Hei,
nuorimmaiseni on tosiaan lähdössä opiskelemaan kauas pois.
Tuntuu, että juuri toimme hänet synnäriltä kotiin vauvanistuimessaan. Parin päivän päästä "palautamme" hänet opiskelupaikkakunnalle.
Lapset ovat vaan lainassa ja heillä on oma elämänsä jne. jne.
Olen toki tavattoman tyytyväinenkin tilanteeseen, mutta samalla on tämä haikeus ja luovuttamisen vaikeus. Kaikki on hyvin ja samalla ihan ylösalaisin.
Jokin elämänvaihe on lopullisesti loppu, jotta seuraava voi alkaa.
Voi rakkaus!
nuorimmaiseni on tosiaan lähdössä opiskelemaan kauas pois.
Tuntuu, että juuri toimme hänet synnäriltä kotiin vauvanistuimessaan. Parin päivän päästä "palautamme" hänet opiskelupaikkakunnalle.
Lapset ovat vaan lainassa ja heillä on oma elämänsä jne. jne.
Olen toki tavattoman tyytyväinenkin tilanteeseen, mutta samalla on tämä haikeus ja luovuttamisen vaikeus. Kaikki on hyvin ja samalla ihan ylösalaisin.
Jokin elämänvaihe on lopullisesti loppu, jotta seuraava voi alkaa.
Voi rakkaus!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omani on vasta 2 vee ja jo NYT pelottaa se aika kun hän sitten joskus lähtee omille teilleen :')
lainassa! Ikävää.
Meillä ei lapsia olla lainattu, he ovat aina meidän omia. Vaikka muuttavatkin omilleen, ovat he silti meidän.
Lainat palautetaan, lapsia ei palauteta, ei meillä ainakaan.
Olen itse nuorempi kahdesta sisaruksesta. Isoveljen muutto oli rankkaa äidille, mutta minun opiskelemaan lähtö toiselle puolelle Suomea oli hänelle vieläkin rankempaa.
Äiti on niin tunteellinen ja ollut aikoinaan kotiäitinä ja paljon läsnä meidän lasten elämässä, jotta hänen näytti olevan vähän vaikeaa luopua meistä.
Nyt muutosta on kaksi vuotta, ja äiti nykyisin osaa arvostaa sitä kaksinoloa isän kanssa. Nauttii tietysti niistä viikonlopuista, kun käymme kotikotona moikkaamassa vanhempia. Siihen kaksinoloon kuitenkin kuulemma tottuu aika nopeasti.
Sinun lapsesi
Kirjoittanut: Kahlil Gibran
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Voimaa ja haleja :-)
Kiitos ihanista kommenteista. Elämä on tätä.
Lapset ovat minulle vaan lainassa niinkuin kaikki muukin/muutkin. Ketään tai mitään en täältä mukaani saa. Lapseni ovat aina lapsiani, se asia ei muuksi muutu. He ovat aina "sydämen omia", mutta he ovat ennen kaikkea itsensä omia, joita saan vaan rakastaa. Ihmisiä ei omisteta, kuten ei muitakaan todella tärkeitä asioita.
Nyt on aika löytää sopiva etäisyys/läheisyys lasten kanssa, kun he ovat aikuisia. He tarvitsevat oman tilansa, mutta tarvitsevat vielä meitä vanhempiakin. Toisaalta tämä on aivan ihanaa aikaa, kuten kaikki muutkin vaiheet lasten kanssa. Aika ei pysähdy.