä kautta epävarman pelaajan itsetuntoa kohotettava. Varmistamisenkin tärkeyden oppivat pelaajat vain siten, että oikeasti joutuvat töihin siellä kentällä. Heikompi kiinniottaja kenttäpesällä tarjoaa loistavan koulutustilaisuuden monelle muulle ulkopelaajalle varmistamisen opettelemiseen. Tämä luo mahdollisuuksia, jos pelinjohtajilla ja valmentajilla vain on riittävää henkistä kypsyyttä sietää epäonnistumisia pieniltä lapsilta.

        Kaikkien näiden pesäpallovalmennuksen lieveilmiöiden taustalla on se sama vanha juttu eli se, että lähdetään pelaamaan liian vakavissaan liian nuorena. Jos joukkueesta ei löydy riittävän hyviä pelaajia joka pelipaikalle, niin valmennuksessa ei olla edetty riittävän pitkälle, jotta vakavaa kilpatoimintaa kannattaisi lähteä harrastamaan. Hätäilemällä ei saada koskaan mitään hyvää aikaiseksi.


      • se paha

        paikka sitten olla jokerina???? Tarvitaanhan etenijä- ja lyöjäjokereita, jotka ovat todella tärkeitä, oma poikani on ollut jokerina suurin piirtein aina, lyö juoksuja kovasti ja on tyytyväinen paikkaansa! Kovimmat lyöjäthän on jokerina aikuistenkin peleissä, ja etenijät myös!


      • jo selittääkin...
        se paha kirjoitti:

        paikka sitten olla jokerina???? Tarvitaanhan etenijä- ja lyöjäjokereita, jotka ovat todella tärkeitä, oma poikani on ollut jokerina suurin piirtein aina, lyö juoksuja kovasti ja on tyytyväinen paikkaansa! Kovimmat lyöjäthän on jokerina aikuistenkin peleissä, ja etenijät myös!

        että kun pelinjohtajan pojalle puetetaan se jokkispaita, niin hänelle löytyy kyllä näitä etenemistehtäviä ja ajonlyömisiä. mutta kun tälle pojalle se puetaan, saattaa kaydä niin, ettei käytetetä ollenkaan. sitäkin olen nähnyt pikkuveikkani joukkueessa: pari poikaa lyö numerolla 8 ja 9, niin vuoro saattaa vaihtua ennen heidän lyöntivuoroaan. ja saatetaan laittaa jopa jokket kaikki heidän eteen, niin eivät pääse toisellakaan jaksolla lyömään. sit kun nää pojat on jokereina, he on vikoja lyöjiä ja taas saattoi mennä peli ilman lyöntivuoroa.

        eli on se paha olla jokeri alta D-ikäisenä. sen ikäisillä pitäisi jokke paita kiertää kaikilla tasaisesti.


    • yhaippa

      Ei kannata innostua liikaa..sillä jos jaksaa ja on kiinnostusta niin aika kultaa ikävätkin muistot.Meillä sama juttu aikanaan ja nyt pelaaaja on Superin kotiuttajissa top 5:ssa.
      Aika parantaa haavat.

      • Myös eräs äiti

        Viimeiset pelit nyt takana ja poika totesi eilen illalla, että ei enää pelaa ensi vuonna. Yllätyin melkoisesti, sillä tähän pesis on ollut se n:o 1 ja muu on saanut väistyä taka-alalle. Syyksi poika kertoi, että on ollut tänä kesänä neljässä viimeisessä pelissä peräperää jokerina. Sanoi kyllästyneensä siihen, että häntä pidetään selvästi huonompana kuin muita eikä mikään harjoittelumäärä tunnu auttavan. Tietää omat heikkoutensa, mutta vahvuutensa myös ja poikaa ärsyttää kun pelinjohtajien omien poikien mokia vähätellään ja esim hänen tekemiin puututaan heti vaihtamalla pelipaikkaa tai jättämällä pois porukasta. Pojat ovat joukkueessa hyviä kavereita keskenään, vähän vain tuntuu hiertävän, että muutamia poikia pidetään parempana kuin muita ja aivan aiheetta.

        Tämä on pojan tämän hetken tunnelma, voi vielä muuttua nyt tauon aikana, mutta jos lopettaa niin lopettaa. Ja se ei ole pojan vaan vetäjien häpeä.


      • PoxJokeri
        Myös eräs äiti kirjoitti:

        Viimeiset pelit nyt takana ja poika totesi eilen illalla, että ei enää pelaa ensi vuonna. Yllätyin melkoisesti, sillä tähän pesis on ollut se n:o 1 ja muu on saanut väistyä taka-alalle. Syyksi poika kertoi, että on ollut tänä kesänä neljässä viimeisessä pelissä peräperää jokerina. Sanoi kyllästyneensä siihen, että häntä pidetään selvästi huonompana kuin muita eikä mikään harjoittelumäärä tunnu auttavan. Tietää omat heikkoutensa, mutta vahvuutensa myös ja poikaa ärsyttää kun pelinjohtajien omien poikien mokia vähätellään ja esim hänen tekemiin puututaan heti vaihtamalla pelipaikkaa tai jättämällä pois porukasta. Pojat ovat joukkueessa hyviä kavereita keskenään, vähän vain tuntuu hiertävän, että muutamia poikia pidetään parempana kuin muita ja aivan aiheetta.

        Tämä on pojan tämän hetken tunnelma, voi vielä muuttua nyt tauon aikana, mutta jos lopettaa niin lopettaa. Ja se ei ole pojan vaan vetäjien häpeä.

        ei muu auta kuin lopettaa.Ratkaisu se on sekin.


      • Ålppo
        PoxJokeri kirjoitti:

        ei muu auta kuin lopettaa.Ratkaisu se on sekin.

        Vetäjistä nämä ongelmat lähtevät ja kun vetäjiä ei voi vaihtaa, lopettaminen on se paras ratkaisu. Ei kesästä toiseen kannata katsoa ensin kauden alussa intoa puhkuvaa poikaa ja sitten peli pelin jälkeen yhä enemmän masentunutta. Meillä kesti kolme kesää tajuta, että vaikka kuinka kuljettiin harkoissa, harjoiteltiin kotona ja vaikka kuinka taidot kehittyivät, niin vetäjät näkivät vain ne pelaajan puutteet, ei muuta. Heidän omat saivat päästää vaikka kaikki pallot lävitse eikä mitään tapahtunut tai lyödä ajotilanteessa kaikki hudiksi. Mutta jos poikani (tai muutama muu) teki niin, heti vaihdettiin paikkaa tai otettiin koko pelistä pois. Meilläkin seuraava seura oli turhan kaukana, että pojan päätös oli lopettaa kokonaan. Poika on löytänyt toisen lajin, mitä nyt harrastaa täysillä ja itseäkin helpotti, sillä puuhasin aika lailla talkoita seuran ja jóukkueen hyväksi.


      • tätä
        Ålppo kirjoitti:

        Vetäjistä nämä ongelmat lähtevät ja kun vetäjiä ei voi vaihtaa, lopettaminen on se paras ratkaisu. Ei kesästä toiseen kannata katsoa ensin kauden alussa intoa puhkuvaa poikaa ja sitten peli pelin jälkeen yhä enemmän masentunutta. Meillä kesti kolme kesää tajuta, että vaikka kuinka kuljettiin harkoissa, harjoiteltiin kotona ja vaikka kuinka taidot kehittyivät, niin vetäjät näkivät vain ne pelaajan puutteet, ei muuta. Heidän omat saivat päästää vaikka kaikki pallot lävitse eikä mitään tapahtunut tai lyödä ajotilanteessa kaikki hudiksi. Mutta jos poikani (tai muutama muu) teki niin, heti vaihdettiin paikkaa tai otettiin koko pelistä pois. Meilläkin seuraava seura oli turhan kaukana, että pojan päätös oli lopettaa kokonaan. Poika on löytänyt toisen lajin, mitä nyt harrastaa täysillä ja itseäkin helpotti, sillä puuhasin aika lailla talkoita seuran ja jóukkueen hyväksi.

        Eipä taida noita vetäjiäkään kasvaa joka oksalla??
        Pakottamallahan niitä nykyään saadaan..


      • joo-oooo
        tätä kirjoitti:

        Eipä taida noita vetäjiäkään kasvaa joka oksalla??
        Pakottamallahan niitä nykyään saadaan..

        vetäjät tekevät arvokasta työtä, sen myöntänee jokainen. ei niitä joka oksalla kasva todellakaan. mutta suurin osa varsinkin pohjanmaan poikajoukkueissa on tilanne se, että vetäjien lapset ovat niitä parhaita, jotka pelaa parhaat paikat ja saavat eniten peliaikaa. sitten on muutamia muita, jotka ovat se välttämätöm paha ja mahdollinen ruoka kentällä. mutta kun jossain vaiheessa álkaa joukkue pelaamaan kolmella palolla, nämä välttämättömät pahat pitää saada pois joukkueesta. he kun eivät mukamas ole kehittyneet siinä kuin muut tai joku osa-alue tökkii.

        siis, todella ihmeellistä, että joka joukkueessa on pelinjohtajan lapsi se paras. vai olisko se näkemys vaan pelinjohtajalla itsellään? pieni kotiinpäinveto sallittaneen, arvokasta työtähän he tekevät, mutta todella törkeitä tapauksia näkee yllin kyllin. ja totta on sekin, että vaikka se pelinjohtajan poika lyö surkeasti, hän vain lyö ajoja. ja vaikka päästää palloja läpi, hän séisoo samalla paikalla. jollekin toiselle olisi jo tullut noutaja. ja kun tarpeeksi kauan lyö nro 4 hijassaan, on pakko joskus onnistua. ja kun tarpeeksi kauan seísoo jossakin polttolinjassa, jonkun kopin saa noukittua. mutta sen olisi tehnyt kuka tahansa muu, jos vain olisi annettu mahdollisuus.

        vetäjiä ei todellakaan kasva joka oksalla. mutta muutamat voisi lähettää nuori suomi valmennuskurssille. ja muutamille pitäisi langettaa seuran valmennuskielto, sen verran härskiä on joidenkin touhu. ja se härskeys palkitaan: kehityskelpoiset pojat lopettavat ja he saavat etsiä omien poikiensä ympärille uusia jokereita.


      • Erppa koo
        joo-oooo kirjoitti:

        vetäjät tekevät arvokasta työtä, sen myöntänee jokainen. ei niitä joka oksalla kasva todellakaan. mutta suurin osa varsinkin pohjanmaan poikajoukkueissa on tilanne se, että vetäjien lapset ovat niitä parhaita, jotka pelaa parhaat paikat ja saavat eniten peliaikaa. sitten on muutamia muita, jotka ovat se välttämätöm paha ja mahdollinen ruoka kentällä. mutta kun jossain vaiheessa álkaa joukkue pelaamaan kolmella palolla, nämä välttämättömät pahat pitää saada pois joukkueesta. he kun eivät mukamas ole kehittyneet siinä kuin muut tai joku osa-alue tökkii.

        siis, todella ihmeellistä, että joka joukkueessa on pelinjohtajan lapsi se paras. vai olisko se näkemys vaan pelinjohtajalla itsellään? pieni kotiinpäinveto sallittaneen, arvokasta työtähän he tekevät, mutta todella törkeitä tapauksia näkee yllin kyllin. ja totta on sekin, että vaikka se pelinjohtajan poika lyö surkeasti, hän vain lyö ajoja. ja vaikka päästää palloja läpi, hän séisoo samalla paikalla. jollekin toiselle olisi jo tullut noutaja. ja kun tarpeeksi kauan lyö nro 4 hijassaan, on pakko joskus onnistua. ja kun tarpeeksi kauan seísoo jossakin polttolinjassa, jonkun kopin saa noukittua. mutta sen olisi tehnyt kuka tahansa muu, jos vain olisi annettu mahdollisuus.

        vetäjiä ei todellakaan kasva joka oksalla. mutta muutamat voisi lähettää nuori suomi valmennuskurssille. ja muutamille pitäisi langettaa seuran valmennuskielto, sen verran härskiä on joidenkin touhu. ja se härskeys palkitaan: kehityskelpoiset pojat lopettavat ja he saavat etsiä omien poikiensä ympärille uusia jokereita.

        ja asiallinen teksti edellinen.


      • Hämmästelijäsysteri
        joo-oooo kirjoitti:

        vetäjät tekevät arvokasta työtä, sen myöntänee jokainen. ei niitä joka oksalla kasva todellakaan. mutta suurin osa varsinkin pohjanmaan poikajoukkueissa on tilanne se, että vetäjien lapset ovat niitä parhaita, jotka pelaa parhaat paikat ja saavat eniten peliaikaa. sitten on muutamia muita, jotka ovat se välttämätöm paha ja mahdollinen ruoka kentällä. mutta kun jossain vaiheessa álkaa joukkue pelaamaan kolmella palolla, nämä välttämättömät pahat pitää saada pois joukkueesta. he kun eivät mukamas ole kehittyneet siinä kuin muut tai joku osa-alue tökkii.

        siis, todella ihmeellistä, että joka joukkueessa on pelinjohtajan lapsi se paras. vai olisko se näkemys vaan pelinjohtajalla itsellään? pieni kotiinpäinveto sallittaneen, arvokasta työtähän he tekevät, mutta todella törkeitä tapauksia näkee yllin kyllin. ja totta on sekin, että vaikka se pelinjohtajan poika lyö surkeasti, hän vain lyö ajoja. ja vaikka päästää palloja läpi, hän séisoo samalla paikalla. jollekin toiselle olisi jo tullut noutaja. ja kun tarpeeksi kauan lyö nro 4 hijassaan, on pakko joskus onnistua. ja kun tarpeeksi kauan seísoo jossakin polttolinjassa, jonkun kopin saa noukittua. mutta sen olisi tehnyt kuka tahansa muu, jos vain olisi annettu mahdollisuus.

        vetäjiä ei todellakaan kasva joka oksalla. mutta muutamat voisi lähettää nuori suomi valmennuskurssille. ja muutamille pitäisi langettaa seuran valmennuskielto, sen verran härskiä on joidenkin touhu. ja se härskeys palkitaan: kehityskelpoiset pojat lopettavat ja he saavat etsiä omien poikiensä ympärille uusia jokereita.

        Katsoo mitä tahansa pikkujunnujen peliä, niin lähes poikkeuksetta on sama sukunimi pelinjohtajalla ja keskikentän pelaajalla tai lukkarilla. Samoin sama sukunimi löytyy nrolla 1, 4 ja 5 lyövillä.

        Eli kaipa se pelinosaaminen peritään...


