Introverttinä työelämässä oleminen on aikamoinen taakka.Työnteko sujuu parhaiten,kun ei joudu sosiaalisiin kontakteihin,paitsi satunnaisesti.
Muutama vuosi on mennyt melko hyvin,kun on saanut olla "rauhassa",ilman pakollisia seuranpitokuvioita.
Nyt tilanne on taas muuttumassa ja joutuu tiiviimpään (ja samalla painajaismaisempaan) työyhteisöön.
Jos yrittää olla normaalisti,eli maksimissaan sanoo hyvät huomenet,(joka sekin ajan myötä käy vain vaivaloisemmin)ja muuten on omissa oloissaan,niin sitä ei yleensä katsota hyvällä!
Pitäisi olla sosiaalinen ja muuta paskaa.Ei riitä että käy töissä ja hoitaa hommansa.
Ei tässä ole muuta ongelmaa kuin ne muut ihmiset.Saa nähdä miten käy...?
Mielenterveyttähän nämä työelämän pakolliset sosiaaliset kuviot koettelevat.
On muita jotka ovat samassa tilanteessa?
Muutama vuosi on mennyt melko hyvin,kun on saanut olla "rauhassa",ilman pakollisia seuranpitokuvioita.
Nyt tilanne on taas muuttumassa ja joutuu tiiviimpään (ja samalla painajaismaisempaan) työyhteisöön.
Jos yrittää olla normaalisti,eli maksimissaan sanoo hyvät huomenet,(joka sekin ajan myötä käy vain vaivaloisemmin)ja muuten on omissa oloissaan,niin sitä ei yleensä katsota hyvällä!
Pitäisi olla sosiaalinen ja muuta paskaa.Ei riitä että käy töissä ja hoitaa hommansa.
Ei tässä ole muuta ongelmaa kuin ne muut ihmiset.Saa nähdä miten käy...?
Mielenterveyttähän nämä työelämän pakolliset sosiaaliset kuviot koettelevat.
On muita jotka ovat samassa tilanteessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kiinnosta työkavereitten jutut. Harva pääsee itse valitsemaan ne. Onneksi minulla on yksi samanlainen työkaveri, jonka kanssa kieltäydymme aina kaikista "yhteisistä hauskanpidoista" ja olemme ylpeitä siitä, ettemme ole samanlaisia pälättäjiä kuin muut. Hyväksy sinäkin itsesi äläkä välitä, mitä muut puhuvat. Sosiaalisuus ei valttämättä ole mikään hyve. Hiljaiset ihmiset ovat yleensä huomattavasti älykkäämpiä ja parempia työntekijöitä.
Kyllä se on sitten säälittävää miten sitä paskanjauhantaa pidetään niin korkeassa arvossa. Itse olen ujo ja hiljainen ja olen erittäin tunnollinen työntekijä, usein on ollut ihan paineita siitä, että olenko nyt varmasti tehnyt hyvin ja oikein. Tervehdin kyllä kaikkia ja vastaan kun jotain sanotaan, mutta en ole aina äänessä. Ja kyllähän siitä aina saa kuulla. Onhan se nyt ihan järkyttävää ja koettelee sietokykyä jos joku on hiljaisempi kuin muut.
ja aina se koetaan erittäin pahaksi luonteenpiirteeksi, jos on vähemmän äänessä kuin toiset. Ja siitä saa aina kuulla.
Usein ne keskustelutkin on jo niin "teinitasosia" ettei jaksa semmosta ymmärtää, olen aina kokenut olevani kypsempi kuin muut, enkä jaksa hihitellä joka pikku asian perään.
sopii hiljaisille varmaan paremmin. Itsekin olen muita hiljaisempi töissä ja sain taas kulla kuinka ujo olen... kaiken lisäksi en edes hirveän ujo ole, aina ei edes saa suunvuoroa vaikka haluaisikin jutella kun muut jauhavat paskaa kilpaa. Ja minua ei kiinnosta mitä jonkun Marja-Tertun serkun sukulaisen tuttava teki sillon ja sillon, enkä itsekään puhu sellaisia.
Nykyaikainen työelämä vaatii kehittyneitä vuorovaikutustaitoja, joita kykenee harjoittamaan vain sosiaalisessa kanssakäymisessä. Työyhteisön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kaikki sen jäsenet osallistuvat myös esim. meillä järjestettävään vuotuiseen virkistyspäivään. Sen yhteydessä on myös mahdollisuus parantaa fyysistä kuntoa. Vähimmäisvaatimuksena kuitenkin yleisesti oletetaan, että työntekijä osallistuu edes ns. kahvipöytäkeskusteluihin sillä se antaa työntekijälle tunteen kuulumisesta meidän organisaatioon.
Onneksi minä en sitten ole teidän organisaatiossa töissä! Teillä ei siis saa olla sellainen kuin on, on oltava kaikkien samasta muotista valettuja moottoriturpia.
"Vuorovaikutustaidot
osallistuminen tärkeää"
Ja yhtä paskaa!
"Vähimmäisvaatimuksena kuitenkin yleisesti oletetaan, että työntekijä osallistuu edes ns. kahvipöytäkeskusteluihin sillä se antaa työntekijälle tunteen kuulumisesta meidän organisaatioon. "
Ja suksikoon vittuun!
Samaa mieltä edellisen kanssa. Minä osallistun kahvipöytäkeskusteluihin kuuntelemalla muita, koska en vain isommassa porukassa pahemmin ujouteni takia juttele oma-aloitteisesti. Vai että oikein vähimmäisVAATIMUKSET teillä on miten kahvitauolla käyttäydytään... Kuulostaa kamalalta työpaikalta!!
Myös pelkkä (hiljainen) läsnäolo on yhteiseen kahvihetkeen osallistumista. Mikäli et vielä halua tai ole valmis itse aktiivisesti ottamaan osaa keskusteluun ei siinä ole mitään kauheaa tai hävettävää ja sen asian kaikki työkaverisi - ainakin meidän firmassa - ymmärtävät.
Ei tämä mikään kamala työpaikka ole. Ja ne virkistyspäivät tarjoavat myös ujoille erittäin mukavan tilaisuuden hitsautua osaksi meidän tiimiä. Tiimi tarvitsee erilaisia persoonia ja kaikki tarvitsevat omaa työtiimiä.