Olisi tarkoitus viedä 8v poika tänään imoittautumaan painikursseille ja kiinnostaisi tietää, millaisia kolhuja nämä pienet painijan alut joutuvat kokemaan. En löytänyt mistään tilastotietoa näistä.
Millaisia kolhuja syntyy painissa ja kuinka paljon
Kipukynnys
141828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
venähdyksiä ja joskus joitain ruhjeitakin.
Olisi kyllä kummaa jos tällaisesta löytyisi
jotain tilastoja, kukahan niitä olisi tehnyt?
Yleensä melkein mitä tahansa on jotenkin tilastoitu :o) Meillä äitee kun haluaisi tietää tuon ikävämän puolen asiat ensin, ennenkuin haluaisi jälkikasvun sen henkilökohtaisesti kokevan.
treeni sattuu. mutta niihin on siinä vaiheessa jo tottunut. nassikkapainissa ei suurempia kolhuja tule. se tosin tuntuu osasta välillä hyvin ikävältä kun iho on hiestä nahkea ja siitä vääntää. mutta muuten paini on ihan mukava laji.
tasolla harvemmin tulee mitään kolhuja. touhu lähinnä jumppaa ja voimistelua. meillä poika paininut 3 v ja pahimmat kolhut ovat olleet mustelmia. näistäkin valtaosa tullut kisoista. pahin taisi olla, kun järjestäjät sekoittivat sarjoja ja poikani joutui todella kokemattomana kilpasarjaan. siellä sitten samankokoinen paljon kokeneempi poika päätti ottaa tilanteesta kaiken irti ja riepotteli oikein kunnolla. onneksi se ottelu päättyi aika lyhkäiseen ja vaikka poika kipeä ja mustelmilla olikin, itsetunto taisi ne pahimmat mustelmat saada.
Joskus äidit vaativat faktoja, kuinka vaarallisesta lajista on kyse, kun aloitetaan uutta harrastusta. Jalkapalloa/sählyä on harrastettu aiemmin, mutta tuo juokseminen ei taida olla pojan paras alue. Joten ajattelin, että painissa tuo peruskunto kyllä nousisi, samoin notkeuskin, kun poika on tullut isäänsä :o) Eli mitään nenä poskella ja korva leuan alla olevia ei vielä ainakaan ole odotettavissa? :o) Ajattelin lähinnä nilkan/olkapään muljahteluja, jotka yleensä on vaarana painissa. Tuleeko tällaisia näillä pienillä usein?
ja harkoissa ei ole sattunut kummempaa, kuin että alkulämmittelyssä on joku saanut pallosta naamaansa (sen jälkeen vaihdettiin pallo pehmoisempaan) tai ollaan törmätty toisen kanssa. tai sitten harjoitusmatseissa on joku vähän innostunut liikaa ja mätkäyttänyt lenkistä vähän turhan voimalla toisen ympäri. pieniä mustelmia ja nirhaumia.
sitten kisoissa saattaa tulla isompien ( 14vee) matseissa jo kylkivammoja ja murtumiakin. yleensä ei tule kuin niitä mustelmia ja kaikkein yleisimmin ei niitäkään.
pitää kuitenkin muistaa, että paini on kuitenkin kamppailulaji ja tapaturmat mahdollisia. harvemmin kuitenkaan mitään mustelmia kummempaa tulee pienten tai isompienkaan treeneissä.
meillä myös harrastettu jalkkista ja sitä ainakin minä pidän pahemapana vammojen suhteen. äkkinäiset liikkeet ovat polville pahasta ja kaikki törmäilyt myös. kyllä nilkkoja enemmän jalkapallossa menee. lisäksi pidän painia parempana liikuntamuotona kuin jalkkista. siinä tosiaan tulee notkeutta, lihasta, nopeutta, koordinaatiota, kuntoakin.. kaikkea mitä lapsi tarvitsee.
