Onko täällä muita äitejä joilla on ihme puunausvimmoja? siis itse alitajuisesti pidän kotini siisteyttä sen mittana, miten hyvä äiti ja puoliso olen!!! sairasta, tiedän. ja ennen kaikkea aikaa vievää, tyhmää, voimia vievää ja älytöntä.Asumme kerrostalo kolmiossa, meillä on kissa ja pieni tytär.Emme ole rikkaita emmekä mitenkään hienostelijoita, mutta minulla on tullut tästä päähän pinttymä.
Minulla on ollut suunnilleen siitä lähtien tämä siivouspakko päässäni, kun tapasin mieheni 3-4 vuotta sitten, en tavoita mikä tämän "laukaisi"..
kuljen pitkin päivää harjan ja rikkalapion kanssa ja nypin roskia lattioilta ja mielestäni kotini ei koskaan ole tarpeeksi siisti.Tiskipöytä pitäisi olla puhdas,pyykit pestynä ja ruoka tehtynä.
Lapseni kanssa olen pärjännyt hyvin, meillä on siis 7kk vanha tyttö.Esikoinen.
Tunnen kovaa ahdistusta jos koti on sekaisin.
Tiedän että lapsen kasvaessa EI ENÄÄ OLE HELPPOA PITÄÄ KOTIA SIISTINÄ,mutta se ei niinkään huoleta minua.
Kuljen mieheni perässä ja korjaan tämän jälkiä :/
vaihtelen tavaroiden paikkaa ja pyyhin olemattomia pölyjä.
Nytkin mietin pitäisikö imuroida.Ja vähän luututa.Sain juuri tytön nukkumaan ja silloinhan pitäisi lepäillä ja tehdä omia juttuja.
Auttakaa, onko tämä oireilua stressistä? onko muilla tällästä ja miten tämän turhan puunailun saa loppumaan?
onhan hyvä pitää kotinsa siistinä mutta rajansa kaikella..
Minulla on ollut suunnilleen siitä lähtien tämä siivouspakko päässäni, kun tapasin mieheni 3-4 vuotta sitten, en tavoita mikä tämän "laukaisi"..
kuljen pitkin päivää harjan ja rikkalapion kanssa ja nypin roskia lattioilta ja mielestäni kotini ei koskaan ole tarpeeksi siisti.Tiskipöytä pitäisi olla puhdas,pyykit pestynä ja ruoka tehtynä.
Lapseni kanssa olen pärjännyt hyvin, meillä on siis 7kk vanha tyttö.Esikoinen.
Tunnen kovaa ahdistusta jos koti on sekaisin.
Tiedän että lapsen kasvaessa EI ENÄÄ OLE HELPPOA PITÄÄ KOTIA SIISTINÄ,mutta se ei niinkään huoleta minua.
Kuljen mieheni perässä ja korjaan tämän jälkiä :/
vaihtelen tavaroiden paikkaa ja pyyhin olemattomia pölyjä.
Nytkin mietin pitäisikö imuroida.Ja vähän luututa.Sain juuri tytön nukkumaan ja silloinhan pitäisi lepäillä ja tehdä omia juttuja.
Auttakaa, onko tämä oireilua stressistä? onko muilla tällästä ja miten tämän turhan puunailun saa loppumaan?
onhan hyvä pitää kotinsa siistinä mutta rajansa kaikella..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä pidän myös siitä että koti on siistinä. Hoidan 1v 8kk lastamme kotona ja tiedän että kun tarpeeksi on kotona siitä voi tulla pakkomielle pitää paikat tip top kunnossa. Mies kun tulee kotiin, syö ja jättää lautasen tiskialtaaseen huuhtelematta tai leivänmurut pöydälle nousee karvat pystyyn että tänne se vaan tulee sotkemaan kun minä täällä olen koko päivän siivonnut- tyyliin..En ole ihan noin tarkka että nypin roskia maasta =) mutta kuitenkin. Osaan kyllä myös rentoutua ja rentoudun aina ku lapsi nukahtaa tai menen myös itse nukkumaan, mutta en missään nimessä siivoa päiväunien aikaan ja siitä pidän kiinni.
Suosittelen sinua hieman hellittämään palatsinne jatkuvasta hinkkauksesta!
huushollista! Tai lastasi.
Keksi jokin muu harrastus, rupea vaikka opiskelemaan.
Itse siivoan myös välillä täysin maanisesti...
