Nyt on jo aika myöntää ettei kaikki ole ok. Vaikka niin haluaisinki uskoa.
Pitkään olen ollut masentunut, jo vuosia. Nyt 25-vuotiaana kahden lapsen äitinä olen valmis luovuttamaan lopullisesti. En vain jaksa enään mitään.
Kaikki tietävät miltä tuntuu kun ei kykene, ei pysty. Mistään ei saa iloa, mikään ei tunnu miltään. Surumielisenä pää painuksissa olen kokoajan, lapseni ovat ainoita jotka saavat minut hymyilemään. Ilman heitä en olisi mitään, en olisi olemassa.
Pienestä pitäen olen saanut huomata kuinka julmia ja välinpitämättömiä ihmiset ovat. Elämän raakudet on opittu aikaa sitten. Ei isä, äiti, siskot eikä isäpuoli, ei kukaan heistä ole minusta välittänyt. jouduin perheeni syntisäkiksi silloin kun synnyin. Minun olemassa oloni ei kiinnostanut isää, montako kertaa odotin sinua ovella tavaroideni kanssa että tulisit hakemaan minut luoksesi? et tullut, istuin siinä vielä illallakin. Äitini et koskaan minua ymmärtänyt, olit liian keskittyny omaan onneesi. Et nähnyt kuinka pahaolo minulla oli. Isäpuoleni kielsi olemassa oloni, sinä saatana haukuit ja kurmotit minua äitini poissaollessa 8 vuotta. Tiedän olevani ruma ja typerä nyt, tiedän etten ole minkäänarvoinen. Minä en saanut vastata puhelimeen omalla nimelläni vaan piti vastata sinun nimellä, nimeäni ei lukenut ovessa. En saanut asua kotonani, en syödä sinun ostamia ruokiasi. ja kaiken tämän sinä, äiti, näit vierestä. Ja siskot, te haukuitte minut kun reagoin tilanteeseen huonosti. Huusin ja raivosin, halusin että minua kuunnellaan ja että minut huomataan. Toisin kävi, olin vain ilkeä ja huono lapsi.
Ja sinä rakas mieheni, sinun haukkumiset ja nälvimiset.. en voi ymmärtää miten kaiken sen rakkauden jälkeen mitä olen sinulle antanut voit kohdella minua näin. Olen vain yrittänyt sinua miellyttää kokoajan. Kai minua on liian helppo käyttää hyväksi, enhän minä ole tässä elämässä mitään hyvää ansainnut.
siltikin, minä rakastan teitä kaikkia.
Ehkä hieman sekava kirjoitus, älkää pahastuko.
Pitkään olen ollut masentunut, jo vuosia. Nyt 25-vuotiaana kahden lapsen äitinä olen valmis luovuttamaan lopullisesti. En vain jaksa enään mitään.
Kaikki tietävät miltä tuntuu kun ei kykene, ei pysty. Mistään ei saa iloa, mikään ei tunnu miltään. Surumielisenä pää painuksissa olen kokoajan, lapseni ovat ainoita jotka saavat minut hymyilemään. Ilman heitä en olisi mitään, en olisi olemassa.
Pienestä pitäen olen saanut huomata kuinka julmia ja välinpitämättömiä ihmiset ovat. Elämän raakudet on opittu aikaa sitten. Ei isä, äiti, siskot eikä isäpuoli, ei kukaan heistä ole minusta välittänyt. jouduin perheeni syntisäkiksi silloin kun synnyin. Minun olemassa oloni ei kiinnostanut isää, montako kertaa odotin sinua ovella tavaroideni kanssa että tulisit hakemaan minut luoksesi? et tullut, istuin siinä vielä illallakin. Äitini et koskaan minua ymmärtänyt, olit liian keskittyny omaan onneesi. Et nähnyt kuinka pahaolo minulla oli. Isäpuoleni kielsi olemassa oloni, sinä saatana haukuit ja kurmotit minua äitini poissaollessa 8 vuotta. Tiedän olevani ruma ja typerä nyt, tiedän etten ole minkäänarvoinen. Minä en saanut vastata puhelimeen omalla nimelläni vaan piti vastata sinun nimellä, nimeäni ei lukenut ovessa. En saanut asua kotonani, en syödä sinun ostamia ruokiasi. ja kaiken tämän sinä, äiti, näit vierestä. Ja siskot, te haukuitte minut kun reagoin tilanteeseen huonosti. Huusin ja raivosin, halusin että minua kuunnellaan ja että minut huomataan. Toisin kävi, olin vain ilkeä ja huono lapsi.
