Luojan kiitos

Hallitusmuodon 33 §:n mukaan presidentit (Koivisto ja Ahtisaari) käyttivät ulkopolitiikassa ylintä päätösvaltaa.

Olisi todella ihmeellistä, että ministeripääneuvottelija Pertti Salolainen ja ulkoministeri Heikki Haavisto virkamiehineen olisivat huseeranneet presidenttien selän takana.

- Eivätkä huseeranneetkaan, sillä neuvottelijoilla oli käskytys:

1. Presidentti Koivisto käskytti pääministeri Ahoa marraskuussa 1993 tiukalla ohjeella:

"En ole aikaisemmin lausunut, mutta nyt olen valmis sanomaan: On välttämätöntä, että neuvottelut saatetaan myönteiseen päätökseen helmikuun aikana".

Neuvottelut eivät saisi kaatua Suomeen ja ne tulisi saada päätökseen ennen Koiviston kauden päättymistä, siis helmikuun lopussa 1994.
1.3. presidentti vaihtuisi.


2. Maaliskuun 1. päivän aamulla Koivisto ja Ahtisaari pukivat frakkeja päälleen.

Samaan aikaan Erkki Liikanen informoi Koivistoa neuvottelujen käänteistä.

Narsistinen (lue itsekehuinen) Liikanen kuitenkin "unohti" kirjoittaa kirjaansa "Brysselin päiväkirjat" historiallisen asian - keskustelunsa eläkkeelle jäävän presidentin, Koiviston, kanssa.
Koiviston viimeisenä työpäivänä ja viimeisillä hetkillä ennen presidentin vaihtumista!

Ratkaiseva keskustelu Koiviston ja Liikasen välillä käytiin kello 9 ja 10 välillä. Koivisto antoi suoran ohjeen ilman Ahon hallituksen muodollista päätöstä, että sopimus pitää tehdä.
Tässä tianteessa Koivisto käytti äärimmillään Suomen hallitusmuodon 33 pykälään sisältyvää valtaoikeuttaan.
Se jäikin Koiviston viimeiseksi päätökseksi.


3. Eräs Brysselissä mukana ollut henkilö kertoi minulle, ettei hän ole kuullut mitään tuosta Koiviston käskytyksestä. Mutta presidentti Ahtisaari kyllä oli soittanut ja sanonut, että sopimus pitää saada tänään aikaan.

Näin myös presidentti Ahtisaari käytti äärimmillään Suomen hallitusmuodon 33 pykälään sisältyvää valtaoikeuttaan, peräti ensimmäisenä päätöksenään.

Tämän tapaisen asian kertoo myös Toivo T. Pohjala Satakunnan Kansan kolumnissa torstaina 26.9.:
" Neuvottelujen ollessa ratkaisuvaiheessa Brysselissä tapahtui Suomessa presidentinvaihdos, Martti Ahtisaari astui virkaan 1.3. Samaan aikaan otettiin tietääkseni Helsinkiin yhteys Saksan korkeimmalta poliittiselta tasolta. "


Heikki Haavisto "unohti" Maaseudun Tulevaisuuden (keskiviikkona 24.9.) haastattelussa sen, milloin neuvottelut saatiin päätökseen ja sen, että Saksan ulkoministeri Kinkel tulikin liittokansleri Kohlin käskyttämänä KAHDESTI suomalaisten apuun.

Myös Ahtisaari oli heti ensimmäisenä päivänä, jo ensi tunneilla, presidenttinä ollessaan keskustellut Suomen neuvottelujen loppuun saattamisesta saksalaisten kanssa.
Uusikin presidentti siis tiesi, että Suomen neuvotteluja ei saatukaan aamulla päätökseen kuten Heikki Haavisto "muistaa".

Heikki Haavisto "muistaa" samassa haastattelussa, että hän varmisti ministerineuvostolta sopimuksen tulkinnan.

Tuo "ministerineuvosto" on juuri se saman ministerineuvoston puheenjohtajisto, jonka kanssa Haavisto ja kumppanit tekivät ko sopimuksen Koiviston ja Ahtisaaren käskytyksestä.

Suomen neuvottelijoiden ja EU:n ministerineuvoston välisenä linkkinä toimivat seuraavat saksalaiset; ulkoministeri Klaus Kinkel, Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri Ursula Seiler-Albring ja suurlähettiläs Hans von Plötz.

Eräs saksalainen diplomaatti on kertonut Kinkelin mukanaolosta "hänellä on Kohlin ohjeet viedä asia päätökseen ja sitä varten jotakin takataskussaan".

Kyseisestä ministerineuvostosta oli paikalla Belgian ulkoministeri Willy Claes.

Tuon tulkinnanvaraisen sopimuksen kirjoitti komission pääsihteeri David Williamson.

Brittilehti Financial Times totesi kuivasti: " Monet EU-maat pitivät Saksaa lähinnä hakijamaiden lakimiehenä."

--

Millaisen sopimuksen saksalaiset tekivätkään Suomen kanssa?

Kuosmanenhan kertoo tuhotussa kirjassaan:

"Pari päivää neuvottelujen jälkeen Suomeen tuli hälyttävä viesti, ettei Suomi saakaan mitä oli luvattu. Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen."


Edellä kertomani mukaan keskeneräiset neuvottelut menivät siis myös presidentti Ahtisaarelle tiedoksi.





Kyseessä on siis tarkoin harkittu huijaus, joka onneksi Kuosmasen ansiosta paljastui.

Tuosta huijauksesta seuraa, että kansanäänestys oli vaalipetos. Ja edelleen, että Suomi ei ole oikeudellisesti ollut päivääkään EU:n jäsen.


Aloitetaanpa totuuksien penkominen seuraavalla asialla:

Kysykääpä ministeri Heikki Haavistolta, kuuliko hän pari päivää neuvottelujen jälkeen tulleesta hälyttävästä viestistä, joka ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen.

oli myös hoputtamassa.

mv. kirjoitti:

oli myös hoputtamassa.

Salolainen teki gradunsa Euroopan yhdentymisestä.
Euroopan yhdentyminen (lue Euroopan yhdentäminen) oli Salolaiselle pakkomielle.

Salolainen oli neuvotteluista vastaava ministeri - ministeripääneuvottelija.

Oikeastaan neuvottelut olisivat kuuluneet ulkoministeri Väyryselle, mutta ulkomaankauppaministeri Salolainen änkesi vastaavaksi neuvottelijaksi perustelemalla pyrkimystään yhdentymisen taloudellisilla vaikutuksilla ja tulevalla ulkomaankaupalla.

Lipponen puolestaan kertoi jo varhain ennen neuvotteluja; "Minä sitten olen Euroopan yhdentymisen primus motor Suomessa".

Porvarihallituksen aikaan Lipponen oli Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Virkamies kirjoitti:

Salolainen teki gradunsa Euroopan yhdentymisestä.
Euroopan yhdentyminen (lue Euroopan yhdentäminen) oli Salolaiselle pakkomielle.

Salolainen oli neuvotteluista vastaava ministeri - ministeripääneuvottelija.

Oikeastaan neuvottelut olisivat kuuluneet ulkoministeri Väyryselle, mutta ulkomaankauppaministeri Salolainen änkesi vastaavaksi neuvottelijaksi perustelemalla pyrkimystään yhdentymisen taloudellisilla vaikutuksilla ja tulevalla ulkomaankaupalla.

Lipponen puolestaan kertoi jo varhain ennen neuvotteluja; "Minä sitten olen Euroopan yhdentymisen primus motor Suomessa".