Olen huomannut että minulla se johtuu riittämättömyydena tunteesta. Huono omatunto iskee heti jos en tee mitään.. koen heti olevani huono äiti jos vain istun tai lepään.. varsinkin jos on riitaa tai muuta puolison kanssa alan siivoamaan vimmaisesti helpottaakseni huonoa omaatuntoani ja alemmuuden /riittämättömyyden tunnetta...
Yritän kovasti päästä moisesta kierteestä eroon, mutta ei ola helppoa... :/
tauti aikoinaan. Oli kaksi aika pientä lasta ja asuttiin rivarikolmiossa. Eipä oikein ollut edes muuta tekemistä, joten siivosin aamusta iltaan kaiket päivät kun vain sisällä oltiin. Naapurit naureskeli ääneen sille, että tamppasin mattoja joka toinen päivä ja jatkuva siivoaminen oli päällä.
Paranin siitä. Tuotettiin pari lasta lisää ja sitten muutettiin isoon taloon, jossa on iso piha. Nyt ois oikeesti niin paljon kotitöitä (piha mukaan lukien), etten ikinä ehdi tehdä niitä kuntoon kuitenkaan, joten koskaan ei ole kunnolla siistiä. Joten miksi stressata moisella. Enää en edes yritä, vaan nytkin tässä sängyllä löhöilen vauvan kanssa ja surffailen netissä, vaikka kotihommia ois kauheesti ja sotku ihan ankara. Ei haittaa, vaikka kaipa tästä kohta täytyy lähteä ottamaan ruoka uunista ja raivata keittiö siihen malliin, että siellä viitsii syödä. Olen huomattavasti tyytyväisempi tähän nykyiseen siisteystasoon.
siivousmania pari vuotta sitten. Jälkeenpäin tajusin, että yletön siivous alkoi henkisesti erittäin rasnkan keskenmenon jälkeen. Kai siinä oli joku yritys hallita elämää tms. Mielestäni on ihan hyvä, jos haluaa elää siistissä kodissa, mutta rajansa kaikella. Jos siivoaminen on aivan maanista, mielestäni kyse on jo muusta kuin siisteyden halusta. Mieti, mistä tämä käytös voisi itselläsi johtua?
Mitä enemmän on solmuja päässä, sitä enemmän yrittää ulkoisilla keinoilla tasapainottaa. Istu hetkeks alas kahvikupin kanssa ja mieti mikä sua oikeesti vaivaa, sillä siivousneuroosi on monesti oire jostain ihan muusta.
Mulle tulis nyt äkkiseltään mieleen sellanen, ettet ole oikein tyytyväinen liittoon/perheeseen ja yrität kiillottaa sen ulkoisia puitteita. Näin ainakin NÄYTTÄISI kaikki olevan hienosti.
Myös alkkisten lapsilla on usein neuroottinen suhtautumistapa siivoomiseen lapsuuden traumoista johtuen.
Suoraan kysymykseen suora vastaus, joten loukkaantua et saa ;)
..en loukkaannu, tiedän itsekin että tämä ei ole ihan normaalia.
Vanhempani eivät ole olleet alkoholisteja, meillä on tosin aina lapsuuden kodissanikin ollut siistiä.
Olen kyllä ollut nsynnytyksen jälkeen masentunut ja syön siihen lääkkeitä, mutta en tiedä miten tää siivoaminen liittyy siihen.Varmasti jotenkin.Kai yritän sillä saada mielen siistiksi, kun koti on siisti ;) tai jotain..
esikoisen saatuani huomasin peseväni koko ajan pyykkiä, imuroin, pyyhin pölyjä, jne. tytön kasvaessa piti alkaa miettimään mille alalle lähtisin opiskelemaan. 3 vuoden koulutuksen jälkeen olen ollut 5 vuotta siivoojana ja se on rauhoittanut jostain kumman syystä, tosin imuroin melkein joka päivä kun on 3 koiraa ja 6 kissaa...
pidän kyllä kodin koko ajan "vieraskelpoisena" ja se on aika helppoa kun jakaa joka päivälle jotain. maanantaina pesen vessat, tiistaina pyyhin pölyt, keskiviikkona vien matot ulos ja pyyhin lattiat, torstaina pesen pyykkiä, perjantaina vaihdan lakanat, lauantaina yleensä huilaan ja sunnuntaisin teen mitä tarvitsee, sekä imuroin tarvittaessa.