En ymmärrä miksi mulla on sisällä niin kova raivo etten saa itseäni rauhottumaan enää ollenkaan.Raivoan ja huudan lapsilleni ja olen tukistanutkin heitä...kuinka pääsen tästä ohi ja voinko muuttua mitenkään?onko kenelläkään kokemuksia?vihaan itseäni ja sitä millainen olen
sisällä kova raivo
äiti minäkin
6625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sinun kannattaisi hankkia jokin purkautumiskeino. Sellainen, mikä sinulle sopisi; ehkä nyrkkeilysäkki, hölkkä korttelin ympäri, kahvitauko parvekkeella yms. tai neuvolassakin voi puhua asiasta, varmaan tietävät paremmin!
Nyt kipin kapin apua hakemaan. Et kertonut lasten ikiä, mutta onko oikein, jos oletan heidän olevan pieniä? Omaa aikaa, jo lenkkeilykin tekee ihmeitä. Onko mitään mahdollisuutta esimerkiksi pieneen lomaan? Ja kannattaa pyytää apua esimerkiksi neuvolan kautta, jos et enää itseäsi pysty hillitsemään. Ettei vaan sattuisi mitään vakavampaa.
Pieniä lapset ovat ja omaa aikaa mulla ei ole,sitä yritän väkisin ottaa lukemalla tai olemalla tietokoneella ja lapset pistävä kodin silloin täyteen kaaokseen ja kiukuttelevat.Jos pääsisin yksin lomalle tai saisin edes yhden yön olla yksikseni niin tiedän että se auttaisi mua jaksamaan,mutta semmoista tilannetta ei tule :(
Tuntuu että olen jo antanut periksi elämälle,en jaksaisi enää taistella vastaan :(
Olen todella väsynyt kaikkeen,koko elämään
Kolmannen lapseni jälkeen minulla oli hirveä raivo sisälläni. Ajattelin että kohta olen kuin kriminaalinuoriso potkimassa, jos en nyt ihan mummoja, niin ainakin postilaatikoita kumoon. Kotona lenteli tavarat ja lähinnä mies sai tuta! Oli haettava apua. Psykiatrilta sain hyvät lääkkeet (Zoloft, sillä taudinkuvaan liittyi myös masennusta ja pakkoajayuksia) ja oman terveyskeskuksen mielenterveyshoitajalta sain hyvää keskusteluapua. Siitä se nousu sitten alkoi.
Mutta kyllä raivo vieläkin välillä nostaa päätään jos olen kovin väsynyt. Joskus se raivo vaan iskee, mutta on nykyisin onneksi ohimenevää. Keinoa sen poistamiseksi en ole keksinyt, menee ohi omia aikojaan, vuorokauden sisällä.
Ennaltaehkäisyssä tärkeää on riittävä lepo (tosi helppoa pienten ja vähän suurempienkin lasten äidille...:), oma aika (tosi helppoa pienten lasten äidille...:) ja terveelliset elämäntavat, liikunta (tosi helppoa pienten lasten äidille...:) ja terveellinen ruokailu (tosi helppoa väsyneelle...:).
Jos sinulla ei ole sukulaisia tai naapurintyttöjä joita voit pyytää katsomaan lapsiasi että pääset joskus jumpalle, lenkille tai elokuviin, kysy MLL:n hoitajaa!
Voimia sinulle!
Onko tuota kestänyt kauankin? Onko ajoittaista (tietty vaihe kuukautiskierrosta -> PMS) vai jatkuvaa? Käytätkö hormonaalista ehkäisyä (pillerit, e-rengas, hormoonikierukka, -laastari, -kapseli???)?
Eli onko sulla kauankin kestänyt toi tilanne? jos on, niin en siihen osaa oikein sanoa mitään.. paitsi että eikö sulla todella ole ketään joka voisi tulla auttamaan lasten kanssa!? Mutta jos on niinkuin mulla, että on vaan "hetkellistä" niin siihen sanon, että pian helpottaa.. eli mulla tulee aina toisinaan muutama sellanen päivä, että lapset suorastaan vi****aa. Meillä esikoinen 3,5v ja tosi vaativa tapaus. Ei anna hetkenkään rauhaa. Ja sit 7 kk:n ikäiset kaksoset, joiden hoitaminen toisinaan niin ahdistavaa.. aina NIIN saman kaavan mukaan jokainen päivä, plääh.. Yleensä siinä vaiheessa, kun oon pari päivää "kiukutellu" ja sit myönnän miehelleni, että noi lapset nyt ahdistaa niin paljon.. Niin sit jo seuraava päivä on ihan erilainen. Ehkä mun tapaukses se asian myöntäminen (ja ääneen sanominen!) helpottaa. Enpä osaa sanoa, onko sun tilanne yhtään tällänen, mutta etköhän sä kuitenkin jonkun ratkaisun ongelmaan löydä! Jaksamisia sulle!:) Äläkä nyt sentään itteäs vihaa!:)