..take a sad song..

Fernando on tietääkseni Abban tsibale. Ja lisäksi ihan paska.

fdfds kirjoitti:

Fernando on tietääkseni Abban tsibale. Ja lisäksi ihan paska.

Jos klassisessakin musiikissa arvosteltaisiin sävellyksiä sen perusteella, miten suosittuja ne ovat olleet, jouduttaisiin Meyerbeer arvottamaan Beethovenia korkeammalle. Kuka oli Meyerbeer? Sitä minäkin. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista Beatlesien musiikkia, kampaukset ja huumekokeilut ainoastaan.

arvostelukyky kirjoitti:

Jos klassisessakin musiikissa arvosteltaisiin sävellyksiä sen perusteella, miten suosittuja ne ovat olleet, jouduttaisiin Meyerbeer arvottamaan Beethovenia korkeammalle. Kuka oli Meyerbeer? Sitä minäkin. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista Beatlesien musiikkia, kampaukset ja huumekokeilut ainoastaan.

-nix....Beatles muistetaan tuhannenkin vuoden kuluttua...usko pois... :)

here. kirjoitti:

-nix....Beatles muistetaan tuhannenkin vuoden kuluttua...usko pois... :)

Kuka sanoi, että Beatles- ja Abba-fanit arvottavat musiikkia sen suosion perusteella? Sekä Abba että Beatles on aivan yhtä kuolematonta kuin paras klassinen, ja soivat vielä viidensadan vuodenkin päästä. Se on varmaa se. Taitaa nyt jotain vain harmittaa se, että Abba ja Beatles ovat niin pirun suosittuja kuin ovat. Popin suosio on tunnetusti klasareille paha paikka, ja tätä tunnetta koitetaan lieventää väheksymällä populaarimusaa ja epäilemällä sen säilyvyyttä. Noloa, mutta ei se mitään.

arvostelukyky kirjoitti:

Jos klassisessakin musiikissa arvosteltaisiin sävellyksiä sen perusteella, miten suosittuja ne ovat olleet, jouduttaisiin Meyerbeer arvottamaan Beethovenia korkeammalle. Kuka oli Meyerbeer? Sitä minäkin. Sadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista Beatlesien musiikkia, kampaukset ja huumekokeilut ainoastaan.

Toisaalta Meyerbeer oli pelkkä oopperasäveltäjä. Klassisella puolella asetelma on joka tapauksessa hieman erilainen: musiikin sisällön ollessa yksin keskeisessä roolissa tällaisia sekundaarikriteereihin pohjautuvia arvostuksia ei niin hevillä pääse syntymään.
Beethovenin sinfoniat, konsertot, pianosonaatit ja jousikvartetot ovat esimerkiksi sisältöä, jonka useimmat alan harrastajat tuntevat siinä määrin, ettei vastakkainasettelua Meyerbeerin kanssa juurikaan voine syntyä.
Uskon toki, että Beatles muistetaan sadankin vuoden kuluttua: tätä teesiä tulevasta unhoon painumisesta eri populaarimusiikin ilmiöiden osalta esitetään hyvin usein klassisen puolen harrastajien toimesta. Kuten kaikki näkemykset, niin myös tämä vaatisi tuekseen (mieluiten rationaalisia) perusteluja. Sellaisia on kuitenkin kovin hankalaa tuoda esiin, koska tällaiset näkemykset - pohjimmiltaan - ovat peräisin varsin emotionaalisesti latautuneista päätelmistä.
Olisiko sittenkin parempi, että kehitys jatkuisi kuten ennenkin? Tällöin unohduksiin painuisivat kaikki sellaiset ilmiöt, joilla ei ole ollut riittävää MERKITYSTÄ omana aikanaan saati historiallisessa tarkastelussa. Mikäli totuttu kehityskulku jatkuisi tällä olettamalla, niin olisin taipuvainen uskomaan Beatlesin pysyvän vielä tietoisuudessa ja Abban ja muiden laimeampien ilmiöiden (näihinhän voi kuulua myös vähemmän innovatiivista taidemusiikkiakin, jopa).

öppilöömi kirjoitti:

Toisaalta Meyerbeer oli pelkkä oopperasäveltäjä. Klassisella puolella asetelma on joka tapauksessa hieman erilainen: musiikin sisällön ollessa yksin keskeisessä roolissa tällaisia sekundaarikriteereihin pohjautuvia arvostuksia ei niin hevillä pääse syntymään.
Beethovenin sinfoniat, konsertot, pianosonaatit ja jousikvartetot ovat esimerkiksi sisältöä, jonka useimmat alan harrastajat tuntevat siinä määrin, ettei vastakkainasettelua Meyerbeerin kanssa juurikaan voine syntyä.
Uskon toki, että Beatles muistetaan sadankin vuoden kuluttua: tätä teesiä tulevasta unhoon painumisesta eri populaarimusiikin ilmiöiden osalta esitetään hyvin usein klassisen puolen harrastajien toimesta. Kuten kaikki näkemykset, niin myös tämä vaatisi tuekseen (mieluiten rationaalisia) perusteluja. Sellaisia on kuitenkin kovin hankalaa tuoda esiin, koska tällaiset näkemykset - pohjimmiltaan - ovat peräisin varsin emotionaalisesti latautuneista päätelmistä.
Olisiko sittenkin parempi, että kehitys jatkuisi kuten ennenkin? Tällöin unohduksiin painuisivat kaikki sellaiset ilmiöt, joilla ei ole ollut riittävää MERKITYSTÄ omana aikanaan saati historiallisessa tarkastelussa. Mikäli totuttu kehityskulku jatkuisi tällä olettamalla, niin olisin taipuvainen uskomaan Beatlesin pysyvän vielä tietoisuudessa ja Abban ja muiden laimeampien ilmiöiden (näihinhän voi kuulua myös vähemmän innovatiivista taidemusiikkiakin, jopa).

Toisaalta Meyerbeer oli pelkkä oopperasäveltäjä. Klassisella puolella asetelma on joka tapauksessa hieman erilainen: musiikin sisällön ollessa yksin keskeisessä roolissa tällaisia sekundaarikriteereihin pohjautuvia arvostuksia ei niin hevillä pääse syntymään.
Beethovenin sinfoniat, konsertot, pianosonaatit ja jousikvartetot ovat esimerkiksi sisältöä, jonka useimmat alan harrastajat tuntevat siinä määrin, ettei vastakkainasettelua Meyerbeerin kanssa juurikaan voine syntyä.
Uskon toki, että Beatles muistetaan sadankin vuoden kuluttua: tätä teesiä tulevasta unhoon painumisesta eri populaarimusiikin ilmiöiden osalta esitetään hyvin usein klassisen puolen harrastajien toimesta. Kuten kaikki näkemykset, niin myös tämä vaatisi tuekseen (mieluiten rationaalisia) perusteluja. Sellaisia on kuitenkin kovin hankalaa tuoda esiin, koska tällaiset näkemykset - pohjimmiltaan - ovat peräisin varsin emotionaalisesti latautuneista päätelmistä.
Olisiko sittenkin parempi, että kehitys jatkuisi kuten ennenkin? Tällöin unohduksiin painuisivat kaikki sellaiset ilmiöt, joilla ei ole ollut riittävää MERKITYSTÄ omana aikanaan saati historiallisessa tarkastelussa. Mikäli totuttu kehityskulku jatkuisi tällä olettamalla, niin olisin taipuvainen uskomaan Beatlesin pysyvän vielä tietoisuudessa ja Abban ja muiden laimeampien ilmiöiden (näihinhän voi kuulua myös vähemmän innovatiivista taidemusiikkiakin, jopa) vaipuvan pikkuhiljaa näkymättömiin ja - kuulumattomiin!

