tätä jatkunut jo kauan. olin hoidossakin mutta mikään ei oikeesti tunnu auttavan.
minulla on hyviä ystäviäkin joille olen asiasta puhunut ja hekin kuuntelevat, mutta ihan kaikkea ei voi sanoa ääneen.
sitten vielä on hiljainen miesystävä eri osoitteessa, joka kertoo jatkuvasti rakastavansa minua, mutta katoaa välistä. ei viestejä ei mitään. kertoilee puhelimen unohtuneen ja työn olevan kiireistä.
enään en jaksa uskoa sitä soopaa mitä hän suustaan laskee. parempi unohtaa koko paska.
mieleni tekisi luovuttaa kokonaan. olen yrittänyt kaikkea, tanssia mennä ihmisten seuraan ja leikkiä lasteni kanssa, mutta mikään ei auta. ei edes masennuslääkkeet. Untakin on joskus tosi vaikeeta houkutella ja päivisin olen todella uupunut. Välistä aloitan itkemään hullunlailla ja nukahdan sitten itkuuni.
sisälläni velloo todella pahaolo joka syövyttää päätäni todella pahasti.
minulla on kaksi lasta enkä voi heidän takiaan luovuttaakkaan. hehän jäisivät yksin.
joskus käyn läpi eri tapoja joilla poistaa itsensä maailmasta jotta kukaan ei kärsisi, mutta äitini itse murhan jälkeen tiedän sen olevan mahdotonta. se jättää jälkensä syvälle jokaisen sieluun kuten minulla. minulla on todella paha historia, ja pahassa elämässä joidun edelleen olemaan. näen ympärilläni paljon asioita joita en haluaisi kenenkään kokevan ja haluaisin itsekkin tämän loppuvan. en vain voi kääntää kasvojani, koska on ihmisiä jotka todella tarvitsevat minua.
olen kuullut monen sanovan, että kärsin koska olen liian kiltti, kuuntelen ihmisiä koska ymmärrän heitä enkä käännä katsetta vaan yritän auttaa ja seisoa heidän rinnallaan.
olen rukoillut jumalaa auttamaan mutta ei hänkään ole asiaan paljoo kantaa ottanut. puolestani jopa rukoillaa erillaisissa uskonnollisissa seuroissa ja muutamat ystävät.
tahtoisn vain jonkun vastaavan, edes jumalan. koska on minun vuoroni hymyillä ja nauraa onnesta ja syvällä rintaäänellä. haluan päästä eroon tästä todella pahasta ahdistuksesta.
please, pyydän kauniisti, rukoilen ja kärsin. itken ja huudan. tahdon tämän pahanolon pois, en kohta jaksa edes hengittää enään.
minulla on hyviä ystäviäkin joille olen asiasta puhunut ja hekin kuuntelevat, mutta ihan kaikkea ei voi sanoa ääneen.
sitten vielä on hiljainen miesystävä eri osoitteessa, joka kertoo jatkuvasti rakastavansa minua, mutta katoaa välistä. ei viestejä ei mitään. kertoilee puhelimen unohtuneen ja työn olevan kiireistä.
enään en jaksa uskoa sitä soopaa mitä hän suustaan laskee. parempi unohtaa koko paska.
mieleni tekisi luovuttaa kokonaan. olen yrittänyt kaikkea, tanssia mennä ihmisten seuraan ja leikkiä lasteni kanssa, mutta mikään ei auta. ei edes masennuslääkkeet. Untakin on joskus tosi vaikeeta houkutella ja päivisin olen todella uupunut. Välistä aloitan itkemään hullunlailla ja nukahdan sitten itkuuni.
sisälläni velloo todella pahaolo joka syövyttää päätäni todella pahasti.
minulla on kaksi lasta enkä voi heidän takiaan luovuttaakkaan. hehän jäisivät yksin.
joskus käyn läpi eri tapoja joilla poistaa itsensä maailmasta jotta kukaan ei kärsisi, mutta äitini itse murhan jälkeen tiedän sen olevan mahdotonta. se jättää jälkensä syvälle jokaisen sieluun kuten minulla. minulla on todella paha historia, ja pahassa elämässä joidun edelleen olemaan. näen ympärilläni paljon asioita joita en haluaisi kenenkään kokevan ja haluaisin itsekkin tämän loppuvan. en vain voi kääntää kasvojani, koska on ihmisiä jotka todella tarvitsevat minua.
olen kuullut monen sanovan, että kärsin koska olen liian kiltti, kuuntelen ihmisiä koska ymmärrän heitä enkä käännä katsetta vaan yritän auttaa ja seisoa heidän rinnallaan.