      • JoKoJoKo
        joo-oooo kirjoitti:

        vetäjät tekevät arvokasta työtä, sen myöntänee jokainen. ei niitä joka oksalla kasva todellakaan. mutta suurin osa varsinkin pohjanmaan poikajoukkueissa on tilanne se, että vetäjien lapset ovat niitä parhaita, jotka pelaa parhaat paikat ja saavat eniten peliaikaa. sitten on muutamia muita, jotka ovat se välttämätöm paha ja mahdollinen ruoka kentällä. mutta kun jossain vaiheessa álkaa joukkue pelaamaan kolmella palolla, nämä välttämättömät pahat pitää saada pois joukkueesta. he kun eivät mukamas ole kehittyneet siinä kuin muut tai joku osa-alue tökkii.

        siis, todella ihmeellistä, että joka joukkueessa on pelinjohtajan lapsi se paras. vai olisko se näkemys vaan pelinjohtajalla itsellään? pieni kotiinpäinveto sallittaneen, arvokasta työtähän he tekevät, mutta todella törkeitä tapauksia näkee yllin kyllin. ja totta on sekin, että vaikka se pelinjohtajan poika lyö surkeasti, hän vain lyö ajoja. ja vaikka päästää palloja läpi, hän séisoo samalla paikalla. jollekin toiselle olisi jo tullut noutaja. ja kun tarpeeksi kauan lyö nro 4 hijassaan, on pakko joskus onnistua. ja kun tarpeeksi kauan seísoo jossakin polttolinjassa, jonkun kopin saa noukittua. mutta sen olisi tehnyt kuka tahansa muu, jos vain olisi annettu mahdollisuus.

        vetäjiä ei todellakaan kasva joka oksalla. mutta muutamat voisi lähettää nuori suomi valmennuskurssille. ja muutamille pitäisi langettaa seuran valmennuskielto, sen verran härskiä on joidenkin touhu. ja se härskeys palkitaan: kehityskelpoiset pojat lopettavat ja he saavat etsiä omien poikiensä ympärille uusia jokereita.

        Tässä muutama havainto omien lasten kautta. Vetäjiä ei tosiaan kasva joka oksalla ja usein vetäjien lapset ovat "parhaita", koska joutuvat/pääsevät harjoittelemaan eniten.

        Neljän pojan isänä olen saanut/joutunut tutustumaan useimpiin pallopeleihin ja ei pesäpallo ole suinkaan ollut huonoin laji. Kaikkein raadollisinta toiminta on ollut jääkiekossa ja jalkapallossa. "Kaikki pelaa"-periaate on toteutettu jo E-ikäisillä niin, että heikoimmat on savustettu joukkueesta ja taitavimmat pelaavat koko ajan. Myös E-ikäisiä on kiellytty osallistumasta muiden lajien toimintaan ja mm. pesäpallo "nähdään suurena syntinä". Ja tätä toimintaa harjoittaa seurat joilla on myönnetty Nuoren Suomen sinetti osoituksena loistavasta juniorityöstä.

        Usein se laji, joka paikkakunnalla menestyy aikuisten urheilussa parhaiten, saa niitä junioreitakin helpommin toimintaansa mukaan ja menestymisen paineet on kovat jo pikkujunnuillakin. Kannattaa valita ehkäpä ei niin suosittu laji harrastukseksi.

        Pesäpallon ongelma on myös siinä, että jokaiselle peipaikalle ei ihan jokaista voida laittaa. Jos lukkari ei osaa yhtään syöttää, ei pelistä nauti omat eikä vieraat, tai jos sellaiselle paikalle johon tulee yleisimmin junnupeleissä lyöntejä laitetaan peluri joka pelkää palloja tai ei jaksa yhtään heittää palloa.... Pesiksessä ei voi myöskään laittaa mitään aikamäärettä peliajalle, jokainen pelaa "15-minuuttia"-tyyliin kuten vaikka jalkapalossa voi.

        Monessa lajissa olen huomannut sellaisen seikan, että harjoituksissa ei käy juuri muut kuin vetäjien, joukkueenjohtajien yms. lapset, mutta peleihin tulee kaikki! Kuka saa peliaikaa?

        Monet tuntuvat kadehtivan vetäjien lapsia, mutta taas kokemukseni mukaan vetäjät kohtelevat omia lapsiaan huonommin ja vaativat heiltä enemmän kuin muiden lapsilta.

        Yleisurheilu on hyvä urheilumuoto. Sieltä löytyy laji lähes jokaiselle, kentillä ei ole tungosta ja harjoitella voi koska vaan!


    • Itketään yhdessä

      Niin kauan kuin faijavetoiset pesisjoukkueet jatkavat kulkuaan tulee näitä tapauksia. Valmentajan poika on aina se hyvä pelaaja, joku muu ei ole. Jokeripaita on kirous, jota ei lapselleen langettaisi. Keskipelaaja on valmentajan poika, usein myös ykkösvahti ja lukkari. Jokeripaitaa eivät päällensä saa kuin ehkä kerran kesässä "näytön vuoksi".

      Ja niin kauan pelinjohtajan poika lyö ajoja, että onnistuu, niin kauan on pelinjohtajan poika ykkösvahtina, että alkaa sujumaan. Ja niin kauan on pelinkohtajan poika keskikentällä, että peli sujuu siinäkin... ja ne muut... välttämätön paha, ellei isi satu olemaan pelinjohtajan kalakaveri, työkaveri, golf-kaveri, naapuri, leijona, rotari, sukulainen...

      Lopettakaa pesäpalloilu ajoissa ja siirtykää vaikka mihin muuhun, niin saatte tasapuolista kohtelua. Pesäpallossa Pohjanmaalla sitä ei tule koskaan.

    • Nimetön

      Taitaa poika pohjanmaalla pelata. Siellä sitä pelataan niin helvetin tosissaan. Ei ollu ihmekkään kun Imatraa vastaan pelattiin niin pelinjohtaja rupesi heti riehumaan kun kopparit sähläs yhen pallon ja juoksin kunnarin... Seuran vaihtaminen voi olla hyväksi. Siilinjärvellä 13-14 vuotiaatkin saa kaikki pelata ulkona ja jokerina.

      • Nimetön

        Ylempään viestiini unohdin mainita. Olen valmentajan poika kanssa. Meillä on 4 valmentajaa joista 3 on jonkun pojan isä. Ei meitä valmentajan poikia suosita. Vaikka reenaan eniten ja olen suuri osa joukkueen selkärankaa niin huilin ja olen jokerina myös. Olen myös äänestetty joukkueen kapteeniksi. Kaikkien täytyy saada peliaikaa. Kun vastuuta tulee niin myös kehittyy.


      • pesispelaaja
        Nimetön kirjoitti:

        Ylempään viestiini unohdin mainita. Olen valmentajan poika kanssa. Meillä on 4 valmentajaa joista 3 on jonkun pojan isä. Ei meitä valmentajan poikia suosita. Vaikka reenaan eniten ja olen suuri osa joukkueen selkärankaa niin huilin ja olen jokerina myös. Olen myös äänestetty joukkueen kapteeniksi. Kaikkien täytyy saada peliaikaa. Kun vastuuta tulee niin myös kehittyy.

        Siilinjärvellä tosiaan on hyvä meininki kaikissa ikäluokissa.

        Ja jos en ihan väärässä ole, niin me pelataan samassa joukkueessa.

        Olen myöskin samaa mieltä siitä, että todellakaan valmentajien poikia ei suosita, ehkä enemmänkin päinvastoin :D


    • ED-pojan äiti

      Ei peluuttamisongelma ole pelkästään pohjalaisten vika. Kyllä Satakunnan kaksi poikapesiksen mahtiseuraa osaavat myös erottaa "jyvät akanoista", valitettavasti.

    • kuultuna...

      Olen tänä kesänä avitellut kakkospelinjohtajan roolissa erästä joukkuetta. Tällä lailla olen päässyt kuulemaan keskusteluja selkien takana "isojen poikien" suusta. Eräs E-joukkueen yksi kolmesta pelinjohtajasta sanoi kesän alussa, että tänä kesänä heillä pelaa vain parhaat. Seurasin joukkueen pelejä aika usein. Kaksi poikaa oli miltei aina jokerina. Tai pois kokonaan. Tämän pelinjohtajan poika oli kerran jokerina, kerran pois. Ja oliko poika paras? No ei ollut. Palloja vuoti läpi - syy ensin liian lepsu räpylä, sen jälkeen liian kankea... ei osunut, vaikka ajoja pedattiin hänelle aivan selvästi - syy ensin liian lyhyt maila sitten liian pitkä...kentälle ei edes yrittänyt juosta. Sitten toisen pelinjohtajan pojan pelitaidot: tästä tehtiin kesän aikana väkisin ykkösvahti ja alkoihan se kieltättä jossain vaiheessa sujua, kun aina samalla paikalla oli. Yhden pelinjohtajan poika on joskus ollut hyvä, mutta taidoissa muut ovat saavuttaneet. Tämä poika pelaa aina keskellä vaikka muutkin siihen kykenisivät.

      Eli lausunto "parhaat pelaa" ei todellakaan tarkoita muuta, kuin että pelinjohtajien lapset pelaa, vaikkei he niitä parhaita olisikaan. Ehkä heidän kanssaan sitten pelaa ne ihan oikeasti parhaatkin, mutta aivan samantasoisia poikia istuu vaihtopenkillä ja jokerina pelistä toiseen.

      Ja joukkue.... pohjanmaalta tietysti.... eikä se sijoitus sarjassa nyt niin kaksinen ollut. Paremmillen hävisivät noinm joka toisen pelin.

      • JNH

        Koskee nuormepia joukkueita.

        Useat tuntemani valmentajat ovat ainakin näennäisesti tiukempia omille lapsilleen kuin muille, ainakin he ärähtävät rumemmin omilleen. Toisten lapsille pitää olla vähän hellävaraisempi. Mutta totta on, että pelinjohtajien lapset useimmiten pelaavat parhailla paikoilla oli sitten ansioita tai ei. Ja joitakin pelaajia kohdellaan vuodesta toiseen heikompana astiana, oli aihetta tai ei. Ehkä se on kuitenkin se kuulu pärstäkerroin, mikä vaikuttaa, joko pelaajan tai pelaajan vanhemman.

        Täytyy olla todella vahvaluonteinen pelinjohtaja jos pystyy laittamaan oman lapsensa syrjään toisen kustannuksella, useimmat tuntemani eivät pysty. Jos täytyy esim valita palkittavat, niin vaikka jokainen nyt nimellisen palkinnon saisikin kerran kesässä, saattaa pelinjohtajan lapsi saada 2-4 palkintoa. Ja useimmiten täysin ansiotta.

        Useimmissa joukkueissa on se 1-3 pelaajaa, joita kohdellaan huonommin kuin muita. Ollaan mukamas tasapuolisia, ja sanotaan, että pääasia että kaikilla on hauskaa. Kuitenkin sen saman pelaajan päälle asetellaan jokeripaitaa ja mitä vähemmän tämä pelaaja pitää ääntä itsestään sitä helpompi on se tehdä pelistä toiseen. Ei huomata lapsen mielipahaa tai ei haluta huomata. Sitten sellainen joka on tottunut olemaan ns parempi pelaaja ja pitää ääntä itsestään jää helposti ilman sitä jokeripaitaa.

        Valmentajaksi ei tunkua ole, siksi vuodesta toiseen saavat samat jatkaa samoilla arvoilla. Suurin osa sisäistää sisäisen pienuutensa ja sen ettei pysty olemaan tasapuolinen kun oma on mukana. Eli eivät edes ala valmentamaan.

        Ja mitä nuoremmista varsinkin poikajoukkueissa puhutaan, meno on tämmöistä. Vanhemmille joukkueille ei enää voi pedata omille parhaita paikkoja ja eniten peliaikaa koska D-iästä, viimeistään C-iästä ylöspäin pelaajat äänestävät jaloillaan, he eivät enää siedä epäoikeudenmukaista kohtelua. Lopettamista tapahtuu nuorempanakin, mutta joku F tai E ikäinen jaksaa vielä odottaa, että sitten ensi kesänä minäkin... tai F tai E ikäisen vanhempi jaksaa vielä tsempata, että harjoittele, niin sitten sinäkin joskus... Ilmankos useissa seuroissa yhdistellään jo D-ikäisiä ja katsellaan jo toisille paikkakunnille, että saataisiin joukkue kasaan. Vaikka paremmalla työllä ja isommalla valmentajan minuudella se joukkue olisi ollut valmiina jo sieltä G-iästä.


      • epäreilua
        JNH kirjoitti:

        Koskee nuormepia joukkueita.

        Useat tuntemani valmentajat ovat ainakin näennäisesti tiukempia omille lapsilleen kuin muille, ainakin he ärähtävät rumemmin omilleen. Toisten lapsille pitää olla vähän hellävaraisempi. Mutta totta on, että pelinjohtajien lapset useimmiten pelaavat parhailla paikoilla oli sitten ansioita tai ei. Ja joitakin pelaajia kohdellaan vuodesta toiseen heikompana astiana, oli aihetta tai ei. Ehkä se on kuitenkin se kuulu pärstäkerroin, mikä vaikuttaa, joko pelaajan tai pelaajan vanhemman.

        Täytyy olla todella vahvaluonteinen pelinjohtaja jos pystyy laittamaan oman lapsensa syrjään toisen kustannuksella, useimmat tuntemani eivät pysty. Jos täytyy esim valita palkittavat, niin vaikka jokainen nyt nimellisen palkinnon saisikin kerran kesässä, saattaa pelinjohtajan lapsi saada 2-4 palkintoa. Ja useimmiten täysin ansiotta.

        Useimmissa joukkueissa on se 1-3 pelaajaa, joita kohdellaan huonommin kuin muita. Ollaan mukamas tasapuolisia, ja sanotaan, että pääasia että kaikilla on hauskaa. Kuitenkin sen saman pelaajan päälle asetellaan jokeripaitaa ja mitä vähemmän tämä pelaaja pitää ääntä itsestään sitä helpompi on se tehdä pelistä toiseen. Ei huomata lapsen mielipahaa tai ei haluta huomata. Sitten sellainen joka on tottunut olemaan ns parempi pelaaja ja pitää ääntä itsestään jää helposti ilman sitä jokeripaitaa.

        Valmentajaksi ei tunkua ole, siksi vuodesta toiseen saavat samat jatkaa samoilla arvoilla. Suurin osa sisäistää sisäisen pienuutensa ja sen ettei pysty olemaan tasapuolinen kun oma on mukana. Eli eivät edes ala valmentamaan.

        Ja mitä nuoremmista varsinkin poikajoukkueissa puhutaan, meno on tämmöistä. Vanhemmille joukkueille ei enää voi pedata omille parhaita paikkoja ja eniten peliaikaa koska D-iästä, viimeistään C-iästä ylöspäin pelaajat äänestävät jaloillaan, he eivät enää siedä epäoikeudenmukaista kohtelua. Lopettamista tapahtuu nuorempanakin, mutta joku F tai E ikäinen jaksaa vielä odottaa, että sitten ensi kesänä minäkin... tai F tai E ikäisen vanhempi jaksaa vielä tsempata, että harjoittele, niin sitten sinäkin joskus... Ilmankos useissa seuroissa yhdistellään jo D-ikäisiä ja katsellaan jo toisille paikkakunnille, että saataisiin joukkue kasaan. Vaikka paremmalla työllä ja isommalla valmentajan minuudella se joukkue olisi ollut valmiina jo sieltä G-iästä.

        tätä muuten tapahtuu aikuistenkin pesäpallossa. Viime sunnuntaina Pertti sai ykköspalkinnon vaikka Sami oli paljon parempi. Pertti palkitaan usein turhaan.
        hyi!