Porvarihallituksen aikaan Lipponen oli Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

"Virkamiehelle" kelpaa näemmä syytettyjen penkille kaikki tahot, jotka kannattivat EU:hun liittymistä. Lipposen synti on siis se, että hän Ulkopoliittisen instituutin johtajana ollessaan kertoi ajavansa Euroopan yhdentymistä. Lipponenhan ei tuolloin ollut valtioneuvoston jäsenenä laisinkaan, kun SDP oli oppositiopuolue. Ei voi kuin ihmetellä teidä kepulien mielikuvitusrikkautta tässä asiassa. Kohta olette varmaan panemassa myös syytettyjen penkille ne 56 % äänestäjistä, jotka puolsivat EU:hun liittymistä. Heidän joukoissaanhan saattoi ajoittain innostus olla oikeinkin suurta. Vastaavaa tuomitsemista ilman oikeudenkäyntiä esiintyi ennen vanhaan suljetuissa sosialistisissa järjestelmissä. Nyt "Virkamies" on valmis antamaan tuomionsa yhden todistajalausunnon valossa koko silloisen valtiojohdon lisäksi Lipposille ja varmaan monelle muullekin, kunhan keksii lisää sopivia nimiä.

Oikeudellisessa katsannossa pitäisi ensin katsoa ja tutkia, onko tapahtunut jokin laittomuus ja jos on, voidaanko se lukea jonkun syyksi tahallisena tai moitittavan huolimattomana tekona. Silloiset presidentit "Virkamies" niputtaa huoletta syyllisiksi sillä perusteella, että esim. Koivisto on lausunut, että neuvottelut pitäisi hänen mielestään saada helmikuun aikana selviksi. Eihän tämä ole kuin aikataulutoivomus. Ei Koivisto varmaankaan ole sanonut, että neuvottelut pitää saada helmikuun aikana valmiiksi, oli sopimus sitten ihan minkä sisältöinen tahansa. Ei ole osoitettu laisinkaan sitä, että neuvottelujen kyseisestä yksityiskohdasta olisi kerrottu presidentille niin, että tulkinta on toinen kuin mitä ulkoministeri Haavisto on kertonut julkisuudessa sen olevan. Tätähän tukee sekin, että Heikki Haavisto edelleen pitää kiinni kannastaan. Mitä järkeä hänen olisi kertoa presidentille jostain muusta spekulaatiosta, jos hän kerran on varma asiastaan. Sitäpaitsi ei ole vallan tavatonta, että keskustalaiset jättävät presidentille kertomatta presidentin valtapiiriin lukeutuvista asioista. Kaikkihan muistamme Paavo Väyrysen junaileman kassakaappihallitussopimuksen, jonka Koivisto sai sitten kyllä torpetoiduksi ja antoi hallituksen muodostamistehtävät presidentille lojaalille Harri Holkerille.

Kun on päästy siitten oikeudellisessa puntaroinnissa niin pitkälle, että voidaan osoittaa mahdollinen laittomuus ja siihen syylliset, pitää vielä kysyä, mikä merkitys tällä yksityiskohdalla oli EU-ratkaisussa. "Virkamieshän" on esittänyt, että liittymissopimus olisi itsesään pätemätön tämän mahdollisen virheen vuoksi. Näin ei kuitenkaan asia ole oikeusdellisessa mielessä. Neuvottelusopimuksessa on ensinnäkin kaksi osapuolta, joista pitäisi osoittaa myös toisen eli vanhojen jäsenmaiden toimineen petollisesti. Siis molemman puolen neuvottelijat ovat "Virkamiehen" mukaan olleet rakentamassa suomalaisille äänestäjille ja Suomen eduskunnalle viritettyä ansaa, jonka mukaisesti neuvottelujen yhdestä sopimuskohdasta vuodatetaan julkisuuteen totuudenvastainen tieto. NYt sitten nykyinen hallitus ja eduskunta ovat edelleen juonessa mukana eivätkä halua tunnustaa, että tällainen petos tehtiin. Varsinaisen salaliittoteorian on "Virkamies" kehittänyt. Se menee jo reilusti fiktiivistenkin opusten edelle mielikuvitusrikkaudessaan.

Tämän maatalouskysymyksen 141-artiklan sisällön merkitys EU-kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä on sitten oma lukunsa. Uskaltaisin väittää, että korkeintaan 1 prosentti äänestyikäisistä oli tietoinen maatalousneuvottelujen tarkasta sisällöstä äänestyshetkellä. Tästä kansallisen tuen pysyvyydestä/määräaikaisuudesta ei ollut tietoinen varmaan tuokaan määrä äänestäjistä. EU-sopimuksen pitemmän aikavälin seurauksista ei ollut ylipäätään tietoinen kovinkaan moni äänestäjä tai kansanedustaja. 141-kohdan sisältö on tuskin vaikuttanut kovinkaan monen suomalaisen äänestyspäätökseen. Jos silloin olisi kerrottu, että tämän Etelä-Suomen kansallinen tuki on tarkoitettu loppumaan sopeutumisajan jälkeen vuonna 2002, neuvoa-antava äänestystulos olisi voinut muuttua ehkä niin, että 56,9 %:n sijaan 56,4% olisi äänestänyt puolesta. Äänestyspäätökseen ja koko ratkaisuun on vaikuttanut täysin muut syyt. Näitä ovat etupäässä Venäjän vaikutuspiiristä poispääsy, sisämarkkinatalouden tuomat mahdollisuudet ja markkinoitu ruuan hinnan lasku sekä vapaa liikkuvuus. Maatalouskysymykset ovat olleet kyllä keskeisiä, mutta äänestäjistä lähinnä vain maatalousyrittäjille ja maataloudesta riippuvien elinkeinojen harjoittajille ja työntekijöille. Mutta olisi luullut, että tämä kohta olisi silloin aikoinaan tupailloissa puitu juurta jaksain niiden osalta, joille sillä oli ensisijaisesti merkitystä. Tämä tarkoittaa, että keskustalaiset ja mtk-laiset voisivat pestä itse oman likapyykkinsä ei taas kerran yrittää pesettää sitä muilla.

Jos tällaisia epäilyjä on olemassa, ne pitää tietysti tutkia. Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Mutta ei etukäteen ole kovin soveliasta kertoa tuomioiden sisältö. Sellaiseen pystyttiin vain sosialistisissa järjestelmissä tai läpeensä luotettavien ennustajaeukkojen kertomuksissa. Suomen puolella keskeinen henkilö oli ulkoministeri Heikki Haavisto, joka oli pääneuvottelijana näissä maatalouskysymyksissä. Avustajana hänellä oli mm. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä. Maatalouskysymyksitä ministerinä vastasi keskustalainen Mikko Pesälä. Kaikki keskeiset henkilöt ovat siis keskustalaisia. Nyt sitten "Virkamies" väittää, että presidentit vaiensivat keskustapoliitikot lähes pakolla EU-sopimuksen taakse. Aika erikoinen väite, että Kekkosen perikunta olisi näin nynnyä porukkaa. Haavisto on nyt sanonut, että silloiset päätöksenteon osapuolet pitäisi saada kokoontumaan ja muistelemaan sopimuksen sisältöä, sitä mitä todella tarkoitettiin ja luvattiin. Pankaa nyt siellä puolueessaanne tämä Haavisto ensin koville, että kertoo ysksityiskohtia myöten, mitä tapahtui ennen kuin alatte syyttämään taas Paavo Lipposta tapahtuneesta.

Mielipidepankki kirjoitti:

"Virkamiehelle" kelpaa näemmä syytettyjen penkille kaikki tahot, jotka kannattivat EU:hun liittymistä. Lipposen synti on siis se, että hän Ulkopoliittisen instituutin johtajana ollessaan kertoi ajavansa Euroopan yhdentymistä. Lipponenhan ei tuolloin ollut valtioneuvoston jäsenenä laisinkaan, kun SDP oli oppositiopuolue. Ei voi kuin ihmetellä teidä kepulien mielikuvitusrikkautta tässä asiassa. Kohta olette varmaan panemassa myös syytettyjen penkille ne 56 % äänestäjistä, jotka puolsivat EU:hun liittymistä. Heidän joukoissaanhan saattoi ajoittain innostus olla oikeinkin suurta. Vastaavaa tuomitsemista ilman oikeudenkäyntiä esiintyi ennen vanhaan suljetuissa sosialistisissa järjestelmissä. Nyt "Virkamies" on valmis antamaan tuomionsa yhden todistajalausunnon valossa koko silloisen valtiojohdon lisäksi Lipposille ja varmaan monelle muullekin, kunhan keksii lisää sopivia nimiä.

