Olen ollut kuukauden verran uudessa osa-aikaisessa työssä, työ on asiakaspalvelua.. Tuntuu etten osaa mitään, tuntuu ettei asiat jotka jo pitäisi osata ja tietää, mene päähän millään, tuntuu että asiakkaatkin pitävät minua välillä tietämättömänä idioottina, virheitä ei saisi tehdä, ja jos niitä pääsee tulemaan, ne huomataan heti ja niistä tullaan huomauttamaan, siten alan vielä kaiken lisäksi pelätä virheiden tekemistä, ja stressikierre on valmis..
Tuntuu ettei päässä ole pyörinyt työn aloittamisen jälkeen yhtikäs mitään muuta kuin työ, vaikka olisi sattunut olemaan 3 päivän vapaa niin ei tunnu että saisi levätä, stressaan niin hirveästi että näen painajaisia työstäni, tuntuu jo nyt, kuukauden jälkeen, että olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä hommaa..
Vastailen siis asiakkaille puhelimeen, ja välillä saa sellaista haistattelua osakseen, että jo senkin takia työ on aika masentavaa..
Muut ihmiset työpaikallani ovat ihan eri persoonia kuin minä itse,hallitsevat työn hyvin, he ovat älykkäitä, tietävät kaikesta kaiken, vaikka olisivat yhtä uusia kuin minä, ovat he heti päässeet kiinni työhön, eivät tunnu tekevän virheitäkään.. minä olen suorastana hidasälyinen (siltä ainakin tuntuu), ja kaikenlisäksi hieman ujo, nyt on siis todella tullut sellainen olo, että hakeuduin täysin itselleni väärään paikkaan töihin..
Haastattelussa sanottiin että vuosi olisi sellaine n miniaika, jonka haluavat minun olevan tässä työssä, ja nyt se tuntuu täysin mahdottomalta, joka päivä iskee suorastaan pakokauhu, tekee mieli juosta pois eikä koskaan enää palata tuonne ahdistavaan paikkaan.. irtisanoutumisaika olisi pari viikkoa.. miten kehtaan jo tässä vaiheessa mennä sanomaan, että haluan ottaa loparit? Muuta ratkaisua en enää tunnu näkevän, en halua elää kokoajan tässä ahdistuksessa..
Tuntuu ettei päässä ole pyörinyt työn aloittamisen jälkeen yhtikäs mitään muuta kuin työ, vaikka olisi sattunut olemaan 3 päivän vapaa niin ei tunnu että saisi levätä, stressaan niin hirveästi että näen painajaisia työstäni, tuntuu jo nyt, kuukauden jälkeen, että olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä hommaa..
Vastailen siis asiakkaille puhelimeen, ja välillä saa sellaista haistattelua osakseen, että jo senkin takia työ on aika masentavaa..
Muut ihmiset työpaikallani ovat ihan eri persoonia kuin minä itse,hallitsevat työn hyvin, he ovat älykkäitä, tietävät kaikesta kaiken, vaikka olisivat yhtä uusia kuin minä, ovat he heti päässeet kiinni työhön, eivät tunnu tekevän virheitäkään.. minä olen suorastana hidasälyinen (siltä ainakin tuntuu), ja kaikenlisäksi hieman ujo, nyt on siis todella tullut sellainen olo, että hakeuduin täysin itselleni väärään paikkaan töihin..
Haastattelussa sanottiin että vuosi olisi sellaine n miniaika, jonka haluavat minun olevan tässä työssä, ja nyt se tuntuu täysin mahdottomalta, joka päivä iskee suorastaan pakokauhu, tekee mieli juosta pois eikä koskaan enää palata tuonne ahdistavaan paikkaan.. irtisanoutumisaika olisi pari viikkoa.. miten kehtaan jo tässä vaiheessa mennä sanomaan, että haluan ottaa loparit? Muuta ratkaisua en enää tunnu näkevän, en halua elää kokoajan tässä ahdistuksessa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
muista vaan että jokainen niistä työtovereistakin on joskus ollut uusi tulija ja epävarma omasta osaamisestaan siellä! Kestää aikansa että oppii rutiinit.
Olisiko siellä ketään ihmistä, jonka koet ystävälliseksi ja lämpimäksi tai sympaattiseksi? Voisit ihan hyvin kertoa hänelle tunteestasi. Ehkä saisit tukea työpaikalla, sitähän jokainen tarvitsee ja etenkin tulija.
Varmaan menee ihan hyvin sulla siellä, anna itsellesi lupa tehdä virheitä, jokainenhan niitä tekee. yritä vaan rentoutua ja se riittää ihan hyvin että teet parhaasi ja mahdollisimman hyvin!! ja rutiinia mikä tulee tekemiseen, saat ihan takuulla. sitten se helpottaa.
Onko työpaikkasi iso tai pieni`? Olisiko siellä ihminen jolle voisit jutella? Ja joka voisi tukea sinua`-
tsemppiä nyt, luota itseesi! Jokainen tekee virheitä, se ei ole vaarallista lainkaan. Ja teet parhaasi ja se riittää
Anna sille työlle ja itsellesi vielä AIKAA...!
"Kukaan ei ole seppä syntyessään."
Mutta fakta on sekin, että tietyt ihmistyypit sopivat paremmin paikkaan "A", eikä "B"...että älä sitten kiusaa itseäsi liian kauaa, jos homma ei toimi, vaan vaihda alaa.
Mutta älä luovuta LIIAN aikaisin...uusi on aina uutta ja asiat ovat kuitenkin opittavissa, jos halua/tahtoa löytyy.
Tsemppiä sinulle!