    • jojo

      Kaikilla kolikoilla on aina kaksi puolta. Toimin jojona ainakin jo viidettä vuotta. Kokemukseni mukaan suurimmat valittajat ovat niitä, joiden lapset eivät käy säännöllisesti harkoissa (sataa tai muuten ei vain huvita), mutta peliin pitäisi aina päästä ja jokeripaidasta valitetaan, vaikka meillä kukaan ei ole koko peliä jokerina. Unohdetaan se, että lapset jotka käyvät harkoissa myös edistyvät eniten, ja eikö pidä myös palkita ahkerasta harjoittelusta. Usein parhaat pelaajat harjoittelevat myös vapaa-aikanaan. Nämä valittajavanhemmat ovat myös niitä, joilla on aina este kun pitäisi olla järkkävuorossa tai muuten osallistua joukkueen / seuran tekemisiin. Siinä sitä jojo taas hoitaa hommat, ihan niin kuin jojolla ei olisi muuta elämää kuin pesäpallo.

      Laittakaa ne lapsenne harkkoihin ja tulkaa itse katsomaan mitä ne siellä tekevät. Saattaa joidenkin vanhempienkin maailma avartua.

      Varmasti on joukkueita, joissa asiat ovat ihan oikeasti huonosti. Mutta uskoisin että suurimmassa osassa peluuttaminen on reilua (jos vain halutaan nähdä kokonaisuus).

      • Terv: Valittajaäiti

        Ei ainakaan meillä!!! Poika lopetti viime kesänä palloilun. Syy oli yksinkertainen: jokerina pelistä toiseen ja kentälläkin samalla paikalla, vaikka suurinta osaa poikia kierrätettiin noin kolmella paikalla. Oli toki sen toisen puoliskan sitten pelissä, mutta laskekaas peliaika, kun ensin kolme-neljä peliä peräperää jokerina ja sitten pääsee yhteen peliin kokonaan ja taas jokerikierto alkoi.

        Harjoituksissa kävi aina kun niitä oli. Oli myös aktiivinen urheilija muutenkin ja harrasti/harrastaa muitakin lajeja kilpatatasolla. Ja harjoitteli kotona isonveljen kanssa lyöntejä ja heittoja.

        Minä voin vain puhua omasta puolestani, mutta meillä ainakin tehtiin aika lailla talkoota joukkueen eteen mm varainhankkinnassa, kyydityksissä ym. Ja tehtiin vielä talkoita seurankin eteen, mies nimittäin suoritti tuomarikortin ja aika usein joutuikin tuomariksi, lisäksi vielä itse toimin monta kautta rahastonhoitajana ja ns yleismiehenä, jolta joukkueet kyselivät kaikenlaista, hankin mm joukkueille pallot, tuomarit, palkinnot peleihin... Näistä talkoista johtuen joukkueen valmentajat ilmeisesti kuvittelivat, että me ollaan niin sitoutuneita pesäpalloon, että poikaa voi kohdella miten vain. Niin selvää oli hiillostus ulos. Ainoa mitä ei tehty, oli ettei suoraan sanottu ja näin jälkikäteen ajateltuna sekin olisi ollut reilumpaa.

        Ja ei poikani edes ollut niitä huonoimpia. Yhden pelinjohtajan poika ainakin pelasi viime kesänä yhden surkeimmista kausistaan, silti peliaikaa sai kuten ennenkin - minun poikani ei saanut edes kokeilla ns vastuullisempia paikkoja, joten emme edes tiedä miten olisi pärjännyt. Löi useimmiten vaihdot, missä onnistui tai meni itse kentälle. Ulkona, kun sinne joskus pääsi, oli pesävahti, missä paikkansa piti siinä kuin muutkin. Joskus pääsi polttajaksi ja siinä ihan onnistui, mutta jostain syystä toiset pääsi noilel paikoille useammin.

        Oli joukkueessa toki pellepoikiakin - harjoittelu ei maistunut ja he tippuivatkin vuosien saatossa pois. Jäljelle jääneet olivat viime kesänä aika motivoituneita poikia, osaa vain hiillostettiin ulos - poikani kanssa lopetti viime kesänä toinenkin poika ja tänä kesänä vielä yksi - alkaa kohta olla pelaajista pulaa siinä joukkueessa. Yhden uuden pojan pelinjohtajat puhuivat viime kesänä mukaan ja kaiken huippu oli, että tämä uusi poika sai peliaikaa enemmän kuin jotkut vanhat pelaajat, vaikka merkeistä ei ymmärtänyt mitään ja sooloili kentällä miten sattuu.

        Ja joukkueessa oli vanhempia, jotka eivät koskaan päässeet minnekään mukaan, kun pyydettiin - aina oli uskottava este. Näiden pojat kuitenkin pelasivat aika paljon. Eli uskon tosiaan, että meitä pidettiin niin henkeen ja vereen pesäpalloperheenä, että uskottiin että ollaan mukana viimeiseen asti.

        Minä kuitenkin uskon, että pelinjohtajat aidosti uskovat toimivansa oikein ja reilusti pelaajia kohtaan. Tuonkin joukkueen valmentajat olivat kaikki mukavia perheenisiä. Heillä vain oli jokin musta piste omien poikiensa suhteen ja jostain syystä jotkut olivat saaneet heikomman lenkin maineen. Ja vaikka kuinka näitä ns luottopelaajia peluutettiin, niin silti pelejä hävisivät. Ja vaikka nämä jokerit joskus päästettiin kentällekin, niin niitäkin pelejä voittivat. Että edes lopputulos ei johtunut siitä ketkä kulloinkin pelaa.

        Surkuhupaisinta oli, kun sitten poika lopetti pelaamisen ja lopetettiin mekin kaikki pesäpallon suhteen. Itse sanouduin irti ja mieskään ei uusinut tuomarikorttia, niin seuran johto pyysi takaisin. Heillä olikin äkkiä aukkopaikka siinä, kuka hoitaa juoksevat asiat. Pojan joukkueen valmentaja tuli, ilmeisesti johdon painostuksesta, pyytämään poikaa takaisin, ei suostunut, oli jo sitoutunut muuhun urheiluun, missä ei taitoja leimata vuosiksi eteenpäin aloituskesän mukaan.

        Tämä kesä on ollut siellä aika sekaista touhua, puhelin on soinut tiuhaan ja on kyselty jos mitä. Minä olen ohjannut puhelut seuran toimistoon, missä kesälikka on yrittänyt asiat selvittää ja useimmiten sitten tämä likka on soitellut minulle.

        Että sillä kolikolla tosiaan on kaksi puolta.


      • huomannut
        Terv: Valittajaäiti kirjoitti:

        Ei ainakaan meillä!!! Poika lopetti viime kesänä palloilun. Syy oli yksinkertainen: jokerina pelistä toiseen ja kentälläkin samalla paikalla, vaikka suurinta osaa poikia kierrätettiin noin kolmella paikalla. Oli toki sen toisen puoliskan sitten pelissä, mutta laskekaas peliaika, kun ensin kolme-neljä peliä peräperää jokerina ja sitten pääsee yhteen peliin kokonaan ja taas jokerikierto alkoi.

        Harjoituksissa kävi aina kun niitä oli. Oli myös aktiivinen urheilija muutenkin ja harrasti/harrastaa muitakin lajeja kilpatatasolla. Ja harjoitteli kotona isonveljen kanssa lyöntejä ja heittoja.

        Minä voin vain puhua omasta puolestani, mutta meillä ainakin tehtiin aika lailla talkoota joukkueen eteen mm varainhankkinnassa, kyydityksissä ym. Ja tehtiin vielä talkoita seurankin eteen, mies nimittäin suoritti tuomarikortin ja aika usein joutuikin tuomariksi, lisäksi vielä itse toimin monta kautta rahastonhoitajana ja ns yleismiehenä, jolta joukkueet kyselivät kaikenlaista, hankin mm joukkueille pallot, tuomarit, palkinnot peleihin... Näistä talkoista johtuen joukkueen valmentajat ilmeisesti kuvittelivat, että me ollaan niin sitoutuneita pesäpalloon, että poikaa voi kohdella miten vain. Niin selvää oli hiillostus ulos. Ainoa mitä ei tehty, oli ettei suoraan sanottu ja näin jälkikäteen ajateltuna sekin olisi ollut reilumpaa.

        Ja ei poikani edes ollut niitä huonoimpia. Yhden pelinjohtajan poika ainakin pelasi viime kesänä yhden surkeimmista kausistaan, silti peliaikaa sai kuten ennenkin - minun poikani ei saanut edes kokeilla ns vastuullisempia paikkoja, joten emme edes tiedä miten olisi pärjännyt. Löi useimmiten vaihdot, missä onnistui tai meni itse kentälle. Ulkona, kun sinne joskus pääsi, oli pesävahti, missä paikkansa piti siinä kuin muutkin. Joskus pääsi polttajaksi ja siinä ihan onnistui, mutta jostain syystä toiset pääsi noilel paikoille useammin.

        Oli joukkueessa toki pellepoikiakin - harjoittelu ei maistunut ja he tippuivatkin vuosien saatossa pois. Jäljelle jääneet olivat viime kesänä aika motivoituneita poikia, osaa vain hiillostettiin ulos - poikani kanssa lopetti viime kesänä toinenkin poika ja tänä kesänä vielä yksi - alkaa kohta olla pelaajista pulaa siinä joukkueessa. Yhden uuden pojan pelinjohtajat puhuivat viime kesänä mukaan ja kaiken huippu oli, että tämä uusi poika sai peliaikaa enemmän kuin jotkut vanhat pelaajat, vaikka merkeistä ei ymmärtänyt mitään ja sooloili kentällä miten sattuu.

        Ja joukkueessa oli vanhempia, jotka eivät koskaan päässeet minnekään mukaan, kun pyydettiin - aina oli uskottava este. Näiden pojat kuitenkin pelasivat aika paljon. Eli uskon tosiaan, että meitä pidettiin niin henkeen ja vereen pesäpalloperheenä, että uskottiin että ollaan mukana viimeiseen asti.

        Minä kuitenkin uskon, että pelinjohtajat aidosti uskovat toimivansa oikein ja reilusti pelaajia kohtaan. Tuonkin joukkueen valmentajat olivat kaikki mukavia perheenisiä. Heillä vain oli jokin musta piste omien poikiensa suhteen ja jostain syystä jotkut olivat saaneet heikomman lenkin maineen. Ja vaikka kuinka näitä ns luottopelaajia peluutettiin, niin silti pelejä hävisivät. Ja vaikka nämä jokerit joskus päästettiin kentällekin, niin niitäkin pelejä voittivat. Että edes lopputulos ei johtunut siitä ketkä kulloinkin pelaa.

        Surkuhupaisinta oli, kun sitten poika lopetti pelaamisen ja lopetettiin mekin kaikki pesäpallon suhteen. Itse sanouduin irti ja mieskään ei uusinut tuomarikorttia, niin seuran johto pyysi takaisin. Heillä olikin äkkiä aukkopaikka siinä, kuka hoitaa juoksevat asiat. Pojan joukkueen valmentaja tuli, ilmeisesti johdon painostuksesta, pyytämään poikaa takaisin, ei suostunut, oli jo sitoutunut muuhun urheiluun, missä ei taitoja leimata vuosiksi eteenpäin aloituskesän mukaan.

        Tämä kesä on ollut siellä aika sekaista touhua, puhelin on soinut tiuhaan ja on kyselty jos mitä. Minä olen ohjannut puhelut seuran toimistoon, missä kesälikka on yrittänyt asiat selvittää ja useimmiten sitten tämä likka on soitellut minulle.

        Että sillä kolikolla tosiaan on kaksi puolta.

        kyllä asia on tosiaan niin, että kun oikein uurastat seuran ja joukkueen eteen, niin kohdellaan kuin sylkykuppia. jos ymmärrät ottaa asenteen, että mikään ei kuulu minun hoidettavaksi, mutta muuten kaikki meille ja heti, niin olette kuninkaita.

        tyhmät tekee ja toiset korjaa hedelmät. ja tosiaan; toiset saa samalla rahalla paljon enemmän kuin toiset. makkaranpaistajat loppuu pikkuhiljaa, jos pelaajia oikein kauan kohdellaan epätasaisesti. kun niiden "tähtipelaajien" vanhemmat harvemmin osallistuvat yhtään mihinkään. näin ainakin meillä!!!


      • pesäpallo-isi

        Jos syytetään siitä, ettei pelaaja käy harjoituksissa, niin silloin on syytä myös olla esittää jonkinlaista listaa siitä, miten paljon kukin pelaaja oikeasti harjoituksissa on käynyt. Ei tuo nimittäin pidä ollenkaan paikkansa, että harjoituksissa käymisten perusteella joukkuetta peluutettaisiin. Minun mielestäni enimmäkseen kyse on lähinnä pärstäkertoimesta. Joku lapsi (tai hänen vanhempansa) miellyttää pelinjohtajaa enemmän ja se riittää. Mitään järkiperustetta peluuttamiselle ei tunnu löytyvän.

        Enkä edes ole sitä mieltä, että pikkulasten harjoituksissa olisi pakko lähellekään joka kerta mukana edes ollakaan. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja osa ei koe vielä f- tai tai e-iässä pesäpalloa niin kiinnostavana, että jaksaisi joka kerta harjoituksiin raahautua. Kaikki pakonomaisuus tappaa mielenkiinnon ja tekee pesiksestä heti alkuaan pakkopullaa. Kyllä siinä iässä valmentajien täytyy ymmärtää tämmöinen asia eikä tehdä pesäpallosta liian vakavaa touhua.

        Pesäpallon harrastajamääriä ei saada kasvatettua sillä, että alusta alkaen lyödään touhuun väkinäisyyden leima. Ei lajia viitsi läheskään kaikki edes aloittaakaan, jos siitä tulee ahdistava pakkopulla saman tien.

        Pienten lasten valmentajilta tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä, ihmistuntemusta ja lämmintä sydäntä. Valitettavan moni kuvittelee oelvansa hyvä valmentaja siksi, kun on itse pelannut joskus pesäpalloa ja osaa katsoa lyökö pelaaja oikein vai ei. Kyllä oikea lasten valmennus on jotakin ihan muuta.


      • Aivvan niiiin
        pesäpallo-isi kirjoitti:

        Jos syytetään siitä, ettei pelaaja käy harjoituksissa, niin silloin on syytä myös olla esittää jonkinlaista listaa siitä, miten paljon kukin pelaaja oikeasti harjoituksissa on käynyt. Ei tuo nimittäin pidä ollenkaan paikkansa, että harjoituksissa käymisten perusteella joukkuetta peluutettaisiin. Minun mielestäni enimmäkseen kyse on lähinnä pärstäkertoimesta. Joku lapsi (tai hänen vanhempansa) miellyttää pelinjohtajaa enemmän ja se riittää. Mitään järkiperustetta peluuttamiselle ei tunnu löytyvän.

        Enkä edes ole sitä mieltä, että pikkulasten harjoituksissa olisi pakko lähellekään joka kerta mukana edes ollakaan. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja osa ei koe vielä f- tai tai e-iässä pesäpalloa niin kiinnostavana, että jaksaisi joka kerta harjoituksiin raahautua. Kaikki pakonomaisuus tappaa mielenkiinnon ja tekee pesiksestä heti alkuaan pakkopullaa. Kyllä siinä iässä valmentajien täytyy ymmärtää tämmöinen asia eikä tehdä pesäpallosta liian vakavaa touhua.

