Juupa juu. Tästä asiasta on puhuttu paljon aiemminkin, mutta haluaisin valottaa asiaa vielä uudestaan. Mihinkähän mahtaa perustua sellainen käsitys uskovaisten tai uskovien seurassa ettei ns. epäuskoista puolisoa voi ottaa. Toisaalta saan ihmetellä miten joissakin perheissä toinen on uskomassa ja toinen ei ole. Olen kuullut ettei kaikkien puoliso ole ollut koskaan uskomassa.
Ymmärrän ajatuksen johdattavasta Jumalasta, joka antaa uskovaisen puolison tai jolla on vara antaa uskovainen puoliso. Helppo minun on neuvoa toista uskovaa, että jätä ihmeessä se epäuskoinen ja odota niin aikanaan saat tietää mikä tarkoitus tällä on. Enää en tule näitä ohjeita jakamaan sanoipa kuka ja mitä hyvänsä. Kotimaan suviseura jutussa sanotaan ettei ole “väärin” ottaa epäuskoista puolisoa.
Oman elämän karun kivikkoisen kohtaloni kautta tiedän miten on käynyt. Minua neuvottiin, että olla ottamatta sitä puolisoa epäuskoista tyttöä. Molemmat olimme rakastuneet toisiimme, tutustuneet ihan siveellisesti. Puhuttu oli uskovaisten asiat ja eri tavalla uskovan asiat. Avioliittoon olisimme käyneet ja eläneet toisia rakastaen. Tiedän sen miten erilaista on olla saman arvopohjan omaavan kanssa naimisissa.
Niin siinä kävi että pakosta “hoidettiin” erilleen. Oli kyllä sellaisiakin tukemassa jotka eivät koskaan ole minua muuten tukeneet. Korvasyyhyä sai niin moni että jaksoi sillä voimalla kulkea kylässä toisilla uskovilla pitkään. Ihmiset “rakastuneet” hoidettiin erilleen. Tuska oli viiltävä rinnassa ja tunne kauhea, jota ei sovintoverellä voinut korjata. Seuraukset tästä kaikesta oli se, että loppuelämän toinen ainakin on “terveydeltä” vajavainen. Mieli ei kaikkea kestä, eikä tarvitsekaan kestää.
Missä olette te jotka “hoiditte” silloin. Teitä tarvittaisiin nyt, kun ei jaksa tehdä mitään juuri ja juuri pelonsekaisesti olla ja uskoa. Teitä tarvitaan, mutta te ajattelette kaiken minun heikkoudeksi. Kaikesta tästä huolimatta sitä kahden ihmisen välistä juttua ei ole voinut särkeä. Yhteyttä jonkin verran on pidetty, voimia toipumiseen toivoteltu. Mikäli voimat palautuvat niin mahdollisesti yhteiselokin on mahdollista joskus, tuskinpa. Elämänlanka on niin hauras, ei tarvitse nukkua yöllä eikä päivällä. Töissä ei tarvitse käydä, kun on sairaslomalla seuraavaan kesään saakka.
Minnekäs te hävisitte jotka hoiditte, teitte heikommasta vielä heikomman. Nyt on kyläpaikassa puhumista, että menipä poikapoloiselta terveys siinä jutussa. Ettehän te tienneet jutusta mitään. Minäkin vain tuntea rakkautta sain, heti oli huoruudensynti niskassa. Tulkaa minua katsomaan, ette enää kotoa löydä, kun olenhan “turvassa”. En ole katkera vaikka olenkin. Onnekseni sain kokea kerran elämässä oikeaa rakkautta. Sitä tunnetta joka on kahden ihmisen välillä. Hyvää matkaa, jos en jaksa enää niin hän käy katsomassa haudalla.. Sairaus vie voimat vähitellen.
Voi hyvä jumala. Korjaa kotiin uupunut, elämänmatkan elänyt!