-joo,kyl Strawberry-Penny Lane on myös hieno,ja kestänyt ajan hammasta ehkä parhaiten kaikista.
-silti suosikkini on Hey Jude,sillä kääntöpuoli on myös aivan klassikko Revolution.
-Amerikassa Beatlet on myynnin suhteen ykkönen,Elvis kakkonen ja yllätys,yllätys,Led Zeppelin kolmonen..
-no,myyntiluvut on tietysti vain mitä on,mut Beatles on paikkansa ansainnut..ehdottomasti.
-niin ja lisää upeita sinkkuja: Get Back/Don"t Let Me Down,She Loves You/I"ll Get You,I Feel Fine/She"s A Woman,ähh nehän sais luetella melkein kaikki.. :)

kansiM. kirjoitti:

-joo,kyl Strawberry-Penny Lane on myös hieno,ja kestänyt ajan hammasta ehkä parhaiten kaikista.
-silti suosikkini on Hey Jude,sillä kääntöpuoli on myös aivan klassikko Revolution.
-Amerikassa Beatlet on myynnin suhteen ykkönen,Elvis kakkonen ja yllätys,yllätys,Led Zeppelin kolmonen..
-no,myyntiluvut on tietysti vain mitä on,mut Beatles on paikkansa ansainnut..ehdottomasti.
-niin ja lisää upeita sinkkuja: Get Back/Don"t Let Me Down,She Loves You/I"ll Get You,I Feel Fine/She"s A Woman,ähh nehän sais luetella melkein kaikki.. :)

"-Amerikassa Beatlet on myynnin suhteen ykkönen,Elvis kakkonen ja yllätys,yllätys,Led Zeppelin kolmonen.."

onko tuo nyt suuri yllätys, että nämä nimet sieltä esiin putkahtavat. Siinä on siistissä rivissä 50- 60- ja 70-lukujen suosituimmat rockaktit.

Jotain tuo lista kertoo kai siitäkin, miten rockmusiikki tuona aikana kehittyi. Elvis oli ennen kaikkea komeaääninen tulkitsija, Beatlet puolesta loistavia lauluntekijöitä, Led Zeppelinin suuruus taas perustui virtuoosimaiseen musisointiin. Kaikki eri vahvuuksilla pelaavia artisteja ja loistavia omalla tavallaan. Ansaitsevat paikkansa listan kärjessä mielestäni.

Lennonjohtaja kirjoitti:

"-Amerikassa Beatlet on myynnin suhteen ykkönen,Elvis kakkonen ja yllätys,yllätys,Led Zeppelin kolmonen.."

onko tuo nyt suuri yllätys, että nämä nimet sieltä esiin putkahtavat. Siinä on siistissä rivissä 50- 60- ja 70-lukujen suosituimmat rockaktit.

Jotain tuo lista kertoo kai siitäkin, miten rockmusiikki tuona aikana kehittyi. Elvis oli ennen kaikkea komeaääninen tulkitsija, Beatlet puolesta loistavia lauluntekijöitä, Led Zeppelinin suuruus taas perustui virtuoosimaiseen musisointiin. Kaikki eri vahvuuksilla pelaavia artisteja ja loistavia omalla tavallaan. Ansaitsevat paikkansa listan kärjessä mielestäni.

Abban biisi, ja aivan loistava sävellys sekä rakenteellisesti nerokas kappale, hakkaa Hey Juden mennen tullen. Siitä tuskin oli siltikään puhe ;D

Mitä jenkeissä suuriin myyntilukuihin tulee, niin kyllä Michael Jackson varmaan hakkaa niin Beatlesin kuin Elviksen ja Zeppelininkin. Pelkkää Thrilleriä myyty yli 50 miljoonaa USA:ssa, eihän ykskään Beatlelevy pääse lähellekään. Bad, Dangerous, Off the Wall ja HIStory myös myyneet huimia määria USA:ssa ja kaikkialla.

Mutta eihän myyntiluvut mitään merkkaa, vai mitä? Musa määrää

on tosiaan kirjoitti:

Abban biisi, ja aivan loistava sävellys sekä rakenteellisesti nerokas kappale, hakkaa Hey Juden mennen tullen. Siitä tuskin oli siltikään puhe ;D

Mitä jenkeissä suuriin myyntilukuihin tulee, niin kyllä Michael Jackson varmaan hakkaa niin Beatlesin kuin Elviksen ja Zeppelininkin. Pelkkää Thrilleriä myyty yli 50 miljoonaa USA:ssa, eihän ykskään Beatlelevy pääse lähellekään. Bad, Dangerous, Off the Wall ja HIStory myös myyneet huimia määria USA:ssa ja kaikkialla.

Mutta eihän myyntiluvut mitään merkkaa, vai mitä? Musa määrää

Abbahan on aivan eri tyylistä musaa kuin Beatles,eli pelkkää poppia.Beatles on paljon monipuolisempi musiikillisesti,ja tosiaan "hakkaa mennen tullen abat,sun muut"... :)
-"Michael Jackson varmaan hakkaa" jne. Niin,jos uskot huhuja ja kuulopuheita mut TILASTOT/FAKTAT kertoo Beatlesin olevan nr. 1,Elvis nr. 2,ja Led Zeppelin nr. 3.
-musa ratkaisee,ei mitkään pirun musiikkitoimittajat yms...eikä varsinkaan abban himofanit,joilla ei tunnetusti ole kuin yksi korva.. :)

Madonna. kirjoitti:

Abbahan on aivan eri tyylistä musaa kuin Beatles,eli pelkkää poppia.Beatles on paljon monipuolisempi musiikillisesti,ja tosiaan "hakkaa mennen tullen abat,sun muut"... :)
-"Michael Jackson varmaan hakkaa" jne. Niin,jos uskot huhuja ja kuulopuheita mut TILASTOT/FAKTAT kertoo Beatlesin olevan nr. 1,Elvis nr. 2,ja Led Zeppelin nr. 3.
-musa ratkaisee,ei mitkään pirun musiikkitoimittajat yms...eikä varsinkaan abban himofanit,joilla ei tunnetusti ole kuin yksi korva.. :)

Abba on kieltämättä varsin eri tyylistä musiikkia kuin Beatles, mutta ainakaan Beatles ei ole näistä se monipuolisempi yhtye. Tai pitää oikeastaan ensin kysyä, mitä monipuolisuus tarkoittaa: itse koen säveltämisen olevan ehkä se merkittävin tekijä. Ruotsalaispopyhtyeen kaksikko teki paljon laaja-alaisempaa säveltyötä kuin Beatles. Beatlesin monipuolisuus perustuu ensisijaisesti sovittamiseen laajuteen: George Martinin avulla ja oman kovan lahjakkuutensa tuloksena beatlet kokeilivat tosi monenlaista sovittamista. Mutta kun kuuntelee vaikka jotain kronologista hittikokoelmaa, niin huomaa että lähes kaikki heidän tunnetuimmat biisinsä ovat sävellyksinä samantyylisiä. Strawberry Fields Forever olisi voinut olla perinteisemmin sovitettuna vaikka Hard Days Nightilla. Samoin valtaosa Sgt. Pepper -albumin materiaalista on vain psykedeelisesti sovitettua poprockia, melodisesti saman tyyppistä kuin aikaisemmat Beatles-levyjen kappaleet.

