Minä en ymmärrä näitä mielenterveyskuntoutujia. Kertokaapa että miten esimerkiksi masennus vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen, että ei jaksa 5x viikossa käydä koulussa/töissä? Olen nähnyt näitä tyyppejä ja eivät mitenkään vaikuta epänormaaleilta. Heidän kohdallaan kyse tuntuu olevan vain siitä ettei huvita.
Mielenterveyskuntoutujat
Ihmettelijä vain
191112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla masennus vaikuttaa siten, että olen hirveän uninen, en jaksa liikkua, keskittymiseni häiriytyy, en pääse tenteistä läpi ja saan itkukohtauksia milloin sattuu. Sairastaminen ei huvita minua yhtään. Olen ollut vuoden verran sairaslomalla ja kyllästynyt siihen, ettei ole tarpeeksi tekemistä. Innolla menen koulun penkille.
En tiedä ketään, joka teeskentelisi masennusta pelkästä laiskuudesta.
Voit selata lukuisia sivustoja, joila selvitetään, mitä ovat masennuksen oireet. Niiden kanssa ei työnteko suju eikä opiskelustakaan tule mitään. Lievässä tapauksessa voi olla jokin välimuoto sopiva: vähän työtä/opiskelua ja loput lepoa.
Kuvitellaanpa, että olisit vaikka sairaalassa. Sinua hoitaisi masentunut lääkäri ja masentunut hoitaja. Halusisitko saada huonoa/väärää hoitoa,kun hoitohenkilökunnan toimintakyky ei toimi masennuksesta johtuen? Masentuneen muisti pettää, arviointikyky reistaa, voimat hoitoosi paneutumiseen eivät riitä jne.
Kuvitellaan, että opettajallasi olisi masennus. Haluaisitko olla oppilaana tunnilla, jossa opettaja ei muista opetettavia asioita, ei ole jaksanut yhtään valmistautua tunnille, opettaa vanhentunutta tietoa (jos muistaa sitäkään), menee sekaisin tunnin pitämisessä, puhuu samat asiat moneen kertaan, pinna pettää (kun stressinsietokyky on nolla)?
Tai kuvitellaanpa, että sinulla olisi lapsi! Haluaisitko omalle lapselle masentuneen/uupuneen open?
Kuvitellaanpa, että olet linja-auton kyydissä. Haluaisitko kuskiksi ihmisen, joka vakavien univaikeuksien vuoksi ei ole nukkunut silmäystäkään edellisenä yönä? Tai ehkäpä hän on nukkunut onnistuneet yöunet esimerkiksi vuosi sitten ja sinnitellyt parin tunnin yöunilla koko vuoden. Tai ehkä hän on aamulla vielä unilääketokkurassa, joka vastaa humalatilaa. Monet psyykelääkeetkin heikentävät tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä.
Siinä vasta muutama esimerkki. Muita voi miettiä itse, tarvitaan vain pikkuisen päänvaivaa ja oikeaa asennetta. Jos ei empatia kolahda, niin yritä sitten ajatella vaikka itsekkäistä lähtökohdista eli itsekin tulisit kärsimään siitä, että vajaatyökykyinen olisi pakolla töissä.
Puhumattakaan kuinka haitaksi on sairaalle itselleen olla töissä ennen kuin hän on toipunut. Paitsi silloin jos ajatellaan, että ihminen on hyödyllinen ja arvokas vain terveenä ja työkykyisenä...
No nyt ei ollutkaan kyse näistä ääripäistä, vaan nimenomaan mielenterveysKUNTOUTUJISTA. Eikös he ole näitä, ketkä ovat toipumassa jostain ennen kärsimästään masennuksesta tms. mielenterveyshäiriöstä?
Miksei voi käydä koulussa tai töissä kerta on lääkityskin? Eihän siitä masennuksesta ikinä pääse eroon jos vain lääkkeitä nappaa ja makaa kotona.
Velttoilijat hommiin, vaikka kuntouttavaan työtoimintaan. Kukaan ei kotona makaamalla betin ääressä työkykyiseksi palaa!!!
En tiedä, olenko kuntoutuja vai mikä olen. Lääkettä syön, mutta se ei paranna masennustani, jonka syyt ovat hyvin syvällä. Masennus on minulle vain oire ei edes sairaus, varsinainen diagnoosini. Nytkin olen niin voimaton, että tahtoisin vai maata ja nukkua, muuta raahauduin koneen äärelle, jos edes kirjoittaminen vähän antaisi voimia. Sitten kohta hivuttaudun työmaalle, josta pidän kiinni kuin hukkuva oljenkorresta, etten vajoaisi ja irtoaisi vielä siitäkin, joka pitää ryhtiä elämässäni. Masennus vie ruokahalun, ei tule edes nälkä, vaikka ei söisi mitään.
Ihmettelen kovasti, miksi tänne ihmettelyjäsi kirjoitat. Googlaapa vaikka tietoa masennuksesta. Samalla voit googlata tietoa esim. siitä, kun on mennyt jalka poikki, jos et muuten tiedä, miksei silloin pääse oikein liikkeelle...
Ehh...no eiköhän ole vähän eri asia jalka katkenneena yrittää mennä töihin kuin sellaisen jolla välillä heittää päässä, mutta jalat on tallella. Jalkamurtuma sentään on oikea näkyvä vaiva, eikä tarvitse todistella sen kummemmin.
Enkä minä guuglata halunnut, halusin kysyä teiltä kuntoutujilta, että miksi olette vain kotona vaikka lääkitys on kunnossa ja tukia juoksee? Eikö se ole vähän tyhjää elämää? Eikö siihen rinnalle kaipaisi jotain tekemistäkin ?