        Pesäpallon harrastajamääriä ei saada kasvatettua sillä, että alusta alkaen lyödään touhuun väkinäisyyden leima. Ei lajia viitsi läheskään kaikki edes aloittaakaan, jos siitä tulee ahdistava pakkopulla saman tien.

        Pienten lasten valmentajilta tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä, ihmistuntemusta ja lämmintä sydäntä. Valitettavan moni kuvittelee oelvansa hyvä valmentaja siksi, kun on itse pelannut joskus pesäpalloa ja osaa katsoa lyökö pelaaja oikein vai ei. Kyllä oikea lasten valmennus on jotakin ihan muuta.

        Meillä poika kävi kaikki talven halliharkat ja kaikki kesäharkat, kuten edellisinä vuosinakin. Odotteli, että josko viimein pääsisi jokerin leimasta eroon, oli mielestään kehittynytkin, vähän valmentajakin kehui sellaista. Kesän pelit alkoi ja komento oli: jokeri, jokeri, jokeri... sellaisetkin, jotka eivät niissä harjoissa niinkään käyneet saivat enemmän peliaikaa.

        Arvatkaa lopahtiko into? Loppukesän harkat ei enää kiinnstaneetkaan, koska ei tuntunut olevan harjoittelun määrällä väliä, vain sillä miellyttikö pojan vai isukin naamakerroin. Syksyllä saattoi jo valmennus sanoakin, että poika ei saa siksi peliaikaa, kun ei käy harjoituksissa. SILLOIN puhui jo tottakin.


      • Amatöörivalmentaja
        Aivvan niiiin kirjoitti:

        Meillä poika kävi kaikki talven halliharkat ja kaikki kesäharkat, kuten edellisinä vuosinakin. Odotteli, että josko viimein pääsisi jokerin leimasta eroon, oli mielestään kehittynytkin, vähän valmentajakin kehui sellaista. Kesän pelit alkoi ja komento oli: jokeri, jokeri, jokeri... sellaisetkin, jotka eivät niissä harjoissa niinkään käyneet saivat enemmän peliaikaa.

        Arvatkaa lopahtiko into? Loppukesän harkat ei enää kiinnstaneetkaan, koska ei tuntunut olevan harjoittelun määrällä väliä, vain sillä miellyttikö pojan vai isukin naamakerroin. Syksyllä saattoi jo valmennus sanoakin, että poika ei saa siksi peliaikaa, kun ei käy harjoituksissa. SILLOIN puhui jo tottakin.

        Olen lueskellut paljon eri pallopelien valmennusoppaita, jotka on painettu USA:ssa, Englannissa ja Australiassa. Niissä puhutaan 9-16-vuotiaiden lasten valmennuksesta (pääasiassa baseball, kriketti, koripallo, jalkapallo).

        Näitä valmennusoppaita on ollut kirjoittamassa huipputason valmentajia noissa palloilulajeissa. Heidän valmennustyönsä jälki on näkynyt mm. siinä, että heidän valmentamiaan lapsia ja nuoria on noussut maailman huipulle kaikissa noissa lajeissa.

        Ensimmäinen asia, mitä painotetaan on FUN eli se, että lasten pitää saada pitää kentällä hauskaa. Toinen asia on DEVELOPMENT eli lasten fyysisten, henkisten ja sosiaalisten taitojen kehittäminen. Kolmantena ja viimeisenä tulee WINNING eli voiton tavoittelu. Tässä järjestyksessä.

        Muutamia otteita:

        "Athletes first, Winning Second" eli päähuomio on urheilevissa nuorissa ja vasta toissijaisesti siinä, saavutetaanko voittoja vai ei.

        "remember that the challenge and joy of sport is experienced through striving to win, not through winning itself. Players who rarely get to bat or are regularly made the reserve are denied the opportunity to strive to win. And herein lies the irony: coaches who allow all of their players to participate and develop skills will - in the end - come out on top"

        eli vapaa käännös: "muista, että urheilun haaste ja riemu on siinä, kun ponnistellaan voittoa kohti eikä siinä, että saadaan voittoja. Pelaajilta, jotka vain harvoin pääsevät lyömään tai ovat säännöllisesti vaihtopenkillä, evätään mahdollisuus kokea tämä ponnistelu voittoa kohti. Ja tässä piilee syvä ironia: Ne valmentajat, jotka sallivat kaikkien pelaajiensa osallistua ja kehittää kykyjään, tulevat lopulta nousemaan huipulle."

        "Even if nothing else is accomplished, make certain that your players have fun. Take fun out of sport and you'll take the kids out of sport"

        eli vapaa käännös: "vaikket saisi mitään muuta aikaiseksi (valmentajana) pidä huoli siitä, että lapsilla on hauskaa. Ota hauskuus pois urheilusta niin saat lapset pois urheilun parista."

        Edellä on puhuttu siitä, kuinka lapset tulevat urheilun pariin pääsiääntöisesti pitämään hauskaa. Sitten teksti jatkuu:
        "such an approach will increase your players' desire to participate in the future, which should be the biggest goal of youth sport"

        eli vapaa käännös: "sellainen lähestymistapa kasvattaa pelaajiesi halua osallistua lajiin myöhemminkin ja tämän pitäisi olla nuoriosurheilun tärkein tavoite."

        Tätä sisältöä ovat valmennusoppaat pullollaan. Kyse on maailmalla huippuluokan urheilulajeista. Olisi mukava, kun nämä kaikkitietävät pesisvalmentajaretkut joskus lukisivat mitä isommat ja viisaammat ovat vuosikymmenien aikana keksineet maailmalla. Tai kirjoittaisivat edes sitten omista älynväläyksistään valmennusoppaan. Jos kapasiteetti riittää.


      • JosPas Joskus
        Amatöörivalmentaja kirjoitti:

        Olen lueskellut paljon eri pallopelien valmennusoppaita, jotka on painettu USA:ssa, Englannissa ja Australiassa. Niissä puhutaan 9-16-vuotiaiden lasten valmennuksesta (pääasiassa baseball, kriketti, koripallo, jalkapallo).

        Näitä valmennusoppaita on ollut kirjoittamassa huipputason valmentajia noissa palloilulajeissa. Heidän valmennustyönsä jälki on näkynyt mm. siinä, että heidän valmentamiaan lapsia ja nuoria on noussut maailman huipulle kaikissa noissa lajeissa.

        Ensimmäinen asia, mitä painotetaan on FUN eli se, että lasten pitää saada pitää kentällä hauskaa. Toinen asia on DEVELOPMENT eli lasten fyysisten, henkisten ja sosiaalisten taitojen kehittäminen. Kolmantena ja viimeisenä tulee WINNING eli voiton tavoittelu. Tässä järjestyksessä.

        Muutamia otteita:

        "Athletes first, Winning Second" eli päähuomio on urheilevissa nuorissa ja vasta toissijaisesti siinä, saavutetaanko voittoja vai ei.

        "remember that the challenge and joy of sport is experienced through striving to win, not through winning itself. Players who rarely get to bat or are regularly made the reserve are denied the opportunity to strive to win. And herein lies the irony: coaches who allow all of their players to participate and develop skills will - in the end - come out on top"

        eli vapaa käännös: "muista, että urheilun haaste ja riemu on siinä, kun ponnistellaan voittoa kohti eikä siinä, että saadaan voittoja. Pelaajilta, jotka vain harvoin pääsevät lyömään tai ovat säännöllisesti vaihtopenkillä, evätään mahdollisuus kokea tämä ponnistelu voittoa kohti. Ja tässä piilee syvä ironia: Ne valmentajat, jotka sallivat kaikkien pelaajiensa osallistua ja kehittää kykyjään, tulevat lopulta nousemaan huipulle."

        "Even if nothing else is accomplished, make certain that your players have fun. Take fun out of sport and you'll take the kids out of sport"

        eli vapaa käännös: "vaikket saisi mitään muuta aikaiseksi (valmentajana) pidä huoli siitä, että lapsilla on hauskaa. Ota hauskuus pois urheilusta niin saat lapset pois urheilun parista."

        Edellä on puhuttu siitä, kuinka lapset tulevat urheilun pariin pääsiääntöisesti pitämään hauskaa. Sitten teksti jatkuu:
        "such an approach will increase your players' desire to participate in the future, which should be the biggest goal of youth sport"

        eli vapaa käännös: "sellainen lähestymistapa kasvattaa pelaajiesi halua osallistua lajiin myöhemminkin ja tämän pitäisi olla nuoriosurheilun tärkein tavoite."

        Tätä sisältöä ovat valmennusoppaat pullollaan. Kyse on maailmalla huippuluokan urheilulajeista. Olisi mukava, kun nämä kaikkitietävät pesisvalmentajaretkut joskus lukisivat mitä isommat ja viisaammat ovat vuosikymmenien aikana keksineet maailmalla. Tai kirjoittaisivat edes sitten omista älynväläyksistään valmennusoppaan. Jos kapasiteetti riittää.

        Sinun pitäisi kirjoittaa se opas pesisvalmennuksesta ja lähteä mukaan toimintaan. Valmentajia kaivataan lajissa kuin lajissa. "Besservissereitä" kyllä löytyy aina! Olen asunut vuosia USA:ssa ja Sveitsissä ja tiedän, että monessa lajissa vaatimukset ja lasten kohtelu on paljon vaativampaa ja tylympää kuin suomalaisessa pesiksessä. Lapseni harrasti USA:ssa taitoluistelua ja telinevoimistelua ja se ei ollut mitään "Nuori Suomi"-ideologiaa! Takaisin Suomeen muutettuamme ja poikamme aloitettua pesiksen harrastus on se melko "löysää" positiivisella tavalla. On muistettava, että Suomessa valmentajat ovat amatööripohjalta tekemässä töitä ja tekevät sen keskimääräistä paremmin kuin jenkkiläisten koulujen ammattivalmentajat.


      • juttu kun
        JosPas Joskus kirjoitti:

        Sinun pitäisi kirjoittaa se opas pesisvalmennuksesta ja lähteä mukaan toimintaan. Valmentajia kaivataan lajissa kuin lajissa. "Besservissereitä" kyllä löytyy aina! Olen asunut vuosia USA:ssa ja Sveitsissä ja tiedän, että monessa lajissa vaatimukset ja lasten kohtelu on paljon vaativampaa ja tylympää kuin suomalaisessa pesiksessä. Lapseni harrasti USA:ssa taitoluistelua ja telinevoimistelua ja se ei ollut mitään "Nuori Suomi"-ideologiaa! Takaisin Suomeen muutettuamme ja poikamme aloitettua pesiksen harrastus on se melko "löysää" positiivisella tavalla. On muistettava, että Suomessa valmentajat ovat amatööripohjalta tekemässä töitä ja tekevät sen keskimääräistä paremmin kuin jenkkiläisten koulujen ammattivalmentajat.

        osa niistä amatöörivalmentajista osaa olla oikeudenmukaisia, osa taas ei. Siitähän tässä on kyse: lasten tasapuolisesta peluuttamisesta. Ei mistään muusta! Normaalilla järjellä varustetun aikuisen luulisi osaavan olla oikeudenmukainen.

        Minä arvostan jokaista valmentajaa, joka viitsii uhrata omaa vapaa-aikaansa joukkueelle. Hyväksyn heiltä jopa pienen kotiinpäin vedon oman lapsen peluutuksen suhteen. Harva valmentaja viitsii lähteä viemään 12 poikaa peliin, jos oma ei ole mukana.

        Mutta sellaista mitä olen vuosien varrella nähnyt en hyväksy. Joka joukkueessa tuntuu olevan muutama sylkykuppi, jolla ei ole arvoa pelaajana ja lapsena. Miten valmentajat eivät voi olla näkemättä lapsen mielipahaa siitä neljännestä peräkkäisestä jokerikomennuksesta? Miten he antavat kahden lapsen vaihtaa keskenään paikkaa kakkos- tai kolmosvahtina sallimatta juuri muita pelipaikkoja. Liki joka pojan ja tytön unelma on päästä pelaamaan keskellä tai ykkösvahtina, miksi sitä ei kerran kesässä suoda jokaiselle edes yhden vuoroparin verran? Sitten kotona se mielipaha purkautuu: mä olin TAAS siinä paikassa ja X on aloittanut mun jälkeen ja se pääs ykköselle, mä en ole koskaan saanut jne... tarpeeksi monta näitä purkauksia ja innokkainkin pelimies harkitsee lopettamista. Se ei kai ole kenenkään tarkoitus? Tai jos valmentajat tietoisesti peluuttavat lapsia eriarvoisesti saadakseeen heidän mielestään heikoimmat yksilöt pois, on se aika lyhytnäköistäja lapsellista touhua!

        Minä kuuntelin pari viikkoa sitten tällaista purkausta. Poika koko kesän odotti jotakin muuta pelipaikkaa kuin se vihattu kakkosvahti. Kesän 11 pelistä poika oli kerran yhden vuoroparin polttolinjassa, kerran toisen vuoroparin siepparina ja muut pelit kakkosvahtina. 2 peliä oltiin kokonaan pois ja 7 peliä toinen vuoroparia jokerina. 2 peliä sai pelata kokonaan. Löi liki koko kesän numerolla 7. Tai kun oli jokeri löi silloinkin viimeisten joukossa. Minusta tuommoinen peluuttaminen 10 vuotailla lapsilla on sairasta.


      • Amatöörivalmentaja
        juttu kun kirjoitti:

        osa niistä amatöörivalmentajista osaa olla oikeudenmukaisia, osa taas ei. Siitähän tässä on kyse: lasten tasapuolisesta peluuttamisesta. Ei mistään muusta! Normaalilla järjellä varustetun aikuisen luulisi osaavan olla oikeudenmukainen.

        Minä arvostan jokaista valmentajaa, joka viitsii uhrata omaa vapaa-aikaansa joukkueelle. Hyväksyn heiltä jopa pienen kotiinpäin vedon oman lapsen peluutuksen suhteen. Harva valmentaja viitsii lähteä viemään 12 poikaa peliin, jos oma ei ole mukana.

        Mutta sellaista mitä olen vuosien varrella nähnyt en hyväksy. Joka joukkueessa tuntuu olevan muutama sylkykuppi, jolla ei ole arvoa pelaajana ja lapsena. Miten valmentajat eivät voi olla näkemättä lapsen mielipahaa siitä neljännestä peräkkäisestä jokerikomennuksesta? Miten he antavat kahden lapsen vaihtaa keskenään paikkaa kakkos- tai kolmosvahtina sallimatta juuri muita pelipaikkoja. Liki joka pojan ja tytön unelma on päästä pelaamaan keskellä tai ykkösvahtina, miksi sitä ei kerran kesässä suoda jokaiselle edes yhden vuoroparin verran? Sitten kotona se mielipaha purkautuu: mä olin TAAS siinä paikassa ja X on aloittanut mun jälkeen ja se pääs ykköselle, mä en ole koskaan saanut jne... tarpeeksi monta näitä purkauksia ja innokkainkin pelimies harkitsee lopettamista. Se ei kai ole kenenkään tarkoitus? Tai jos valmentajat tietoisesti peluuttavat lapsia eriarvoisesti saadakseeen heidän mielestään heikoimmat yksilöt pois, on se aika lyhytnäköistäja lapsellista touhua!