olen rukoillut jumalaa auttamaan mutta ei hänkään ole asiaan paljoo kantaa ottanut. puolestani jopa rukoillaa erillaisissa uskonnollisissa seuroissa ja muutamat ystävät.
tahtoisn vain jonkun vastaavan, edes jumalan. koska on minun vuoroni hymyillä ja nauraa onnesta ja syvällä rintaäänellä. haluan päästä eroon tästä todella pahasta ahdistuksesta.
please, pyydän kauniisti, rukoilen ja kärsin. itken ja huudan. tahdon tämän pahanolon pois, en kohta jaksa edes hengittää enään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
syyn pahaan oloon hoidettua! On varmaan paljon asioita, joita tulisi käydä läpi ammattiauttajan kanssa. Kaikki kun eivät parane rukouksella. Kyllä ihmeitäkin tapahtuu, mutta varmempaa olisi saada terapiaa ja apua elämäntilanteen selvittämiseksi. Lyhyet hoidot ei auta. Ja liikenteessä on valitettavasti myös epäpätevää porukkaa. Jonoja on niin paljon, että heille helpompaa on vain lykätä lääkkeittä kuin aloittaa kunnon hoito. Älä kuitenkaan menetä toivoa, rakas ystävä! Uskon, että se hymy palaa, kunhan saat asianmukaista hoitoa. Pillereillä se ei pelkästään ohi mene. Syyt täytyy selvittää ja hoitaa. Olet todella arvokas ja maailman tärkein ihminen esim lapsillesi. Heille parasta on se, että äiti pitää itsestään huolta ja hakee apua, niinkauan kunnes saa sen. Älä luovuta siinäkään! Kaikkea hyvää sinulle toivoo lähimmäisesi!
Hei!
Kirjoituksestasi kuultaa läpi olosi. Lapset ovat
hyvä syy jaksaa. Ole tyytyväinen, jos sinulla on ystäviä kuitenkin.
Mitä se on, kun kerrot ettet voi kaikkea kertoa
heille? Mitä sulle on oikein tapahtunut?
Muistatko kaikkea?
Itse olen vihdoin alkanut muistaa pahojen olojeni lähteen, mutta sitten sitä pahaa oloa vasta tuleekin ja mitäs sitten kun sitä ei saa pois kun ei ole ketään lähellä?
Yksinäni ollessani en parane.
Välillä on aivan mahdoton olo, sellainen että
on pakko kuolla.
Luojan kiitos se olo vähän väistyy välillä.
Mitä apua olet yrittänyt saada?
Oletko ollut terapiassa?
Voin kertoa että olosi voi tarkoittaa että jotkut
asiat ovat tulossa pinnan alta vyörymällä ja juuri tuo vaihe aiheuttaa pahan olon ja ahdistuksen.
Eli oman kokemukseni mukaan et ehkä ole käsitellyt asioitasi(ja niihin liittyviä tunteita) kunnolla.
En usko että paha olo syntyy tyhjästä, vaan siihen on syy.
Itse olen kärvistellyt kamalissa oloissa, toivoisin pääseväni niiden läpi joskus kunnolla
että saisin rauhan!
Olen siis vyörytysvaiheessa kun olen alkanut käsitellä menneisyyttäni.
Omana selviytymiskeinona voin kertoa että minua
auttaa kauniissa luonnossa retkeily.
Sieltä saan henkistä voimaa.
Myös fyysinen kunto vaikuttaa olemiseen.
Hae apua!
Minäkin olen vielä hengissä vaikka on tosi vaikeata ollut.
olen ollut usein terapiassa. ensimmäisen kerran kun hain eroa väkivaltaisesta suhteesta ja noin vuosi sitten pääsin päiväpsykiatriselle.
terapeuttille puhuin jotenkin mutta en saanut itsestäni tai mielestäni tarpeeksi irti joten käynnit vain jäivät. yritin työhön keskittymällä päästä ahdistuksesta ja osittain se onnistuikin, mutta taisin sitten raataa itseni rikki. hoitaen kaikkea tätä työn ohessa.
oloahan ei helpota edes tuo nykyinen suhde jota jään pohtimaan kokoajan. aluksi oli tosi kivaa mutta sitten se taika sana,( olen mustasukkainen- haluan samankatonalle- haluan lapsen) sai minut juoksemaan kauemmaksi ja olemaan tavoittamattomissa.
nyt tekis mieli juosta koko elämää pakoon, kun ahdistaa niin vietävästi.
