Riittäisiköhän Heikki Talalla aikaa ja viitseliäisyyttä kaksikielisyyden kustannuksia koskevaan debattiin hieman perusteellisemmalla tasolla. Avataan nyt tätä koskeva ketju. Ehkäpä voisit Heikki aluksi hieman selventää ja tarkentaa perusteita näkemyksellesi, jotka vastaavat 20 %:n BKT-osuutta. Toivoisin, että esität vaikkapa valtion ja kuntien tulo-ja menoarvioihin sekä taloustilastoihin perustuen eritellen ne alat, joissa kuluja syntyy ja miten olen päässyt mainittuun tulokseen.
Väitellään kustannuksista
Ioni¤
8284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
televisiossa. Jos niitä selostaa yksi suomenkielinen toimittaja kustannukset ovat tunnissa 100 euroa. Jos niitä selostaa lisäksi toinen ruotsinkielinen selostaja, kustannukset ovat 2 X 100 euroa. Paljonko
maksaa FST5-kanavan ylläpito, alkukustannukset jne?
Ioni* ei tietenkään edes välitä keskustella todellisista kuluista. Vaihtoehto FST5:lle on ruotsinkielinen tekstitys ja paluu aikaan entiseen.
Tähän päälle voit laskea turhat ruotsinkieliset radiokanavat. Riittää kun Yle lähettää ruotsinkielisillä alueilla ruotsiksi. Paremmin asian hoitavat kuitenkin pienet kaupalliset paikallisradiot, etenkin kun ruotsinkielisillä säätiöillä on varoja riittävästi. YLE on kadottanut kokonaan toimintaprofiilinsa ruotsinkielisten johtajien kaudella: Westberg, Jugner ja monta muuta vähemmän näkyvää ruotsinkielistä johtajaa. YLE:n tulisi edistää demokratiaa, ei romuttaa sitä, eikä ajaa pienen kielivähemmistön etuja. YLE:een kuuluu suomenkielinen johto ja sen tulee olla poliittisesti valvottu demokratian pelisääntöjen mukaan. Muille kielivähemmistöille kuin vain ruotsinkielisille enemmän sanavaltaa YLE:n ohjelmistoihin. Näihin vähemmistöihjn kuuluvat virolaiset, venäläiset ja loppu ryhmä englantia ymmärtävät.
NYKY-YLE on rasistinen ja elitistinen, eikä sen ohjelmiin tai toimintaan ole enää luottamista.
Esim. Digiuudistus.
Epäilemättä näin. Luulenpa vielä, että kaukomaille lähetetyn urheiluselostajan kustannus on enemmänkin kuin 100 euroa tunnilta. Kysehän ei ole kyseisen toimittajan palkkakustannuksesta vaan myös tarpeellisen lähetystekniikan kuluista. Sopii kysyä olisiko säästön paikkaa tuossa.
FST:n osuus yleisradion kustannuksista on huomattavasti suurempi kuin ruotsinkielisen väestön väestöosuus. Mutta tämä onkin YLE:n julkisen palvelun ongelma. Onko ylläpidettävä kallista sinfoniaorkesteria vaikka enemmistö kansasta kuuntelee kevyttä musiikkia jne. Itse olisin hyväksymässä FST:n osuuden pienentämisen.
Olen muuten erittäin valmis keskustelemaan nimenomaan todellisista kustannuksista, sitäpä tuossa avauksessani hainkin. Luullotellut kustannukset ovat sitten ihan eri asia. E
Itse näkisin FST:n mielelläni vähemmistökanavana, jossa olisi vaikkapa venäjänkielistä tai saamenkielistä ohjelmaa.
Mutta Ylen ruotsinkielisen toiminnan kuluilla ei taida sentään miljardikuluihin päästä.
Ylen pakkoruotsituskulut kaikkinensa ovat reilusti yli 20%:a ja luultavasti ne on lähempänä 30%:a. Siis kaikki kulut ruotsinkielisestä toiminnasta koko YLE:ssa.
