Vaikka optimismi on varmasti ihan ok. elämänasenne, niin se saattaa vinksahtaa typeräksi toiveajatteluksi, joka ei kunnioita sen enempää logiikkaa kuin tosiasioitakaan.
Hyvä ystäväni Kaaleppi Kaippari todisteli tässä taannoin, että verkostomarkkinointi voi toimia ainoastaan sillä ehdolla, että oma myynti tuo mukana oleville tyydyttävät ja vaivannäköön kohtuulliset ansiot. Jos homma on määrä tulla kannattavaksi vasta alalinjalta tulevien bonusten tai komissioitten myötä ja jos mukana olevat pyrkivät hankkimaan itselleen useamman kuin yhden jälleenmyyjän (kuten kaikki oppaat ja sponsorit kehottavat niin tekemään!), niin silloin verkosto kasvaa geometrisessa sarjassa.
Jokaisessa geometrisen sarjan mukaan kasvaneessa verkostossa on kuitenkin YLIVOIMAINEN ENEMMISTÖ niitä, joilla EI OLE OMAA ALALINJAA. Jos siis toiminta ilman alalinjaa ei kannata, niin silloin verkostossa on ylivoimainen enemmistö niitä, joille homma ei kannata.
Tällainen verkosto romahtaa varmasti.
Kaikki eivät Kaalepin näkemystä hyväksyneet vaan vetosivat ”visioihin”, ”tavoitteisiin” ja reippaaseen mieleen. Mutta reipaskaan mieli ei mahda mitään sille, että 1-1 on aina 0.
X X X
Itse olen koettanut todistella sitä, että valuuttakaupassa voittojen yhteenlaskettu määrä on kutakuinkin sama kuin tappioiden vastaava.
Kun näin on, niin TEOREETTINEN todennäköisyys voittaa tai hävitä on täsmälleen sama kuin nopanheitossa.
Jos sitten kentällä on toimijoita, jotka voittavat keskimääräistä enemmän, niin samalla täytyy olla vastaavasti niitä, jotka häviävät keskimääräistä enemmän. Jos siellä on paljon herra Hun kaltaisia taitureita, häviäjiä pitäisi olla vastaavasti vieläkin enemmän.
Mitä pitäisi Konneveden, Urjalan tai muiden vastaavien paikkakuntien aloittelevien valuuttakauppiaiden ajatella herra Hun saavutuksista? Minun mielestäni sen pitäisi panna hälytyskellot soimaan heidän päässään ja saada tajuamaan, ettei heidän kannata tuolle kentälle astua. Onhan heillä tässä pelissä huomattavasti suurempi todennäköisyys hävitä kuin kolikonheitossa.
Ajatelkaapa seuraavaa esimerkkiä: On kuuden hengen pokeripöytä, jossa samat kaksi pelaajaa näyttävät vievän suurin piirtein vuoron perään joka potin. Urjalalais-Konneveteläisen logiikan mukaan on uuden pelaajan ilmeisesti kannattavinta istahtaa juuri tähän pöytään, koska siinä näkyy olevan noin erinomaisia menestyjiä...
Järkevämmät pelimiehet katselisivat pöytää, jossa voitot ja tappiot näyttäisivät jakautuvan tasaisemmin. Kuin nopanheitossa.
Siellä voisi huvikseen yrittää.
Hyvä ystäväni Kaaleppi Kaippari todisteli tässä taannoin, että verkostomarkkinointi voi toimia ainoastaan sillä ehdolla, että oma myynti tuo mukana oleville tyydyttävät ja vaivannäköön kohtuulliset ansiot. Jos homma on määrä tulla kannattavaksi vasta alalinjalta tulevien bonusten tai komissioitten myötä ja jos mukana olevat pyrkivät hankkimaan itselleen useamman kuin yhden jälleenmyyjän (kuten kaikki oppaat ja sponsorit kehottavat niin tekemään!), niin silloin verkosto kasvaa geometrisessa sarjassa.
Jokaisessa geometrisen sarjan mukaan kasvaneessa verkostossa on kuitenkin YLIVOIMAINEN ENEMMISTÖ niitä, joilla EI OLE OMAA ALALINJAA. Jos siis toiminta ilman alalinjaa ei kannata, niin silloin verkostossa on ylivoimainen enemmistö niitä, joille homma ei kannata.
Tällainen verkosto romahtaa varmasti.
Kaikki eivät Kaalepin näkemystä hyväksyneet vaan vetosivat ”visioihin”, ”tavoitteisiin” ja reippaaseen mieleen. Mutta reipaskaan mieli ei mahda mitään sille, että 1-1 on aina 0.
X X X
Itse olen koettanut todistella sitä, että valuuttakaupassa voittojen yhteenlaskettu määrä on kutakuinkin sama kuin tappioiden vastaava.
Kun näin on, niin TEOREETTINEN todennäköisyys voittaa tai hävitä on täsmälleen sama kuin nopanheitossa.
Jos sitten kentällä on toimijoita, jotka voittavat keskimääräistä enemmän, niin samalla täytyy olla vastaavasti niitä, jotka häviävät keskimääräistä enemmän. Jos siellä on paljon herra Hun kaltaisia taitureita, häviäjiä pitäisi olla vastaavasti vieläkin enemmän.
Mitä pitäisi Konneveden, Urjalan tai muiden vastaavien paikkakuntien aloittelevien valuuttakauppiaiden ajatella herra Hun saavutuksista? Minun mielestäni sen pitäisi panna hälytyskellot soimaan heidän päässään ja saada tajuamaan, ettei heidän kannata tuolle kentälle astua. Onhan heillä tässä pelissä huomattavasti suurempi todennäköisyys hävitä kuin kolikonheitossa.