Tukia juoksee tosi hyvin: tulot (KAIKKI) kuukaudessa 300 e ja rapiat, miinus siitä verot. Ei mitään muita tukia siis, ei mitään. Piste. Entisessä akateemisessa ammatissa oli ihan hyvät keskitulot. Että ei ainakaan tulot innosta sairastamaan saati mikään muukaan.
Voi elämä näitä provoilijoita. En usko että kukaan voi kirjoittaa noin älytöntä ihan vakavissaan.
Et ymmärrä ironiaa näköjään kun et näköjää mielen sairauksiakaan. Lopeta täällä ihmettely jo. Joku täällä kaipaa oikeasti apua.
miksi kukaan haluaisi käydä töissä/koulussa/muussa ikävässä elämää rajoittavassa ja aikatauluttavassa hommassa, kun mielenterveyskuntoutujana on niin paljon kivempaa. Saa nukkua niin paljon kuin haluaa eikä tarvii sateessa lähteä rämpimään minnekään.
Meitä on aika moneksi. Olen itse ollut vapaalla tässä pidempään, ja loppujen lopuksi ei kiinnosta mennä töihin, vaikka työkin on ihan kivaa. Kyllä tietynlainen vapaus ja oleminen on aika kivaa. Mutta rahaa ei tule riittävästi, kun ajattelee että on vielä tuplasti aikaa sitä tuhlata...
Mutta edelleenkin, kuka haluaisi todellakaan vapaaehtoisesti sairastaa yhtään mitään?
laiskuutta, kun ei muka kehtais tehdä mitään. Minun kohdalla jaksoin käydä koulua (yllättävää kyllä) mutta kotini oli kuin pommin jäljiltä, hyvä että jakso viedä roskat ulos. Se oli kuin painajaisunta, enkä muista hirveesti asioita tuolta ajalta..muistan vaan kuinka:
-olin hirveän unelias (nukuin tosi paljon)
-en tuntenut juuri mitään, olotila kuvaa hyvin sana "zombie"
-välillä sain kamalia raivo-ja itkukohtauksia, tai en reagoinut mihinkään
Eli siis lamaannuin. Makasin vaan sohvalla pää tyhjää täynnä enkä nähnyt iloa juuri missään.
Tätä minä ajoin takaa! Mikseivät kaikki mielenterveyskuntoutujat rohkeasti vain myönnä, että laiskottelu ja velttoilu on mukavempaa kuin kunniallinen elämä?
Ja jos se elämä kotona on niin mukavaa niin eihän sinulla koskaan mitään masennusta ole ollutkaan.
Kyllä monet haluavat käydä töissä ihan vain siksi, että on hienoa _ansaita_ leipänsä itse! Tuntuu että sen voi hyvin mielin syödäkin kun ei ryöstä valtiolta.
Miksi muka olisi tarpeellista uuvuttaa itsensä tekemällä jotain paskaa työtä josta saa huonihin puoliinsa nähden aivan liian huonoa palkkaa, sitoutua siihen ja uhrata koko elämänsä, kun mielenterveyskuntoutujana saan päättää omasata päiväjärjestyksestään ja opiskella mitä haluaa? Työssäkäyvät sitten lykkäävät lapsensa päivähoitoon eivätkä muutenkaan koskaan huomaa kun ovat työnsä lumoissa ja myöhemmin näistä lapsista tulee läheisyyden puutteen takia mielenterveysongelmia. Onko se sitten kunniallista? Valtiolta en ryöstä, siltä en saa mitään tukia. Miksi te työssä käyvät orjat ette rehellisesti myönnä että vapaapäivät ja lomat on sittenkin (teistäkin) parempaa aikaa kuin työpäivät? Olet vain kateellinen, enkä ymmärrä miksi. Onko muka hauskaa viettää päivänsä masentuneena ja pakko-oireisena (syövät tuota kotoapoistumisintoa, kun "normaalit" ihmset eivät näitä oireita katso hyvällä)?
Sä tule kertomaan mulle mitä sairauksia mulla on ja mitä ei. Kun et tiedä mistään mitään.
töihin vaikka ahkerasti hain??? Siksikö että olen mielenterveyskuntoutuja ja minulla on historiassani paljon aukkoja, kun en ole töihin/kouluun kyennyt? Oikeudenmukaista?
Masennus on ensisijaisesti monimuotoinen psyykkinen häiriö.
Joku masentunut ei kykene nousemaan edes sängystä, joku taas ei keskittymiskyvyttömyydeltään pysty tekemään mitään.
Masennuksessa ei tosiaan "huvita", pahimmillaan edes elää.
huvittamisesta. Itse olen yksinkertaisesti NIIN VÄSYNYT, että silmät meinaa painua kiinni, en keskity kunnolla mihinkään ja voimat on heikot.
Välillä on parempia kausia jolloin on kuin eri ihminen ja jaksaa ja huvittaa tehdä vaikka mitä.
Masennus on sairaus siinä kuin muutkin. Pistätkö muillekkin vakavasti sairastunelle samalla lailla? Eihän kaikki sairaudet näy ulospäin! Tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti sairastaa ja olla tekemättä mitään, jonka seurauksena kukkaro huutaa tyhjyyttään. Tämä ei ole todellakaan ole tahtomisesta kiinni. Jotku pytsyy tekeen töitä, vaikka sairastaa jotkut taas tekee osapäivää. Kuitenkin liian aikainen töihin paluu voi olla "kohtalokasta". Mutta kiitos kannustuksesta ja VOIMIA SINULLE!!