Oikeudellisessa katsannossa pitäisi ensin katsoa ja tutkia, onko tapahtunut jokin laittomuus ja jos on, voidaanko se lukea jonkun syyksi tahallisena tai moitittavan huolimattomana tekona. Silloiset presidentit "Virkamies" niputtaa huoletta syyllisiksi sillä perusteella, että esim. Koivisto on lausunut, että neuvottelut pitäisi hänen mielestään saada helmikuun aikana selviksi. Eihän tämä ole kuin aikataulutoivomus. Ei Koivisto varmaankaan ole sanonut, että neuvottelut pitää saada helmikuun aikana valmiiksi, oli sopimus sitten ihan minkä sisältöinen tahansa. Ei ole osoitettu laisinkaan sitä, että neuvottelujen kyseisestä yksityiskohdasta olisi kerrottu presidentille niin, että tulkinta on toinen kuin mitä ulkoministeri Haavisto on kertonut julkisuudessa sen olevan. Tätähän tukee sekin, että Heikki Haavisto edelleen pitää kiinni kannastaan. Mitä järkeä hänen olisi kertoa presidentille jostain muusta spekulaatiosta, jos hän kerran on varma asiastaan. Sitäpaitsi ei ole vallan tavatonta, että keskustalaiset jättävät presidentille kertomatta presidentin valtapiiriin lukeutuvista asioista. Kaikkihan muistamme Paavo Väyrysen junaileman kassakaappihallitussopimuksen, jonka Koivisto sai sitten kyllä torpetoiduksi ja antoi hallituksen muodostamistehtävät presidentille lojaalille Harri Holkerille.

Kun on päästy siitten oikeudellisessa puntaroinnissa niin pitkälle, että voidaan osoittaa mahdollinen laittomuus ja siihen syylliset, pitää vielä kysyä, mikä merkitys tällä yksityiskohdalla oli EU-ratkaisussa. "Virkamieshän" on esittänyt, että liittymissopimus olisi itsesään pätemätön tämän mahdollisen virheen vuoksi. Näin ei kuitenkaan asia ole oikeusdellisessa mielessä. Neuvottelusopimuksessa on ensinnäkin kaksi osapuolta, joista pitäisi osoittaa myös toisen eli vanhojen jäsenmaiden toimineen petollisesti. Siis molemman puolen neuvottelijat ovat "Virkamiehen" mukaan olleet rakentamassa suomalaisille äänestäjille ja Suomen eduskunnalle viritettyä ansaa, jonka mukaisesti neuvottelujen yhdestä sopimuskohdasta vuodatetaan julkisuuteen totuudenvastainen tieto. NYt sitten nykyinen hallitus ja eduskunta ovat edelleen juonessa mukana eivätkä halua tunnustaa, että tällainen petos tehtiin. Varsinaisen salaliittoteorian on "Virkamies" kehittänyt. Se menee jo reilusti fiktiivistenkin opusten edelle mielikuvitusrikkaudessaan.

Tämän maatalouskysymyksen 141-artiklan sisällön merkitys EU-kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä on sitten oma lukunsa. Uskaltaisin väittää, että korkeintaan 1 prosentti äänestyikäisistä oli tietoinen maatalousneuvottelujen tarkasta sisällöstä äänestyshetkellä. Tästä kansallisen tuen pysyvyydestä/määräaikaisuudesta ei ollut tietoinen varmaan tuokaan määrä äänestäjistä. EU-sopimuksen pitemmän aikavälin seurauksista ei ollut ylipäätään tietoinen kovinkaan moni äänestäjä tai kansanedustaja. 141-kohdan sisältö on tuskin vaikuttanut kovinkaan monen suomalaisen äänestyspäätökseen. Jos silloin olisi kerrottu, että tämän Etelä-Suomen kansallinen tuki on tarkoitettu loppumaan sopeutumisajan jälkeen vuonna 2002, neuvoa-antava äänestystulos olisi voinut muuttua ehkä niin, että 56,9 %:n sijaan 56,4% olisi äänestänyt puolesta. Äänestyspäätökseen ja koko ratkaisuun on vaikuttanut täysin muut syyt. Näitä ovat etupäässä Venäjän vaikutuspiiristä poispääsy, sisämarkkinatalouden tuomat mahdollisuudet ja markkinoitu ruuan hinnan lasku sekä vapaa liikkuvuus. Maatalouskysymykset ovat olleet kyllä keskeisiä, mutta äänestäjistä lähinnä vain maatalousyrittäjille ja maataloudesta riippuvien elinkeinojen harjoittajille ja työntekijöille. Mutta olisi luullut, että tämä kohta olisi silloin aikoinaan tupailloissa puitu juurta jaksain niiden osalta, joille sillä oli ensisijaisesti merkitystä. Tämä tarkoittaa, että keskustalaiset ja mtk-laiset voisivat pestä itse oman likapyykkinsä ei taas kerran yrittää pesettää sitä muilla.

Jos tällaisia epäilyjä on olemassa, ne pitää tietysti tutkia. Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Mutta ei etukäteen ole kovin soveliasta kertoa tuomioiden sisältö. Sellaiseen pystyttiin vain sosialistisissa järjestelmissä tai läpeensä luotettavien ennustajaeukkojen kertomuksissa. Suomen puolella keskeinen henkilö oli ulkoministeri Heikki Haavisto, joka oli pääneuvottelijana näissä maatalouskysymyksissä. Avustajana hänellä oli mm. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä. Maatalouskysymyksitä ministerinä vastasi keskustalainen Mikko Pesälä. Kaikki keskeiset henkilöt ovat siis keskustalaisia. Nyt sitten "Virkamies" väittää, että presidentit vaiensivat keskustapoliitikot lähes pakolla EU-sopimuksen taakse. Aika erikoinen väite, että Kekkosen perikunta olisi näin nynnyä porukkaa. Haavisto on nyt sanonut, että silloiset päätöksenteon osapuolet pitäisi saada kokoontumaan ja muistelemaan sopimuksen sisältöä, sitä mitä todella tarkoitettiin ja luvattiin. Pankaa nyt siellä puolueessaanne tämä Haavisto ensin koville, että kertoo ysksityiskohtia myöten, mitä tapahtui ennen kuin alatte syyttämään taas Paavo Lipposta tapahtuneesta.

ko ei jaksa lukee noin pitkii saarnoi ilman vitsei välil. Asiaa kirjoitat mut pitäis välil keventääkki.

Mielipidepankki kirjoitti:

"Virkamiehelle" kelpaa näemmä syytettyjen penkille kaikki tahot, jotka kannattivat EU:hun liittymistä. Lipposen synti on siis se, että hän Ulkopoliittisen instituutin johtajana ollessaan kertoi ajavansa Euroopan yhdentymistä. Lipponenhan ei tuolloin ollut valtioneuvoston jäsenenä laisinkaan, kun SDP oli oppositiopuolue. Ei voi kuin ihmetellä teidä kepulien mielikuvitusrikkautta tässä asiassa. Kohta olette varmaan panemassa myös syytettyjen penkille ne 56 % äänestäjistä, jotka puolsivat EU:hun liittymistä. Heidän joukoissaanhan saattoi ajoittain innostus olla oikeinkin suurta. Vastaavaa tuomitsemista ilman oikeudenkäyntiä esiintyi ennen vanhaan suljetuissa sosialistisissa järjestelmissä. Nyt "Virkamies" on valmis antamaan tuomionsa yhden todistajalausunnon valossa koko silloisen valtiojohdon lisäksi Lipposille ja varmaan monelle muullekin, kunhan keksii lisää sopivia nimiä.