Ymmärrän ajatuksen johdattavasta Jumalasta, joka antaa uskovaisen puolison tai jolla on vara antaa uskovainen puoliso. Helppo minun on neuvoa toista uskovaa, että jätä ihmeessä se epäuskoinen ja odota niin aikanaan saat tietää mikä tarkoitus tällä on. Enää en tule näitä ohjeita jakamaan sanoipa kuka ja mitä hyvänsä. Kotimaan suviseura jutussa sanotaan ettei ole “väärin” ottaa epäuskoista puolisoa.
Oman elämän karun kivikkoisen kohtaloni kautta tiedän miten on käynyt. Minua neuvottiin, että olla ottamatta sitä puolisoa epäuskoista tyttöä. Molemmat olimme rakastuneet toisiimme, tutustuneet ihan siveellisesti. Puhuttu oli uskovaisten asiat ja eri tavalla uskovan asiat. Avioliittoon olisimme käyneet ja eläneet toisia rakastaen. Tiedän sen miten erilaista on olla saman arvopohjan omaavan kanssa naimisissa.
Niin siinä kävi että pakosta “hoidettiin” erilleen. Oli kyllä sellaisiakin tukemassa jotka eivät koskaan ole minua muuten tukeneet. Korvasyyhyä sai niin moni että jaksoi sillä voimalla kulkea kylässä toisilla uskovilla pitkään. Ihmiset “rakastuneet” hoidettiin erilleen. Tuska oli viiltävä rinnassa ja tunne kauhea, jota ei sovintoverellä voinut korjata. Seuraukset tästä kaikesta oli se, että loppuelämän toinen ainakin on “terveydeltä” vajavainen. Mieli ei kaikkea kestä, eikä tarvitsekaan kestää.
Missä olette te jotka “hoiditte” silloin. Teitä tarvittaisiin nyt, kun ei jaksa tehdä mitään juuri ja juuri pelonsekaisesti olla ja uskoa. Teitä tarvitaan, mutta te ajattelette kaiken minun heikkoudeksi. Kaikesta tästä huolimatta sitä kahden ihmisen välistä juttua ei ole voinut särkeä. Yhteyttä jonkin verran on pidetty, voimia toipumiseen toivoteltu. Mikäli voimat palautuvat niin mahdollisesti yhteiselokin on mahdollista joskus, tuskinpa. Elämänlanka on niin hauras, ei tarvitse nukkua yöllä eikä päivällä. Töissä ei tarvitse käydä, kun on sairaslomalla seuraavaan kesään saakka.
Minnekäs te hävisitte jotka hoiditte, teitte heikommasta vielä heikomman. Nyt on kyläpaikassa puhumista, että menipä poikapoloiselta terveys siinä jutussa. Ettehän te tienneet jutusta mitään. Minäkin vain tuntea rakkautta sain, heti oli huoruudensynti niskassa. Tulkaa minua katsomaan, ette enää kotoa löydä, kun olenhan “turvassa”. En ole katkera vaikka olenkin. Onnekseni sain kokea kerran elämässä oikeaa rakkautta. Sitä tunnetta joka on kahden ihmisen välillä. Hyvää matkaa, jos en jaksa enää niin hän käy katsomassa haudalla.. Sairaus vie voimat vähitellen.
Voi hyvä jumala. Korjaa kotiin uupunut, elämänmatkan elänyt!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eiköhän pitäisi lähteä lätkimään tästä porukasta ajoissa, jotta pysyy tyäspäisenä. Niinhän sitä painostetaan. Ymmärrän et lähtijä menettää kaiken suhteessa. Ei jää edese sukulaisia..
Höpön löpön syyhykorville. Niitä on näitä uskovia liittojakin "ratkeilemassa" Ei se onnela ole elää.. Ei voi suoraan sanoa mikä on oikein ja onnellista . Onhan kyseesä kaksi ihmistä.
Voimia sinulle ja paranemisia. Hajaannus tästä liiikkeestä vielä tulee. Sääntöviidäkkoon jää vain rusinan verran vanhoja ukkoja ja akkoja, jotka peloteltu niin että ei muuta elämää ole..