Abban monipuolisuus taas ilmenee juuri säveltyössä: löytyy popkappaleita ("SOS", "Mamma Mia"), rytmiin perustuvia discosävellyksiä ("Dancing Queen", "Gimme Gimme Gimme"), latinalaiseen/väliamerikkalaiseen lauluperinteeseen nojaavia balladeja ("Fernando", "Chiquitita"), kevyttä rockia ("Waterloo"), ns. 'klassisen melodiarakenteen' slovareita ("The Winner Takes It All", "Happy New Year"), vahvasti musikaalivaikutteisia sävellyksiä ("Money Money Money", "Thank You for the Music", "The Way Old Friend Do"), ihan puhtaita iskelmiä ("I Have a Dream"), lähes progemaista tyyliä ("Eagle") jne. Abba-sävellysten rakenteet ovat myös harvinaislaatuisia, esim. "Knowing Me, Knowing You":n polveileva kertosäe ja epätavallinen välisoiton ja säkeistön välinen 'yhteys' muodostavat ihan uniikin melodian. Samoin vaikka "The Name of the Game" -biisin vaikeasti luokiteltava rakennetyyppi.

Jos tilastoista puhuu faktana, kannattaa perehtyä hieman paremmin siihen, millä tavalla noita tilastoja on ylipäätään koottu. Koska ei ole olemassa mitään maailmanlaajuista myyntiä seuraavaa instanssia, on mahdoton sanoa kuinka paljon levyjä on minkäkin artistin/bändin kohdalla myyty. Suurin osa näistä kokonaismyyntiväittämistä on siis vedetty hatusta: Elvis Presleyn ja The Beatlesin on esimerkiksi molempien kerrottu myyneen satumaiset miljardi äänitettä. Tosiasiassa kyseessä on pelkkä arvio, mahdollisesti hyvin karkea sellainen ja on luultavaa, että se on tehty 'mehukkaiden' promootialauseiden toivossa. Kuulostaahan se mainoksessa hyvältä, että "levyjä on myyty yli miljardi kopiota", vaikka yleensä nämä väitteet ovat paitsi katteettomia myös mahdottomia todistaa todeksi.

Muinoinhan esim. Katri Helenan väitettiin myyneen miljoona äänitettä. Kun asiaa vähän tutkittiin, huomattiin ettei läheskään kuusinollaista lukua ole mennyt kaupaksi. Sen sijaan Eppu Normaalin miljoona myytyä levyä on todistettu perusteellisesti.

Sitäpaitsi näkisin mielelläni lähteen, josta tämä KansiM.-nimimerkin tieto on poimittu. Ihan maalaisjärjellä voi päätellä, että ainakin Michael Jacksonin albumimyynti on suurempi kuin kenenkään muun, niin USA:ssa kuin muuallakin. Onhan pelkästään Thrilleriä ja Badia myyty enemmän kuin kaikkia Beatlesin studioalbumeita yhteensä. Led Zeppelin ja Elvis jäävät albumimyynnissä vielä kauemmas, toki sinkutkin merkkaavat paljon.

Jeppe// kirjoitti:

Abba on kieltämättä varsin eri tyylistä musiikkia kuin Beatles, mutta ainakaan Beatles ei ole näistä se monipuolisempi yhtye. Tai pitää oikeastaan ensin kysyä, mitä monipuolisuus tarkoittaa: itse koen säveltämisen olevan ehkä se merkittävin tekijä. Ruotsalaispopyhtyeen kaksikko teki paljon laaja-alaisempaa säveltyötä kuin Beatles. Beatlesin monipuolisuus perustuu ensisijaisesti sovittamiseen laajuteen: George Martinin avulla ja oman kovan lahjakkuutensa tuloksena beatlet kokeilivat tosi monenlaista sovittamista. Mutta kun kuuntelee vaikka jotain kronologista hittikokoelmaa, niin huomaa että lähes kaikki heidän tunnetuimmat biisinsä ovat sävellyksinä samantyylisiä. Strawberry Fields Forever olisi voinut olla perinteisemmin sovitettuna vaikka Hard Days Nightilla. Samoin valtaosa Sgt. Pepper -albumin materiaalista on vain psykedeelisesti sovitettua poprockia, melodisesti saman tyyppistä kuin aikaisemmat Beatles-levyjen kappaleet.

Abban monipuolisuus taas ilmenee juuri säveltyössä: löytyy popkappaleita ("SOS", "Mamma Mia"), rytmiin perustuvia discosävellyksiä ("Dancing Queen", "Gimme Gimme Gimme"), latinalaiseen/väliamerikkalaiseen lauluperinteeseen nojaavia balladeja ("Fernando", "Chiquitita"), kevyttä rockia ("Waterloo"), ns. 'klassisen melodiarakenteen' slovareita ("The Winner Takes It All", "Happy New Year"), vahvasti musikaalivaikutteisia sävellyksiä ("Money Money Money", "Thank You for the Music", "The Way Old Friend Do"), ihan puhtaita iskelmiä ("I Have a Dream"), lähes progemaista tyyliä ("Eagle") jne. Abba-sävellysten rakenteet ovat myös harvinaislaatuisia, esim. "Knowing Me, Knowing You":n polveileva kertosäe ja epätavallinen välisoiton ja säkeistön välinen 'yhteys' muodostavat ihan uniikin melodian. Samoin vaikka "The Name of the Game" -biisin vaikeasti luokiteltava rakennetyyppi.

Jos tilastoista puhuu faktana, kannattaa perehtyä hieman paremmin siihen, millä tavalla noita tilastoja on ylipäätään koottu. Koska ei ole olemassa mitään maailmanlaajuista myyntiä seuraavaa instanssia, on mahdoton sanoa kuinka paljon levyjä on minkäkin artistin/bändin kohdalla myyty. Suurin osa näistä kokonaismyyntiväittämistä on siis vedetty hatusta: Elvis Presleyn ja The Beatlesin on esimerkiksi molempien kerrottu myyneen satumaiset miljardi äänitettä. Tosiasiassa kyseessä on pelkkä arvio, mahdollisesti hyvin karkea sellainen ja on luultavaa, että se on tehty 'mehukkaiden' promootialauseiden toivossa. Kuulostaahan se mainoksessa hyvältä, että "levyjä on myyty yli miljardi kopiota", vaikka yleensä nämä väitteet ovat paitsi katteettomia myös mahdottomia todistaa todeksi.