Oikeudellisessa katsannossa pitäisi ensin katsoa ja tutkia, onko tapahtunut jokin laittomuus ja jos on, voidaanko se lukea jonkun syyksi tahallisena tai moitittavan huolimattomana tekona. Silloiset presidentit "Virkamies" niputtaa huoletta syyllisiksi sillä perusteella, että esim. Koivisto on lausunut, että neuvottelut pitäisi hänen mielestään saada helmikuun aikana selviksi. Eihän tämä ole kuin aikataulutoivomus. Ei Koivisto varmaankaan ole sanonut, että neuvottelut pitää saada helmikuun aikana valmiiksi, oli sopimus sitten ihan minkä sisältöinen tahansa. Ei ole osoitettu laisinkaan sitä, että neuvottelujen kyseisestä yksityiskohdasta olisi kerrottu presidentille niin, että tulkinta on toinen kuin mitä ulkoministeri Haavisto on kertonut julkisuudessa sen olevan. Tätähän tukee sekin, että Heikki Haavisto edelleen pitää kiinni kannastaan. Mitä järkeä hänen olisi kertoa presidentille jostain muusta spekulaatiosta, jos hän kerran on varma asiastaan. Sitäpaitsi ei ole vallan tavatonta, että keskustalaiset jättävät presidentille kertomatta presidentin valtapiiriin lukeutuvista asioista. Kaikkihan muistamme Paavo Väyrysen junaileman kassakaappihallitussopimuksen, jonka Koivisto sai sitten kyllä torpetoiduksi ja antoi hallituksen muodostamistehtävät presidentille lojaalille Harri Holkerille.

Kun on päästy siitten oikeudellisessa puntaroinnissa niin pitkälle, että voidaan osoittaa mahdollinen laittomuus ja siihen syylliset, pitää vielä kysyä, mikä merkitys tällä yksityiskohdalla oli EU-ratkaisussa. "Virkamieshän" on esittänyt, että liittymissopimus olisi itsesään pätemätön tämän mahdollisen virheen vuoksi. Näin ei kuitenkaan asia ole oikeusdellisessa mielessä. Neuvottelusopimuksessa on ensinnäkin kaksi osapuolta, joista pitäisi osoittaa myös toisen eli vanhojen jäsenmaiden toimineen petollisesti. Siis molemman puolen neuvottelijat ovat "Virkamiehen" mukaan olleet rakentamassa suomalaisille äänestäjille ja Suomen eduskunnalle viritettyä ansaa, jonka mukaisesti neuvottelujen yhdestä sopimuskohdasta vuodatetaan julkisuuteen totuudenvastainen tieto. NYt sitten nykyinen hallitus ja eduskunta ovat edelleen juonessa mukana eivätkä halua tunnustaa, että tällainen petos tehtiin. Varsinaisen salaliittoteorian on "Virkamies" kehittänyt. Se menee jo reilusti fiktiivistenkin opusten edelle mielikuvitusrikkaudessaan.

Tämän maatalouskysymyksen 141-artiklan sisällön merkitys EU-kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä on sitten oma lukunsa. Uskaltaisin väittää, että korkeintaan 1 prosentti äänestyikäisistä oli tietoinen maatalousneuvottelujen tarkasta sisällöstä äänestyshetkellä. Tästä kansallisen tuen pysyvyydestä/määräaikaisuudesta ei ollut tietoinen varmaan tuokaan määrä äänestäjistä. EU-sopimuksen pitemmän aikavälin seurauksista ei ollut ylipäätään tietoinen kovinkaan moni äänestäjä tai kansanedustaja. 141-kohdan sisältö on tuskin vaikuttanut kovinkaan monen suomalaisen äänestyspäätökseen. Jos silloin olisi kerrottu, että tämän Etelä-Suomen kansallinen tuki on tarkoitettu loppumaan sopeutumisajan jälkeen vuonna 2002, neuvoa-antava äänestystulos olisi voinut muuttua ehkä niin, että 56,9 %:n sijaan 56,4% olisi äänestänyt puolesta. Äänestyspäätökseen ja koko ratkaisuun on vaikuttanut täysin muut syyt. Näitä ovat etupäässä Venäjän vaikutuspiiristä poispääsy, sisämarkkinatalouden tuomat mahdollisuudet ja markkinoitu ruuan hinnan lasku sekä vapaa liikkuvuus. Maatalouskysymykset ovat olleet kyllä keskeisiä, mutta äänestäjistä lähinnä vain maatalousyrittäjille ja maataloudesta riippuvien elinkeinojen harjoittajille ja työntekijöille. Mutta olisi luullut, että tämä kohta olisi silloin aikoinaan tupailloissa puitu juurta jaksain niiden osalta, joille sillä oli ensisijaisesti merkitystä. Tämä tarkoittaa, että keskustalaiset ja mtk-laiset voisivat pestä itse oman likapyykkinsä ei taas kerran yrittää pesettää sitä muilla.

Jos tällaisia epäilyjä on olemassa, ne pitää tietysti tutkia. Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Mutta ei etukäteen ole kovin soveliasta kertoa tuomioiden sisältö. Sellaiseen pystyttiin vain sosialistisissa järjestelmissä tai läpeensä luotettavien ennustajaeukkojen kertomuksissa. Suomen puolella keskeinen henkilö oli ulkoministeri Heikki Haavisto, joka oli pääneuvottelijana näissä maatalouskysymyksissä. Avustajana hänellä oli mm. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä. Maatalouskysymyksitä ministerinä vastasi keskustalainen Mikko Pesälä. Kaikki keskeiset henkilöt ovat siis keskustalaisia. Nyt sitten "Virkamies" väittää, että presidentit vaiensivat keskustapoliitikot lähes pakolla EU-sopimuksen taakse. Aika erikoinen väite, että Kekkosen perikunta olisi näin nynnyä porukkaa. Haavisto on nyt sanonut, että silloiset päätöksenteon osapuolet pitäisi saada kokoontumaan ja muistelemaan sopimuksen sisältöä, sitä mitä todella tarkoitettiin ja luvattiin. Pankaa nyt siellä puolueessaanne tämä Haavisto ensin koville, että kertoo ysksityiskohtia myöten, mitä tapahtui ennen kuin alatte syyttämään taas Paavo Lipposta tapahtuneesta.

Kylläpä kalikka kalahti pahasti Mielipidepankin nilkkaan, kun demarit pääsivät syytettyjen penkille.


Keskeisesti kyseiseen EU-huijaukseen syyllistynyt henkilö on silloinen pääministeri Aho.

Aho on pääministerinä vastuussa myös valtiontalouden hoitoon käytettäväksi tarkoitetun instrumentin - oman rahan ja päätösvallan - luovuttamisesta ylikansalliselle EKP:lle.
Tämä asia on maatalouden 141-huijaustakin raskaampi rikos.
Aho vastaa myös neuvottelujen avaussanoista, vaikka erääseen pöytäkirjaan on kirjoitettu, että ministeri Salolainen vastaa siitä yksin. Kyseessä on Suomen markasta luopuminen ilman edukunnan päätöstä.

Aho toimi presidentti Koiviston mieleisesti kaikessa toiminnassaan. Sen Aho oli sen velkaa Koivistolle avusta, jota ilman Ahon hallitus olisi taloudellisten hallituskriisien vuoksi kaatunut kahdesti.

Aho jyräsi eroamisuhkauksillaan keskustalaiset niin eduskunnassa kuin puoluekokouksessakin.
Aho ei saanut keskustalle mitää hyvää aikaan, vaikka siltä näytti.

En ole väittänyt, että Lipponen olisi Ulkopoliittisen instituutin johtajana sanonut olevansa yhdentymisen primus motor. Tuo Lipposen tokaisu tapahtui jo hänen ollessaan pelkkä toimittaja!
Tarkennus: Ulkopoliittisen instituutin johtajana ollessaan Lipponen ei ollut edes eduskunnan jäsen.