        Minä kuuntelin pari viikkoa sitten tällaista purkausta. Poika koko kesän odotti jotakin muuta pelipaikkaa kuin se vihattu kakkosvahti. Kesän 11 pelistä poika oli kerran yhden vuoroparin polttolinjassa, kerran toisen vuoroparin siepparina ja muut pelit kakkosvahtina. 2 peliä oltiin kokonaan pois ja 7 peliä toinen vuoroparia jokerina. 2 peliä sai pelata kokonaan. Löi liki koko kesän numerolla 7. Tai kun oli jokeri löi silloinkin viimeisten joukossa. Minusta tuommoinen peluuttaminen 10 vuotailla lapsilla on sairasta.

        Turha sädekehä pois valmentajien pään päältä. Jos isä/äiti lähtee lapsensa joukkuetta valmentamaan, niin hän on silloin itse tehnyt päätöksen nimenomaan joukkueen eikä vain yksittäisten pelaajien valmentamisesta. Jos ei valmentajan taitotaso riitä kaikkien huomioimiseen, niin hän on lähtenyt liian vaativaan hommaan, koska kaikkien huomioiminen on suhteellisen helposti järjestettävissä oleva asia. Kaikki on kiinni pelkästä tahdosta.

        Se tarkoittaa sitä, että hänen on harjoituksiin ja peleihin saapuessaan lakattava samalla silmänräpäyksellä kohtelemasta omaa lastaan eri tavalla kuin muitakaan. Se, että on valmentajana oman lapsensa joukkueessa, ei anna minkäänlaisia erioikeuksia oman lapsen peluuttamiselle. Kaikki tämmöinen puhe on täysin sairaalloista, vaikka hyvin monen kuulee näitä "pesisporukan vetäminen on niin rankkaa puuhaa, että kyllä silloin oma lapsi saa pelata aina..."-höpinöitä jorisevan.

        Se, onko kyseessä ammattilais/amatöörivalmentaja ei muuta asiaa millään lailla. Molempia koskevat samat velvoitteet ja vastuut. Kun lasten kanssa valmennustöitä tehdään, niin se on eri asia kuin aikuisten valmentaminen. Täysin eri arvoasetelmat täytyy vallita.

        Hauskuus ensin. Sitten pelitaitojen kehittäminen ja sen jälkeen tulevat voitot. Jos järjestys on toinen, on valmentaja epäonnistunut työssään.


      • Niiden
        Amatöörivalmentaja kirjoitti:

        Turha sädekehä pois valmentajien pään päältä. Jos isä/äiti lähtee lapsensa joukkuetta valmentamaan, niin hän on silloin itse tehnyt päätöksen nimenomaan joukkueen eikä vain yksittäisten pelaajien valmentamisesta. Jos ei valmentajan taitotaso riitä kaikkien huomioimiseen, niin hän on lähtenyt liian vaativaan hommaan, koska kaikkien huomioiminen on suhteellisen helposti järjestettävissä oleva asia. Kaikki on kiinni pelkästä tahdosta.

        Se tarkoittaa sitä, että hänen on harjoituksiin ja peleihin saapuessaan lakattava samalla silmänräpäyksellä kohtelemasta omaa lastaan eri tavalla kuin muitakaan. Se, että on valmentajana oman lapsensa joukkueessa, ei anna minkäänlaisia erioikeuksia oman lapsen peluuttamiselle. Kaikki tämmöinen puhe on täysin sairaalloista, vaikka hyvin monen kuulee näitä "pesisporukan vetäminen on niin rankkaa puuhaa, että kyllä silloin oma lapsi saa pelata aina..."-höpinöitä jorisevan.

        Se, onko kyseessä ammattilais/amatöörivalmentaja ei muuta asiaa millään lailla. Molempia koskevat samat velvoitteet ja vastuut. Kun lasten kanssa valmennustöitä tehdään, niin se on eri asia kuin aikuisten valmentaminen. Täysin eri arvoasetelmat täytyy vallita.

        Hauskuus ensin. Sitten pelitaitojen kehittäminen ja sen jälkeen tulevat voitot. Jos järjestys on toinen, on valmentaja epäonnistunut työssään.

        Vanhempien, jotka koko ajan näkevät valmennuksessa-pelinjohdossa-muissa vikaa mennä mukaan toimintaan ja aloittaa valmentaminen. Väitän, että suurin osa Suomen valmentajista toimii oikein ja oikeudenmukaisesti ja kokemukseni perusteella valmentajien lapset eivät pääse helpommalla kuin muiden lapset. Toki jokaiseen lajiin, porukkaan, työpaikkaan ja vanhemmiksi on päätynyt henkilöitä, jotka eivät siihen sovellu.


      • eivät valmentajien
        Niiden kirjoitti:

        Vanhempien, jotka koko ajan näkevät valmennuksessa-pelinjohdossa-muissa vikaa mennä mukaan toimintaan ja aloittaa valmentaminen. Väitän, että suurin osa Suomen valmentajista toimii oikein ja oikeudenmukaisesti ja kokemukseni perusteella valmentajien lapset eivät pääse helpommalla kuin muiden lapset. Toki jokaiseen lajiin, porukkaan, työpaikkaan ja vanhemmiksi on päätynyt henkilöitä, jotka eivät siihen sovellu.

        lapset pääsekään yhtään helpommalla kuin muut, luultavasti heitä jopa harjoituksissa hiillostetaan enemmän kuin muita.

        mutta: vaikkei valmentajan lapsi olisikaan mikään joukkueen huippu, hän pelaa aivan varmasti huippupaikalla. montako valmentajan lasta olet nähnyt kakkosvahtina, takakopparina tai vaihtolyöjänä?

        minä väitän että nuorten alle D-ikäisten valmennuksessa ei ole kovinkaan montaa tasapuolista valmentajaa. jos sellaisia tiedätte, niin nimetkää joukkueita tai edes seuroja. kehujahan täällä saa antaa.


      • Amatöörivalmentaja
        eivät valmentajien kirjoitti:

        lapset pääsekään yhtään helpommalla kuin muut, luultavasti heitä jopa harjoituksissa hiillostetaan enemmän kuin muita.

        mutta: vaikkei valmentajan lapsi olisikaan mikään joukkueen huippu, hän pelaa aivan varmasti huippupaikalla. montako valmentajan lasta olet nähnyt kakkosvahtina, takakopparina tai vaihtolyöjänä?

        minä väitän että nuorten alle D-ikäisten valmennuksessa ei ole kovinkaan montaa tasapuolista valmentajaa. jos sellaisia tiedätte, niin nimetkää joukkueita tai edes seuroja. kehujahan täällä saa antaa.

        Minun näkemykseni on sama. Harvassa ovat ne alle D-ikäisten valmentajat, joiden peluutuksessa pyritään tasapuolisuuteen. Todella harvassa. Esimerkkejä olisi mukava edes joskus kuulla. Moni valmentaja kyllä väittää toimivansa toisin kuin oikeasti toimii.

        Minä olen allerginen näille jatkuville "valittajat voisivat kokeilla itse"-kommenteille. Mistä näiden kirjoittajia aina vaan piisaa? Eihän nyt millään elämän osa-alueella ole niin, että ainoa lääke toiminnan korjaamiseen on tehdä asia itse. Pesäpallossa tunnutaan olevan niin kovin herkkänahkaisia ja oikein ihmetyttää, kuinka nämä valmentajat ovat näin kyvyttömiä näkemään oman toimintansa ilmiselvät virheet. Ei tämmöinen peluutuskeskustelu ole mikään uusi asia. Samaa kirjoitellaan joka vuosi. Mutta aina vaan näitä itsekeskeisiä ja lyhytnäköisiä valmentajia riittää. "Jos ei kelpaa niin minä lopetan" on rakentavin kommentti mikä sieltä suunnasta löytyy. Minä uskoisin suurimman osan vanhemmista hyväksyvän valmentajan jatkamisen, kunhan tämä vain oppisi näkemään asioita uusin silmin. Hyviä valmentajia olisi vaikka kuinka, kunhan vain näiden asennevammat saataisiin korjattua.

        Omaa toimintaa täytyy aina tarkastella kriittisin silmin. Teenkö asioita niin kuin luulen tekeväni tai haluaisin tehdä? Tämä ei ole ihan itsestään selvä asia ja vaatii harjoittelua. Ennen kaikkea se vaatii oman toiminnan kyseenalaistamisen ja se on vaikea juttu itse kullekin.


      • valivali2
        Amatöörivalmentaja kirjoitti:

        Minun näkemykseni on sama. Harvassa ovat ne alle D-ikäisten valmentajat, joiden peluutuksessa pyritään tasapuolisuuteen. Todella harvassa. Esimerkkejä olisi mukava edes joskus kuulla. Moni valmentaja kyllä väittää toimivansa toisin kuin oikeasti toimii.

        Minä olen allerginen näille jatkuville "valittajat voisivat kokeilla itse"-kommenteille. Mistä näiden kirjoittajia aina vaan piisaa? Eihän nyt millään elämän osa-alueella ole niin, että ainoa lääke toiminnan korjaamiseen on tehdä asia itse. Pesäpallossa tunnutaan olevan niin kovin herkkänahkaisia ja oikein ihmetyttää, kuinka nämä valmentajat ovat näin kyvyttömiä näkemään oman toimintansa ilmiselvät virheet. Ei tämmöinen peluutuskeskustelu ole mikään uusi asia. Samaa kirjoitellaan joka vuosi. Mutta aina vaan näitä itsekeskeisiä ja lyhytnäköisiä valmentajia riittää. "Jos ei kelpaa niin minä lopetan" on rakentavin kommentti mikä sieltä suunnasta löytyy. Minä uskoisin suurimman osan vanhemmista hyväksyvän valmentajan jatkamisen, kunhan tämä vain oppisi näkemään asioita uusin silmin. Hyviä valmentajia olisi vaikka kuinka, kunhan vain näiden asennevammat saataisiin korjattua.

        Omaa toimintaa täytyy aina tarkastella kriittisin silmin. Teenkö asioita niin kuin luulen tekeväni tai haluaisin tehdä? Tämä ei ole ihan itsestään selvä asia ja vaatii harjoittelua. Ennen kaikkea se vaatii oman toiminnan kyseenalaistamisen ja se on vaikea juttu itse kullekin.

        "Omaa toimintaa täytyy aina tarkastella kriittisin silmin. Teenkö asioita niin kuin luulen tekeväni tai haluaisin tehdä? Tämä ei ole ihan itsestään selvä asia ja vaatii harjoittelua. Ennen kaikkea se vaatii oman toiminnan kyseenalaistamisen ja se on vaikea juttu itse kullekin".

        Nämä ovat mielipideasioita ja "valittajat" tuntuvat kokevan asiat kovin subjektiivisesti. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta pitäisi hyväksyä myös muiden näkemys. Myös minun kokemukseni on se, että valtaosa nuorisovalmentajista toimivat oikein.

        En myös ymmärrä sitä, että jatkuvasti valitetaan pelipaikoista. Jos "keskellä" on kaveri, joka saa kiinni ja jaksaa siitä heittää, eikö se ole koko joukkueen etu riippumatta kaverin sukulaissuhteesta valmentajaan? Kyllä kait D-pojissa jo voidaan jokaista pelipaikkaa pitää tärkeänä ja olettaa, että pesille voidaan polttaa ja koppareina sellaisia kavereita, jotka jaksavat heittää, lukkarina sellainen joka osaa syöttää...

        G-F/E-ikäisillä homma tietenkin pitää olla mahdollisimman "Fair Play" kaikin puolin.

        Seurojen pitäisi herätellä henkiin kortteli- tai kyläpesissarjat, jossa pelaaminen olisi leppoisampaa, lisenssipelaajia ei sallittaisia ja toiminta ei olisi niin kilpailuhenkistä pienillä junnuila. Suurissa kaupungeissa sen luulisi onnistuvan, koska pesiskouluissa on runsaasti osallistujia. Myös vetäjien ei tarvitse välttämättä olla niin lajifriikkejä kuin kilpasarjoissa.


      • HHJK
        valivali2 kirjoitti:

        "Omaa toimintaa täytyy aina tarkastella kriittisin silmin. Teenkö asioita niin kuin luulen tekeväni tai haluaisin tehdä? Tämä ei ole ihan itsestään selvä asia ja vaatii harjoittelua. Ennen kaikkea se vaatii oman toiminnan kyseenalaistamisen ja se on vaikea juttu itse kullekin".

        Nämä ovat mielipideasioita ja "valittajat" tuntuvat kokevan asiat kovin subjektiivisesti. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta pitäisi hyväksyä myös muiden näkemys. Myös minun kokemukseni on se, että valtaosa nuorisovalmentajista toimivat oikein.

        En myös ymmärrä sitä, että jatkuvasti valitetaan pelipaikoista. Jos "keskellä" on kaveri, joka saa kiinni ja jaksaa siitä heittää, eikö se ole koko joukkueen etu riippumatta kaverin sukulaissuhteesta valmentajaan? Kyllä kait D-pojissa jo voidaan jokaista pelipaikkaa pitää tärkeänä ja olettaa, että pesille voidaan polttaa ja koppareina sellaisia kavereita, jotka jaksavat heittää, lukkarina sellainen joka osaa syöttää...

        G-F/E-ikäisillä homma tietenkin pitää olla mahdollisimman "Fair Play" kaikin puolin.

        Seurojen pitäisi herätellä henkiin kortteli- tai kyläpesissarjat, jossa pelaaminen olisi leppoisampaa, lisenssipelaajia ei sallittaisia ja toiminta ei olisi niin kilpailuhenkistä pienillä junnuila. Suurissa kaupungeissa sen luulisi onnistuvan, koska pesiskouluissa on runsaasti osallistujia. Myös vetäjien ei tarvitse välttämättä olla niin lajifriikkejä kuin kilpasarjoissa.

        Tottakai sellaisella vanhemmalla on näkemys, että valtaosa valmentajista on reiluja tasapuolisia, jonka lapsi on saanut pelata samanarvoisena joukkueessa. Harvoin tällainen vanhempi huomaa sitä poikaa, joka pukee neljättä kertaa peräkkäin jokeripaidan päälleen tai pelaa koko kesän kakkoskopparina.

        Minun kokemukseni on, että joka joukkueessa on muutama heikompi lenkki, joita ei pidetä pelaajan arvoisena ollenkaan. Näiden lasten vanhemmat valittavat - ja aiheesta. Kyse ei useinkaan ole siitä, että nämä lapset olisivat jotenkin huonompia kuin muut, harjoittelisivat tai käyttäytyisivät huonommin. Miksi näin on, ei varmaan kukaan osaa vastata.

        Keskellä useimmiten pelaa poika, joka saa kiinni. Ykkösellä pelaa myös sellainen kaveri, jolle uskalletaan heittää. Kyse ei olekaan siitä. Mutta joukkueessa saattaa olla 10 muutakin, jotka pelaisivat ko paikkaa yhtä hyvin. Ainakin, jos saisivat harjoitella sitä paikkaa yhtä paljon kuin näille muutamille on suotu. Ja joukkueesa on yleensä ne kaksi, kolme tai neljä poikaa, joille ei useimmissa peleissä suoda peliaikaa, kuin se pakollinen toinen puolisko ja joiden ei anneta edes kokeilla vastuullisimmilla paikoilla.

