Huomio kaikki, ketkä kärsitte kovista äänistä! Minä nimittäin kärsin kovastikin (aina vain enemmän) ja olen saanut myös rauhoittavan lääkkeen helpottamaan oloani. Lääkkeitä en ole kuitenkaan vielä ottanut ja nyt haluaisin samassa tilanteessa olleilta neuvoja, miten ja milloin lääkkeen ottaisin. En haluaisi jäädä "koukkuun" mihinkään lääkkeeseen eli haluaisin ohjeita ihmisiltä, ketkä ottavat lääkkeitä satunnaisesti. Onpahan sekavasti kirjoitettu, mutta toivottavasti saan vastauksia. Kiitos!
Neuvoja kaivataan
Marsu
5465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lääkkeiden sijasta korvatulpat terveellisempi vaihtoehto?
itselläni ei kokemuksesta ole ääniyliherkkyydestä , mutta asian kanssa olemme lapseni vuoksi päivittäin tekemisessä. Meillä käytetään lapsella useasti korvatulppia paikoissa jossa on kovaa melua ja hän voi elää normaalia elämää melun keskellä :)
Sellaisesta lääkkeistä en ole kuullutkaan. Mitä lääkäri sanoi tuosta ääniherkkyydestäsi? Mistä se voi johtua? Entä tuo lääke, onko se tavallinen rauhoittava psyykkelääke?
En voi sietää kovaäänisiä ihmisiä. Tulee jotenkin paha olo siitä kovaa "kailottavasta" ihmisestä, ja ravintolat, joissa musiikki soi kovalla ja ihmiset pulisevat joka pöydässä (kovalla äänellä musiikista johtuen) on kamalaa. Yksittäiset kovat äänet esim. pamahdukset ei tee pahaa, hälinä on se kurjin juttu.
Minulla ei ole liian hyvä kuulo, testi meni läpi normaalein tuloksin.
Joo, hälinä mullakin se suurin ongelma. Voin minäkin kuunnella kunnon pamauksia, jotka eivät tunnu missään, mutta esim. jos olisin päiväkodissa tai koulussa töissä, jossa on paljon menoa ja meininkiä, olisin varmaan koko ajan kohtauksen partaalla. Aiempi kirjoitukseni lähti juuri sallaisesta, että meillä oli kylässä lapsi, joka joko kiukutteli tai itki koko ajan. Se myös vaikutti omiin lapsiini, jotka myös alkoivat reagoimaan, koska päiväunista ei tullut mitään. Homma meni ihan täysin hillumiseksi ja mulle tuli paha olo. Lääkkeeksi neuro kirjoitti siis aiemmin jo diapamin, jota voisi ottaa kun tietää tällaisia tilanteita tulevan eteen. Soitin nyt taas uudelleen neurolle ja pääsen nyt sen kautta psykiatriselle puolelle tutkituttamaan, johtuuko ongelmani epistä vai psyykkeestä.. Toivottavasti jostain saisin jotain ratkaisua ongelmaani.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että se voi johtua epistä. Jo nuorena ajattelin, etten koskaan tee lapsia, koska en kestäisi kuunnella niiden itkua enkä liioin leikki-ikäisen mellastusta tai teinin pauhaavia stereoita. Ehkä omille lapsille riittäisi paremmin sietokykyä, tiedä häntä miten olisi mennyt, jos lapsi olisi ollut tullakseen elämääni.
Voihan olla, että meillä on vaurio sellaisella alueella, joka suodattaa sitä "äänistressiä". Minulla on viallinen oikea ohimolohko, mites sinulla?
Ohimolohkoepilepsia mulla myös. Molemmat ohimolohkot vaurioitui aivotulehduksen seurauksena. Minut joudutaan joskus kouluttamaan uuteen ammattiin, sillä nykyinen ammattini on juuri työskentelyä lasten kanssa.