Ulkopoliittisen instituutin johtoon pääseminen oli demareille ja Lipposelle poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja yhtä luonnollista kuin nyt pääsy EU:n huippuvirkaan. Lipponen on ansioistaan huippupalkkansa ansainnut.

Tiesitkö, että demarit erikoiskouluttivat Erkki Liikanen maatalouspolitiikan ertyistuntijaksi?

Liikastakaan ei sattumalta valittu EY-komissaariksi.

Kaikella oli tarkoituksen yhdentymiskehityksen eteenpäinviemiseksi.


Mielipidepankki syyttää minua salaliittoteorian luojaksi ja syyttäjäksi.

En ole kumpaakaan.
Dokumentit ovat olemassa.
Tehtäväni ei ole syyttää.
Minulla ei ole poliittisia päämääriä.
Ainut intressini on kertoa vaietuista asioista.

Tulette saamaan lisää tietoa.

Mielipidepankki kirjoitti:

"Virkamiehelle" kelpaa näemmä syytettyjen penkille kaikki tahot, jotka kannattivat EU:hun liittymistä. Lipposen synti on siis se, että hän Ulkopoliittisen instituutin johtajana ollessaan kertoi ajavansa Euroopan yhdentymistä. Lipponenhan ei tuolloin ollut valtioneuvoston jäsenenä laisinkaan, kun SDP oli oppositiopuolue. Ei voi kuin ihmetellä teidä kepulien mielikuvitusrikkautta tässä asiassa. Kohta olette varmaan panemassa myös syytettyjen penkille ne 56 % äänestäjistä, jotka puolsivat EU:hun liittymistä. Heidän joukoissaanhan saattoi ajoittain innostus olla oikeinkin suurta. Vastaavaa tuomitsemista ilman oikeudenkäyntiä esiintyi ennen vanhaan suljetuissa sosialistisissa järjestelmissä. Nyt "Virkamies" on valmis antamaan tuomionsa yhden todistajalausunnon valossa koko silloisen valtiojohdon lisäksi Lipposille ja varmaan monelle muullekin, kunhan keksii lisää sopivia nimiä.

Oikeudellisessa katsannossa pitäisi ensin katsoa ja tutkia, onko tapahtunut jokin laittomuus ja jos on, voidaanko se lukea jonkun syyksi tahallisena tai moitittavan huolimattomana tekona. Silloiset presidentit "Virkamies" niputtaa huoletta syyllisiksi sillä perusteella, että esim. Koivisto on lausunut, että neuvottelut pitäisi hänen mielestään saada helmikuun aikana selviksi. Eihän tämä ole kuin aikataulutoivomus. Ei Koivisto varmaankaan ole sanonut, että neuvottelut pitää saada helmikuun aikana valmiiksi, oli sopimus sitten ihan minkä sisältöinen tahansa. Ei ole osoitettu laisinkaan sitä, että neuvottelujen kyseisestä yksityiskohdasta olisi kerrottu presidentille niin, että tulkinta on toinen kuin mitä ulkoministeri Haavisto on kertonut julkisuudessa sen olevan. Tätähän tukee sekin, että Heikki Haavisto edelleen pitää kiinni kannastaan. Mitä järkeä hänen olisi kertoa presidentille jostain muusta spekulaatiosta, jos hän kerran on varma asiastaan. Sitäpaitsi ei ole vallan tavatonta, että keskustalaiset jättävät presidentille kertomatta presidentin valtapiiriin lukeutuvista asioista. Kaikkihan muistamme Paavo Väyrysen junaileman kassakaappihallitussopimuksen, jonka Koivisto sai sitten kyllä torpetoiduksi ja antoi hallituksen muodostamistehtävät presidentille lojaalille Harri Holkerille.

Kun on päästy siitten oikeudellisessa puntaroinnissa niin pitkälle, että voidaan osoittaa mahdollinen laittomuus ja siihen syylliset, pitää vielä kysyä, mikä merkitys tällä yksityiskohdalla oli EU-ratkaisussa. "Virkamieshän" on esittänyt, että liittymissopimus olisi itsesään pätemätön tämän mahdollisen virheen vuoksi. Näin ei kuitenkaan asia ole oikeusdellisessa mielessä. Neuvottelusopimuksessa on ensinnäkin kaksi osapuolta, joista pitäisi osoittaa myös toisen eli vanhojen jäsenmaiden toimineen petollisesti. Siis molemman puolen neuvottelijat ovat "Virkamiehen" mukaan olleet rakentamassa suomalaisille äänestäjille ja Suomen eduskunnalle viritettyä ansaa, jonka mukaisesti neuvottelujen yhdestä sopimuskohdasta vuodatetaan julkisuuteen totuudenvastainen tieto. NYt sitten nykyinen hallitus ja eduskunta ovat edelleen juonessa mukana eivätkä halua tunnustaa, että tällainen petos tehtiin. Varsinaisen salaliittoteorian on "Virkamies" kehittänyt. Se menee jo reilusti fiktiivistenkin opusten edelle mielikuvitusrikkaudessaan.

Tämän maatalouskysymyksen 141-artiklan sisällön merkitys EU-kansanäänestyksessä ja eduskuntakäsittelyssä on sitten oma lukunsa. Uskaltaisin väittää, että korkeintaan 1 prosentti äänestyikäisistä oli tietoinen maatalousneuvottelujen tarkasta sisällöstä äänestyshetkellä. Tästä kansallisen tuen pysyvyydestä/määräaikaisuudesta ei ollut tietoinen varmaan tuokaan määrä äänestäjistä. EU-sopimuksen pitemmän aikavälin seurauksista ei ollut ylipäätään tietoinen kovinkaan moni äänestäjä tai kansanedustaja. 141-kohdan sisältö on tuskin vaikuttanut kovinkaan monen suomalaisen äänestyspäätökseen. Jos silloin olisi kerrottu, että tämän Etelä-Suomen kansallinen tuki on tarkoitettu loppumaan sopeutumisajan jälkeen vuonna 2002, neuvoa-antava äänestystulos olisi voinut muuttua ehkä niin, että 56,9 %:n sijaan 56,4% olisi äänestänyt puolesta. Äänestyspäätökseen ja koko ratkaisuun on vaikuttanut täysin muut syyt. Näitä ovat etupäässä Venäjän vaikutuspiiristä poispääsy, sisämarkkinatalouden tuomat mahdollisuudet ja markkinoitu ruuan hinnan lasku sekä vapaa liikkuvuus. Maatalouskysymykset ovat olleet kyllä keskeisiä, mutta äänestäjistä lähinnä vain maatalousyrittäjille ja maataloudesta riippuvien elinkeinojen harjoittajille ja työntekijöille. Mutta olisi luullut, että tämä kohta olisi silloin aikoinaan tupailloissa puitu juurta jaksain niiden osalta, joille sillä oli ensisijaisesti merkitystä. Tämä tarkoittaa, että keskustalaiset ja mtk-laiset voisivat pestä itse oman likapyykkinsä ei taas kerran yrittää pesettää sitä muilla.

Jos tällaisia epäilyjä on olemassa, ne pitää tietysti tutkia. Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Mutta ei etukäteen ole kovin soveliasta kertoa tuomioiden sisältö. Sellaiseen pystyttiin vain sosialistisissa järjestelmissä tai läpeensä luotettavien ennustajaeukkojen kertomuksissa. Suomen puolella keskeinen henkilö oli ulkoministeri Heikki Haavisto, joka oli pääneuvottelijana näissä maatalouskysymyksissä. Avustajana hänellä oli mm. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä. Maatalouskysymyksitä ministerinä vastasi keskustalainen Mikko Pesälä. Kaikki keskeiset henkilöt ovat siis keskustalaisia. Nyt sitten "Virkamies" väittää, että presidentit vaiensivat keskustapoliitikot lähes pakolla EU-sopimuksen taakse. Aika erikoinen väite, että Kekkosen perikunta olisi näin nynnyä porukkaa. Haavisto on nyt sanonut, että silloiset päätöksenteon osapuolet pitäisi saada kokoontumaan ja muistelemaan sopimuksen sisältöä, sitä mitä todella tarkoitettiin ja luvattiin. Pankaa nyt siellä puolueessaanne tämä Haavisto ensin koville, että kertoo ysksityiskohtia myöten, mitä tapahtui ennen kuin alatte syyttämään taas Paavo Lipposta tapahtuneesta.