        Jos joku osaa kertoa miksi tällaisia poikia joukkueissa on, kertokoon, minä en osaa. Kun kuitenkin jossakin G-E iässä ei taitoerot voi olla kovin isoja. Ei ainakaan, jos pojat olisivat saaneet tasapuolisesti peliaikaa. Jos joitakin on peluutettu enemmän kuin muita ja vielä vastuullisimmilla paikoilla on selvä, että eroja tulee. Mutta ihmeellisen pieni on kuitenkin jossakin E-iässä ero sen ikuisen jokerin ja keskipelaajan välillä...


      • Kaiken nähnyt
        HHJK kirjoitti:

        Tottakai sellaisella vanhemmalla on näkemys, että valtaosa valmentajista on reiluja tasapuolisia, jonka lapsi on saanut pelata samanarvoisena joukkueessa. Harvoin tällainen vanhempi huomaa sitä poikaa, joka pukee neljättä kertaa peräkkäin jokeripaidan päälleen tai pelaa koko kesän kakkoskopparina.

        Minun kokemukseni on, että joka joukkueessa on muutama heikompi lenkki, joita ei pidetä pelaajan arvoisena ollenkaan. Näiden lasten vanhemmat valittavat - ja aiheesta. Kyse ei useinkaan ole siitä, että nämä lapset olisivat jotenkin huonompia kuin muut, harjoittelisivat tai käyttäytyisivät huonommin. Miksi näin on, ei varmaan kukaan osaa vastata.

        Keskellä useimmiten pelaa poika, joka saa kiinni. Ykkösellä pelaa myös sellainen kaveri, jolle uskalletaan heittää. Kyse ei olekaan siitä. Mutta joukkueessa saattaa olla 10 muutakin, jotka pelaisivat ko paikkaa yhtä hyvin. Ainakin, jos saisivat harjoitella sitä paikkaa yhtä paljon kuin näille muutamille on suotu. Ja joukkueesa on yleensä ne kaksi, kolme tai neljä poikaa, joille ei useimmissa peleissä suoda peliaikaa, kuin se pakollinen toinen puolisko ja joiden ei anneta edes kokeilla vastuullisimmilla paikoilla.

        Jos joku osaa kertoa miksi tällaisia poikia joukkueissa on, kertokoon, minä en osaa. Kun kuitenkin jossakin G-E iässä ei taitoerot voi olla kovin isoja. Ei ainakaan, jos pojat olisivat saaneet tasapuolisesti peliaikaa. Jos joitakin on peluutettu enemmän kuin muita ja vielä vastuullisimmilla paikoilla on selvä, että eroja tulee. Mutta ihmeellisen pieni on kuitenkin jossakin E-iässä ero sen ikuisen jokerin ja keskipelaajan välillä...

        Se kuviohan on juuri tämä. Pelit aloitetaan g-ikäisinä. Kotipesä, 1-pesä ja keskikenttä ovat kriittiset pelipaikat. Näihin laitetaan ne valmentajien omat lapset ja mahdolliset suosikit. Kun muutama peli on takana, ovat nämä edullisilla pelipaikoilla pelanneet jo selvästi muita edellä kokemuksen määrässä eikä tätä eroa saa kiinni enää myöhemmässä vaiheessa, koska peli peliltä se ero vain kasvaa yksinkertaisesti siitä syystä, että näillä pelipaikoilla tulee toistoja huomattavasti enemmän kuin muilla paikoilla yhteensä. Niinpä valmentajat voivat hyvillä mielin peluuttaa omia suosikkejaan, koska usein nämä todellakin ovat ne parhaat pelaajat laittaa näille tärkeille pelipaikoille.

        Minua suorastaan oksettaa nämä valmentajat, jotka levittävät itsestään kuvaa pyyteettöminä lapsi- ja nuorisotyön tekijöinä, vaikka pelaavat niin röyhkeästi omaan pussiinsa kuin vain kuvitella saattaa. Ei ole kysymys siitä, etteivätkö nämä "parhaiden peluuttajat" ymmärtäisi mistä heidän toiminnassaan on kysymys. Kyllä jokainen pesäpalloa pelannut ja lasten pelejä nähnyt tietää, millä pelipaikalla parhaiten kehittyy ja missä ei. Kuvittelevatko he lasten vanhempien olevan niin tyhmiä etteivät tätä ymmärrä?

        Minä itse en tahdo jaksaa erään juniorijoukkueen vetäjien naamoja edes katsella. "Hyvä veli"-järjestelmä toimii ja samat naamat pelaavat ja saavat vastuuta. Samat naamat kierrättävät jokeripaitaa ja pelaavat 2-pesää. Siellä ne vetäjät nyt kaiket kesät ihmettelevät, kun ei vanhempia saa peleihin tuomareiksi eikä kirjureiksi eikä talkoisiin. Itse ovat soppansa keittäneet. Mitaleita on kaapissa, mutta vanhempien ja pelaajien mielenkiinto on hiipumassa yksi toisensa jälkeen. Joukkuehenki rapisee ja menestyskäyräkin näyttää hiipumisen merkkejä. Todella "älykästä" valmennustyötä monessa suhteessa.


      • poika -
        Kaiken nähnyt kirjoitti:

        Se kuviohan on juuri tämä. Pelit aloitetaan g-ikäisinä. Kotipesä, 1-pesä ja keskikenttä ovat kriittiset pelipaikat. Näihin laitetaan ne valmentajien omat lapset ja mahdolliset suosikit. Kun muutama peli on takana, ovat nämä edullisilla pelipaikoilla pelanneet jo selvästi muita edellä kokemuksen määrässä eikä tätä eroa saa kiinni enää myöhemmässä vaiheessa, koska peli peliltä se ero vain kasvaa yksinkertaisesti siitä syystä, että näillä pelipaikoilla tulee toistoja huomattavasti enemmän kuin muilla paikoilla yhteensä. Niinpä valmentajat voivat hyvillä mielin peluuttaa omia suosikkejaan, koska usein nämä todellakin ovat ne parhaat pelaajat laittaa näille tärkeille pelipaikoille.

        Minua suorastaan oksettaa nämä valmentajat, jotka levittävät itsestään kuvaa pyyteettöminä lapsi- ja nuorisotyön tekijöinä, vaikka pelaavat niin röyhkeästi omaan pussiinsa kuin vain kuvitella saattaa. Ei ole kysymys siitä, etteivätkö nämä "parhaiden peluuttajat" ymmärtäisi mistä heidän toiminnassaan on kysymys. Kyllä jokainen pesäpalloa pelannut ja lasten pelejä nähnyt tietää, millä pelipaikalla parhaiten kehittyy ja missä ei. Kuvittelevatko he lasten vanhempien olevan niin tyhmiä etteivät tätä ymmärrä?

        Minä itse en tahdo jaksaa erään juniorijoukkueen vetäjien naamoja edes katsella. "Hyvä veli"-järjestelmä toimii ja samat naamat pelaavat ja saavat vastuuta. Samat naamat kierrättävät jokeripaitaa ja pelaavat 2-pesää. Siellä ne vetäjät nyt kaiket kesät ihmettelevät, kun ei vanhempia saa peleihin tuomareiksi eikä kirjureiksi eikä talkoisiin. Itse ovat soppansa keittäneet. Mitaleita on kaapissa, mutta vanhempien ja pelaajien mielenkiinto on hiipumassa yksi toisensa jälkeen. Joukkuehenki rapisee ja menestyskäyräkin näyttää hiipumisen merkkejä. Todella "älykästä" valmennustyötä monessa suhteessa.

        tuossa joukkueessa?

        Samat pojat vaihtavat jokeripaitaa ja 2-pesävahdin paikkaa keskenään. Mitalien jälkeen menestys on tosiaankin hiipumassa johtuen yksipuolisesta peluuttamisesta. Ne "parhaat" ykkösvahdit, keskikenttäpelaajat ym eivät oikeastaan enää parhaita ollutkaan ja turpiin on tullut sellaisilta joukkueilta, joilta ennen kierrätettiin pari rinkiä lyöjiä läpi.

        Pelinjohtajat kertovat että kun "kaikkia ei voi laittaa kaikille paikoille". No ei voikaan, kun ovat itse paikat pelaajilleen luoneet. Mutta todellakin on pieni ero sen keskikenttäpelaajan ja sen jokeripaidan pitäjän välillä. Poikien saamaa peliaikaa kun vertaa, niin eron pitäisi olla huimasti isompi.

        Ei enää vanhemmat innostu kirjuritehtävistä. Miksi pitäisikään? Ne joiden pojat saavat pelata, katsovat ettei heidän tarvitse. Ja niitä joiden pojat eivät pelaa, ei enää huvita.

        Pieni on maailma ja samat murheet joka puolella!


    • pesis

      pesiksessä ei ole ale D-iän mitään lapselle tärkeää, varsinkin jos vetäjät ovat teini-ikään jämähtäneitä pissiksiä, jotka näkevät omien hyvät puolet ja muutamien suosikkien ja sitten muutamien puutteet.

      itse en enää ikinä kannusta pesäpalloon yhtään lasta, yhden kokemus osoitti sen, että pelinjohtajan lapsi pelaa aina ja liki póikkeuksetta liki joka pelin ja parhaalla paikalla. aivan sama, onko taitoa vai ei. yhtä tai kahta pidetään jokerina, kun "pelisilmä ei vielä riitä" , "heittokäsi ei ole tarpeeksi hyvä" tai muuten vaan tökkii ko lapsi. ja vaikka pelinjohtajan lapsi vuotaisi paikaltaan 50 % palloista läpi, on se inhimillistä ja saa aina uuden tilaisuuden. jos joku epäsuosioon tekee saman jossakin pelissä, on se huonoutta ja joutaa vaihtopenkille.

      pesäpallo on lasten kidutuksesta seuraava muoto. ellet hanki itsellesi suosikin asemaa, olet porukan jätesäkki, jota kohdellaan miten vaan. aivan sama onko taitoa vai ei. sillä ei ole mitään tekemistä pelaamisen kansssa. vain sillä, oletko pelinjohtajan lapsi, pelinjohtajan kaverin lapsi, pelinjohtajan lapsen opettajan lapsi, pelinjohtajan kalakaverin lapsi, pelinjohtajan lions-kaverin lapsi jne...

      meillä hyvästeltiin pesis viime kesänä ja siirryttiin jalkapalloon. erittäin hyvä valinta. kaikki pelaa ja reilussa hengessä!

    • Pelit ohi

      Pelit ohi ja kauden päätöskin pidetty. Ensi kesä taas näyttää, miten pelataan ja pelataanko ollenkaan. Olen nyt kolme kesää vaiti seurannut poikani palloilua. Osa vanhemmista on suunsa aikaissut epäkohdista, mitään ei ole auttanut, pahentanut vain ko lapsen tilannetta. Tätä joukkuetta johtaa diktaattori ja kaksi myötäilijää seuraa mukana.

      Meillä poika pelaa noin joka neljännen pelin kokonaan. Ulkopaikka on se inhottu kakkosvahti. Sieltä uransa aloitti ja siellä on vieläkin. Joskus on päässyt kolmosvahdiksi, mutta harvemmin. Kerran sai myös tänä kesänä pelata kakkospolttajana. Se oli peleistä parhain pojan mielestä. Ykkösvahdin ja keskipelaajan tontista voi vain haaveilla. Sisäpelissä lyö korkeintaan vaihtoja. Koskaan ei ole päässyt edes kokeilemaan ajon lyömistä. Juoksuja on toki lyönyt, mutta ei ole ajoon annettu mahdollisuutta. Ne on tehty muille, jotka eivät sen kummempia lyöjiä ole kuin muutkaan.

      Joka kesän lopulla on póika vannonut lopettavansa, niin nytkin. Ja aina se veri on vienyt takaisin. Minä en puutu asiaan. Itse tekee ratkaisunsa ja tietää sen.

      Saman olen huomannut peluuttamisesta minäkin. Pelinjohtajien omat lapset ja muutamat suosikit ovat keskeisillä paikoilla. Suurin osa ei ole siellä taitojen, vaan jonkun muun perusteella. Ja minuakin kummastutaa, ettei poikien tasoero ole isompi kun ottaa huomioon, että osa pelaajista saa vain murto-osan joidenkin peliajasta. Näiden eniten ja parhailla paikoilla pelaavien pitäisi jo olla tähtiä! Mutta eivät vaan ole. Kumman pienet ovat taitoerot!

      Hermoja en ole vielä menettänyt. Tosin kaiken innon seuran ja joukkueen hyväksi tehtävään työhön kumminkin. Mutta mitäs minä tekemään joukkueen eteen enempää, kun ei se pojan peliaikaan vaikuta. Tehköön niiden vanhemmat, joiden lapset saavat pelatakin.

      Poika tietää, että omasta halustaan pelaa tai on pelaamatta, en kannusta siihen mutta en kehota lopettamaankaan. Mielipahan on oppinut käsittelemään muun urheilun kautta. Yksilölajeissa pärjää, siellä ei vaikuta jalan kulkuun se, onko valmennuksen suosiossa vai ei.

      • vielä hetki

        "Ulkopaikka on se inhottu kakkosvahti.
        Sisäpelissä lyö korkeintaan vaihtoja."

        Pari vuotta eteenpäin niin taidoilla, mitä näillä pelipaikoilla opitaan, ollaan vielä joukkueen tähti. Keskikenttäpelaajia ja kotiuttajia löytyy tuhansia. Kyllä jyvät erottuvat akanoista aikanaan.


    • Kausi2009

      Milloinkahan aletaan taas kirjoitella samasta aiheesta? Tämähän on ikuisuusasia ja niin kauan kun junnut pelaa ja isät valmentaa, riittää näitä kirjoituksia.

      Meillä pelataan kahdessa täysin erilaisessa joukkueessa. Toisessa on vallalla tämä ns parhaat pelaa meininki. Itse asiassa, eivät ole yhtään sen parempia, hämmästyttävän pienet ovat erot kun vertaa pelaajien saamaa peliaikaa. Ja toinen joukkue on ihana sillisalaatti, jossa kaikki saavat heilua missä vaan haluavat. Eli lyöntijärjestys tipahtaa joka vuoron ja pelin jäljeen yhtä pykälää alemmas, joten kaikki tosiaan lyövät kaikilla paikoilla. Ja ulkokenttäjärjestyksin kiertää aina pykälästä seuraavaan. Kaikki tosiaan pelaa kaikkia paikkoja.

      Voin kertoa, että kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu. Tässä "parhaat pelaa" systeemissä jotkut pelaajat turhautuvat kun paikka on aina sama ja suosikit pelaa enemmän ja paremmilla paikoilla. Ja tässä toisessa turhaudutaan jatkuviin hävioihin ja parhaat pelaajat ovat karkaamassa muihin joukkueisiin, sellaisiin, missä katsotaan vähän taitojakin. Pelaajatkin ymmärtävät, että jos lukkari antaa väärillä 7 juoksua ja ykkösvahti ei saa kertaakaan pelin aikana kiinni, eivät ehkä ole oikeilla paikoilla.

      • Rangaistuksia

        Ikuisuusasiahan tuo on. Lueskelin lomapäivän ratoksi tätä pesispalstaa, ja tämä aihe kyllä osui ja upposi.

        Itsekin ihmettelin meidän joukkueen vanhempien kanssa ihan ääneen sitä, että myös meidän joukkueessa on tällainen edellisissä viesteissä kuvattu suosikkisysteemi. Tämän jälkeen pääsi helvetti irti..