Näin kertoi syväkurkku YLE:sta jo 3 vuotta sitten.
Tässä Heikki Talan väittämä:
Kirjoittanut: heikki_tala 10.9.2007 klo 19.41
”Toivottavasti suomalaiset vähitellen tajuavat, että viiden prosentin vähemmistö rohmuaa 20 % kansallisvarallisuudesta ja - tulosta.
Ts. jaettavaa riittää 20 % eli n. 120 miljardia euroa kansallisvarallisuudesta kertaheitolla ja sen jälkeen se vuosittainen 35 miljardia euroa eli 20% BKT:sta.
Paljonko niistä tuleekaan per nuppi aitosuomalaisille? Minulla kun ei nollat laskurissa riitä.”
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Vertailun vuoksi:
Suomen BKT käypiin hintoihin v. 2007 oli 178,759 miljardia euroa. Tästä 20% olisi siis vanhan höppänän mukaan 35,752 miljardia euroa, mikä puolestaan olisi 88% valtion vuotuisista menoista.
Toisaalla muussa ketjussa Heikki Tala vastasi väittelyhaasteeseeni näin: "Sitten noista pakkoruotsin ja kaksikielisyyden kustannuksista. Siitä ei täällä tule munia eikä poikasia, ja virallisella taholla kyseessä on ehkä tarkimmin varjeltu valtakunnan salaisuus. Minusta on riittävä tieto toistaiseksi se, mitä Ruotsin edellinen pääministeri Göran Persson sanoi: "Ruotsilla ei ikinä olisi varaa sellaiseen kaksikielisyyteen, joka on Suomessa." (TV1 uutiset).
Kyllä varmaan joskus vielä paljastuvat keinotekoisen kaksikielisyyden ja pakkoruotsin karmeat kustannukset - sekä välittömät että välilliset."
No ehkäpä Heikki Talaan nähden on "case closed", mutta sopiihan meidän muiden jatkaa. Itse uskallan esittää kantani, sillä perustan sen lähteistä todennettaviin faktoihin enkä uskomuksiin ja olettamiin. Se saattaa olla ikävä tapa, työläskin, mutta omaa näkemystä on sitten helppo hyvällä omatunnolla puolustaa.
Miksi ihmeessä Tala sitten esittää moista soopaa?
Minusta tuo kuuluisi valtiolle. Sehän Suomen on ajanut tähän jamaan.
On oikein hyödyllistä, että käydään jatkuvasti keskustelua toisen virallisen kielen aiheuttamista kustannuksista. Monelle oli tässä takavuosina shokki ja yllätys, että asia yleensä otettiin puheeksi. Nyt sentään kaikki ymmärtävät, että ruotsin kielestä aiheutuu sekä kustannuksia että vaivaa.
On oikein hyvä, että selvityksiä vaaditaan Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalta. Hänellä ei ole mahdollisuuksia antaa oikeita vastauksia, mutta vastauksien tivaaminen antaa hänelle sen sjiaan oikeuden esittää omia väitteitään. Nämä väitteet eivät osu oikeaan, mutta eivätpä osu oikeaan myöskään vastaväitteet, koska kukaan ei tiedä oikeaa lukua. Asiaa ei ole edes tutkittu, tai jos on, siitä on vaiettu. Ja niinpä keskustelu jatkukoon!
- - -
Nimimerkki "Mantshurian kandidaatti" viittaa Richard Condonin romaaniin, missä poliittinen keskustelu velloi sen ympärilä, mikä on oikea luku, mutta kukaan ei asettanut itse asiaa kysymyksen alaiseksi. Väittelyn jatkuessa asia, jota luvut koskivat, nousi vallitsevaksi totuudeksi - aivan kuten nykyisin kaikki myöntävät, että kahden kansalliskielen malli tulee kalliiksi. Romaanissa sen sijaan virheellisen väitteen yksityiskohdista käyty riita edesauttoi väärän käsityksen iskostumista ihmisten mieleen.