Oli hyvä, etten tullut runsas vuosi sitten lähettäneeksi Heikki Haavistolle kopioita Kuosmasen tuhotusta kirjasta. Silloin keskustelumme ei suuremmin liittynyt 141-artiklaan.
Kovasti Haavisto oli kiinnostunut Kuosmasen kirjan tekstistä.

Jos Haavisto olisi ennen Maaseudun Tulevaisuuden haastattelua tiennyt, mitä Kuosmanen kirjassaan kirjoitti, ei hän olisi ryhtynyt näin voimakkaasti puolustamaan Suomen tulkintaa 141:stä.

Viime perjantaina keskustelin Haaviston kanssa ja lähetin sähköpostissa Kuosmasen kertomat yksityiskohdat.

SataSeutulehti on oikea "aarreaitta" saada tietoa kansamme nykytilasta ja lähimenneisyydestä kiinnostuneille.
- Koruton kiitos lehden päätoimittajalle sisältörikkaasta julkaisusta, sillä ilman tutkivaa journalismia monet asiat jäisivät kerta kaikkiaan selvittämättä ja julkisuuden ulkopuolelle…

-   Löysin lehdestä avoimen kirjeen ministeri Korkeaojalle, mutta en löytänyt Korkeaojan vastausta, vaikka ”kirje” on päivätty jo 13.8.03. Miksi?
Eikö ministeri ehdi kiireittensä keskellä muistaa maakuntansa ihmisiä?

- - -

"Avoin kirje ministeri Juha Korkeaojalle!
@ 13.8.2003
Anteeksi Juha, mutta en voi olla lähestymättä Sinua seuraavalla asialla:

Internetissä Suomi24-nettikeskustelussa on nyt suosittu (lukijoita äsken 17400) keskustelu, jossa on mukana maatalouden 141 artikla-huijauksen tulkintaerimielisyydet ja Kuosmasen Antin tuhottu kirja.

Sinulla Juha ja pääministeri Matti Vanhasella on nyt raskas tehtävä; kertoa totuus Ahon hallituksen aikaisista valheista.
Myös kansantaloudellinen tilanne alkaa olla kestämätön, joten on aika kertoa totuus myös siitä, miten markasta eli Suomen itsenäisen valtiontalouden hoitoon käytettäväksi tarkoitettu instrumentti ja kansallinen päätösvalta luovutettiin jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon.

Poliittisesti Keskustalla ei ole mitään menetettävää, koska Aho ja Jäätteenmäki ovat poistuneet sivuun.
Toivon Sinulle ja Matti Vanhaselle rohkeutta ja voimaa oma-aloitteisesti kertoa kansalle ja medialle totuus Suomen EU-maatalousneuvotteluista!
Ystävällisin terveisin
Jorma".

Linkki: http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=288

Maisa kirjoitti:

SataSeutulehti on oikea "aarreaitta" saada tietoa kansamme nykytilasta ja lähimenneisyydestä kiinnostuneille.
- Koruton kiitos lehden päätoimittajalle sisältörikkaasta julkaisusta, sillä ilman tutkivaa journalismia monet asiat jäisivät kerta kaikkiaan selvittämättä ja julkisuuden ulkopuolelle…

-   Löysin lehdestä avoimen kirjeen ministeri Korkeaojalle, mutta en löytänyt Korkeaojan vastausta, vaikka ”kirje” on päivätty jo 13.8.03. Miksi?
Eikö ministeri ehdi kiireittensä keskellä muistaa maakuntansa ihmisiä?

- - -

"Avoin kirje ministeri Juha Korkeaojalle!
@ 13.8.2003
Anteeksi Juha, mutta en voi olla lähestymättä Sinua seuraavalla asialla:

Internetissä Suomi24-nettikeskustelussa on nyt suosittu (lukijoita äsken 17400) keskustelu, jossa on mukana maatalouden 141 artikla-huijauksen tulkintaerimielisyydet ja Kuosmasen Antin tuhottu kirja.

Sinulla Juha ja pääministeri Matti Vanhasella on nyt raskas tehtävä; kertoa totuus Ahon hallituksen aikaisista valheista.
Myös kansantaloudellinen tilanne alkaa olla kestämätön, joten on aika kertoa totuus myös siitä, miten markasta eli Suomen itsenäisen valtiontalouden hoitoon käytettäväksi tarkoitettu instrumentti ja kansallinen päätösvalta luovutettiin jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon.

Poliittisesti Keskustalla ei ole mitään menetettävää, koska Aho ja Jäätteenmäki ovat poistuneet sivuun.
Toivon Sinulle ja Matti Vanhaselle rohkeutta ja voimaa oma-aloitteisesti kertoa kansalle ja medialle totuus Suomen EU-maatalousneuvotteluista!
Ystävällisin terveisin
Jorma".

Linkki: http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=show&id=288

SataSeutu? Luetko dekkareita tai ?

mainitsemasi kirjoitti:

SataSeutu? Luetko dekkareita tai ?

http://www.geocities.com/keijosurmatsalo/

mainitsemasi kirjoitti:

SataSeutu? Luetko dekkareita tai ?

Olen hämmästynyt. Satakunnan Miehen alkuperäistä tekstiä vilisee näillä sivuilla eri nimimerkeillä. Tunnen hänen alkuperäistekstinsä olenhan tallettanut niitä vuosien varrella.

Olen iloinen että pitkän tauon jälkeen Oikea Satakunnan Mies astui kehiin.

Mutta mitä ovat nämä toiset? Virkamies? jne...

Siinä on dekkaria kerrakseen - luulen tietäväni, kuka avasi Pandoran Lippaan...

Artikla kyllä näyttää sanamuodon perusteella pysyväksi tarkoitetulta. Tuen saamisen edellytysten pitää vain täyttyä, jotta komissio voisi myöntää tukea. Missään ei näytetä sanovan, että tuen saaminen olisi pysyvää. Liittymisajan vaikeuksiin yhdistettynä artikla kyllä näyttää määräaikaiselta, sillä eihän liittyminen voi oikein ikuisesti tapahtua. Mutta olisihan tämä artikla pitänyt osata lukea jo eduskuntakäsittelyssä, jos sisältöön on jotain huomauttamista.

Tuntematon suuruus ainakin minulle tämä Kuosmanen.

Olipa raukkis kun tuhosi kirjansa. Olisi julkistanut jos häntä kiristettiin tai ?

Asiaa enemmin tuntematta, kiintyy huomio tuohon ilmaisuun: KOMISSIO VOI ANTAA LUVAN...

Aivan kieliopillisesti otettuna se tarkoittaa, että yhtä hyvin se voi olla antamatta,ja toisekseen se tarkoittaa, että päätöksen tekee komissio. Näyttää tämän mukaan siltä, että Suomi voi esittää ja pyytää perustellustikin tuota lisäaikaa, mutta komissio voi hyvinkin perustellussa tapauksessa vapaasti jättää tuollaisen luvan antamatta. Sehän menee silloinkin sopimuksen mukaan.

Nimenomaan "komissio voi antaa..." - tai "komissio voi jättää antamatta...". Näin minä maallikkona tulkitsisin.

Tässä näitä mielipiteitä lukiessa on jäänyt mieleen kaksi toisilleen vastakkaista. Tuo jälkimmäinen on täältä eräältä sivulta kopioitu, ja toivottavasti se pitää paikkansa, lisäksi siinä otetaan kantaa, pitäisikö omistuksen säilyä maassa, vai voiko se ilman vaaraa siirtyä ulkomaille:

Mielipidepankki: "Mitä pienempi on Suomen omavaraisuusaste maataloudessa, sitä parempi."