Kuulostaa hyvältä ja jos pojalta saisi tuota kasvavaa kapinahenkeäkin vähän karsittua eli pikkuisen hermokontrollia lisää niin iskä ja äiskä on tyytyväinen. :o) No tänään se alkaa ja eiköhän se tuossa muutamassa kuukaudessa näe, millaista se tulee olemaan. Kiitos infosta!
Nämä muljahtelut tulevat vasta myöhemmässä iässä. Pienet pojat taipuvat vielä mihin tahansa asentoon ilman suurempia ongelmia.
Pikkuisille kannattaa antaa jo varhaisessa vaiheessa kalanmaksaöljyä jotta luut vahvistuvat. Proteiinipitoiset tuotteet antavat taas hyvän alun lihaskasvulle eikä pidä unohtaa monivitamiineja ja hivenaineita. Kaurapuuroa aamulla niin lapsi on tarpeeksi kestävä matolle
Itse aloittelen tänä iltana taas juuri tuon ikäisten nappuloiden kanssa uuden kauden. Minä olen ruukannut varoitella poikia ja heidän vanhempiaan, jotta jokaisessa painiharjoituksessa sattuu johonkin paikkaan vähän kipeästi. Jos ei satu, niin sitten ei olla harjoiteltukaan tosissan.
Toisinaan salille tulee nappuloita, joihin sitten sattuu ihan kaikki. Pää on pyörällä kuperkeikoista, superlonpallo osuu silmään, kaveri nipisti, niska vääntyi ja nenä osui mattoon. Ja joka kerta pitäisi ruveta paijaamaan ja hoivaamaan.
Näille pojille olen sitten pitänyt pienen luennon siitä, kuinka minä tilaan ambulanssin salille ihan vääränä iltana, jos ihan joka asiasta valittaa. Kun sattuu se iso vahinko, niin minä en enää usko sitä. Se on yleensä vähentänyt noita vammojen syntyä kummasti.
Ja kyllä valmentajat saleille osaavat yleensä ottaa tuoreempien tapausten kanssa sopivan pehmeästi. Ei kaikkia hulluuksia heti eka kerralla.
pojan äiti on pikkuisen varovainen näiden uusien harrastusten myötä, joten pystytkö sanomaan, kuinka usein näitä vakavampia kolhuja tapahtuu? Ainahan niitä tulee, sille ei voi mitään. Ja mustelmat eivät ole ongelma. Lähinnä on kyse nenän murtumisesta ja vastaavista tapauksista.
Helmikuusta 2004 lähtien minun vetemiä treenejä parin kuukauden kesäloma poislukien 2 kertaa viikossa. Salilla sattuneita vahinkoja jotka menneet lääkärihommiksi on tasan yksi. Silloin irtosi joku jänne olkapään seudusta (ei mitenkään irti poikki, mutta jotenkin kuiteskin) vakuutusyhtiölle taisi tulla parin tonnin lasku kun lisenssi luonnollisesti maksoi. Pojalle kuukauden paussi ja sitten sai painia.
Seuramme ainoa täysikäinen painija nyt on loukkonut kylkiään, korviaan ja polviaan, mutta ei noissa nappuloiden treeneissä ole kyllä hirveitä sattunut. Onneksi.
Vähemmän varsinaisia vammoja kuin futiksessa tuon ikäisille. Jos vanhempi ja vahvempi riepottelee, voi tuntua ilkeältä ennen kuin tottuu kontaktiin. Samoin ekat kisat parempaansa vastaan, varsinkin tapaukset joita ei siirretä kokeneiden sarjaan. Usein ne itkua vääntää mutta yleensä vain häviöstä harmissaan. Henkisesti ne kilpailut on kovempia, olsisivat useimmille aikuisillekin.
Ensimmäinen takana ja poika haluaa vielä jatkaa, joten ei se kovin iso järkytys ollut. Sattui vielä sopiva poika kaveriksi, tasaväkisesti väänsivät, joten eiköhän tämä tästä :o) Kiitos vastanneille !!