Muinoinhan esim. Katri Helenan väitettiin myyneen miljoona äänitettä. Kun asiaa vähän tutkittiin, huomattiin ettei läheskään kuusinollaista lukua ole mennyt kaupaksi. Sen sijaan Eppu Normaalin miljoona myytyä levyä on todistettu perusteellisesti.

Sitäpaitsi näkisin mielelläni lähteen, josta tämä KansiM.-nimimerkin tieto on poimittu. Ihan maalaisjärjellä voi päätellä, että ainakin Michael Jacksonin albumimyynti on suurempi kuin kenenkään muun, niin USA:ssa kuin muuallakin. Onhan pelkästään Thrilleriä ja Badia myyty enemmän kuin kaikkia Beatlesin studioalbumeita yhteensä. Led Zeppelin ja Elvis jäävät albumimyynnissä vielä kauemmas, toki sinkutkin merkkaavat paljon.

Aina välillä ihmettelen Abban kundien melodiankykyjä. miten esim. Chiquitita-kappale voikaan kuulostaa niin luontevalta ja "helpolta" vaikka siinä käydään kesken kertosäettä yllättävästi 5/4-tahtilajissa? Muutenkin Abban biiseissä vaihtuu sävellajit useita kertoja ja rytmipuolella on yllätyksiä. Nerokkuus on siinä, että saa monimuotoisen huikeat sävellykset kuulostamaan petollisen helpoilta. Siihenhän populaarimusiikin viehätys perustuu

jeppe puhuu asiaa... kirjoitti:

Aina välillä ihmettelen Abban kundien melodiankykyjä. miten esim. Chiquitita-kappale voikaan kuulostaa niin luontevalta ja "helpolta" vaikka siinä käydään kesken kertosäettä yllättävästi 5/4-tahtilajissa? Muutenkin Abban biiseissä vaihtuu sävellajit useita kertoja ja rytmipuolella on yllätyksiä. Nerokkuus on siinä, että saa monimuotoisen huikeat sävellykset kuulostamaan petollisen helpoilta. Siihenhän populaarimusiikin viehätys perustuu

-kivaa....taas näitä abbahimofaneja todistelemassa suosikkinsa paremmuutta...ootte te mainioita.. :)

-:)- kirjoitti:

-kivaa....taas näitä abbahimofaneja todistelemassa suosikkinsa paremmuutta...ootte te mainioita.. :)

Ei tarvitse olla himofani esittääkseen mielipiteitään. Eikä kumpikaan noista Abba-faneista ainakaan minusta haukkunut Beatlesia. Perustelivat vain näkemyksiään konkreettisilla esimerkeillä. Tee sinä samoin ;)

Mielipideasioistahan ja näkemyseroistahan tässä on kyse. Totuutta ei löydy kun niistä puhutaa.

aika varmasti kirjoitti:

Ei tarvitse olla himofani esittääkseen mielipiteitään. Eikä kumpikaan noista Abba-faneista ainakaan minusta haukkunut Beatlesia. Perustelivat vain näkemyksiään konkreettisilla esimerkeillä. Tee sinä samoin ;)

Mielipideasioistahan ja näkemyseroistahan tässä on kyse. Totuutta ei löydy kun niistä puhutaa.

kysymys oli -60 luvusta ! Ei ABBAA ollut silloin olemassa.

Minunkin mielestäni The Beatles'in paras single oli StrawberryFieldsForever/PennyLane...mutta vain juuri ja juuri...

Koko -60 luvun parhaasta singlestä en tiedä,te pennut ette voi edes aavistaa miten paljon LOISTAVAA musaa silloin oli !!!

GamlaGubbe kirjoitti:

kysymys oli -60 luvusta ! Ei ABBAA ollut silloin olemassa.

Minunkin mielestäni The Beatles'in paras single oli StrawberryFieldsForever/PennyLane...mutta vain juuri ja juuri...

Koko -60 luvun parhaasta singlestä en tiedä,te pennut ette voi edes aavistaa miten paljon LOISTAVAA musaa silloin oli !!!

Sillä jos jos tuntisivat, eivät kuuntelisi samoja puhkisoitettuja Beatles-rallatuksia ja listahittejä vuodesta toiseen.

Parempia 60-luvun singlejäkin kuin Beatleseillä mikään on useita, esim:

- Beach Boys: Good Vibrations
- Cream: I Feel Free
- Doors: Break on Through
- Dylan: Like a Rolling Stone
- Hendrix: Purple Haze
- Jefferson Airplane: White Rabbit
- Kinks: Waterloo Sunset
- Pink Floyd: See Emily Play
- Procol Harum: Whiter Shade of Pale
- Rolling Stones: Paint It Black
- Small Faces: Ichtycoo Park
- Supremes: Reflections
- Who: I Can See for Miles

Näiden ja monien muiden innovatiivisten hittien rinnalla Beatlesien luritukset kalpenevat. Mutta Beatles-kuuntelijoille edellämainituista useat ovat aivan tuntemattomia.

60-luvun musiikkia kirjoitti:

Sillä jos jos tuntisivat, eivät kuuntelisi samoja puhkisoitettuja Beatles-rallatuksia ja listahittejä vuodesta toiseen.

Parempia 60-luvun singlejäkin kuin Beatleseillä mikään on useita, esim:

- Beach Boys: Good Vibrations
- Cream: I Feel Free
- Doors: Break on Through
- Dylan: Like a Rolling Stone
- Hendrix: Purple Haze
- Jefferson Airplane: White Rabbit
- Kinks: Waterloo Sunset
- Pink Floyd: See Emily Play
- Procol Harum: Whiter Shade of Pale
- Rolling Stones: Paint It Black
- Small Faces: Ichtycoo Park
- Supremes: Reflections
- Who: I Can See for Miles

Näiden ja monien muiden innovatiivisten hittien rinnalla Beatlesien luritukset kalpenevat. Mutta Beatles-kuuntelijoille edellämainituista useat ovat aivan tuntemattomia.

joka väittää et esim. See emily play,tai Ichtycoo park,tms. paremmaksi,kuin mikään Beatles-single,on joko pahasti rajoittunut yksikorvainen,tai muuten vaan aivan pihalla musiikin tajuamisesta..tollasta ei voi selittää edes ns. makuasioilla.
-sensijaan Good Vibrations,Like A Rolling Stone,Purple Haze,Waterloo Sunset ja A Whiter Shade Of Pale on kyl parasta ykkösmusaa,eli siellä Beatles-tasolla.... :)

60-luvun musiikkia kirjoitti:

Sillä jos jos tuntisivat, eivät kuuntelisi samoja puhkisoitettuja Beatles-rallatuksia ja listahittejä vuodesta toiseen.

