Jassoo! Kalle tarttui taas tapansa mukaan netistä löytämäänsä historialliseen ”täkyyn”, yksityiskohtaan, jolla arvelee kuola poskella antavansa ”köniin”, että roikuu heh, heh... Mutta Kallen ongelma näissä ”köniin” antamisissa on se, että hän ei sen kummemmin pohdi mihin kokonaisuuteen kyseinen yksityiskohta mahtaisi liittyä ja mitä se mahtaisi kokonaisuudesta kertoa! Ja niin Kallelle aina käy, kuten nytkin, että hänet on aika helppo ampua näine ”täkyineen” historian sfääreistä alas! Nyt Kalle löysi ”täkynsä” lähinnä luokkasotaa edeltäneisiin tapahtumiin liittyvästä eversti M.S. Svetshnikovin selostuksesta: http://www.histdoc.net/historia/1917-18/svetsh.html kohdan, josta veti tällaisen johtopäätöksen:
”Todistettavasti punaiset aloittivat aseellisen toiminnan Suomen laillista valtiovaltaa vastaan venäläisten tukemana jo marraskuussa 1917 ja tammikuussa sitten syttyi avoin sota.”
Tällä Kalle ilmeisesti haluaa sanoa, että työväestö, siis punaiset aloittivat aseellisen toiminnan ennen lahtareita, suojeluskuntaa. Mutta todistettavasti porvaristo aloitti aseelliset hyökkäykset työväestöä vastaan jo runsas kolme kuukautta ennen kuin Kalle lainauksessa toteaa. Eli mm. suojeluskunnat ja aseelliset lakkorikkurit aloittivat väkivaltaisuudet ja aseellisen toiminnan rauhanomaisia työläisjoukkoja ja lakkolaisia vastaan jo kesällä 1917. Toteamus ”laillista valtiovaltaa vastaan” ei ole etenkään vuoden 1917 suurlakon aikaan enää mikään perustelu, kuten jäljempänä porvariston diktatuuripyrkimyksistä voi todeta!
Mutta todisteita siitä lahtareitten kesän 1917 aseellisesta toiminnasta löytyy: esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.
Mutta Kallen lainauksessa tarkoittamat punikkien toimet tapahtuivat, jos oikein tulkitsen, vuoden 1917 marraskuun suurlakon aikaan. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto. Tuolloin elettiin kärjistyneiden luokkavastakohtien aikaa ja se näkyi myös lakkoon johtaneissa syissä. Eli järjestäytynyt työväki joutui turvautumaan lakkoon sekä koviin otteisiin torjuakseen valkolahtareitten, sen ”laillisen hallituksen”, diktatuuripyrkimykset, että asetettaisiin kolmihenkinen valtiohoitajakunta, jolla porvaristo pyrki syrjäyttämään eduskunnan ja kansanvallan. Eli suurlakolla työväestö käytännössä puolusti sitä demokratiaa ja kansanvaltaa, jota nyt pidämme itsestään selvänä. Työväestö haki lakolla myös aiemman eduskunnan jo hyväksymiä lakeja, kuten kunnallislakia ja kahdeksan tunnin työaikalakia.
Lakolla työväestö myös torjui suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Ja työläisten suurlakko-vaatimuksiin kuului työttömyyden ja nälän, vaadittiin mm. elintarvikevarastojen takavarikoimista valtiolle ja jakamista köyhille, torjumisen ohella suojeluskuntien ja muiden aseellisten lahtarikaartien lakkauttaminen.
Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.
Suurlakolla työväestö siis löi porvariston niin poliittiset kuin aseellisetkin diktatuuripyrkimykset tilapäisesti takaisin. Setälän hallitus erosi ja eduskunnassa saatiin ns. valtalain kansanvaltaiset periaatteet hiukaksi aikaa voimaan ennen lahtareitten aloittamaa luokkasotaa. Ja kun lakolla työväestö oli saanut eduskunnan käyttämään valtaansa, se vahvisti lakon voimalla saadut kunnallislait ja lain kahdeksan tunnin työajasta. Vallankumouksellinen keskusneuvosto julisti suurlakon päättyneeksi 20. marraskuuta 1917.
Mutta porvaristo ei antanut periksi, koska se oli valmistautumassa taistelemaan aseellisesti luokkaeduistaan ja -asemastaan työväestöä vastaan. Siksi suojeluskuntien perustamisia ja aseistusta tarkastelemalla selviää, että lahtarit nimenomaan sysäsivät aseellisella toiminnallaan Suomen vuonna 1918 luokkasotaan työväestön joutuessa tarttumaan aseisiin puolustaessaan itseään.