Ajatelkaapa seuraavaa esimerkkiä: On kuuden hengen pokeripöytä, jossa samat kaksi pelaajaa näyttävät vievän suurin piirtein vuoron perään joka potin. Urjalalais-Konneveteläisen logiikan mukaan on uuden pelaajan ilmeisesti kannattavinta istahtaa juuri tähän pöytään, koska siinä näkyy olevan noin erinomaisia menestyjiä...
Järkevämmät pelimiehet katselisivat pöytää, jossa voitot ja tappiot näyttäisivät jakautuvan tasaisemmin. Kuin nopanheitossa.
Siellä voisi huvikseen yrittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhuu viisaita.
Moni capitalisti ei suostu tätä ymmärtämään koska he suhtautuvat asiaansa tunteella. Tunne sanoo, että vielä se [nimi tähän]-pelastaja saapuu kun vaan nöyränä odotamme. Jeesustakin ollaan odoteltu jo 2000 vuotta, vaan ei vieläkään näy.
että kaikilla ei ole tarkoituskaan rakentaa verkostoa vaan olla "asiakkaita". Tässä se verkostoton alalinja joka mahdollistaa ne tulot. Yhtä jälleenmyyjää kohti on 20-100 asiakasta jotka ostavat tukkuhintaisia tuotteita. Näistä on joitakin sellaisia joilla verkoston rakentaminen ei onnistu vaikka yrittävät. Lisäksi on 30 asiakashintaan ostavaa asiakasta.
Näin se käytännössä on. Ei ole sen kummempi kuin normaali kauppa. siinäkin pitää olla asiakkaita.
Tuotteet ovat kaukana tukkuhintaisesta, jos niistä voidaan maksaa verkostoon passiivisia tuloja. Lisäksi tuo kuulostaa kovasti laittomalta pyramidipeliltä, joka on naamioitu tuotemyynniksi.
Rahankeräyslaki 4§ "Tässä laissa tarkoitetaan: pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina."
Eikös tässä tapauksessa ole kysymys siitä, että ylälinjalaiset tienaavat myöhemmin mukaan lähteneiden ostoista, eli lain pykälän mukaan vastikkeettomista toistuvaissuorituksista. "Asiakas" siis maksaa tässä tapauksessa ylihintaisen tuotteen, josta kertyy tuloja ylälinjalle. Jälleenmyyjällä ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa enää minkäänlaista työpanosta, jos "asiakkaat" tilaavat tuotteet suoraan verkosta. Tällöin myyjänä toimii verkostomarkkinointiyritys, ei jälleenmyyjä. Eli kysymys on tällöin vastikkeettomasta toistuvaissuorituksia, jos myyjä on verkostomarkkinointiyritys ja korvauksen saa myös sen edustaja. Asia muuttuisi täysin, jos tällaisen "asiakkaan" mukaan saamisesta maksettaisiin _vastikkeellinen_ kertakorvaus. Eli maksettu summa olisi _suhteessa_ siihen tehtyyn työhön. Tämä on yleinen tapa tällä hetkellä myyntityössä. Esim. liittymämyyjät ja lehtikauppiaat saavat tietyn euromääräisen korvauksen, jos asiakas ottaa vaikkapa matkapuhelinliittymän. Liittymämyyjälle ei tule enää muita tuloja, jotka olisivat sidottuja asiakkaan liittymämaksuihin. Suurin syy on kilpailu. Esim. matkapuhelinliittymien hinnat ovat niin tiukasti kilpaillut, ettei tällaiseen epäkäytännölliseen ja tehottomaan kulurakenteeseen olisi mitään mahdollisuuksia. Tilanne on toinen verkostofirmojen "uniikeilla" tuotteilla, jotka ovat törkeästi ylihinnoiteltuja juuri sen takia, jotta niiden hinnasta voidaan maksaa passiivisia tuloja. Jälleenmyyjien tehtävä onkin sitten vakuutella, miksi nämä tuotteet ovat niin paljon parempia kuin muut vastaavat. Kodinkoneliikeiden kohdalla tilanne on toinen. Niissä myyjät saavat myynnistään provision. Provisioiden tulo myyjälle loppuu kuitenkin välittömästi, kun asiakas tilaa tuotteet saman ketjun verkkokaupasta. Eli normaalissa liiketoiminnassa ei turhasta makseta. Myös tuotteiden hinnat ovat kohtuullisemmat, koska pyramidiveroa eli vastikkeettomia suorituksia ei tarvitse maksaa.
Tukkuhinta on myös hauska markkinointikeino, jolla hyväuskoisia höynäytetään. Tukkuhinta ei ole välttämättä mikään onni ja autuus. Asiakkaiden keskuudessa on välillä mitä hurjempia kuvitelmia tavallisten kauppojen katteista. Totuus on kuitenkin usein toinen. Monet isot ketjut tuovat osan tuotteista itse maahan, välttääkseen ylimääräisiä kuluja, mm. juurikin tämän tukkuportaan. Suomesta löytyy myös kauppoja, joiden hyllyiltä saa joitakin tuotteita ALLE TUKKUHINNAN. Tämä on mahdollista, kun kilpaillulla alalla tehdään ostoja suoraan tehtaalta ja jätetään ylimääräiset välikädet välistä. Miksi siis kannattaisi ostaa verkostosta, edes tukkuhintaan. Ainut hyvä syy on sääli naapurin rouvaa kohtaan.