Parempia 60-luvun singlejäkin kuin Beatleseillä mikään on useita, esim:

- Beach Boys: Good Vibrations
- Cream: I Feel Free
- Doors: Break on Through
- Dylan: Like a Rolling Stone
- Hendrix: Purple Haze
- Jefferson Airplane: White Rabbit
- Kinks: Waterloo Sunset
- Pink Floyd: See Emily Play
- Procol Harum: Whiter Shade of Pale
- Rolling Stones: Paint It Black
- Small Faces: Ichtycoo Park
- Supremes: Reflections
- Who: I Can See for Miles

Näiden ja monien muiden innovatiivisten hittien rinnalla Beatlesien luritukset kalpenevat. Mutta Beatles-kuuntelijoille edellämainituista useat ovat aivan tuntemattomia.

Miten ihmeessä noiden mainitsemiesi artistien kuuntelu on ristiriidassa Beatles-fanituksen kanssa? Vaikka Beatlejä paljon kuuntelenkin, niin kyllä nuo mainitsemasikin levyhyllystä löytyvät. -ja sivumennen sanoen, et kyllä maininnut yhtäkään todellista tuntematonta suuruutta listauksessasi.

P.S. Beach Boysien Good Vibrations on kyllä maailman yliarvostetuin biisi. God Only Knows on X kertaa parempi.

Ajattelua kirjoitti:

Miten ihmeessä noiden mainitsemiesi artistien kuuntelu on ristiriidassa Beatles-fanituksen kanssa? Vaikka Beatlejä paljon kuuntelenkin, niin kyllä nuo mainitsemasikin levyhyllystä löytyvät. -ja sivumennen sanoen, et kyllä maininnut yhtäkään todellista tuntematonta suuruutta listauksessasi.

P.S. Beach Boysien Good Vibrations on kyllä maailman yliarvostetuin biisi. God Only Knows on X kertaa parempi.

-mut se on jo pelkästään MAKUASIA,kumpi noista kahdesta rantapoikien kappaleesta on "parempi"..

maistuu.. kirjoitti:

-mut se on jo pelkästään MAKUASIA,kumpi noista kahdesta rantapoikien kappaleesta on "parempi"..

popin historian merkittävin tuotannollinen ja sävellyksellinen taidonnäyte - yksittäisistä biiseistä. Itsekin pidän God Only Knowsia parempana, mutta ei Good Vibrationsin suuruutta kannata vähätellä, se oli 20 vuotta aikaansa edellä mm. haastavan moniraitatekniikan ja orkestraatioiden käytön osalta.

Ja mitä noihin mainittuihin 60-luvun singleihin tulee, niin kyllä, ovathan ne kaikki hyviä ja varmasti vuosikymmentensä parhaimmistossa. Mutta miksi ihmeessä Rolling Stonesilta on otettu mukaan Paint It Black, eikä Satisfactionia? Kliseisyyden välttelyn vuoksiko? Satisfaction kun nimenomaan on innovatiivinen biisi, jos joku! No menköön... ;D

Upeeta musaa on niin Abba kuin Beatles kuin Beach Boys kuin Cream kuin The Who kuin The Kinkskin, ja Rollarit! Ja moni, moni, moni muu!

Genrellä ei ole väliä, niinkuin jotkut vissiin luulevat.

on todennäköisesti kirjoitti:

popin historian merkittävin tuotannollinen ja sävellyksellinen taidonnäyte - yksittäisistä biiseistä. Itsekin pidän God Only Knowsia parempana, mutta ei Good Vibrationsin suuruutta kannata vähätellä, se oli 20 vuotta aikaansa edellä mm. haastavan moniraitatekniikan ja orkestraatioiden käytön osalta.

Ja mitä noihin mainittuihin 60-luvun singleihin tulee, niin kyllä, ovathan ne kaikki hyviä ja varmasti vuosikymmentensä parhaimmistossa. Mutta miksi ihmeessä Rolling Stonesilta on otettu mukaan Paint It Black, eikä Satisfactionia? Kliseisyyden välttelyn vuoksiko? Satisfaction kun nimenomaan on innovatiivinen biisi, jos joku! No menköön... ;D

Upeeta musaa on niin Abba kuin Beatles kuin Beach Boys kuin Cream kuin The Who kuin The Kinkskin, ja Rollarit! Ja moni, moni, moni muu!

Genrellä ei ole väliä, niinkuin jotkut vissiin luulevat.

En vähätelly itse biisiä, vaan juuri sinun kaltaisiasi hehkuttelijoita, jotka kohottavat Good Vibrationsin jonnekin jumalallisiin sfääreihin. Juuri tällainen turhanaikainen hehkutus tekee siitä maailmankaikkeuden yliarvostetuimman biisin.

Ajattelua kirjoitti:

Miten ihmeessä noiden mainitsemiesi artistien kuuntelu on ristiriidassa Beatles-fanituksen kanssa? Vaikka Beatlejä paljon kuuntelenkin, niin kyllä nuo mainitsemasikin levyhyllystä löytyvät. -ja sivumennen sanoen, et kyllä maininnut yhtäkään todellista tuntematonta suuruutta listauksessasi.

P.S. Beach Boysien Good Vibrations on kyllä maailman yliarvostetuin biisi. God Only Knows on X kertaa parempi.

Just näin. Vaikka biisi olisi ollut sata vuotta tuotannollisesti ja sävellyksellisesti aikaansa edellä, itse biisi on silti suorastaan ärsyttävä. Kun "pojat" kauniin rauhallisen säkeistön jälkeen alkavat iloisesti kilpaa hihkua, miten "hyvät vibat" heillä on, niin tunnelma on pilalla. Tyylikkäitä lauluosuuksia kyllä, mutta säkeistö ja kertsi eivät vain sovi samaan biisiin, eivät sitten millään. Ja se psykeldeelinen väliosio on suorastaan hirveä (kamalampaa on ainoastaan Led Zeppelinin Whole Lotta Loven väliosion moukuminen.) Ehkä tuollainen oli uutta ja tyylikästä 60-luvulla, mutta huonot vibat tosta nykyään tulee.

tosta tulee kirjoitti:

Just näin. Vaikka biisi olisi ollut sata vuotta tuotannollisesti ja sävellyksellisesti aikaansa edellä, itse biisi on silti suorastaan ärsyttävä. Kun "pojat" kauniin rauhallisen säkeistön jälkeen alkavat iloisesti kilpaa hihkua, miten "hyvät vibat" heillä on, niin tunnelma on pilalla. Tyylikkäitä lauluosuuksia kyllä, mutta säkeistö ja kertsi eivät vain sovi samaan biisiin, eivät sitten millään. Ja se psykeldeelinen väliosio on suorastaan hirveä (kamalampaa on ainoastaan Led Zeppelinin Whole Lotta Loven väliosion moukuminen.) Ehkä tuollainen oli uutta ja tyylikästä 60-luvulla, mutta huonot vibat tosta nykyään tulee.