Porvaristo alkoi perustaa omia taistelujärjestöjään varsinaisesti keväällä 1917. Toimintaa pyöritettiin salaisesti mm. vapaaehtoisten palokuntien ja urheiluseurojen nimien takana. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Toimintaa koordinoi salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuussa -17 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Mutta luokkataistelutilanteen kiristyessä syksyllä 1917 julkisia aseellisia suojeluskuntia, joilla oli vakinaiset toimihenkilöt ja viranomaisten vahvistamat säännöt, alettiin perustaa vauhdilla.
Ja aseita suojeluskunnille virtasi. Tästä esimerkkinä heidän oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä ja aktivistikomitean toimesta monet rautateitse Suomessa oleille venäläisjoukoille tarkoitetut aselähetykset päätyivät suojeluskunnille.
Myös Saksan armeijaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Esimerkiksi senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit myös suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.
Mutta vertailun vuoksi vielä: kun suojeluskunnista oli muodostumassa sotilaallisesti organisoituja aseistettuja taisteluosastoja, työväestön taistelutoimet vielä rajoittuivat joukkoliikkeiden painostuksiin, kuten lakkoihin, mielenosoituksiin sekä tarvittaessa erilaisten virastojen ja laitosten valtauksiin jne. kuten suurlakossa tapahtui. Ja kannattaa laittaa merkille: vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä ei porvarillisessakaan lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Mutta suojeluskuntien aseellisten hyökkäysten edessä alkoivat myös työläiset järjestäytyä vuoden 1905 suurlakon aikana muodostuneen punaisen kaartin esimerkin mukaisesti. Ja kun ammattijärjestöjen valtuuskunta, SAJ, antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen kaartien perustamiseen, eri puolille maata alkoi syntyä ns. järjestyskaarteja. Kaartien toiminta yhtenäistyi vasta marraskuun suurlakossa, jolloin ne alkoivat aseistautua.
Ja pistetään tuohon lopuksi kuinka Erkki Susi kirjaa vuoden 1918 alun tapahtumajärjestyksen, josta jokainen myös näkee, että lahtarit sen luokkasodan aloitti:
”…ennen työväenliikkeen vallanottoa perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi, että suojeluskuntien järjestelmälliset hyökkäykset työväkeä vastaan alkoivat jo tammikuun puolivälissä, että sotilaskomitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa, että senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen, että Mannerheim teki 25.1. konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja että sen mukainen toiminta alkoi 27.–28. päivien välisenä yönä sekä että ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.”
”Todistettavasti punaiset aloittivat aseellisen toiminnan Suomen laillista valtiovaltaa vastaan venäläisten tukemana jo marraskuussa 1917 ja tammikuussa sitten syttyi avoin sota.”
Tällä Kalle ilmeisesti haluaa sanoa, että työväestö, siis punaiset aloittivat aseellisen toiminnan ennen lahtareita, suojeluskuntaa. Mutta todistettavasti porvaristo aloitti aseelliset hyökkäykset työväestöä vastaan jo runsas kolme kuukautta ennen kuin Kalle lainauksessa toteaa. Eli mm. suojeluskunnat ja aseelliset lakkorikkurit aloittivat väkivaltaisuudet ja aseellisen toiminnan rauhanomaisia työläisjoukkoja ja lakkolaisia vastaan jo kesällä 1917. Toteamus ”laillista valtiovaltaa vastaan” ei ole etenkään vuoden 1917 suurlakon aikaan enää mikään perustelu, kuten jäljempänä porvariston diktatuuripyrkimyksistä voi todeta!
Mutta todisteita siitä lahtareitten kesän 1917 aseellisesta toiminnasta löytyy: esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.
Mutta Kallen lainauksessa tarkoittamat punikkien toimet tapahtuivat, jos oikein tulkitsen, vuoden 1917 marraskuun suurlakon aikaan. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto. Tuolloin elettiin kärjistyneiden luokkavastakohtien aikaa ja se näkyi myös lakkoon johtaneissa syissä. Eli järjestäytynyt työväki joutui turvautumaan lakkoon sekä koviin otteisiin torjuakseen valkolahtareitten, sen ”laillisen hallituksen”, diktatuuripyrkimykset, että asetettaisiin kolmihenkinen valtiohoitajakunta, jolla porvaristo pyrki syrjäyttämään eduskunnan ja kansanvallan. Eli suurlakolla työväestö käytännössä puolusti sitä demokratiaa ja kansanvaltaa, jota nyt pidämme itsestään selvänä. Työväestö haki lakolla myös aiemman eduskunnan jo hyväksymiä lakeja, kuten kunnallislakia ja kahdeksan tunnin työaikalakia.