        Ainakin meille pesiksessä oli kyse kivasta harrastuksesta, jossa lapsen piti saada positiivinen suhtautuminen liikuntaan.
        Pidin aluksi itsestäänselvyytenä, että homma on tasapuolista. Kun vielä mutkan kautta tiesin vetäjän, en ollut uskoa kokemaani. Todellisuudessa tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan, tuskin edes tietävät mitä sanalla tarkoitetaan. Aluksi jatkuvaan jokerikierteeseen oli syynä se, ettei pelejä voi hävitä 30- 0! Ihan kuin siihen voisi vaikuttaa se, ketkä missäkin pelaavat, sen verran pieniä tasoerot ovat tuossa iässä. Tietysti tasoeroja tulee myöhemmin, kun osa saa paljon peliaikaa ja osa ei. Tällä hetkellä ne tasoerot todellisuudessa ovat liki olemattomia.

        Osa vetäjistä myöntää tilanteen, mutta eivät tunnu voivan tilanteelle mitään.
        Myös lasten vanhemmat tietävät ja tunnustavat tilanteen, mutta suuri osa heistä pitää tilannetta aivan oikeana, todeten ettei seuran määrittämillä arvoilla voida saada voittoja, vaan pelaajat on pitänytkin heti roolittaa. Tietysti näiden vanhempien lapset ovat suosikkeja, ja nämä suosikit pelaavat jatkuvasti parhailla paikoilla, jotka he käytännössä nyt jo "omistavat".

        Ilkeimmät kommentit antoivat henkilöt, joilla on kasvattajakoulutus. No, ehkä heihinkin pätee jossain vaiheesa sanonta, että "edestään löytää jne.."

        Itse ainakin yritän antaa pikkupelaajamme itse päättää, haluaako vielä jatkaa. Jos hän haluaa, niin toisaalta pelottaa antaa omaa lasta mukaan joukkueeseen, jonka vetäjiin ei enää luota (luottamus ja kunnioitus menetetään molemmat vain kerran). Me olemme olleet miltei aina harjoituksissa ja tehneet vanhempien hommista ainakin oman osamme, silti meillekin kerrottiin, että emme ole oikein olleet aktiivisia ja oletteko olleet peleissäkään mukana. Kertojana henkilö, jota ei ole juuri harjoituksissa lapsensa mukana näkynyt..

        Leireillä olemme olleet mukana, mutta ei sekään ole lapsen aikuistumisen kannalta hyvä, jos vanhemmat ovat koko ajan liian lähellä, pitäähän sitä antaa tilaa itsenäistyä. Ei vain viitsisi asettaa lasta alttiiksi sille, että hän joutuu muun joukkueen hampaisiin kun vanhemmat uskalsivat puuttua epäkohtaan, jonka olemassaolon kaikki tietävät, mutta jota suuri osa ei pidä epäkohtana.

        Joukkueen terävä pää on myös kaikkiviisaudessaan huomannut, että lapsia pitää alkaa rangaista huonosta käytöksestä. Huonoa käytöstä on kaikki pelinjohtajan siksi määrittämä. Rangaistuksia on tosin jaettu melko kitsaasti, vain ja ainoastaan meidän lapsellemme.
        Tosin muissa harrastuksissa lastamme ei ole todettu huonostikäyttäytyväksi. Tässäkin tapauksessa todelliset rääväsuut ovat aivan muualla (=suosikkien joukoissa, heille kun tämä terävä pää ei uskalla antaa rangaistuksia), Kun lapsemme vielä piti puolensa eikä alistunut pikku adolfille, niin ongelmiahan siitä seurasi.

        Harmi homma, etenkin lapsen puolesta. Hyvää on se, että asiat kuitenkin tulivat esille ajoissa, ja voimme jättää jossain vaiheessa homman muistojen joukkoon ja ehkä naureskellakin sille.

        Urheilu on kuulkaa totista hommaa, etenkin pesis, siinä kun voi luoda vaikka minkälaisen urankin! Kaikkihan osaavat heti luetella useita hyvin toimeentulevia pesisammattilaisia (vai oliko ne kaupungin lapiomiehiä) ; )


      • periaate
        Rangaistuksia kirjoitti:

        Ikuisuusasiahan tuo on. Lueskelin lomapäivän ratoksi tätä pesispalstaa, ja tämä aihe kyllä osui ja upposi.

        Itsekin ihmettelin meidän joukkueen vanhempien kanssa ihan ääneen sitä, että myös meidän joukkueessa on tällainen edellisissä viesteissä kuvattu suosikkisysteemi. Tämän jälkeen pääsi helvetti irti..

        Ainakin meille pesiksessä oli kyse kivasta harrastuksesta, jossa lapsen piti saada positiivinen suhtautuminen liikuntaan.
        Pidin aluksi itsestäänselvyytenä, että homma on tasapuolista. Kun vielä mutkan kautta tiesin vetäjän, en ollut uskoa kokemaani. Todellisuudessa tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan, tuskin edes tietävät mitä sanalla tarkoitetaan. Aluksi jatkuvaan jokerikierteeseen oli syynä se, ettei pelejä voi hävitä 30- 0! Ihan kuin siihen voisi vaikuttaa se, ketkä missäkin pelaavat, sen verran pieniä tasoerot ovat tuossa iässä. Tietysti tasoeroja tulee myöhemmin, kun osa saa paljon peliaikaa ja osa ei. Tällä hetkellä ne tasoerot todellisuudessa ovat liki olemattomia.

        Osa vetäjistä myöntää tilanteen, mutta eivät tunnu voivan tilanteelle mitään.
        Myös lasten vanhemmat tietävät ja tunnustavat tilanteen, mutta suuri osa heistä pitää tilannetta aivan oikeana, todeten ettei seuran määrittämillä arvoilla voida saada voittoja, vaan pelaajat on pitänytkin heti roolittaa. Tietysti näiden vanhempien lapset ovat suosikkeja, ja nämä suosikit pelaavat jatkuvasti parhailla paikoilla, jotka he käytännössä nyt jo "omistavat".

        Ilkeimmät kommentit antoivat henkilöt, joilla on kasvattajakoulutus. No, ehkä heihinkin pätee jossain vaiheesa sanonta, että "edestään löytää jne.."

        Itse ainakin yritän antaa pikkupelaajamme itse päättää, haluaako vielä jatkaa. Jos hän haluaa, niin toisaalta pelottaa antaa omaa lasta mukaan joukkueeseen, jonka vetäjiin ei enää luota (luottamus ja kunnioitus menetetään molemmat vain kerran). Me olemme olleet miltei aina harjoituksissa ja tehneet vanhempien hommista ainakin oman osamme, silti meillekin kerrottiin, että emme ole oikein olleet aktiivisia ja oletteko olleet peleissäkään mukana. Kertojana henkilö, jota ei ole juuri harjoituksissa lapsensa mukana näkynyt..

        Leireillä olemme olleet mukana, mutta ei sekään ole lapsen aikuistumisen kannalta hyvä, jos vanhemmat ovat koko ajan liian lähellä, pitäähän sitä antaa tilaa itsenäistyä. Ei vain viitsisi asettaa lasta alttiiksi sille, että hän joutuu muun joukkueen hampaisiin kun vanhemmat uskalsivat puuttua epäkohtaan, jonka olemassaolon kaikki tietävät, mutta jota suuri osa ei pidä epäkohtana.

        Joukkueen terävä pää on myös kaikkiviisaudessaan huomannut, että lapsia pitää alkaa rangaista huonosta käytöksestä. Huonoa käytöstä on kaikki pelinjohtajan siksi määrittämä. Rangaistuksia on tosin jaettu melko kitsaasti, vain ja ainoastaan meidän lapsellemme.
        Tosin muissa harrastuksissa lastamme ei ole todettu huonostikäyttäytyväksi. Tässäkin tapauksessa todelliset rääväsuut ovat aivan muualla (=suosikkien joukoissa, heille kun tämä terävä pää ei uskalla antaa rangaistuksia), Kun lapsemme vielä piti puolensa eikä alistunut pikku adolfille, niin ongelmiahan siitä seurasi.

        Harmi homma, etenkin lapsen puolesta. Hyvää on se, että asiat kuitenkin tulivat esille ajoissa, ja voimme jättää jossain vaiheessa homman muistojen joukkoon ja ehkä naureskellakin sille.

        Urheilu on kuulkaa totista hommaa, etenkin pesis, siinä kun voi luoda vaikka minkälaisen urankin! Kaikkihan osaavat heti luetella useita hyvin toimeentulevia pesisammattilaisia (vai oliko ne kaupungin lapiomiehiä) ; )

        Saakohan seurat rahaa Nuori Suomi periaatteen noudattamisesta?
        Tuli vain mieleen, että ko rahat voi olla perittävissä takaisin ja evättävissä seuroilta jatkossa, mikäli pystyy osoittamaan, että Nuori Suomi periaatetta säännönmukaisesti rikotaan.
        Raha kun on ainoa asia, mikä voi noiden lasten kiusaajien toiminnan lopettaa.


      • Jojo
        Rangaistuksia kirjoitti:

        Ikuisuusasiahan tuo on. Lueskelin lomapäivän ratoksi tätä pesispalstaa, ja tämä aihe kyllä osui ja upposi.

        Itsekin ihmettelin meidän joukkueen vanhempien kanssa ihan ääneen sitä, että myös meidän joukkueessa on tällainen edellisissä viesteissä kuvattu suosikkisysteemi. Tämän jälkeen pääsi helvetti irti..

        Ainakin meille pesiksessä oli kyse kivasta harrastuksesta, jossa lapsen piti saada positiivinen suhtautuminen liikuntaan.
        Pidin aluksi itsestäänselvyytenä, että homma on tasapuolista. Kun vielä mutkan kautta tiesin vetäjän, en ollut uskoa kokemaani. Todellisuudessa tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan, tuskin edes tietävät mitä sanalla tarkoitetaan. Aluksi jatkuvaan jokerikierteeseen oli syynä se, ettei pelejä voi hävitä 30- 0! Ihan kuin siihen voisi vaikuttaa se, ketkä missäkin pelaavat, sen verran pieniä tasoerot ovat tuossa iässä. Tietysti tasoeroja tulee myöhemmin, kun osa saa paljon peliaikaa ja osa ei. Tällä hetkellä ne tasoerot todellisuudessa ovat liki olemattomia.

        Osa vetäjistä myöntää tilanteen, mutta eivät tunnu voivan tilanteelle mitään.
        Myös lasten vanhemmat tietävät ja tunnustavat tilanteen, mutta suuri osa heistä pitää tilannetta aivan oikeana, todeten ettei seuran määrittämillä arvoilla voida saada voittoja, vaan pelaajat on pitänytkin heti roolittaa. Tietysti näiden vanhempien lapset ovat suosikkeja, ja nämä suosikit pelaavat jatkuvasti parhailla paikoilla, jotka he käytännössä nyt jo "omistavat".

        Ilkeimmät kommentit antoivat henkilöt, joilla on kasvattajakoulutus. No, ehkä heihinkin pätee jossain vaiheesa sanonta, että "edestään löytää jne.."

        Itse ainakin yritän antaa pikkupelaajamme itse päättää, haluaako vielä jatkaa. Jos hän haluaa, niin toisaalta pelottaa antaa omaa lasta mukaan joukkueeseen, jonka vetäjiin ei enää luota (luottamus ja kunnioitus menetetään molemmat vain kerran). Me olemme olleet miltei aina harjoituksissa ja tehneet vanhempien hommista ainakin oman osamme, silti meillekin kerrottiin, että emme ole oikein olleet aktiivisia ja oletteko olleet peleissäkään mukana. Kertojana henkilö, jota ei ole juuri harjoituksissa lapsensa mukana näkynyt..

        Leireillä olemme olleet mukana, mutta ei sekään ole lapsen aikuistumisen kannalta hyvä, jos vanhemmat ovat koko ajan liian lähellä, pitäähän sitä antaa tilaa itsenäistyä. Ei vain viitsisi asettaa lasta alttiiksi sille, että hän joutuu muun joukkueen hampaisiin kun vanhemmat uskalsivat puuttua epäkohtaan, jonka olemassaolon kaikki tietävät, mutta jota suuri osa ei pidä epäkohtana.

        Joukkueen terävä pää on myös kaikkiviisaudessaan huomannut, että lapsia pitää alkaa rangaista huonosta käytöksestä. Huonoa käytöstä on kaikki pelinjohtajan siksi määrittämä. Rangaistuksia on tosin jaettu melko kitsaasti, vain ja ainoastaan meidän lapsellemme.
        Tosin muissa harrastuksissa lastamme ei ole todettu huonostikäyttäytyväksi. Tässäkin tapauksessa todelliset rääväsuut ovat aivan muualla (=suosikkien joukoissa, heille kun tämä terävä pää ei uskalla antaa rangaistuksia), Kun lapsemme vielä piti puolensa eikä alistunut pikku adolfille, niin ongelmiahan siitä seurasi.

        Harmi homma, etenkin lapsen puolesta. Hyvää on se, että asiat kuitenkin tulivat esille ajoissa, ja voimme jättää jossain vaiheessa homman muistojen joukkoon ja ehkä naureskellakin sille.

        Urheilu on kuulkaa totista hommaa, etenkin pesis, siinä kun voi luoda vaikka minkälaisen urankin! Kaikkihan osaavat heti luetella useita hyvin toimeentulevia pesisammattilaisia (vai oliko ne kaupungin lapiomiehiä) ; )

        Olen muutaman vuoden toiminut junnujoukkueen joukkueenjohtajana. Omaa pelitaustaa löytyy 20-30 vuoden takaa. Siihen aikaan ei vielä jokereita ollut vaan 9 kenttäpelaajaa ja pari vaihtopelaajaa. Näkemystä löytyy siis vanhasta pesisvalmennuksesta ja nykypäivän "sosiaalipallosta".

        On seuroja, joissa toimitaan täysin tasapuolisesti g-d-ikäisissä, mutta on valitettavasti seuroja, joissa peluutetaan vain pelinjohtajien omien tavoitteiden mukaisesti tiettyä yhdeksikköä. Tosin se on vain pj:ien heikkoa näkemystä joukkueen kehittämisestä. Pesiksessähän tarvitaan aina 12 pelaajaa ja aina parempi, jos kaikki ovat tasavahvoja. Peli se on kuitenkin se juttu, joka kehittää junnuja kaikkein eniten. C-ikäisissä ymmärrän kilpailulliset pelaajavalinnat aivan täysin.

        Nykypäivän junnupesiksessäkin täytyisi silti vanhempien huomioida se, että jokeri voi olla pelin ratkaisija tullessaan lyömään. Ei se paikka ole aina rangaistus. Ja ne pesävahdithan pitää olla joukkueen varmimpia kiinniottajia!

        Oma tyttöni pelaa joukkueessamme ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että meillä on puolueettomat, lapsettomat juniorivalmentajat, jotka pelivuoroista päättävät. Tosin meillä pidetään tarkkaa kirjaa kokoonpanoista. Mutta olisin silti valmis vaihtamaan paikkaa tavallisen vanhemman rooliin ihan koska vaan. Tytölleni en vaadi yhtään sen enempää peliaikaa kuin muillekaan, vaikka työtunteja/vuosi en edes uskalla laskea. Jos joku vanhempi kehtaa edes valittaa muutamasta kioskivuorosta/kesä, niin näen kyllä punaista. Tosin olenhan aina sanonut, että teen kaikkeni lasteni harrastusten eteen. Pesis on kuitenkin hieno juttu!


