Miten te muut saatte kavereita yliopistossa? Koitan olla aktiivisesti mukana, ja juttelenkin monien kanssa vapaa-ajan riennoissa, mutta silti usein käytävillä saan yksin vaeltaa ja monet sanovat vain pari sanaa. En luennollakaan aina istu yksin, mutta usein kyllä. Kaikilla muilla näyttää olevan jo tässä vaiheessa joku luottokaveri, jonka kanssa mennä syömään yms. Minä joudun aina "tuppautumaan" toisten seuraan ja joskus tuntuu että jotkut katsovat vähän kieroon. Olen kaikin puolin ihan normaali ja sosiaalinen (en mikään sanaseppo), mutta tämä ongelma johti lukiossa hirveään lintsauskierteeseen, kun en halunnut yksin koulussa olla. Pelkään että nyt käy samoin.
Aina juhlissa juttelen monelle, kun vedän hirveät kaatokännit... Pitääköhän jatkaa myös koulussa? ;)
Aina juhlissa juttelen monelle, kun vedän hirveät kaatokännit... Pitääköhän jatkaa myös koulussa? ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, sama homma oli itselläni aikoinaan. Etsit vain pari sellaista "nörtti" tyyppiä jotka ovat myös yksin siellä koululla ja alat roikkumaan niiden mukana. Ottavat helposti omiin piireihinsä, kunhan vain jaksat kuunnella heidän juttujaan.
Itelläki on sama ongelma nyt yliopistossa, lukiossa ei tällästä tullu eteen. Eiköhän jossain vaiheessa tuu joku vastaan. Meillä on kaiken maailman paritöitä joka kurssissa ja laskuharjotuksia hihan sikana, eiköhän noilla opi tuntemaan ihmisiä. Tyttöhin tutustumisesta en viitti ees puhua mitään.
En sopinut sitten yhtään joukkoon yliopistoaikoinani. En tiennyt, mistä se johtui, mutta minulla ei vain ollut mitään yhteistä opiskelutoverieni kanssa. Olin hyvin susoittu lukioaikoina, mutta jostain syystä en saanut ystäviä yliopistossa.
Aloin käydä muidenkin tiedekuntien pippaloissa ja otin aina sellaiset kutsut vastaan jos tiedossa oli "muita" uusia ihmisiä. Lopulta huomasin saavani ystäviä ja vielä vuosien jälkeenkin he ovat läsnä. Eivät omasta koulutusohjelmasta vaan aivan jostain muualta.
Opiskeluaikana kannattaa olla oma itsensä. Tehdä juuri niitä asioita, mitkä itseä kiinnostavat. Toki avoimin mielin käydä katsomassa aidan toisellakin puolella, mutta olla silti oma itsensä. Kyllä niitä samanhenkisiä aina jostain tupsahtelee eteen.
Usko tai älä, en todellakaan jaksa olla yltiösosiaalinen tai oikeasti etsiä ystäviä. Niitä vain alkoi sitten tulla.
Itselläni sama ongelma, kavereita ei ole tullut kun fuksiviikotkin jäivät väliin. Harmittaa etten osallistunut. Tietty sitä voisi saada uusia ystäviä osallistumalla erilaisiin rientoihin ja juttelemalla. En ole kyllä mitään sosiaalisinta sorttia, ainakaan jos olen isossa ryhmässä josta en tunne ketään. Yleensä mulla on ollut aina koulussa muutama hyvä ystävä, nyt yliopistossa ei ketään.
Itseä pelottaa jo nyt että käy noin myös sitten jos ja kun sinne yliopistoon menen, lukiossa viimeinen vuosi menossa ja siellä kavereina lähinnä joko niitä samoja jotka on ollu yläasteelta tai kauemmin tai sitten niiden kavereita, mutta tuskin kukaan heistä aikoo samaa opiskelemaan kuin minä.. Onko kenelläkään kokemuksia siitä, onko vanhojen kavereiden kanssa tullut pidettyä yhteyttä jos he ovat vaikka tulleet samaan kaupunkiin opiskelemaan?
No varmaan pitäis yhteyttä jos OLIS samassa kaupungissa. Se tahtoo vaan mennä niin että sitä erkaantuu kun kaikki saa niitä omia opiskelukavereita.. Minusta tästä yksinäisyydestä muuten ei kannata itseään syyttää. Elämä nyt on sellaista eritytynyttä nykyään ja yliopistollakin on aina eri ihmiset joka paikassa. Olisihan se mukava jos olis aina sama porukka niin varmaan oppis paremmin tuntemaan ne tyypit (esim. AMK:ssa) Mutta eipä ne silti aina satu niin samanhenkisiksi aina.