John Maynard Keynes (tunnettu talousteoreetikko):
"Kannatan pikemmin kansojen välisten taloudellisten sidosten vähentämistä kuin niiden lisäämistä. Ideat, tieto, taide, vieraanvaraisuus ja matkailu ovat luonnostaan kansainvälisiä. Tavaroiden tulisi kuitenkin olla kotitekoisia aina, kun se järjen nimissä on mahdollista, ja ennen kaikkea rahoituksen tulisi olla ensisijaisesti kotimaista."

Tämän jälkimmäisen otin tuolta eräältä sivulta, mutta oletan sen pitävän paikkansa. Olen kuullut tämän nimen mainittavan usein talousteorioista puhuttaessa, mutta en tunne hänen ajatuksiaan sen tarkemmin. Sen tiedän, että hänen mielipiteistään on kovastikin väitelty eri yhteyksissä. Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti - ei kaikkea tarvitse täysin yhtenäistää, koko maapallon toimiminen kuin yksi perhe, taitaa olla monen muunkin kuin Keynesin mielestä harhakuva. Erilaisuuskin on voimaa ja yhtenäistäminen voi myös latistaa.

lukutoukka kirjoitti:

Tuntematon suuruus ainakin minulle tämä Kuosmanen.

Olipa raukkis kun tuhosi kirjansa. Olisi julkistanut jos häntä kiristettiin tai ?

englannin kielellä!

Ei Kuosmanen ole raukkis, sillä suomenkielisen kirjan tuhottavaksi määränneet ovat Suomen isokenkäisintä valtiojohtoa.

Suuri mysteeri on, kuka maksoi Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulelle Kuosmasen tuhotun kirjan?

Ultima Thule otti siis taloudellisen riskin Kuosmasen kirjasta.

Ultima Thulen toinen omistaja on Matti Vuoria, joka oli Kuosmasen esimies ETA-neuvotteluissa.
Sittemmin ura koheni Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäälliköksi ja edelleen Fortumin päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. 1.8.2003 alkaen mies on ollut valtionyhtiöiden selvitysmies.
Seuraavakin pesti 1.1.2004 alkaen on jo tiedossa.
Siinäkin tarvitaan suurta EU-kokemusta.

Kuosmanen oli Ulkoministeriön ensimmäinen EY-palkattu virkamies jo 1984 alkaen siis 19 vuoden takaa. Nyt häön on Ulkoministeriön kauppapolittisen osaston johtaja.

Lukija Y kirjoitti:

Asiaa enemmin tuntematta, kiintyy huomio tuohon ilmaisuun: KOMISSIO VOI ANTAA LUVAN...

Aivan kieliopillisesti otettuna se tarkoittaa, että yhtä hyvin se voi olla antamatta,ja toisekseen se tarkoittaa, että päätöksen tekee komissio. Näyttää tämän mukaan siltä, että Suomi voi esittää ja pyytää perustellustikin tuota lisäaikaa, mutta komissio voi hyvinkin perustellussa tapauksessa vapaasti jättää tuollaisen luvan antamatta. Sehän menee silloinkin sopimuksen mukaan.

Nimenomaan "komissio voi antaa..." - tai "komissio voi jättää antamatta...". Näin minä maallikkona tulkitsisin.

Olet tietyssä määrin oikeassa, mutta ehkä joitakin lisäyksiä vielä. Kyse on tekstin mukaan siitä, että komission tulkinta ratkaisee sen, voiko valtio myöntää kansallista tukea vai. Komissio siis periaatteessa tekee koko ajan vaihtuvien tilanteiden mukaan tällaista harkintaa. Suomalaisten kanta on kaiketi ollut se, että tuen myöntämisen peruste on pysyvä. On sanottu, että maamme luonnonolot eivät ainakaan muutamassa vuosikymmenessä edes kasvihuoneilmiön myötä muutu otollisemmaksi maatalouden harjoittamiselle. Mutta tekstissä kiinnittyy huomio myös siihen, että tukea voidaan myöntää, jos ongelmia ei voida poistaa muissa artikloissa mainituin keinoin tai EU:n muiden säännösten/toimien kautta. Varsinkin viime mainitun kannalta säännös on looginen. EU:ssa voidaan suorittaa jotain sellaisia toimenpiteitä, jotka poistavat tai vähentävät kansallisen tuen tarvetta. Tällaisen toimen yms. sisältö ei ole ollut sopimusta tehtäessä vaan tiedossa. Edelleen voidaan ajatella, että koko EU WTO-neuvotteluissa sitoutuu tukijärjestelmien purkamiseen, jolloin tällainen globaali sopimus ei saa olla ristiriidassa muiden säännösten kanssa.

Komission voi antaa -kohtaa ei voi tietenkään hyvässä hallintokäytännössä soveltaa mielivaltaisesti. Kun jotkin kriteerit täyttyvät tai jäävät täyttymättä ratkaisun tulee olla sama kaikissa samantapaisissa soveltamiskäytännöissä. Jos siis Ruotsin osalta on samanlainen artikla, komissio ei voi asettaa valtiota tulkintoineen ainakaan eri asemaan, jos tilanne on jotakuinkin analoginen. Komission valta ei siis tarkoita mielivaltaa. Mutta sitä se toki tarkoittaa, että komission tulkinta asiassa on ratkaiseva. Eli tässä mielessä se voi antaa tai voi olla antamatta kuten sanoit.

Lukija Y kirjoitti:

Tässä näitä mielipiteitä lukiessa on jäänyt mieleen kaksi toisilleen vastakkaista. Tuo jälkimmäinen on täältä eräältä sivulta kopioitu, ja toivottavasti se pitää paikkansa, lisäksi siinä otetaan kantaa, pitäisikö omistuksen säilyä maassa, vai voiko se ilman vaaraa siirtyä ulkomaille:

Mielipidepankki: "Mitä pienempi on Suomen omavaraisuusaste maataloudessa, sitä parempi."

John Maynard Keynes (tunnettu talousteoreetikko):
"Kannatan pikemmin kansojen välisten taloudellisten sidosten vähentämistä kuin niiden lisäämistä. Ideat, tieto, taide, vieraanvaraisuus ja matkailu ovat luonnostaan kansainvälisiä. Tavaroiden tulisi kuitenkin olla kotitekoisia aina, kun se järjen nimissä on mahdollista, ja ennen kaikkea rahoituksen tulisi olla ensisijaisesti kotimaista."

Tämän jälkimmäisen otin tuolta eräältä sivulta, mutta oletan sen pitävän paikkansa. Olen kuullut tämän nimen mainittavan usein talousteorioista puhuttaessa, mutta en tunne hänen ajatuksiaan sen tarkemmin. Sen tiedän, että hänen mielipiteistään on kovastikin väitelty eri yhteyksissä. Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti - ei kaikkea tarvitse täysin yhtenäistää, koko maapallon toimiminen kuin yksi perhe, taitaa olla monen muunkin kuin Keynesin mielestä harhakuva. Erilaisuuskin on voimaa ja yhtenäistäminen voi myös latistaa.

Keynesin talousteoreettinen ajattelu on vaikuttanut myös meillä voimakkaasti talouspolitiikkaan. Erityisesti vasemmisto ja varsinkin demarit ovat olleet aiemmin ihastuneita Keynesin teorioihin. Kysehän on ennen muuta uskosta kysynnän kasvattamiseen. Teoria on hyvin materialistinen eli kulutusmyönteinen. Joko Keynes tai hänen oppipoikansa ovat kehiteelleet teoriaa siihen suuntaan, että kysynätpohjan tulee olla mahdollisimman lavea, jotta päivittäistavarin ja kestokulustushyödykkeinen kysyntä kasvaisi. Tämä ajatus tukee vasemmiston tulonsiirtovaatimuksia taloudelliseltakin kannalta. Globalismin rajoitusvaatimus ei välttämättä ole kovin linjassa tämän Keynesin peruslähtökohdan kanssa. Tältä osin Keynesin ajatuksia pidetään nykyisin vanhentuneita, mikä ei tarkoita sitä, etteikö niille voisi silti antaa arvoa.

