Minulla todettiin lievä tai keskivaikean rajoilla oleva masennus noin 4 kuukautta sitten. Ennen masennuksen toteamista olin jo tiennyt sairastavani sitä äitini tavoin. Keväällä aloin olla todella itkuherkkä, väsynyt ja sukupuolielämän halut katosivat pitkälti kokonaan. Elän avoliitossa mieheni kanssa, ja hän on välillä ymmärtänyt ja tukenut, mutta loppujen lopuksi minusta tuntuu että hän ei ollenkaan hyväksy sairauttani. Vielä viimeiseen asti hän syytti seksihalujen katoamisesta minua, että minulla olisi muka toinen mies. Halut ovat vähitellen välillä paremmat, minulla on jo kolmas lääkekokeilu menossa. Toisina päivinä tuntuu että olo alkaa tuntua jo paremmalta, mutta taas toisina kun väsyttää ja pitäisi silti "antaa" miehen mieliksi eikä tämä ymmärrä ollenkaan ettei vaan tee mieli, tuntuu että ei perhana ei tässä ole mitään järkeä. Ei ole sellaista tukijaa joka aidosti tukisi... tai jotain... joka ei välittäisi vaan siitä että milloin halut palaavat.. tai sille ainakin tuntuu. Pään sisällä tapahtuu muutakin kuin vain siihen liittyviä asioita.
Masennus ja parisuhde
Oliotarc
1438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keskustele asiasta miehesi kanssa kunnolla ja selitä kuinka vaikeasta tilanteesta on kysymys. Ei kannata ikinä "antaa" vain jonkun toisen mieliksi, koska pitkällä tähtäimellä homma ei tule toimimaan ja se voi jopa pahentaa tilannetta entisestään.
Jos keskinäiset keskustelut eivät tuota tulosta, niin lääkäriltäsi kannattaa kysyä yhteisen tapaamisen mahdollisuutta. Jos miehesi ei suostu osallistumaan tai ei lääkärinkään jakaman tiedon jälkeen ole ymmärtänyt tilannetta, niin sitten kyseessä voi olla ihminen, jolle masentuneisuus ei ole mitään muuta kuin "huono päivä" tms.
Jos et vielä käy säännöllisesti psykologilla, niin varaa aika esim. yleisen sairaanhoidon sosiaalipsykologille (Henkilökunnan vaihtuvuus on yleensä pienempi sosiaalipuolella!) tai hanki lääkäriltäsi B-lausunto Kelaan ja hanki aika yksityiselle psykoterapeutille. Lääkehoito auttaa, mutta se ei auta yksinään.