Lakolla työväestö myös torjui suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Ja työläisten suurlakko-vaatimuksiin kuului työttömyyden ja nälän, vaadittiin mm. elintarvikevarastojen takavarikoimista valtiolle ja jakamista köyhille, torjumisen ohella suojeluskuntien ja muiden aseellisten lahtarikaartien lakkauttaminen.
Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.
Suurlakolla työväestö siis löi porvariston niin poliittiset kuin aseellisetkin diktatuuripyrkimykset tilapäisesti takaisin. Setälän hallitus erosi ja eduskunnassa saatiin ns. valtalain kansanvaltaiset periaatteet hiukaksi aikaa voimaan ennen lahtareitten aloittamaa luokkasotaa. Ja kun lakolla työväestö oli saanut eduskunnan käyttämään valtaansa, se vahvisti lakon voimalla saadut kunnallislait ja lain kahdeksan tunnin työajasta. Vallankumouksellinen keskusneuvosto julisti suurlakon päättyneeksi 20. marraskuuta 1917.
Mutta porvaristo ei antanut periksi, koska se oli valmistautumassa taistelemaan aseellisesti luokkaeduistaan ja -asemastaan työväestöä vastaan. Siksi suojeluskuntien perustamisia ja aseistusta tarkastelemalla selviää, että lahtarit nimenomaan sysäsivät aseellisella toiminnallaan Suomen vuonna 1918 luokkasotaan työväestön joutuessa tarttumaan aseisiin puolustaessaan itseään.
Porvaristo alkoi perustaa omia taistelujärjestöjään varsinaisesti keväällä 1917. Toimintaa pyöritettiin salaisesti mm. vapaaehtoisten palokuntien ja urheiluseurojen nimien takana. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Toimintaa koordinoi salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuussa -17 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Mutta luokkataistelutilanteen kiristyessä syksyllä 1917 julkisia aseellisia suojeluskuntia, joilla oli vakinaiset toimihenkilöt ja viranomaisten vahvistamat säännöt, alettiin perustaa vauhdilla.
Ja aseita suojeluskunnille virtasi. Tästä esimerkkinä heidän oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä ja aktivistikomitean toimesta monet rautateitse Suomessa oleille venäläisjoukoille tarkoitetut aselähetykset päätyivät suojeluskunnille.
Myös Saksan armeijaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Esimerkiksi senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit myös suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.
Mutta vertailun vuoksi vielä: kun suojeluskunnista oli muodostumassa sotilaallisesti organisoituja aseistettuja taisteluosastoja, työväestön taistelutoimet vielä rajoittuivat joukkoliikkeiden painostuksiin, kuten lakkoihin, mielenosoituksiin sekä tarvittaessa erilaisten virastojen ja laitosten valtauksiin jne. kuten suurlakossa tapahtui. Ja kannattaa laittaa merkille: vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä ei porvarillisessakaan lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Mutta suojeluskuntien aseellisten hyökkäysten edessä alkoivat myös työläiset järjestäytyä vuoden 1905 suurlakon aikana muodostuneen punaisen kaartin esimerkin mukaisesti. Ja kun ammattijärjestöjen valtuuskunta, SAJ, antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen kaartien perustamiseen, eri puolille maata alkoi syntyä ns. järjestyskaarteja. Kaartien toiminta yhtenäistyi vasta marraskuun suurlakossa, jolloin ne alkoivat aseistautua.
Ja pistetään tuohon lopuksi kuinka Erkki Susi kirjaa vuoden 1918 alun tapahtumajärjestyksen, josta jokainen myös näkee, että lahtarit sen luokkasodan aloitti:
”…ennen työväenliikkeen vallanottoa perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi, että suojeluskuntien järjestelmälliset hyökkäykset työväkeä vastaan alkoivat jo tammikuun puolivälissä, että sotilaskomitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa, että senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen, että Mannerheim teki 25.1. konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja että sen mukainen toiminta alkoi 27.–28. päivien välisenä yönä sekä että ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.”
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuka aloitti, pääasia on, että valkoiset voittivat eikä suomesta tullut kommunistimaata
jo moneen kertaan. Koska käytät edelleen samaa Sutta ei liene enää aihetta asiaan puuttua. Tapahtumista on kohta 100 vuotta joten siirtykäämme yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.