JUURI siinä säkeen ja kertsin erilaisuudessa ja kontrastissa piilee kappaleen nerokkuus. Ja väliosiohan on aivan mahtava! Eihän Good Vibrationsista toki tarvitse pitää, jos ei se vaan uppoa, mutta mitään siinä ei olisi voinut tehdä paremmin, innovatiivisemmin tai omaperäisemmin. Se on totuus ; )

Toinen biisi, josta usein esitetään sitä näkemystä "kertsi ja säkeistö ei sovi yhteen", on Beatlesin Lucy in the Sky with the Diamonds. Siinäkin on psykedeelinen säe ja erittäin tarttuva, jopa lastenlaulumainen kertsi. Jotkut ei vaan hiffaa että ne juuri siksi sopivat yhteen, koska ovat niin erilaisia. Kolmas esimerkki 'sellaisesta biisistä' voisi olla vaikkapa Abban Fernando, jonka säe on dramaattinen ja melankolinen (ja jota koristaa vielä tyylikäs meksikolainen sotarumpukomppi) ja kertosäe taas iskelmämäinen, tarttuva sekä mieleenpainuva.

osaa : - ) kirjoitti:

JUURI siinä säkeen ja kertsin erilaisuudessa ja kontrastissa piilee kappaleen nerokkuus. Ja väliosiohan on aivan mahtava! Eihän Good Vibrationsista toki tarvitse pitää, jos ei se vaan uppoa, mutta mitään siinä ei olisi voinut tehdä paremmin, innovatiivisemmin tai omaperäisemmin. Se on totuus ; )

Toinen biisi, josta usein esitetään sitä näkemystä "kertsi ja säkeistö ei sovi yhteen", on Beatlesin Lucy in the Sky with the Diamonds. Siinäkin on psykedeelinen säe ja erittäin tarttuva, jopa lastenlaulumainen kertsi. Jotkut ei vaan hiffaa että ne juuri siksi sopivat yhteen, koska ovat niin erilaisia. Kolmas esimerkki 'sellaisesta biisistä' voisi olla vaikkapa Abban Fernando, jonka säe on dramaattinen ja melankolinen (ja jota koristaa vielä tyylikäs meksikolainen sotarumpukomppi) ja kertosäe taas iskelmämäinen, tarttuva sekä mieleenpainuva.

-oon kyl aika pitkälle samaa mieltä kanssas tuosta erilaisuuksien maagisesta yhteensopivuudesta,tosin sillä pienellä erolla,et abba on kyl hieman enemmän ehkä nimenomaan teinimusaa,jopa lasten rallatusta,kuin Beatlesien enemmän rock-henkiset piisit.Ero ei ole suuri,mut selvä kuitenkin.

Mr. Mustard. kirjoitti:

-oon kyl aika pitkälle samaa mieltä kanssas tuosta erilaisuuksien maagisesta yhteensopivuudesta,tosin sillä pienellä erolla,et abba on kyl hieman enemmän ehkä nimenomaan teinimusaa,jopa lasten rallatusta,kuin Beatlesien enemmän rock-henkiset piisit.Ero ei ole suuri,mut selvä kuitenkin.

Kyllähän Beatles-renkutukset tyyliin She loves you ovat paljon enemmän lasten rallatuksia kuin vaikka Fernando, The winner takes it all tai When all is said and done. Teinimusaa ne ovat molemmat - sekä Abba että Beatles - mikäli "teinimusan" kriteeriksi käy se, että teinitkin kuuntelevat ja fanittavat sitä ;)

Loppupeleissä Abba ja Beatles ovat molemmat ajattomia pop-klassikkobändejä, joiden musa ei kuole koskaan.

ontuvaa kyllä, sorivaan kirjoitti:

Kyllähän Beatles-renkutukset tyyliin She loves you ovat paljon enemmän lasten rallatuksia kuin vaikka Fernando, The winner takes it all tai When all is said and done. Teinimusaa ne ovat molemmat - sekä Abba että Beatles - mikäli "teinimusan" kriteeriksi käy se, että teinitkin kuuntelevat ja fanittavat sitä ;)

Loppupeleissä Abba ja Beatles ovat molemmat ajattomia pop-klassikkobändejä, joiden musa ei kuole koskaan.

She Loves You on täysin uraauurtava piisi,sitä ennen ei oltu tehty mitään lähellekään samankaltaista kevyen musiikin piisiä.Se ei todellakaan ole mikään renkutus,vaan täyttä,raikasta ja mahtavaa rock-musaa.Abballa ei ole mitään lähellekään vastaavaa.Beatles oli Uuudistaja,Abba popyhtye;ero on selvä,eikä tarvitse olla mikään einsteini,ymmärtääkseen tuon.. ;)
ps.Yellow Submarine on renkutus/rallatus-piisi,vaan siitäkin löytyy Beatlesmaista filosofiaa ja asennetta..tietysti.

sea of green. kirjoitti:

She Loves You on täysin uraauurtava piisi,sitä ennen ei oltu tehty mitään lähellekään samankaltaista kevyen musiikin piisiä.Se ei todellakaan ole mikään renkutus,vaan täyttä,raikasta ja mahtavaa rock-musaa.Abballa ei ole mitään lähellekään vastaavaa.Beatles oli Uuudistaja,Abba popyhtye;ero on selvä,eikä tarvitse olla mikään einsteini,ymmärtääkseen tuon.. ;)
ps.Yellow Submarine on renkutus/rallatus-piisi,vaan siitäkin löytyy Beatlesmaista filosofiaa ja asennetta..tietysti.

She Loves You on hieno sävellys, muttei lähellekään Beatlesin parhammistoa. Ja sitä ei todellakaan voi verrata esim. The Winner Takes It All, Knowing Me Knowing You, SOS, Dancing Queen ja Fernando -biiseihin Abbalta! Ne ovat täysin eri sarjassa painivia yltiömelodisia, harmonisia ja rakenteellisesti nerokkaita pop-kappaleita.

Beatles oli uudistaja, Abba oli uudistaja.
Eivät niiden merkitys ole toisilta pois, ystävä hyvä!

"Sitä ennen ei oltu tehty mitään lähellekään samankaltaista kevyen musiikin piisiä"

Voi kuule! Ennen She Loves You -sävellystä esim. sellaiset tyypit kuin Chuck Berry, Little Richard, Ray Charles ja Miles Davis olivat tehneet kappaleita, joiden merkittävyyden rinnalla She Loves You ei pärjää edes Backstreet Boysille.

Tietäsitkin vaan! ;)

sea of green. kirjoitti:

She Loves You on täysin uraauurtava piisi,sitä ennen ei oltu tehty mitään lähellekään samankaltaista kevyen musiikin piisiä.Se ei todellakaan ole mikään renkutus,vaan täyttä,raikasta ja mahtavaa rock-musaa.Abballa ei ole mitään lähellekään vastaavaa.Beatles oli Uuudistaja,Abba popyhtye;ero on selvä,eikä tarvitse olla mikään einsteini,ymmärtääkseen tuon.. ;)
ps.Yellow Submarine on renkutus/rallatus-piisi,vaan siitäkin löytyy Beatlesmaista filosofiaa ja asennetta..tietysti.

