Kertokaa, lestadiolaiset naiset. Haluaisin aidon mielipiteenne suurista lapsimääristä ja jaksamisestanne ison lapsiperheen äitinä ja puolisona. Sekä miten suhtaudutte meihin ei-lestadiolaisiin äiteihin? Voiko meidän kanssa kaverustua?
Naisen näkökulma lapsilukuun
kysyvä2
91267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laestadiolaispalstan vakiotrolleja
- lestadiolaisäidit jatkuvasti raskaana
- lestadiolaiset naiset alistettuja
- lestadiolaisnaiset tietämättömiä oikeuksistaan
ja ehkäisyistä
- lestadilaisperheissä hirveästi salattua
väkivaltaa ja alkoholismia.
Asialla ilm. pieni tietämätön klikki, koska
sivistävä tieto ei näytä löytävän pesäänsä
trollaajien käyttäjäpäässä, ei sitten millään!
----------
Nämä aiheet eivät kiinnosta trollaajia:
- naisten alkoholismi kasvussa
- ei lestadiolaisten perheiden avioerot ja
lasten huostaanotot
- alaikäisten abortit
- täysraittiiden osuus Suomen väestöstä
14 %, siitäkin osa muslimeja.
Älä sinä äijä ala sotkemaan kysyjän asiaa!!
Kysymys oli selkeästi osoitettu lestadiolaisille äidelille, me jätämme vastaamisen kokonaan heille, joko vastaavat taikka jättävät vastaamatta.
Esikoislestadiolaiset eivät eroa perhesuunnittelun osalta tavallisista ihmisistä, lakihenkisiä ahdasmielisiä lukuunottamatta.
Miehiset miehet ovat B-rappun miehiä, joten tämä asia ei heille kuulukaan!
se unohtui listastasi.
Esitä sinä se tilasto, jos sellainen sinulla on. katsotaan sitä yhdessä.
lapsipolitiikka ainakin minun perheessä on juuri niinkuin mies sanoo.
kun synnytyslaitoksen ovi on painettu kiinni ja kotiin päästy niin jo siinä mieheni on valmis uutta yrittämään...kuulemma raamatun mukaista.
voisko edes haavat parantua ensin.
Jumala antaa lapset.
Kaikki eivät saa yhtään lasta
Joku lapsista voi myös kuolla
Jumala antaa voimat jokaiseen päivään
lapset opettvat uskomista ja elämäniloa
lapsista on paljon iloa .Ttulevaisuudessa huolehtivat he minusta.
Mies kunnioittaa ja rakastaa vaimoaan
Hän antaa myös puolison toipua myös ensin synnytyksestä rauhassa
Mies ei alista puolisoaan.Hän on apuna ja tukena kasvatustehtävässä ja auttaa kotitöissä.Mies myös
antaa vaimolle omaa aikaa ja huolehtii pesueesta sillä aikaa kun käyn esim uimassa.
KOSKA HALUAN TAIVAASEEN HALUAN ELÄÄ NIINKUIN JUMALAN SANA OPETTAA.
Meillä on neljä lasta, vanhin 6 vuotta, nuorin 3kk. Ei siis mikään iso perhe vielä. Hulinaa riittää, mutta elämä pääosin on oikeasti mukavaa. Onhan tämä miehen kanssa yhteinen yritys, vaikka kyllä minä olen joukon johtaja. Mulla on langat käsissä kotitöiden ja lastenhoidon suhteen ja sopivasti delegoin niitä milloin kenellekin.
Väsyttää, kyllä tottakai silloin tällöin. Niin varmaan myös lapsettomilla tai yhden lapsen vanhemmilla. Isossa perheessä ei todellakaan äidin tai isän tarvitse leikittää lapsia, heillä on kyllä seuraa toisistaan.
Synnytyksen jälkeen ei minua ainakaan yhdyntään painosteta! voihan toista pitää hyvänä muutenkin. Todennäköisesti olen taas jossain vaiheessa raskaana, mutta ei se minua murenna. Sitä paitsi vauvat ovat Ihania!
Minulla on ystäväpiirissä useita ei-lestadiolaisia äitejä -siis oikeen tosiystävinä!-enkä koe mitään ongelmaa olla tekemisissä heidän kanssaan. Se vaatii vain molemmin puolista kunnioitusta. Emme me kenellekään uskoamme tuputa! Vastataan jos kysytään.
MUTTA ei meidän yhteisölle mikään inhimillinen ole vierasta;on varmasti uupuneita, alistettuja, huonosti pidettyjä äitejä ja isiä ja lapsia. Eikä se ole vieras ilmiö ei-lestadiolaisetenkaan joukossa! Nämä asiat johtuvat kuitenkin yleensä mielenterveydellisistä ongelmista eivätkä uskon asioista.
Tunsin lämpöä ja Hengen yhteyttä.
Olen perheenisä. Vähän sama tilanne, lapsiluku sama. Syntyneet vieläkin harvemmalla välillä. Olen halunnut säästää puolisoani kovin peräkkäisiltä synnytyksiltä.
Parasta on, että elämän ilo on säilynyt ja perheessä jaksetaan.
Viestistä oli poissa myös hurskastelu, vertailu ja toisten tuomitseminen.
Kysymyksssähän on herkkä omantunnon asia. Uskon, että Jumalalle riittää se lapsiluku, jonka koemme jaksavamme hoitaa.