Minulle tuli keskenmoeno heinäkuun lopulla...karmea kokemus. Sen jälkeen tuli miljoona litraa itkua, sitten pelko tulevasta ja yhtenä päivänä mikään ei tuntunut miltään...ihan yhtäkkiä.
Nyt olisi mahdollisuus yrittää uudestaan, mutta kun torjun vaistomaisesti mieheni pois, tein sen heti sairaalassa kuultuani keskenmenosta. Hän tuli halaamaan jne...työnsin pois. Aina kun pitäisi harrastaa seksiä niin minut valtaa sellainen paniikinomainen tunne. Toinen jopa ällöttää, vaikka tunnen sisimmässäni rakastavani häntä. En usko paniikin tulevan uuden raskauden pelosta...jotenkin ei vain kiinnosta koko homma, vaikka lasta olisi jo ikävä.
Onko keskenmeno aiheuttanut kenellekkään muille vastaavaa???
Nyt olisi mahdollisuus yrittää uudestaan, mutta kun torjun vaistomaisesti mieheni pois, tein sen heti sairaalassa kuultuani keskenmenosta. Hän tuli halaamaan jne...työnsin pois. Aina kun pitäisi harrastaa seksiä niin minut valtaa sellainen paniikinomainen tunne. Toinen jopa ällöttää, vaikka tunnen sisimmässäni rakastavani häntä. En usko paniikin tulevan uuden raskauden pelosta...jotenkin ei vain kiinnosta koko homma, vaikka lasta olisi jo ikävä.
Onko keskenmeno aiheuttanut kenellekkään muille vastaavaa???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips..Minulla keskenmeno tuli yllättäen, harrastimme seksi juuri ennen sitä tapahtumaa ja oli ihan tavallinen olo, kunnes jätkäni sai omansa mitä halusikin, niin yhtä-äkkiä rupesin vuotamaan verta ihan tolkuttomasti ja se ei loppunut millää..itkin ja itkin monta tuntia putkeen ja uskalsin sanoa jätkälleni mitä oli tapahtunut.. ja kavereilleni kerroin myöhemmin että olin saanut keskenmenon viikonloppuna!!se oli aivan kamala kokemus! silloin minua sattui ihan helvetisti mahaan. Mutta tiesin kyllä että olin raskaana 2kk kun harrastimme seksiä ilman kumia ja olin unohtanut ottaa e-pillerit ja olimme molemmat todella pahassa kännissä.. ja sitten kun jätkäni halusi seksiä yhtenä iltana ja suostuin siihen mutta yhtä-äkkiä piti lopettaa kesken kun rupesin itkemääm ihan HELVETISTI!! mutta nytten seksi elämä maistuu ja pitää käyttää (pillereitä) ja (kumeja) vaikka olisi "kännissä"!!! koska en kestäsi samanlaista kohtaloa!
Mä sain keskenmenon ekalla viikolla tätä vuotta. Se oli kai jotain 7 tms.. Mulla oli määrätty ultra (ja eka käynti neuvolassa) seuraavaksi päiväksi, kun alkoi vuoto.. Mä en ihan heti halunnut uskoa (oltiin yritetty 22kk) mutta jotenkin sen tiesi, alavatsa kivut oli niin voimakkaat.. Kun oli mennyt viikko keskenmenosta.. Niin mä tajusin yhtäkkiä "Mä en enää rakasta, mikään ei tunnu miltään, MÄ EN HALUA LASTA ENÄÄ".. Se oli hirveätä. Enkä mä tiedä mitä teen nyt (siitä on yli kuukausi).. Eikä mitään tapahdu, en pysty tai halua tuntea mitään. Haluan vain elää eteenpäin.. Ja aina välillä suru ottaa otteen ja sitten oon ihan hajalla ja itken, en voi päästää miestäni lähelle tukemaan (eka viikko keskenmenon jälkeen, se ei edes halunnut auttaa).. En kestä kosketusta, suutelua,, no seksi se toimii, pakko saada jostain se läheisyys.. Mutta kaikki muu. No elämäähän tämä on, ehkä joskus. Uskoin, että samantyyppisiä kokemuksia olisi ja että mun "tunteettomuus" johtuu osaksi siitä menetyksestä ja surusta, mutta en kai kuitenkaan jaksanut uskoa. Kiitos sun kirjoituksesta. JA VOIMIA TEILLE.