koko päivän olen yrittänyt saada itseäni menemään kauppaan mutta ahdistaa jos tuo nykyinen vahingossa tulee vastaan. en saa enää sanoja sanottua. hän tietää ex mieheni väkivaltaisuudesta mutta silti käyttäytyy liian tunkeilevasti ja samalla välinpitämättömästi.
voi kun vois taas muuttaa nopeesti pois ja johonkin piiloo jossa kukaan ei kerro rakastavansa liikaa ja ahdista minua nurkkaan.
taitaa todellakin olla aika löytää oikea se minulle sopiva terapeutti. yksin en halua olla enää ollenkaan koska pelkään oloani. onneksi siskoni ja ystäväni vierailevat luonani ahkeraan.
heti kun jään yksin alkaa sisälläni tuska ja ahdistus. lääkkeet pelottaa vieläkin enemmän.
Ei psykologilla käynti tuo heti helpotusta. Siellä saat avaimia omatoimiseen työskentelyyn ja huomaat itse tajuavasi elämästäsi uusia asioita ja ne oivallukset auttavat paljon. Siihen voi mennä puoli vuotta, vuosi tai kaksi, mutta ennemmin tai myöhemmin kiipeäminen pohjalta alkaa ja alat itsekin nauttimaan siitä.
Sitten kun ensimmäinen hyvä kausi tulee, niin ei missään nimessä kannata lopettaa käyntejä. Se on yksi pahimmista virheistä mitä voi tehdä.
Eivätkä ne lääkkeet mitään mörköjä ole. Useimmiten jo miedot masennuslääkket tehoavat ja ne eivät tee mitään sen kummempaa kuin kohottavat kehosi oman serotoniinitason oikeille kohdille. Kannattaa tästä keskustella lääkärisi kanssa, mutta muista, että lääkkeet eivät yksinään auta kovinkaan pitkään. Rinnalla pitää olla myös terapeuttista hoitoa.
Olen myös masentunut tai sitten teiniangstia ollut tiedä sitä. Aloin uskomaan jumalaan ja näin näkyjä missä hän kehotti minua tekemään hänen mukaansa ja antamalla minulle voimia. Ammattikoulun ekalla myöhästyin koska en käyttänyt herätyskelloa, koska jumala sanoi minulle että hän herättää minut oikeaan aikaan. Kun sanoin tämän näin ja puhuin totta, niin opettaja ja kaikki alkavat nauramaan. Sittenkun alkoi tapahtumaan näin useammin niin kukaan ei enää nauranut, mutta opettaja huusi minulle pääpunasena ja rehtorin puhutteluun. Kiusaannuin tästä, mutta uskomalla jaksoin. Kokeissa tein aina ristinmerkin ja hän sanoi auttavansa minua kokeissa ja muissa, mutta ikinä en mitään läpäissyt. Kotonakin nauretaan minulle, koska kukaan ei usko minua .. olen varmaan väärin ymmärretty. Onneksi minulla on ystävänä jumala joka auttaa minua joka tilanteessa. Uskokaa jumalaan niin pääsette ylitse mistä tahansa!
-Uskovainen poika 17v
Rehellisesti sanottuna uskon asiat ovat aina henkilökohtaisia ja sellaisena ne saisivat myös pysyä. Tuollaisia näkemyksiä on turhaa ja jopa vaarallista kaupata pahasti masentuneelle ihmiselle, joka on aktiivisen hoidon tarpeessa.
Lisäksi minua itseäni huvittaa se, että nuori mies yrittää käyttää omaa jumalaansa tekosyynä jatkuvaan myöhästelyyn ja oman etunsa tavoitteluun. Sitähän se usko tietysti on monien mielestä.
No, mutta eipä minua kukaan uskokaan. En käyttänyt sitä minkäänlaisena tekosyynäkään. Uskoin siihen mitä näin ja luulin että hän olisi oikeassa. Eikä ne ole ainoita asioita mitä hän on minulle kertonut. Mutta, eniten aina vihastutti kun opettajat eivät ikinä uskoneet minua vaan soittivat vanhemmille näistä asioista ja haukuttiin ihan pystyyn ja suositeltiin jopa hakeutumalla hoitoon. Omistan elämäni uskolle, perustan isompana viälä oman.
Et varmaankaan ole riittävästi käsitellyt sitä
entistä suhdettasi ja niitä tunteitasi koska
sinua ahdistaa. Se nykyinen miesystäväsi herättää vanhat ahdistukset henkiin.
Ole tyytyväinen että luonasi käy ihmisiä.
Minun luona ei käy koskaan kukaan...