      • joka
        Jojo kirjoitti:

        Olen muutaman vuoden toiminut junnujoukkueen joukkueenjohtajana. Omaa pelitaustaa löytyy 20-30 vuoden takaa. Siihen aikaan ei vielä jokereita ollut vaan 9 kenttäpelaajaa ja pari vaihtopelaajaa. Näkemystä löytyy siis vanhasta pesisvalmennuksesta ja nykypäivän "sosiaalipallosta".

        On seuroja, joissa toimitaan täysin tasapuolisesti g-d-ikäisissä, mutta on valitettavasti seuroja, joissa peluutetaan vain pelinjohtajien omien tavoitteiden mukaisesti tiettyä yhdeksikköä. Tosin se on vain pj:ien heikkoa näkemystä joukkueen kehittämisestä. Pesiksessähän tarvitaan aina 12 pelaajaa ja aina parempi, jos kaikki ovat tasavahvoja. Peli se on kuitenkin se juttu, joka kehittää junnuja kaikkein eniten. C-ikäisissä ymmärrän kilpailulliset pelaajavalinnat aivan täysin.

        Nykypäivän junnupesiksessäkin täytyisi silti vanhempien huomioida se, että jokeri voi olla pelin ratkaisija tullessaan lyömään. Ei se paikka ole aina rangaistus. Ja ne pesävahdithan pitää olla joukkueen varmimpia kiinniottajia!

        Oma tyttöni pelaa joukkueessamme ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että meillä on puolueettomat, lapsettomat juniorivalmentajat, jotka pelivuoroista päättävät. Tosin meillä pidetään tarkkaa kirjaa kokoonpanoista. Mutta olisin silti valmis vaihtamaan paikkaa tavallisen vanhemman rooliin ihan koska vaan. Tytölleni en vaadi yhtään sen enempää peliaikaa kuin muillekaan, vaikka työtunteja/vuosi en edes uskalla laskea. Jos joku vanhempi kehtaa edes valittaa muutamasta kioskivuorosta/kesä, niin näen kyllä punaista. Tosin olenhan aina sanonut, että teen kaikkeni lasteni harrastusten eteen. Pesis on kuitenkin hieno juttu!

        ei valitettavasti tosiaan toteudu kaikissa joukkueissa. Ainakin yhdessä joukkueessa jokeripaikasta on luotu rangaistuskeino, ja pienet pelaajat seuraavat tosi tarkkaan, paljonko kukin pelaa jokerina. Pikkumiehet on aika fiksuja, ja nopeasti aletaan kysyä, että miksei jotkut tietyt pelaa lainkaan jokerina, ja miksi jotkut pelaavat koko ajan samoilla paikoilla.
        Tahtoessani tasapuolista kohtelua pelaajien kesken, kerrottiin että ei tällaisia kirjaamisjärjestelmiä pystytä tekemään, mikä ei tietenkään ole todellinen syy. Tämän lisäksi minua noin 20 vuotta nuorempi pelinjohtaja alkoi huutamaan ja nimittelemään minua.
        Tässä joukkueessa asiasta ei olisi saanut keskustella, ja lopuksi asia eskaloitui niin, että poika ei enää millään halunnut jatkaa joukkueessa. Keskustellessamme asiasta tuli ilmi, että toiminta oli jo vaikuttanut hänen minäkuvaansakin. Tämän huomateessani meidän oli helppo tehdä päätös seuran jättämisestä.


      • junnupelaaja.
        Jojo kirjoitti:

        Olen muutaman vuoden toiminut junnujoukkueen joukkueenjohtajana. Omaa pelitaustaa löytyy 20-30 vuoden takaa. Siihen aikaan ei vielä jokereita ollut vaan 9 kenttäpelaajaa ja pari vaihtopelaajaa. Näkemystä löytyy siis vanhasta pesisvalmennuksesta ja nykypäivän "sosiaalipallosta".

        On seuroja, joissa toimitaan täysin tasapuolisesti g-d-ikäisissä, mutta on valitettavasti seuroja, joissa peluutetaan vain pelinjohtajien omien tavoitteiden mukaisesti tiettyä yhdeksikköä. Tosin se on vain pj:ien heikkoa näkemystä joukkueen kehittämisestä. Pesiksessähän tarvitaan aina 12 pelaajaa ja aina parempi, jos kaikki ovat tasavahvoja. Peli se on kuitenkin se juttu, joka kehittää junnuja kaikkein eniten. C-ikäisissä ymmärrän kilpailulliset pelaajavalinnat aivan täysin.

        Nykypäivän junnupesiksessäkin täytyisi silti vanhempien huomioida se, että jokeri voi olla pelin ratkaisija tullessaan lyömään. Ei se paikka ole aina rangaistus. Ja ne pesävahdithan pitää olla joukkueen varmimpia kiinniottajia!

        Oma tyttöni pelaa joukkueessamme ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että meillä on puolueettomat, lapsettomat juniorivalmentajat, jotka pelivuoroista päättävät. Tosin meillä pidetään tarkkaa kirjaa kokoonpanoista. Mutta olisin silti valmis vaihtamaan paikkaa tavallisen vanhemman rooliin ihan koska vaan. Tytölleni en vaadi yhtään sen enempää peliaikaa kuin muillekaan, vaikka työtunteja/vuosi en edes uskalla laskea. Jos joku vanhempi kehtaa edes valittaa muutamasta kioskivuorosta/kesä, niin näen kyllä punaista. Tosin olenhan aina sanonut, että teen kaikkeni lasteni harrastusten eteen. Pesis on kuitenkin hieno juttu!

        Meidän joukkueen pelinjohtajat ovat kanssa mahtavia, ja kaikkia peluutetaan taitojensa mukaan. Kaikki joutuvat (pääsevät) vuorollaan jokeriksi. Olen vielä D-ikäinen, mutta roolitus on jo otettu vahvasti mukaan. Itse olen tänä vuonna pelannut 4 eri numerolla (1,6,9 ja jokeri) ja ulkopelissä 5 eri paikalla, mutta en valita, päinvastoin. D-ikäistenkin pitäisi jo ymmärtää, että joukkueen hyväksi toimiminen on tärkeintä, mutta tietysti toiveita saa esittää eri pelipaikoista.

        Kun aloitin pesäpallon, ensimmäisessä pelissäni (harjoitusottelu) Pelasin numeroilla 1 ja 6 (Huomaa, että olen etenijä :D) ja ulkopelissä molemmilla paikoilla, joihin olin halunnut (polttaja ja koppari). Siitä lähtien sitten lähes joka toisessa ottelussa olen ollut kärkietenijä ja koppari. Kerran olen ollut pelissä kakkosvahtina ja en ymmärrä miksi kaikki tuntuvat inhoavan sitä, sinnehän ne tärkeät palot syntyvät. En myöskään ymmärrä, miksi kaikki inhoavat jokerin paitaa, jokerithan ne usein juuri purkavat ajolähdöt. Monesti olen kiittänyt meidänkin pelinjohtajaa, kun on laittanut jokerin purkamaan ajolähdön minun edestä pois, ja olen sitten vain mennyt lähes tyhjään kenttään. Nuoremmissa on sitten varmaan kunnia purkaa ajolähtö, mutta kun viimeksi jouduin siihen tilanteeseen (jota muuten inhoan) jätin viimeisellä lyömättä (koska oli väärä, ja unohdin, että oli pakko lyödä) ja etenijä kolmosella paloi takiani.


      • että roolitus
        junnupelaaja. kirjoitti:

        Meidän joukkueen pelinjohtajat ovat kanssa mahtavia, ja kaikkia peluutetaan taitojensa mukaan. Kaikki joutuvat (pääsevät) vuorollaan jokeriksi. Olen vielä D-ikäinen, mutta roolitus on jo otettu vahvasti mukaan. Itse olen tänä vuonna pelannut 4 eri numerolla (1,6,9 ja jokeri) ja ulkopelissä 5 eri paikalla, mutta en valita, päinvastoin. D-ikäistenkin pitäisi jo ymmärtää, että joukkueen hyväksi toimiminen on tärkeintä, mutta tietysti toiveita saa esittää eri pelipaikoista.

        Kun aloitin pesäpallon, ensimmäisessä pelissäni (harjoitusottelu) Pelasin numeroilla 1 ja 6 (Huomaa, että olen etenijä :D) ja ulkopelissä molemmilla paikoilla, joihin olin halunnut (polttaja ja koppari). Siitä lähtien sitten lähes joka toisessa ottelussa olen ollut kärkietenijä ja koppari. Kerran olen ollut pelissä kakkosvahtina ja en ymmärrä miksi kaikki tuntuvat inhoavan sitä, sinnehän ne tärkeät palot syntyvät. En myöskään ymmärrä, miksi kaikki inhoavat jokerin paitaa, jokerithan ne usein juuri purkavat ajolähdöt. Monesti olen kiittänyt meidänkin pelinjohtajaa, kun on laittanut jokerin purkamaan ajolähdön minun edestä pois, ja olen sitten vain mennyt lähes tyhjään kenttään. Nuoremmissa on sitten varmaan kunnia purkaa ajolähtö, mutta kun viimeksi jouduin siihen tilanteeseen (jota muuten inhoan) jätin viimeisellä lyömättä (koska oli väärä, ja unohdin, että oli pakko lyödä) ja etenijä kolmosella paloi takiani.

        ei haittaa. Hienoa myös huomata, että jo D ikäisenä osataan äidinkielen taidot ihan virheettömästi!


      • Tottakai
        että roolitus kirjoitti:

        ei haittaa. Hienoa myös huomata, että jo D ikäisenä osataan äidinkielen taidot ihan virheettömästi!

        Tottakai me osataan..:)


    • pesäpalloilija

      eikö se ole e junnuissa että jokaisen pelaajan pitää pelata ulkona ainakin 1 vuoropari ja ite kun olin e junnu peliaikaa tuli ulkona toinen jakso ja jokerina toinen jakso ja ei se jokerina olo kamalaa ole varsinkaan kun on se kaikki lyö systeemi että lyömään pääsee

      • on

        rangaistus. Pelinjohtaja rankaisee osaa lapsia jokeripaidalla, osa (=suosikit) saa tehdä mitä vaan eikä pelaa silti jokerina.

        Kyse on siitä, että lapsia kuuluu kohdella tasapuolisesti.

        Ihmettelen niitä vanhempia, jotka antavat kiusata omia lapsiaan.


    • f-junnuilu

      Miksi pesäpallo pysyy pienten paikkakuntien pienenä pelinä. Itse pelissähän ei ole mitään vikaa ja aika moni sitä on joskus nuoruudessaan kokeillut. Vika on siinä, että liian moni joutuu jo lapsena kokemaan pesäpallon vääristyneet arvot, eikä sitten enää vanhempana jaksa innostua koko lajista.
      Pesäpallo on aivan liikaa "sisäpiirin" juttu. Entiset pelimiehet kasvattavat poikansa pelin pariin, eikä sivullisia huolita mukaan.

    • Aikuisetherätkää

      No tämä asia ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut. Vanhempien meriiteillä ratsastaa moni keskinkertainen lapsi tietämättään.

      Oma lapsi tekee virheen ja saa silti kovasti kehuja ja kannatusta. Jos joku muu palaa tms. ei kehuja kuulu. Tämä selviää kun tallenteita peleistä katsoo.

      Herättää jo yleistä hilpeyttä muiden lasten vanhempien keskuudessa.

    • Anonyymi

      Osui silmiin tämä vanha keskustelu. Täytyy kyllä sanoa, että suurimmat valittajat on meillä tytön joukkueessa niitä ketkä ei harkoissa käy. Eräskin perhe toi tyttönsä toisesta seurasta meille, kun edellisessä pistettiin aina jokeriksi. No nyt tässä vuoden seuranneena, niin tyttö ei käynyt talvella kuin muutamissa harkoissa. Kevään ekoissa peleissä kiinnitin huomiota, että tyttö ei ole kehittynyt yhtään vuodessa. Joskus näinkin...
      Vanhemmat vaan näkevät hänet taitavana ja täydellisenä.

    • Anonyymi

      Kun tätä ketjua luin, niin pitää olla onnellinen siitä että lapseni on saanut kehittyä pesäpallossa ilman mitään "suhteita". On saanut monipuolisesti pelata kaikkia paikkoja. Nykyään tosin on jo hitsautunut kakkospolttajaksi ja eteniän rooli on usein. Pelaa D ja C ikäisissä. Isompien peleissä on usein se jokerin paita.

      Vanha ketju, mutta onko tälläistä nykyään vielä jossain seuroissa? Järkyttävää, jos on.

    • Anonyymi

      Jos pelinjohto hakee vain voittoja ja roolittaa pelipaikat taitotason mukaan jo pikkujunnuissa on vetäjällä päässä vikaa vikaa. Vastuunsa kantavan seuran vetäjäkoulutus osaa laittaa arvomaailman kohdalleen ja jos näin ei tapahdu kentällä niin ei kuin keskustelua aiheesta ja jos ei muu auta niin uutta vetäjää koukkuun. Vetäjän vaihto ei vaan useinkaan ole helppo juttu koska niitä ei kasva joka oksalla.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oulun mellakoitsijat matuja? Kaasuakin tarvittiin

      Kantaväestö harvoin parveilee seurueittain. https://yle.fi/uutiset/3-12042173 "Poliisi: Väkijoukko vastusti aggressiivisesti miehen kiinniottoa Oulu
      Maailman menoa
      187
      4403
    2. Sofia ja Stefu onnellisesti festareilla.

      En halua juoruta enemmän kun on pakko mutta ihana oli nähdä kaunis Sofia ja komea Stefu festareilla Karjaalla.Ihan eri meno kun Martinan kanssa.Stefu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      214
      3166
    3. Ässillä on taas vauhti päällä

      Somehiljaisuus ostosten kuvaamisen jälkeen ja viime yönä on taas Stefun instassa kerrottu totuuksia https://aijaa.com/DvaDp0
      Kotimaiset julkkisjuorut
      60
      1912
    4. 85
      1466
    5. Mikä on jäänyt parhaiten mieleen kaivatustasi?

      Laita vielä loppuun onko mies vai nainen. Älkää laittako negatiivisia juttuja.
      Ikävä
      62
      1359
    6. En vain pidä Martinasta.

      En tiedä mikä siinä on..en tiedä mitä on totta, mitä valetta enkä tunne Martinaa ollenkaan ihmisenä. Silti hän vain vaikuttaa kaikin tavoin niin kylm
      Kotimaiset julkkisjuorut
      272
      1230
    7. Miksi et enää halunnut kohdata mua?

      Miksi välttelet mua?
      Ikävä
      116
      1224
    8. YLEkin ihmettelee Päivin paniikkia

      Ylen haastattelemat oikeusoppineet ihmettelevät Päivin aktiivista rikossyytteistään kirjoittelua ennen oikeudenkäyntejä. Pyrkiikö heikentämään oikeud
      Luterilaisuus
      477
      1206
    Aihe