Olen kärsinyt jo 10,5 vuotta jännittämisestä sosialisissa tilanteissa.Tilanteita ovat kahvittelut/ruokailut vieraissa paikoissa.Olin ilman lääkitystä 7.5 vuotta oireitten alettua. Tänä aikana suoritin opiskeluni loppuun kaikki esiintymiset mukana lukien hammastapurren,ja ajattelin että esiintymisen onnistuminen tuo itsevarmuutta.Mutta näin ei käynytkään.Kun uusi esitelmä oli edessä oireeni alkoivat taas.Oireeni ovat käsien vapina,punastuminen ja kaikkein pahimpana yököttävä/oksettava olo,joka on voimakasta.Kylässä en pysty ilman lääkitystä syömään,koska jo pelkkä tietoisuus siitä,että "ruokailu" on tiedossa saa minut voimaan pahoin.Lääkityksenä käytän propraalia ja xanoria.Xanor on ainut mikä auttaa oksettavaan oloon ja poistaa jännityksen.Propraal taas käsien vapinan ja punastumisen.Tällä hetkellä olen aloittanut käymisen sosiaalisten tilanteiden pelkoryhmässä.Onko kellään muilla samoja fyysisiä jännitysoireita kuin minulla ? Olisin vastauksista kiitollinen.
Pitkäaikainen jännittäjä
Mies 28 w
71975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täältä löytyy melkein samanlainen jännittäjä kuin sinä :). Olen lapsesta lähtien ollut aika ujo ja ehkä sisäänpäinkääntynyt persoona. Kuitenkin selvisin "kunnialla" ainakin peruskoulun ala-asteen esitelmätilanteista yms. Yläasteella jännitystilanteeni muuttui huonommaksi; ehkä eniten tähän vaikutti se että minua kiusattiin ja siksi niinä muutamana kertana kun pidin esitelmää, minulle kirjaimellisesti naurettiin päin naamaa.
Toki olin jo aikaisemminkin jännittänyt paljon esiintymistä ja muita sosiaalisia tilanteita, mutta yläasteen jälkeen oireeni pahenivat. Eli tuntui siltä että "happi loppuu", kädet tärisevät, sydän hakkaa voimakkaasti, naama punoittaa ja tuntuu että kuolee siihen paikkaan. No, ajattelin että tämä sitten lähtisi pois kun "totuttaa" itsensä esitelmän pitämiseen (ja niitähän esim. lukiossa riitti), mutta aina jännitin yhtä paljon. Kaikilla ei todellakaan jännittäminen katoa kuin taikaiskusta vaikka pitäisi kuinka monta esitelmää, olen sen nyt joutunut myöntämään itselleni. Tämä on johtanut siihen että välttelen parhaani mukaan kaikenlaisia esitelmien pitämistilanteita tai sitä vastaavia esiintymistilanteita. Ja jos pakon edessä joudun sellaisen pitämään joudun turvautumaan sellaisiin luontaistuotteisiin, jotka rentouttavat. Niistä on edes vähän apua. Vielä en ainakaan toistaiseksi ole käynyt lääkärin luona tämän takia sillä jo lääkärille meneminenkin jännittää! (mikä saattaa kuulostaa huvittavalta!) :) Olen joskus joutunut siihen tilanteeseen jossa olen saanut vakuutella että korkea verenpaineeni lääkärin vastaanotolla johtuu jännittämisestäni (minulla on kotona verenpainemittari, jonka mukaan minulla on normaali verenpaine) eikä siitä että minulla olisi "oikeasti" korkea verenpaine.
Jännitän myös todella paljon sitä jos joudun esimerkiksi puhelimella soittamaan jonnekin virastoon tms. Joten en voisi kuvitellakaan itselleni esim. puhelinmyyjän kaltaista ammattia. En saisi varmaan sanaakaan suustani ulos.
Ruokailutilanteita en ole tähän mennessä jännittänyt mutta taidan tosiaan aavistella minkälaiselta se tuntuu :).
Tämä on tosiaan sellainen vaiva ettei sitä voi täysin ymmärtää kuin vain sellainen joka itse kärsii samasta vaivasta. Minusta muutenkin nykyään liikaa korostetaan että kaikkien pitäisi olla "yltiösosiaalisia" ihmisiä ja aina hymyssä suin. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan luonnostaan voi olla sellaisia. Ja tylsäähän se olisikin jos kaikki olisivat samanlaisia :).
Mitkä luontaistuotteet oot kokenu hyviksi?
Olen testannut ainoastaan AntiStress-nimistä tuotetta. Se rentoutti jonkun verran. Ei siis vienyt täysin jännitystä pois mutta kuitenkin helpotti. Joku taisi suositella tällä samaisella keskustelupalstalla Relaxor Forte-tuotetta. Itse en ole vielä sitä testannut.
Mullakin oli lääkäriin meno kynnys tosi korkea, mutta muutakaan vaihtoehtoa en keksinyt. Loppujen lopuksi se oli helppoa mennä ja kertoa ongelmastaan, joka hallitsee elämää. Mulla ei käsien vapina/punastuminen ole ongelma, koska propral auttaa siihen. Oksettavaan oloon ei auta kuin xanor. Siinä on vaan se ongelma, että sen käyttöä pitkäaikaisesti ei suositella. Jospa terapia auttaisi. Kiitos sinulle.
Samat oireet mulla paitsi pahaa oloa mulle ei tule (Luojan kiitos).
Propralia käytän ja toimii hyvin!!
Moi,
itse olen 30v mies ja tutulta kuulostaa. Jännittämis- ja itsetunto-ongelmat ovat vaivanneet jo monta vuotta, vaikka Propral onkin tuonut apua. Se toimii kuitenkin vain jos osaa ennakoida tulevan "jännittävän" tilanteen. Olen jo aika kyllästynyt tilanteeseen, koska tiedän että ansaitsen parempaa.
Nettien keskustelupalstoja luettuani päätin kokeilla hypnoosia/suggestioterapiaa. Olen melko skeptinen, mutta koska ongelmat ovat jo olleet pitkäaikaisia, päätin kokeilla. Mitään menetettävää ei ollut. Jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin, että suhtautumiseni oli muuttunut. Yllättäen olin reippaampi ja osallistuvainen. Aiemmin jännittävillä tilanteilla ei enää ollut järkevää syytä olla jännittäviä, vaikka epävarmuus välillä iskikin. Itse epäilin aluksi, että sitä psyykkaa itsensä niin, että uskoo että hoito toimii. Useamman vuoden kokemus jännittämisestä kuitenkin vihjaisi jostain muusta. Asiaan kannattaa tutustua osoitteessa:
http://www.hypnologia.com ja varsinkin keskusteluosuudessa, jonka pohjalta päätin kokeilla.
Tsemppiä!
täällä eräs jännittäjä. olen koko ikäni jännittänyt. en pysty etenemään "urallani, jokainen päivä on selviytymistaistelua tautini kanssa. pikaiset sosiaaliset kontaktit ovat minun suosiossa, pitemmät alkavat jännittämään .
sanat tiimi, ryhmä palaveri...luettunakin ahdistaa
ja jännittää. joudun etukäteen ennakoimaan tilanteita ja napsimaan propralia. se auttaa hiukan.
jännittämisen koen ahdistavana, kroppa pingottuu,
ääni ahdistuu ja jännittyy, lamaannun ajatus ei pelaa. olen lukossa, tuntuu,että kaikki näkee ja nauraa mulle. kasvot jännittyvät ja kuumottaa.
minä myös punastelen, mikä lisää paljon ongelmaani. punaa yritän peittää meikkivoiteella.