Maailmantalous on mennyt selvästi globaalimpaan suuntaan ja poliittiset pyrkimykset tällaiseen ovat voimakkaat. EU on jo ideana tätä ja jatkuva laajentuminen selvä merkki tästä. WTO-neuvottelut ovat myös poliittinen pyrkimys globalisaatioon. Myös globaalin talouden kritiikkiä esiintyy, mutta se näyttää vahvasti radikalisoituneen melkeinpä anarkististen liikkeiden omimmaksi aleueeksi. Myös konservatiiviset poliittiset liikkeet vastuvat aina muutoksia ja niiden pyrkimykset ovat hyvin protektionistisia.

Omasta mielestäni globaalin markkinatalouden perusidea on siinä, että myös köyhät kehitysmaat saataisiin vedettyä avustettavien maiden joukosta aidoiksi toimijoiksi markkinoilla. Kehitysmaiden potentiaali nähdään niin valtavana, että se luo eri talouksien kasvulla edellleen huikeita kasvun mahdollisuuksia. Nyt kun erityisesti väkirikas Kiina on kyennyt koko kasvattavaan bruttokansantuotettaan, se on oiva esimerkki siitä, minkälaisia markkinoita on mahdollista luoda. Kiinasta ei tule koskaan merkittävää markkina-aluetta, ellei sen omaa taloutta saada ensin elvytettyä. Tässä on juuri se perusidea, jota autotehtailija Henry Fordkin käytti tuplaamalla työntekijöidensä palkat, jotta nämä pystyivät ostamaa Ford-merkkisen auton. Tämä muuten on täysin Keynesiläinen idea. Kaakkois-Aasia on vähitellen jo nousemassa merkittäväksi talousalueeksi. Jos eri talousmahtien toiminta on eristäytyy ja protekstionistista, kehitymaille ei anneta mahdollisuuksia kasvattaa elintasoon. Samalla maailmanmarkkinoiden koko pysyy suppeana.

Virkamies kirjoitti:

englannin kielellä!

Ei Kuosmanen ole raukkis, sillä suomenkielisen kirjan tuhottavaksi määränneet ovat Suomen isokenkäisintä valtiojohtoa.

Suuri mysteeri on, kuka maksoi Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulelle Kuosmasen tuhotun kirjan?

Ultima Thule otti siis taloudellisen riskin Kuosmasen kirjasta.

Ultima Thulen toinen omistaja on Matti Vuoria, joka oli Kuosmasen esimies ETA-neuvotteluissa.
Sittemmin ura koheni Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäälliköksi ja edelleen Fortumin päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. 1.8.2003 alkaen mies on ollut valtionyhtiöiden selvitysmies.
Seuraavakin pesti 1.1.2004 alkaen on jo tiedossa.
Siinäkin tarvitaan suurta EU-kokemusta.

Kuosmanen oli Ulkoministeriön ensimmäinen EY-palkattu virkamies jo 1984 alkaen siis 19 vuoden takaa. Nyt häön on Ulkoministeriön kauppapolittisen osaston johtaja.

Kuosmanen toimi niinkuin pitikin. Englanninkielinenkin kirja käy, mutta kuka sitä myy? Onko arvokaskin?

lukutoukka kirjoitti:

Kuosmanen toimi niinkuin pitikin. Englanninkielinenkin kirja käy, mutta kuka sitä myy? Onko arvokaskin?

Englanninkielinen ei ole ollenkaan yhtä makeaa luettavaa kuin suomalainen.
Varsinkin suomenkielisen alkukirjoitus herättelee kysymyksiä.
Suomenkielessä on lisäksi kuvailevia verbejä kuten "puistatti"-sana.

Englanninkielinen on nimeltään
Finland's Journey to the European Union,
ISBN 90-6779-154-7

Kustantaja on EIPA eli
European Institute of Public Administration, jonka osoite on
O.L. Vrouweplein 22
P.O. Box 1229
6201 BE Maastricht
Netherlands

Kotisivu on www.eipa.nl

Oman kirjani tilasin oman paikkakunnan kirjakaupan kautta Hollannista. Hintaa kertyi kaksi vuotta sitten 460 mk.

Eipasta suoraan tilaamalla saanee huomattavasti halvemmalla.

Tiedän kaverin, jolla on suomenkielisestä kopio.
Ota lukutoukka yhteyttä ja kerro puhelinnumerosi, niin keskustellaan lisää.

terv
satakunnan [email protected]

Nettikirjasta
"Miten Suomi luopui markasta?":

" VAIETTU SALAISUUS

1.2.1993 EY-jäsenyysneuvottelujen avajaiskokouksessa ministeri Salolainen ilmaisee neuvotteluissa luovutun Suomen markasta:
”Kolmannen vaiheen kriteerit ovat yhtenevät Suomen hallituksen talouspoliittisten tavoitteiden kanssa. Hallitus pyrkii talouspolitiikallaan määrätietoisesti tilanteeseen, jossa edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen täyttyvät”.
”EMU:n kolmanteen vaiheeseen on vielä aikaa. On luonnollista, että käydään keskustelua siitä, millainen rooli kansallisilla tulo- ja finanssipoliittisilla toimilla tai mahdollisilla yhteisötason toimilla voisi olla esimerkiksi suhdannevaihtelujen tasaajana. Tulevana EMU:n osapuolena olemme kiinnostuneita osallistumaan tähän keskusteluun”.
Eurooppa tietoa 130/-93 s.7 ja PeVL 18/1997.

Hallituksen ilmaiseman EMU sidonnaisuuden vahvistaa valtiovarainvaliokunta lausunnossaan n:6/1996: ”Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja
rahayksikkö”.

”Päätöstä (jäsenyyden hakemisesta) tehtäessä korostettiin sitä, että jäsenyyden hakeminen ei vielä merkitse sitoutumista jäsenyyteen, vaan ainoastaan sitä, että selvitämme jäsenyyden ehdot ja luomme siten itsellemme kaksi vaihtoehtoa – ETA- tai EU-jäsenyyden – joista valita.
Lisäksi jäsenyydelle asetettiin tiukat reunaehdot, jotka koskivat ennen muuta
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä
elintarviketaloutta” "


Tässä nämä ajankohtaiset aiheet lopussa ovatkin pisteenä iin päälle; "liittoutumattomuus" ja 141-artikla.

Ministeri Salolainen sanoi eduskunnan edessä 4.3.1994 hallituksen selvittäessä jäsenyysneuvottelujen tulosta:

”Mitä yleensä aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta todettavissa.
On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma ”. (Eduskunnan pöytäkirja, sivu numero 223)


Siis mitkä olivatkaan Salolaisen puheessa "nämä"?

- " Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma" !

1.3. 1994 saavutettiin neuvottelutulos, joka oli kynnyskysymys Suomen liittymiselle Euroopan unioniin.
Kynnyskysymys oli 141-artikla, jonka yksityiskohdat Kuosmanen tuhotussa kirjassaan kertoo.

Antti Kuosmanen kertoi, että EU:lta tuli pari päivää neuvottelujen jälkeen hälyttävä viesti, ettei Suomi saakaan, mitä oli luvattu. Asiasta hermostuivat muutamat henkilöt pääministeri Ahoa myöten, mutta onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen.

Salolaisen "nämä" olivat siis 141-artiklan "lupaukset", joista tuli "myöhempien aikojen ongelma".


Onneksi asia on nyt SataSeutu-lehden kertomana painettuna ja riippumattomana tekstinä joutunut julkisuuteen.