Ja sinä rakas mieheni, sinun haukkumiset ja nälvimiset.. en voi ymmärtää miten kaiken sen rakkauden jälkeen mitä olen sinulle antanut voit kohdella minua näin. Olen vain yrittänyt sinua miellyttää kokoajan. Kai minua on liian helppo käyttää hyväksi, enhän minä ole tässä elämässä mitään hyvää ansainnut.
siltikin, minä rakastan teitä kaikkia.
Ehkä hieman sekava kirjoitus, älkää pahastuko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet todellakin avun tarpeessa. Miksi jäisit näiden ongelmien kanssa yksin? Tarvitset välittävän ihmisen, jolle voit kertoa ihan kaiken. Sellaisen joka on ulkopuolinen ja puolueeton elämääsi nähden. Sellainen on ammattiauttaja.
Sinulla on täysi oikeus parempaan kohteluun, tee se itsesi ja lastesi takia. Älä luovuta! Kaikesta VOI selvitä, kun uskaltaa kohdata asiat turvallisen ihmisen kanssa. Et ole yksin!
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi, hae apua.
olen tullut minäkin, melkein kaksikymmentä vuotta sinua vanhempi.
Muista kuitenkin: sinä et ole ruma, typerä etkä mitätön.
Omaa pahaa oloaan ja alemmuuttaan ihmiset purkavat herkkiin ja ei-aggressiivisiin ihmisiin.
Minä olen päättänyt, että vaikka minua on satuttanut sanallisesti se kaikkein tärkein ihminen ja satuttanut tosi pahasti, en alistu.
Minä en ole sitä mitä hän väittää minun olevan, olen arvokas ja hyvä ihminen juuri tällaisena, en kenenkään kynnysmatto.
Heikkoja hetkiä tulee tietysti eikä muuta jaksa kuin itkeä, mutta usko vaan, ne menevät ohi.
Se, että sinun läheisesi ovat niitä julmia typeryksiä, ei ole sinun syysi, ota etäisyyttä, on olemassa ihmisiä jotka pitävät sinusta, sinun pitää vain löytää heidät:)
että voisit kärsiä synnytksen jälkeisestä masennuksesta. Sehän voi jäädä päällekin vuosiksi. Silloin tulee juuri tuollaisia ajatuksia ja tunteita pintaan mitä sinulla on. Ja sitä miettii itseään äitinä omille lapsilleen ja muistaa miten itseä on lapsena kohdeltu. Sinun tapauksessa en yhtään ihmettele tunteitasi. Uskon kuitenkin, että pääset vihan tunteistasi (mikä helpottaa omaa elämääsi) kunhan saat purkaa sitä luotettavalle ammatti-ihmiselle tai ihan vain ystävälle, joka kuuntelee, eikä jakele ohjeita.
Haluan myös heittää kysymyksen, että onko kukaan sen kummoisempi ihminen kuin sinä? Ei ole. Me kaikki ollaan ihan samalla viivalla. Et ole sen rumempi tai tyhmempi kuin muutkaan. Jokainen on ainutlaatuinen. Kuka on asettanut kriteerit sille, minkälainen pitäisi olla. ei ole olemassa sellaista, että "pitäisi olla". Kunhan vaan elämme tätä ainutlaatuista elämäämme ainutlaatuisina tärkeinä yksilöinä! Kaikkea hyvää sinulle ja nosta pääsi pystyyn! Muut purkavat pahaa oloaan ja huonommuuden tunnettaan juuri siihen, joka ei pysty puolustautumaan. Sano esim miehellesi "EI" kun sinua haukkuu. Se ei vain yksinkertaisesti ole hyväksyttävää sellainen haukkuminen. Piste. Olet esim lapsillesi maailman tärkein ihminen!! Ketään muuta he eivät ottaisi äidikseen ja heidän rakkautensa on vilpitöntä!!
Äitinä oleminen kahdelle lapsellesi,joiden kaikkeuden keskipiste olet, hae ammattiapua, jotta voit vapautua menneisyyden vääryyksistä ja katkeruudesta ja saada rohkeutta ja itseluottamusta, niin pystyt ohittamaan kaikki haukkumiset, huomaat että ne jotka eniten haukkuvat ovat itse huonolla itsetunnolla varustettuja säälittäviä ihmisiä, jotka purkavat raukkamaisesti omaa huonommuuttaan sinuun, koska huomaavat että sinä loukkaannut, ilkeät ihmiset saavat jonkinlaiset kiksit muiden haukkumisesta ja kiusaamisesta. Muista sinä olet arvokas ja hei harva meistä mitään missukoita on tavallisia pulliaisia. Rohkeasti apua hakemaan älä viivyttele muista että huominen on sinun ja lastesi, ei räyhääjien ja haukkujien!Uskallusta parempaan elämään.