-voi MaxO-parka...tietäisitkin vaan,mitä MINÄ tiedän...
-ero onkin siinä,et Beatles oli Uudistaja isolla uulla,abba vain pieni uudistaja... :)
..."syyskuu,syyskuu,minne hänet veit..syyskuu,syyskuu,tuuli vastaa ei"....

ontuvaa kyllä, sorivaan kirjoitti:

Kyllähän Beatles-renkutukset tyyliin She loves you ovat paljon enemmän lasten rallatuksia kuin vaikka Fernando, The winner takes it all tai When all is said and done. Teinimusaa ne ovat molemmat - sekä Abba että Beatles - mikäli "teinimusan" kriteeriksi käy se, että teinitkin kuuntelevat ja fanittavat sitä ;)

Loppupeleissä Abba ja Beatles ovat molemmat ajattomia pop-klassikkobändejä, joiden musa ei kuole koskaan.

Abba on moraalisesti puhdasta kökköä, koska lähtökohdat tekemiselle ovat likaisen kaupalliset. SE on eri asia, että se kenties on toteutettu monia muita kökkötavaraa luoneita paremmin - siis keskimääräistä kökköä paremmalla sävellysmateriaalilla. Lähtökohtiensa vuoksi se on kuitenkin luokiteltava kökköosastoon: tekemisen tarve ei synny sisäisestä motivaatiosta itse substanssiin, vaan ulkoaohjautuen kaupallisista lähtökohdista. Asia voidaan rinnastaa vaikkapa demokratian levittämisoperaatiohin lähi-idässä, jossa todellinen tarkoitus on kaapata öljyvarat länsimaisen sivistyksen määräysvallan alle.
Olen siis sitä mieltä, että vaikka Paul McCartneys tekemisistä osa vaatiin paljon ymmärrystä, niin Fernandon tapauksessa ylistyslaulun vuodattaminen osoittautuu valitettavasti ylivoimaiseksi tehtäväksi. Valitetttavasti en voi mitenkään rinnastaa Beatlesia ja Abbaa samaan, ajattomaan popklassikko -osastoon kuuluviksi - yksinomaan musiikillisista (innovointikyky ja uudistaminen, sävellysmateriaali sekä moraalisyistä). Jos joku kuitenkin sitkeästi haluaa tuohon kuoroon yhtyä, niin siitä vaan - onhan jokaisella oikeus kannattaa mitä tahansa oikeaksi katsomaansa ilmiötä. Mutta miksi ihmeessä juuri Abba??

öppilöömi kirjoitti:

Abba on moraalisesti puhdasta kökköä, koska lähtökohdat tekemiselle ovat likaisen kaupalliset. SE on eri asia, että se kenties on toteutettu monia muita kökkötavaraa luoneita paremmin - siis keskimääräistä kökköä paremmalla sävellysmateriaalilla. Lähtökohtiensa vuoksi se on kuitenkin luokiteltava kökköosastoon: tekemisen tarve ei synny sisäisestä motivaatiosta itse substanssiin, vaan ulkoaohjautuen kaupallisista lähtökohdista. Asia voidaan rinnastaa vaikkapa demokratian levittämisoperaatiohin lähi-idässä, jossa todellinen tarkoitus on kaapata öljyvarat länsimaisen sivistyksen määräysvallan alle.
Olen siis sitä mieltä, että vaikka Paul McCartneys tekemisistä osa vaatiin paljon ymmärrystä, niin Fernandon tapauksessa ylistyslaulun vuodattaminen osoittautuu valitettavasti ylivoimaiseksi tehtäväksi. Valitetttavasti en voi mitenkään rinnastaa Beatlesia ja Abbaa samaan, ajattomaan popklassikko -osastoon kuuluviksi - yksinomaan musiikillisista (innovointikyky ja uudistaminen, sävellysmateriaali sekä moraalisyistä). Jos joku kuitenkin sitkeästi haluaa tuohon kuoroon yhtyä, niin siitä vaan - onhan jokaisella oikeus kannattaa mitä tahansa oikeaksi katsomaansa ilmiötä. Mutta miksi ihmeessä juuri Abba??

Abban parhaat kappaleet ovat hyvin sävellettyjä: esim. The Winner Takes It All käyttää kahta melodiafraasia taidokkaasti (kuin Yesterday konsanaan) ja sen soinnutus on kudottu monia Beatlesin piano-orientoituneita säestyksiä paremmin. Toisessa tämän Abba-klassikon melodiassa liike perustuu septimi-intervallille, jota suurempia Paul McCartney ei viljellyt.

Abba on hyvin melodinen, mikä tulee ilmi esim. Mamma Mia -klassikosta, jota melodisempaa laulua Beatles ei tehnyt.

Abban melodiat ovat erittäin hyvin tehtyjä parhaimmillaan.

ööppilöömiä kehotan nyt siis kaivamaan perustelut esiin; miksi muka Abba ei ole hyvä säveltäjä kevyessä musiikissa? Ja eikö Abban pinnallisuus ole samaa kuin Beatlesin halpa kaupallinen tuotemaisuus? Miksei Beatles mahdu kökköosastoon?

Mitä sä selität? kirjoitti:

Abban parhaat kappaleet ovat hyvin sävellettyjä: esim. The Winner Takes It All käyttää kahta melodiafraasia taidokkaasti (kuin Yesterday konsanaan) ja sen soinnutus on kudottu monia Beatlesin piano-orientoituneita säestyksiä paremmin. Toisessa tämän Abba-klassikon melodiassa liike perustuu septimi-intervallille, jota suurempia Paul McCartney ei viljellyt.

Abba on hyvin melodinen, mikä tulee ilmi esim. Mamma Mia -klassikosta, jota melodisempaa laulua Beatles ei tehnyt.

Abban melodiat ovat erittäin hyvin tehtyjä parhaimmillaan.

ööppilöömiä kehotan nyt siis kaivamaan perustelut esiin; miksi muka Abba ei ole hyvä säveltäjä kevyessä musiikissa? Ja eikö Abban pinnallisuus ole samaa kuin Beatlesin halpa kaupallinen tuotemaisuus? Miksei Beatles mahdu kökköosastoon?

Abbahan on kivaa melodiaa. Siinä se.

Beatlesia monipuolisempi väite tuolla ylhäällä sai minut tukehtumaan pullaani. Paiks

Mitä sä selität? kirjoitti:

Abban parhaat kappaleet ovat hyvin sävellettyjä: esim. The Winner Takes It All käyttää kahta melodiafraasia taidokkaasti (kuin Yesterday konsanaan) ja sen soinnutus on kudottu monia Beatlesin piano-orientoituneita säestyksiä paremmin. Toisessa tämän Abba-klassikon melodiassa liike perustuu septimi-intervallille, jota suurempia Paul McCartney ei viljellyt.

Abba on hyvin melodinen, mikä tulee ilmi esim. Mamma Mia -klassikosta, jota melodisempaa laulua Beatles ei tehnyt.

Abban melodiat ovat erittäin hyvin tehtyjä parhaimmillaan.

ööppilöömiä kehotan nyt siis kaivamaan perustelut esiin; miksi muka Abba ei ole hyvä säveltäjä kevyessä musiikissa? Ja eikö Abban pinnallisuus ole samaa kuin Beatlesin halpa kaupallinen tuotemaisuus? Miksei Beatles mahdu kökköosastoon?

