.. tänään, tulin tavattoman onnelliseksi. Ihmeellisesti nämä tuntemukset heittelehtivät. Siitä hetkestä lähtien kun katsoin loittonevaa selkääsi, ja ymmärsin, että rakastin sinua, olen elänyt hitaasti kasvavan pakokauhun vallassa odottaen vain sitä iskua joka murskaisi sydämeni täysin, mutta siitä huolimatta tänään minä vain kaipasin nähdä sinut. Välillä toivoin sydän kipeänä, ettei minun tarvitsisi nähdä sinua enää koskaan jotta tämä kipu kenties ajan kanssa lievittyisi, mutta nyt, herättelemättä suuria toiveita siitä että olisitkin yllättäen aivan hulluna minuun (toivosta on vaikea päästä eroon), olinkin vain täynnä kaipuuta. Kaipaan sinua niin. Edes katsoakseni sinua hetken ajan.
Siksi olenkin niin surullinen etten nähnytkään sinua tänään.
Luulisi että kaikki rakastuneet ymmärtäisivät sen tunteen, kun rakkauden kohde rakastuu johonkin toiseen. Tuota hetkeä odotan kauhulla. Kuinka selviän? Miten pahasti se koskee? Mitään keinoa omille tunteille vastakaiun saamiseksi ei ole, eikä voi estää toista rakastumasta, joten tästä epätoivosta ei pääse mihinkään. Aika voi parantaa, mutta tämä on aikaa kun voin vain odottaa.
Siksi olenkin niin surullinen etten nähnytkään sinua tänään.
Luulisi että kaikki rakastuneet ymmärtäisivät sen tunteen, kun rakkauden kohde rakastuu johonkin toiseen. Tuota hetkeä odotan kauhulla. Kuinka selviän? Miten pahasti se koskee? Mitään keinoa omille tunteille vastakaiun saamiseksi ei ole, eikä voi estää toista rakastumasta, joten tästä epätoivosta ei pääse mihinkään. Aika voi parantaa, mutta tämä on aikaa kun voin vain odottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tänään ja saatte asianne kuntoon.....
yksipuolisia... Toivottavasti näet hänet ja kymmenen vuoden päästä olet aviossa viiden lapsen äiti tai jtn. :D
Pidän peukkuja...
... äiti, mutta isäksi mielelläni ryhtyisin. Kenties viestini on liian tunnepitoinen, mutta en voi hillitä sanojani silloin kun puhun hänestä. Haaveilen kodista ja lapsista hänen kanssaan. Kaikki mistä en ennen välittänyt näen aivan eri lailla.
Mutta oli tunteet miten vahvat tahansa, ei kukaan voi rakastua tahdostaan. Sitä joko rakastuu tai sitten ei. Itselläni se kehittyi vuosien ajan, joten toisinaan ajattelen että entä jos samalla lailla olisi mahdollisuus olemassa, että hänkin... mutta se on pelkkää unelmointia. Ja unelmat eivät olisi unelmia jos ne tulisivat toteen.
Mikä tässä auttaisi? Aurinko nousee ja laskee, aika kulkee eteenpäin ja kaikki ajan mukana. Minulla ei ole vaihtoehtoja kuin hyväksyä tämä kaikki.
Mutta päätin että lähden jos hän rakastuu johonkin toiseen mieheen. Jonnekin kauas, jotta voisin lopulta kuvitella vain nähneeni unta hänestä.
viestistä tulee jotakin tuttua mieleen, ja kun elämä voi joskus olla todella merkillistä, niin vastaan sinulle nyt tässä kun en hänelle voi kuitenkaan oikeassa elämässä mitään sanoa. Olen vähän hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta, enkä oikein ole varma kuka loppujen lopuksi on niiden tekstiviestien takana jotka ovat muuttaneet paljon elämääni, mutta olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen ne saanut. Ehkäpä tarkoitus pyhittää keinot, ja jos nyt olen yhtään oikeilla jäljillä, niin tiedä, että joku on ikuisesti ;) kiitollinen.
luulin, että joku muu oli kirjoittanut ajatukseni tänne. Hassu juttu, minäkin katsoin muutama viikko sitten erään miehen loittonevaa selkää ja koko tilanteen elokuvamaisuus oli niin käsittämätöntä, että tunsin jo eläväni jonkun käsikirjoituksessa.
Mä todella tiedän sen tunteen.Olen joutunut kokemaan myös sen kun kuulee että Hänestä tulee isä!Ja sen lapsen äiti en tottavieköön ollut minä!!Tuntuu kuin kaikki sisuskalut lähtisivät irti!Eikä itkusta tule loppua.Kun on vuorokaudet ympäriinsä pakkomielteisesti ajatellut ja unelmoinut siitä yhdestä.Minusta on raivostuttavaa/turhauttavaa väittää jotain paskaa unohtamisesta koska minä oikeasti rakastan häntä!Unelmoin meistä.. 4 pitkää vuotta,ja monta vuotta on edessä haaveilua,kuitenkin vain haaveilua..Tai jopa ikuisuus.
Sinulle rakkaudella,Petelle