Toivottavasti saavat jokainen osansa, niin saan minäkin tuomiolla osani ..
Hieno, persoonallinen kirjoitus Sinulta, kiitos!
Jos uskomassa oleva ottaa epäuskoisen puolison, voi vl-näkemyksen mukaan olla vaara, että uskomassa oleva evankelioi (kiellettyä toimintaa!) kotona ja saa uskomattoman käännytettyä.
blogisti kotimaan kirjoituksessa?
että saa sitä ottaa puolison vellihousujen ulkopuolelta.
Lippu
Eikö ole naurettavia nuo VL käsitykset. Ei voi ottaa puolisoa, jos Hän on eri tavalla uskomassa. JA YKIKÄÄN EI OLE VIELÄ OSANUT SANOA, MITEN VL USKOO ERI TAVALLA KUN ME KRISTITYT? Joten koko Vl usko on vain tuulessa lepattava lehti.
Miten voi kukaan anoa, että puoliso uskoo eri tavilla, SILLÄ ASITA SUHTEESSA KRISTUSENN MUUTTUVTA ELÄMÄN ERI TILANTEISSA JA johtuen Jumalan kutsussa Kristukseen Jeesukseen.
Kysymyksessä on vain pelko, että VL ihmiselle tulee pupu pöksyyn, jos löytää ”epäuskoisen puolison kautta” Jeesuksen. Siis suoraan antikristus henkeä.
Ymmärrän ajatuksen johdattavasta Jumalasta, joka antaa uskovaisen puolison tai jolla on vara antaa uskovainen puoliso.** Jumala ei anna mitään, muuta kun vetää vain Jeesusta kohti. Matt 11;27 >Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle< >Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä VÄHÄISIMMISTÄ veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'< >Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"
Jeesus ei tullut syyttelemään ja repimään ihmisiä kymmeniin kategorioihin, eikä Hän tullut viemään tuhkia pesästä elämän satuttamilta ihmisiltä.
Jeesus ei koskaan katso syyttäen, eikä poistyöntäen ihmiseen. Hänellä riittää pitkämielisyyttä ja puhdasta Armoa ihmiselle osaan ja rotuun katsomatta.
Hänen luonaan Armo voittaa oikeuden ja epäonnistunut, syntinen saa anteeksiannon, oli sitten syyttäjä kuka hyvänsä.
Silloin kun perkele tulee syyttämään ja repimään elämän rippeitäkin, on Armo paikalla vielä voimakkaampana. Jumalan apu käy yli ymmärryksen. Ahtaalla ihminen voi olla eksynyt, mutta ei koskaan Jumalan hylkäämänä. Ei koskaan.
Jokainen on vailla Jumalan kirkkautta ja tarvitsee parannusta ja sen kyllä tuntee tunnossa ilman syyllistäjiäkin. Eikä Jeesus tullut maailmaan ihmisiä tuomitsemaan, vaan pelastamaan, että Hänessä olisi anteeksianto ja uusi mahdollisuus. Iankaikkinen elämä, olosuhteisiin katsomatta. Kumpa ymmärtäisivät ehdonalaistajat, mitä meistä on maksettu ja kenen varassa Usko seisoo tai kaatuu...
Siunausta ja voimia veljelle.
He etsivät puolisot itselleen ja avoliiton jälkeen menivät naimisiin. Eivät ole kysyneet neuvoa, emmekä me ole tarjonneet. Lasten puolisot ovat ihmisiä samoin lapsemme ja lastenlapset, he ovat kaikki rakkaita ja läheisiä ihmisiä vaikka eivät ole lestadiolaisia.
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole nimestään huolimatta lestadiolaisuutta. Siitä on jo yli 100 vuotta aikaan kun he ottivat lestadiolaisuudesta lopullisen pesäeron.
Room. 14:1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Room. 14:2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.