Omat perusteluni eivät nouse tässä musiikin teoriasta. Mikse eivät voisi nousta, sillä käytetäänhän niitä klassisen musiikin alueellakin argumentoinnissa?

Vastaukseni onkin se, että rockissa asenne ja sitä kautta ilmentyvät tekemisen lähtökohdat ovat erittäin tärkeitä. Tämä on pätevä kriteeri siis tietysti vain rockin ns. "harrastajilla"; on toki selvää, että populaaripuolella vain satunnaisesti piipahtavat yksilöt arvioivat teoksia useimmiten aivan muilla kriteereillä. Tällöin he nostavatkin melko tyypillisesti esiin juuri Abban ja McCartneyn kaltaisia nimiä sävellystyön siisteyden, sujuvuuden ja puhtauden vuoksi. He eivät kuitenkaan tunnu useinkaan löytävän näiden välisiä eroavaisuuksia, mitä luomisen ja tekemisen todellisiin tarkoitusperiin tulee. Vaikka tiedämmekin McCartneyn tehneen paljonkin lähtökohdiltaan sanoisinko hieman arveluttavaakin poppi-iskelmää, niin Abba on sitä ollut aina alusta loppuun saakka.

Itse en siis rinnastaisi näitä ilmiöitä, mutta sehän onkin seurausta tästä "rockiasenteella" arvioinnista. Näillä raadollisilla kriteereillä arvioitaessa Abballa ei ole koskaan missään (esimerkiksi) kriitikkoäänestyksissä ollut mitään sijaa päästä kaikkien aikojen merkittävimpien äänitteiden listoille. Se vain on yksinkertaisesti aivan liian euroviisuhenkistä perusluonteeltaan.

Abbaa siis voivat kuunnella ja ylistää monenlaiset kuulijat, mutta harvemmin simppelin ja karkean rockin harrastajat...

life? kirjoitti:

joka väittää et esim. See emily play,tai Ichtycoo park,tms. paremmaksi,kuin mikään Beatles-single,on joko pahasti rajoittunut yksikorvainen,tai muuten vaan aivan pihalla musiikin tajuamisesta..tollasta ei voi selittää edes ns. makuasioilla.
-sensijaan Good Vibrations,Like A Rolling Stone,Purple Haze,Waterloo Sunset ja A Whiter Shade Of Pale on kyl parasta ykkösmusaa,eli siellä Beatles-tasolla.... :)

Small Facesin Itchycoo Park oli tosiaan ehkä 60-luvun paras rock-single. Biisi ei vain ole niin tunnettu kuin monet muut tuossa aiemmin mainitut.
Kaikkien aikojen paras singlebiisi kuitenkin on Spike Jonesin The Hawaiian war chant, mutta se taisi tulla jo 50-luvulla. Sen biisin viimeiset sekunnit ennakoivat jo rokin tuloa.

http://www.youtube.com/watch?v=q7swR8MATA0&feature=related
-Spike Jones

http://www.youtube.com/watch?v=VJzcF0v1eOE
-Small Faces - Icthycoo Park.

Mitä Beatlesiin ja Abban eroihin tulee, niin molemmat teki hienoja singlejä, mutta Beatles teki myös hienoja albumeja, Abban hyvät biisit loppui niihin singleihin, Abban albumeja ei monikaan jaksa kuunnella.

Ulul kirjoitti:

Small Facesin Itchycoo Park oli tosiaan ehkä 60-luvun paras rock-single. Biisi ei vain ole niin tunnettu kuin monet muut tuossa aiemmin mainitut.
Kaikkien aikojen paras singlebiisi kuitenkin on Spike Jonesin The Hawaiian war chant, mutta se taisi tulla jo 50-luvulla. Sen biisin viimeiset sekunnit ennakoivat jo rokin tuloa.

http://www.youtube.com/watch?v=q7swR8MATA0&feature=related
-Spike Jones

http://www.youtube.com/watch?v=VJzcF0v1eOE
-Small Faces - Icthycoo Park.

Mitä Beatlesiin ja Abban eroihin tulee, niin molemmat teki hienoja singlejä, mutta Beatles teki myös hienoja albumeja, Abban hyvät biisit loppui niihin singleihin, Abban albumeja ei monikaan jaksa kuunnella.

Small faces teki hyvää musaa - beatles tukassaan....

-nero,on yksi niistä sanoista,joita käytetään aivan liian monessa yhteydessä.Ei henkka mikään nero ollut,eikä kukaan muukaan,et edes sinä..on kuitenkin olemassa lahjakkaita ihmisiä;jotkut onnekkaat saavat lahjansa esiin ja hyödyksi ihmiskunnalle,jotkut eivät..
-ainut nero olis jumala,jos sellainen olis oikeesti olemassa.. :)

Mikä lie paras yksittäinen säe....


Oli kokemus odottaa sir Paulin esiintymistä ja kuunnella kuinka 50.000 ihmistä spontaanisti aloittaa.... - kaikesta taustamökästä ja -videosta huolimatta - naanaanananan, Hey Jude.... vauvasta vaariin.

Tunteella, hymyillen, kauniisti ja pitkään. Jotain kuolematonta Hey judessa on, mitä ei voi analysoida puhki eikä perustella sävellyksellä, sanoituksella, tuotannolla, banjosilmillä eikä ylenhypetyksellä.

Miltähän kokeneen artistin tuntui tulla lavalle sen kuultuaan? Yksi biisi ja sitten seisomaan lavan eteen: "I'd like to breath this in".


No, abbahan on parasta karaokea =)

ashd kirjoitti:

Mikä lie paras yksittäinen säe....


Oli kokemus odottaa sir Paulin esiintymistä ja kuunnella kuinka 50.000 ihmistä spontaanisti aloittaa.... - kaikesta taustamökästä ja -videosta huolimatta - naanaanananan, Hey Jude.... vauvasta vaariin.

Tunteella, hymyillen, kauniisti ja pitkään. Jotain kuolematonta Hey judessa on, mitä ei voi analysoida puhki eikä perustella sävellyksellä, sanoituksella, tuotannolla, banjosilmillä eikä ylenhypetyksellä.

Miltähän kokeneen artistin tuntui tulla lavalle sen kuultuaan? Yksi biisi ja sitten seisomaan lavan eteen: "I'd like to breath this in".


No, abbahan on parasta karaokea =)

Olisiko Abba ollut ilman Beatlesia? En tiedä, mutta moni muu musiikki olisi ilman beatlepoikia jäänyt tekemättä.
Ilman Abbaa...Ruotsi olisi ollut köyhempi, that's it.

Totta, mitä Abba tekee tällä palstalla? Tai ns. taidemusiikki? No, niiden palstoilla ei taida keskustelijoita olla....


Vaan Ruotsi olisi ollut köyhempi ilman Abbaa. Mieti niitä verotuloja. Mieti, miten paljon Ruotsin musiikkiteollisuus tuottaa. Miten paljon Suomessa pistetään jousivirkamiesten koulutukseen...sen sijaan.

Monimuotoisuus on rikkaus, kuten Beatlesista opimme.

Jagger näyttää kuuten hyvältä laulaessaan Hey Juden taustakuorossa - oikea paikka äijälle =)