Kestalaisuus elää ja voi hyvin vaikka sen kuolemaa on povattu vuosikymmeniä.
Miksi tuo liike on niin vahva.
Vastausta täytyy hakea historiasta. Maalaisliitto nousi rakentavaksi yhteistyöpuolueeksi heti raastavan kansalaissodan jälkeen. Puolue kantoi hallitusvastuuta käytännössä koko 20- ja 30-luvut.
Suomi oli juuri ennen toista maailmansotaa vähemmistönä Eurooppan kartalla: demokraattinen yhteiskunta, jossa poliittisilla äärilaidoilla oli suorastaan hämmästyttävän heikko kannatus. Tuohon olotilaan oltiin päästy kun lainsäädännöllisesti oli eliminoitu uhka idästä lakkauttamalla kommunistinen puolue ja näin samalla oli vedetty matto alta myös äärioikeiston kannatukselta joka pohjasi juuri bolsevismin vastustukseen. Maalaisliitto oli tuon lainsäädännön käytännön toteuttaja.
1920- ja 1930-luvun suomalaisilla olikin eurooppalaisittain harvinaisen realistinen kuva Neuvostoliitosta. Meillä tajuttiin, jopa työväenliikkeen enemmistössä (tannerilainen SDP), että Neuvostoliitto oli imperialistinen valtio jota kontrolloi terrori.
Sen sijaan 1970-luvun politiikkoja ja älymystö leimasi äärimmäisen naiivi näkemys Neuvostoliitosta. Etenkin demarien piirissä. Siellä sukellettiin niin syvälle suomettumisen suohon että vieläkin kylmää. Valittuja Paloja halveksittiin, mutta lopulta paljastui että Valitut Palat olivat huomattavasti lähempänä totuutta reaalisosialistisesta järjestelmästä kuin meidän lehdistömme saati umpisuomettunut Yle.
Keskusta vältti pahimman suomettumisen lähinnä Johannes Virolaisen ansiosta, puolue ei sittenkään langennut niin rähmälleen kuin SDP ja sen kellokkaat. Terve maalaisliittolainen ydin pysyi sillä samalla vakaalla linjalla jolla puolue rakensi siltoja ja yhteistyötä eri toimijoiden välille jo ennen sotaa.
Kansa arvostaa keskustalaista toimintaa vuosikymmenien ajalta ja puolueemme jatkaa edelleen vahvana. Vasemmisto hiipuu valheellisuudessaan
Miksi tuo liike on niin vahva.
Vastausta täytyy hakea historiasta. Maalaisliitto nousi rakentavaksi yhteistyöpuolueeksi heti raastavan kansalaissodan jälkeen. Puolue kantoi hallitusvastuuta käytännössä koko 20- ja 30-luvut.
Suomi oli juuri ennen toista maailmansotaa vähemmistönä Eurooppan kartalla: demokraattinen yhteiskunta, jossa poliittisilla äärilaidoilla oli suorastaan hämmästyttävän heikko kannatus. Tuohon olotilaan oltiin päästy kun lainsäädännöllisesti oli eliminoitu uhka idästä lakkauttamalla kommunistinen puolue ja näin samalla oli vedetty matto alta myös äärioikeiston kannatukselta joka pohjasi juuri bolsevismin vastustukseen. Maalaisliitto oli tuon lainsäädännön käytännön toteuttaja.
1920- ja 1930-luvun suomalaisilla olikin eurooppalaisittain harvinaisen realistinen kuva Neuvostoliitosta. Meillä tajuttiin, jopa työväenliikkeen enemmistössä (tannerilainen SDP), että Neuvostoliitto oli imperialistinen valtio jota kontrolloi terrori.
Sen sijaan 1970-luvun politiikkoja ja älymystö leimasi äärimmäisen naiivi näkemys Neuvostoliitosta. Etenkin demarien piirissä. Siellä sukellettiin niin syvälle suomettumisen suohon että vieläkin kylmää. Valittuja Paloja halveksittiin, mutta lopulta paljastui että Valitut Palat olivat huomattavasti lähempänä totuutta reaalisosialistisesta järjestelmästä kuin meidän lehdistömme saati umpisuomettunut Yle.
Keskusta vältti pahimman suomettumisen lähinnä Johannes Virolaisen ansiosta, puolue ei sittenkään langennut niin rähmälleen kuin SDP ja sen kellokkaat. Terve maalaisliittolainen ydin pysyi sillä samalla vakaalla linjalla jolla puolue rakensi siltoja ja yhteistyötä eri toimijoiden välille jo ennen sotaa.
Kansa arvostaa keskustalaista toimintaa vuosikymmenien ajalta ja puolueemme jatkaa edelleen vahvana. Vasemmisto hiipuu valheellisuudessaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
keskusta on vahva:
""Paavo Väyrynen ei koplaamallaan ministerin taipaleella ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Puutulliasiakin meni täysin pipariksi. Tai ei aivan täysin. Paavo ilmoitti, että hän voisi myydä "talvisodan hengessä" metsäänsä Tuusulasta, varsinkin nyt, kun aatetoveri Matti Vanhanen teki siitä puoliksi verovapaata. Tosin vielä on edessä hintavedätys, teollisuuden suuntaan.
Väyrysen suurimmaksi saavutukseksi jääkin Lissabonin sopimuksen allekirjoitus. Siis EU-jäsenyytemme vahvistus. Pahat kielet väittävätkin, että Väyrysen vehkeilyssa hallitusta muodostettaessa ministerin vakanssi koplattiin ennen EU-vastaisena tunnetun Väyrysen suostumukseen allekirjoittaa EU-sopimus. Paavo teki sen, mitä äänestäjänsä pahasti pelkäsivät.""
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=386570&tstart=15