Nyt syksyllä on tulossa kuntavaalit. Montako kommunistia veikkaatte prosentteina istuvan uusissa valtuustoissa? Minun veikkaukseni on jos prosentin tarkkuudella puhutaan pyöreä vai olisikohan vähän soikea NOLLA (0).
Mitäs mieltä muut ovat?
suuri osa taistolaisista on nykyään vasureiden listoilla. eivät uskalla tunnustaa aatettaan, sillä tippuisivat eduskunnasta ja valtuustoista
Entäpäs mommilan tapaus?.
"Mutta todisteita siitä lahtareitten kesän 1917 aseellisesta toiminnasta löytyy: esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun."
Ja vielä kun osoitat tekojen olleen johdettuja ja käskettyjä Suomen senaikaisen senaatin taholta niin voitaisiin mahdollisesti ehkä epäillä teon täyttävän sodankäynnin tunnukset. Kalle epäilee kuitenkin kysymyksessä olevan yksittäisten rikollisten omaan laskuun tekemiä laittomuuksia.
Siis linkitäpä senaatin päätökseen ryhtyä kyseessä oleviin toimiin työläisiä kohtaan ja katsotaan siten asiaa tarkemmin. Juuri nyt tapaukset näyttävät yksittäisten kahjojen tekemiltä rikoksilta.
Se on niin kivaa kun saa antaa PalstelleMutuaLykkäävälleSedälle kunnon selkäsaunan - aina ja joka kerta.
tuliko köniin?
Se siitä
Näin kirjoitit:
'Ja niin Kallelle aina käy, kuten nytkin, että hänet on aika helppo ampua näine ”täkyineen” historian sfääreistä alas!'
Kalle odottaa alas ampumistaan.
Et ole esittänyt yhtäkään historiallista todistetta, että väittämäsi teot olisivat olleet senattin ja Suomen johdon johtamia ja käskyttämiä.
Mikä maksaa, nyt näyttää tekojen olleen yksittäisten henkilöiden tekemiä lainvastaisuuksia. Esitähän hallusasi olevat todisteet mutta varo, ettet saa taas kerran köniisi.
Näin on Setä, punaisten oli pakko aloittaa vastarinta,koska porvarit,eli kapitalistit tekivät vuonna 1917-1918 ja ennen kyseisiä vuosi,eli työläiset jos haiskahtivatkin punaisilta,niin orjatyönä sai tehdä töitä,työläiset olivat kuin sorron yössä,palkkaa maksettiin mitä sattui,vainoja oli,nykyjäänkin on vallassa hirmuinen porvarihallitus,ruoskaa on saaneet köyhälistö, hinnankorotuksilla,jotka ovat vaikuttaneet selkeästi pieneläkeläisten,sairaiden,työttömien ym syrjääntyneiden jokapäiväiseen elämään,porvarit ovat tehneet kautta aikojen työläisten sortamista,kyykkyyn köyhälistö, se on kapitalistisen yhteiskunnan tavoite!
Nyt jo eletään vuoden 1917-1918 hengessä,kun porvarihallitus ruoskii kansalaisia,olisi punaisilla töitä ja valkoiset ratatöihin.
Antonov 140
Tätä en tiennyt, että porvarit jo tässä vaiheessa pyysivät Saksan apua!
"Myös Saksan armeijaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Esimerkiksi senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit myös suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen."
Saksa on ollut paljon parempi kaveri kuin lähinaapuri. Kun he ovat käyneet täällä auttamassa niin asioiden tultua kuntoon he ovat poistuneet vaan miten kävisi jos venäläiset auttavat? Baltiaan jäivät yli 50 vuodeksi ja raunioittivat talouden, veivät ihmisiä vankiloihin ja Siperian leireille. Ongelmien esiintyessä toivotan Saksan ja NATO:n joukot tervetulleeksi mutta ei ole näköpiirissä tilannetta jossa haluaisin päästää nykyistä tai entistä puna-armeijaa tänne huseeraamaan muutoin kuin sotavankeina.
On teillä täällä komu osastolla kumma tapa elää pelkästään menneessä vai onko niin, että aika kultaa muistot eikä nykyajan komu meiningissä ole enää hohtoa. Suosittelenkin hieman ajatusmaailman tarkastamista ja vallankumousteorioiden pois jättämistä niissä kun aika menee täysin hukkaan.
Suomi NATO:n ensi tilassa! Muita "suojelijoita" emme halua.
Mutta kuten sanottu, suomalaiset työläiset
voittivat.
Mahtaa punikkia harmittaa kun harmittaa sellainen
asia joka on työläisille eduksi.
Onko jakomielinen olo?